tuoksuista

Yöhoitajan maailmasta -blogin verna kysyi minulta kuvaa ostamastani Guerlainin Météorites-pohjustusaineesta ja tässä se tulee.

Kuten kaikki, jotka lukivat edellistä blogiani tietävät, minulla on huono iho. Noh, tämä ihanan tuoksuinen, kauniisti kimalteleva aine sai ihoni hehkumaan. Tuotehan maksoi 63,70e, mistä syystä rakkaani Housuboy oli lentää oikein komealle takamukselleen. Vielä Stockan tiskilläkin hän rukoili minua tulemaan järkiini, mutta sellaisia miehet ovat :) Tuo tosiaan tekee kaiken sen, mitä lupaa. Jotenkin se tavallaan hillitsee kiiltoa, mutta heijastaa valoa. Siinä on mielestäni vissi ero, sillä puuteria en ole tarvinnut tämän aloittamisen jälkeen, mutta iholle on ilmestynyt tasaisempi pohja ja kaunis hehku. Siltikään en välttämättä ottaisi syitä niskoilleni siitä, että te nyt myös ostaisitte tämän ja ette pitäisikään - harkitkaa tarkkaan, niin Housuboy (ja varmaan kunkin mahdollinen armas) sanoisi. Outoa, että Housuboy ei ole vielä oppinut, että en tule järkiini näissä asioissa.

Kuitenkin tämän tuotteen tuoksu toi mieleeni sen, kuinka rakastan meikkien tuoksua! Tuoksut ovat minulle hirveän tärkeä kokemus ja tuovat mieleeni paljon muistoja. Ensimmäinen muistoni kosmetiikasta on äitini tuoksu, kun hän meikkasi. Niinpä, vaikka en itse Lumenen meikkejä pidäkään kovin kaksisina, rakastan niiden tuoksua, koska minulle ne ovat yhtä kuin äitini tuoksu. Muistan elävästi ensimmäisen kerran, kun sain laittaa äidilleni meikkivoidetta ja tuttu tuoksu tulvahti purkista.

Lisäksi elämässäni suurta roolia pienestä pitäen näyttelivät Lancômen Trésor ja sen lisäksi se ainoa oikea Old Spice, jota ukkini käytti aina, ja lisäksi mummin käyttämä YSL:n Opium. Kumpikin hajuvesi on tainnut olla olemassa dinosaurusten ajalta asti. Olen tuskallisen tietoinen siitä, että kaksi viimeistä ovat mauttomia ja liian voimakkaita tuoksuja. Jos mummi osti minulle kauniin paidan kouluun, se piti ensin pestä, tuulettaa ja viedä saunaan (lämmin sauna syö muuten kaikista parhaiten hajuja) ennen kuin uskalsin laittaa sen päälleni kouluun, sillä tämä Opiumin tuoksu oli niin vahvasti vaatteessa, että haisin mummolle. Ja minusta se oli maailman ihanin, turvallisin tuoksu. Minä vietin mummoloissa nimittäin ala-asteaikanani enemmän aikaa kuin kotona. Tälläkin hetkellä Old Spice tuo mieleeni ukin kurvaamassa kotipihaamme ja kaappaamassa meidät syliinsä nauraen. Silloin ukki vielä nauroi ja ajoi autoa päivittäin. Autossa tuoksui vaniljainen Wunderbaum, vaikka koskaan en sellaista autosta löytänyt. Ukki ajoi autolla joka päivä ja oli hänelle kova pala luopua kortista. Ukin tytöntytölle oli paljon vaikeampaa, että ukki kadotti naurunsa ja ilmeensä.

Rantasauna tuoksui mielessäni aina juuri siltä, miltä mökkisaunamme tuoksui. Kesäyöltä, jokivedeltä, koiranputkilta, mökkishampoolta, uimapuvulta, saunavastalta ja tervatulta puulta sekä pihkalta. Se edusti puhtautta, rauhaa, aikaa, terveyttä ja yhdessäoloa - kaikkea sitä, mitä ikinä toivoin. Luontoa se edusti myös ja yleensä sitä paahtavan kuuman päivän leutoa iltaa. Minun luontoani edusti eniten sateinen sää, sillä vietin lapsuusvuosiani ruskaretkillä joka syksy. Sää oli ankea, mutta maisema kaunis ja värikäs sekä ilma, jos se sattui paranemaan, oli kaikista kaunein sateen jälkeen aamulla kirpeänä ja raikkaana tuoksuessaan syksylle, kuoleville lehdille ja puolukoille. Sen lisäksi rakastin ensilumen tuoksua ja kevätpäivän auringonpaisteen tuoksua vasta-ajetulla hiihtoladulla. Näistä kuntolenkeistä poikkesivat yhteiset hiihtoretket, joista Tuplan tuoksu edelleen muistuttaa minua. Äiti tarjosi meille aina tuplan, josta puolet sai syödä eväspaikalla ja puolet retken päätyttyä.

Rakkaus tuoksuu tällä hetkellä Hugo Bossin Man-hajuvedeltä, mutta aina, kaikkien rakkauden kohteideni kohdalla, se on tuoksunut myös iholta, viileiltä lakanoilta ja hieltä.

p.s. Shandin blogissa on ihana karkkiarvonta