The worst pikkujoulu ever

Tämä tapahtui Rovaniemen Fransmannissa. Olimme koko Housuboyn työporukan kanssa innolla menossa katsomaan Cabatet'ta ja sen jälkeen vielä tanssaamaan baarissa - onhan samassa paikassa Doris, Amarillo ja Fransmanni, hotellista puhumattakaan. Tässä on meistä edustuspotretti oikein, huomatkaa, että pidin eka kertaa elämässäni huulipunaa (kunnon punasta vieläpä!) ja lisäksi muutimme eilen :D

Mekko: GT
Kengät: Bianco(mun), hellun kengistä ei tietoa
Bolero: ONLY
Korut: Stockmann
Puku: Dressmann
Solmio: iskältä

Eli viikonlopun muuttorumban jäljiltä me lähdimme rentoutumaan pikkujouluihin. Viime vuonna oli upeat pirskeet Tornion Kaupunginhotellissa ruokineen päivineen. Tänä vuonna bileet lässähtivät siihen, että ruokailun jälkeen meitä kehotettiin siirtymään Cabaret'n puolelle ja tämän (surkean) esityksen jälkeen, jossa kyllä esittäjät lauloivat hyvin, meille ilmoitettiin, että nyt teidän täytyy poistua yökerhon puolelta ja voitte palata lipuillanne takaisin kahden tunnin päästä. Lisäksi piikki meni meille baarin puolella kiinni. Naureskelimme porukalla, että oisimme voineet ryypätä kotipuolessakin omaan laskuun. Pomo oli aika harmissaan tapahtumien käänteestä. Kotiinpäin lähdimme jo puoli yhdeltätoista. Bussissa olikin tunnelma jo takaisin katossa ja porukka jatkoi kahden kaupungin baareihin riippuen kumpaan kuului. Oma iltani lässähti ja lässäytin siinä samalla siskonikin illan, koska hän kuskasi minut kotiin :D mutta se oli täysin oma vikani. Käytin sitten ajan hyväkseni odotellessani parempaa puoliskoakin kotiin ja purin muuttolaatikoista kaikki astiat.

Iloisempiin asioihin:

Minulla on nyt ihka oma vaatehuone! Olen täysin rakastunut uuteen asuntoomme. Voin laittaa kuvia lisää myöhemmin, mutta tässä ovat lempiasiani:
1) ei enää sokeritoukkia (yök!)
2) oma vaatehuone (Housuboy oli ihanan suloinen, kun lupasi kaapin minulle nähtyään, kuinka onnelliseksi se minut teki
3) oma piha! Saan siis ensi kesänä tulla aurinkoisena päivänä kotiin, tehosekoittaa itselleni sorbetin ja mennä siemailemaan sitä takapihalleni (oh, happy day!)
4) ei alakerran naapureita, ei tappelun ääniä, ei rappukäytävän melua
5) vain yksi ovi avattavana ja eikä yhtään porrasta kiivettävänä (niitä saa juosta ihan tarpeeksi Oulussakin)

Olin torstain ja perjantain isäni sijaisena koululla ja oli taas tosi mukavaa. Olen erittäin tottunut jo tuohon paikkaan ja lapsiin siellä ja osaan suurimman osan nimetkin. Varsinkin isäni luokan ja hänen liikuntaryhmät sekä teknisen työn ryhmät. Lisäksi olen päättänyt, että jos vielä Fiksumpi Kuin Koululainen tulee takaisin, menen mukaan. Toisaalta jo ala-asteella olen huomannut tiettyä röyhkeyttä ja julmuutta jossain käytöksessä. Jos et tiennyt vielä kaikki vikojasi, mene ala-asteelle oppimaan ne. Olen kokenut ala-asteen sijaisuudet joskus paljon rankempina kuin yläasteen.

Vaan nyt me lähdemme Housuboyn kanssa hakemaan vähän purtavaa tänne tyhjään kämppään ja sitten illaksi pelaamaan sählyä. Hauskaa päivää ja viikonvaihdetta!

tyttö, joka rakastui jääkiekkoon

Ja tyttö, jonka toinen puolisko olisi hyvin vihainen, jos tietäisi, että hänen iki-ihana kenkäfriikkinsä välttelee muuttopakkaamista muuton aattona katsomalla Greyn Anatomiaa JA paukuttamalla blogimerkintää.

Ja ihan minun mielikseni, vilkaiskaa tätä kenkää! Jos tässä pörssissä ois nyt sellaiset 150e ylimääräistä, niin tuollaiset ostaisin. Topshopista siis. Nuo olisivat minun unelmakengät. Itse asiassa näin nuo Brittien Glamourissa, mutta taisivat olla vieläpä kiilotnahkaa ja vain 65£, joten en usko, että tuo on ihan sama kenkä, mutta lähes sama, jotta saatte kuvan siitä täydellisestä :D

Tanssitreenit ovat osaltani menettäneet merkityksensä. En enää rakasta tanssia, koska tanssi ei enää ole hiphopia. Paikalle on tuotu periaatteessa kiva tyttö, jolla ei ole mitään hajua kyseisestä tanssisuunnasta. Harmittaa, sillä perusteita ei ole rahojen palautukseen ja kurssi maksoi aika paljon :(


Otsikkoon viitaten taas, kävin katsomassa Kärpät-SaiPa eilen. On inhottavaa katsoa oman lempparijoukkueensa alennustilaa. Tällä kertaa voittivat 2-1, mutta viime vuoden joukkue olisi peitonut SaiPan sata nolla. Pelissä olo tuntui mahtavalta ja olo myös. Kiva tehdä asioita, joista oikeasti pidän. Tulin kotiin Subwayn kautta Kana Teriyaki kotipaketissa, namnam! Olen ihan koukussa niihin patonkeihin! Normaalisti menen peliin colour-coordinated: Keltanen pitkähihanen ja pitkähelmanen paita ja mustat farkut, saappaat, musta huivi, takki ja Kärppäpipo. Tällä kertaa ne mustat housut olivat Kemissä, joten ette saa kuvaa siitä.

Ja mies soitti, että se tulee kotiin pitserian kautta. Äkkiä blogi kiinni :D!

The jeans

Farkut: ONLY
Kengät: Barcelonasta
T-paita: My Face

Ostin siis nyt ne farkut. Noin kolmen mietinnän jälkeen, koska hinta oli niin huikea. Ja ostin ne One Waystä Stokkalta. Noudatan uutta shopaustekniikkaa: onko mun pakko saada nämä? Jos joku jää tosissaan vaivaan, ostan ne sitten. Näiden kanssa tosissaan vaivas. Kävin toisen kerran kattoon noita ihania lökäreitä ja sitten kävelin taas pois. Kolmannella kerralla olin ajatellut, että haluan ne. Sitten menin pukkariin ja sovitin, että otanko liian ison koon vai aivan liian ison koon. Otin sitten liian ison koon, koska takaa istuivat sillä tavalla paremmin, mutta ovat silti tositosi ihanat. No niin ja sitten saavuin innoissaan kotia, koska ne olivat MUN - huomatakseni, että postiluukusta oli kolahtanut 4 kpl kanta-asiakkaan 10e alennusseteleitä, joilla olisi tipahtanut hinnasta sen verran alennusta. Sen siitä saa, kun on kärsimätön. Ihan kuin koko ei ois siellä kaupassa vielä pysynyt.. Mutta onneksi mulla on millä mällätä! *tukehtuu nauruun*

Kivempiin asioihin, olen saanut yliopistourani ekan femman kokeesta! Ja vielä täysin ansaitusti. Kävelin torstaina ennen tyttöjen pyjamabileitä nimittäin enkun ääntämiskokeeseen ja luin kuulemma liian nopeesti, mutta muuten täydellisesti. Nyt saan kyllä vähän kehua itseäni, koska tämä oli tosiaan ansaittu juttu ja eka vitoseni (miten niin en ressaa koulusta liikoja :D?!) Joten loppujen lopuksi tänään englantilaisen filologian ilmoitustaululla komeili opiskelijanumeroni perässä numero 5 ja mulla teki mieli tanssia kotiin! Läpyttelin itteäni selkään ja mietin, kuinka ihanalta tuntuu onnistua vihdoin :) tämä oli ainoa asia, josta ajattelin, että pakko on saada se paras arvosana, koska minulla on siihen täydet valmiudet. Loppujen lopuksi papattamisenikaan ei ollut ollut liian häiritsevä tekijä. Olipa kiva tuntea itsensä taas pinkoksi pitkästä aikaa. Vaikka ei uskoisi, niin lukiossa olen vielä tehnyt lähes virheetöntä jälkeä kouluni kanssa.

P.S. Kannatan muuten tässä vaiheessa BB-voittajaksi Anniinaa. Onhan se tyhmä tyttö ja kaikkea, mutta ainakin se myöntää sen ja voi nauraa sille. Sitä kunnioitan. Ei mullakaan aina välähdä, mutta saapa ainakin muut siitä huvia :D meidän porukassa on aika paljon näitä hetkiä ja osaan arvostaa blondiutta :D lisäksi vaikuttaa aidolta ja höppänältä ja suurisydämiseltä. Ja tosi TV-linjalta vielä: haluan sen Kallen hittoon sieltä Idolsista. Jonkin verran löytyy tältä rintamalta sävelkorvaa ja musiikin tuntemusta ja hän on ylivoimaisesti heikoin kaikista!

Lentolippu hankittu.

Nyt saan luvalla kehittää matkakuumetta, sillä lentolippu on hankittu ja isäntäperheeseen on otettu yhteyttä. Silti kaikki pyörii nyt niin pahasti päässä, että olen innoissani oikeastaan vasta, kun olen Sveitsissä. Matkani lähtee kotoa kohti Tamperetta ja Helsinkiä luultavasti loppiaisena. Tampereella käyn visiitillä kummitytön luona ja Helsingissä luultavasti baarikierroksella serkkuni kanssa, jos ehdin. Sveitsissä Zürichissä minä olen klo 12.00 9.1.2009. Sen jälkeen tämä shoe-p-aholic on pääsisäiseen asti bloggaaja Sveitsissä. Junalla siirryn siitä sitten 2h 40 min matkan jälkeen tulevaan kotikaupunkiini isäntäperheeseen, johon kuuluu kaksi pientä poikaa. Minusta on jännä kokea poikaperhe, koska minulla on aina ollut vain siskoja ja vain muutama poikaserkkukaan.

Vakavampiin asioihin: olen ollut koko syksyn vähän allapäin. Ajatus tästä rumbasta ja sen alkamisesta uudestaan on vain jotenkin niin uuvuttavaa. Minä olen suhteessamme se, joka kulkee kaikki viikonloput, koska minun kämppäni on opiskelijakämppä, johon ei saisi tuoda ylimääräisiä vieraita. Toisekseen me näemme nopeammin, koska minun viikonloppuni alkaa jo torstaina. Tämä uupumus on vain pahentunut siksi, että olin aivan koko kesän töissä ilman pienintäkään lomaa. Kaikki tekeminen on tänä vuonna tuntunut ylivoimaiselta ja vaihtaessani blogipaikkaa en enää kokenut olevani littlemisssunshine. Nyt kuitenkin helpotukseksi näkyy taas valoa tunnelin päässä. Toissa viikonloppuna oli todella paha romahdus riidan yhteydessä ja Housuboy järkyttyi, koska ei ollut tiennyt tilanteesta mitään. Ystävistä osa on huomannut asian, mutta veikkaan, että he syyttävät tilanteesta vähän toista juttua keskustelumme perusteella. Kun sain kaiken ulos, asia helpotti. Ei se mitenkään parantanut tilannetta, mutta oloani kyllä. Viime viikolla aloin todella ponnistella ja päätin, että himoliikunta alkaa taas. Jos liikunta auttoi minut yli pahemmankin murskaantumisen, niin kyllä se tässäkin auttaa varmasti. Se on vain jäänyt liiaksi pois. Tämä viikko on onneksi aikaa, joten rentoutuakin ehtii. Olen juuri lähdössä kaupungille, jos ne täydelliset äijäfarkut vaikka olisivat mulle sopivat ja raaskin ne ostaa :)

tenttiinluvunvälttelypostaus a.k.a. kenkäjutska

Koska kengät sopivat täydellisesti blogini aihepiiriin, kopsin tämän tehdäkseni sen, että ei vaan tarvis tehdä järkevyyksiä.

1. Milloin opit kävelemään korkokengillä?
Eka opettelin mummin korkkareilla. Ne oli yleensä turkoosit. Ja kokoa 39, kun minun jalkani oli noin 34. Mutta jossain vaiheessa kai opin sen varmaan vasta joskus lukiossa, koska en pitänyt juuri korkoja ennen sitä. Minun innostukseni alkoi täydellä vauhdilla vasta ekasta omasta tilipussista ja Sinkkuelämän sekä America's Next Top Modelin seurauksena. Kuvassa minä ja pikkusisko. Se sai aina kaikki ne, jotka minä halusin. Siitä tuo katkerahko ilme..

2. Milloin sait/ostit ensimmäiset korkokenkäsi?
Mun eka korkkarit olivat varmaan ihan vain juhlakäyttöön tarkoitetut sievät ja valkoiset korolliset sandaalit, joita pidin myös vanhojen tansseissa. Ne ovat mulla edelleen: siis todella erityisen mukavat korkokengiksi ja kuluneet ja muotoutuneet mun jalkaan kulumatta ulkonäollisesti, mikä on harvinaista halppisparilta valkoisia kenkiä.

3. Mitkä ovat suosikkikenkäsi tällä hetkellä?
No minulla on kahdet: On nämä, jotka näkyvät bannerissani, sillä ne ovat ehdottomasti kauneimmat ja uniikit ja tyylikkäät ja niin Sex and the City -kengät <3 style="font-weight: bold;">

4. Entä mistä kengistä unelmoit?
Voin sanoa ihan suoraan, että haaveilen sellaisista tyypillisisitä Louboutinin kengistä (musta ihana platform tai slingback), sitten ihanasta jostain tyylikkäästä Jimmy Choosista ja sellaisesta ihanan värikkäästä, mielikuvituksellisesta ja melkein mauttomasta parista Manoloja. Unelmamerkkini. Voisin myös ottaa ne Minna Parikan ihanat punaset nilkkurit, jossa on sydämet nauhoissa (en muista vieläkään nimeä, vaikka ihailen niitä Nelliinalta joka toinen päivä ;) Löysin myös Oulun Biancosta nämä punaisena ja olen vähän haksahtanut siihen, mutta en tiedä, missä niitä pitäisin!
5. Jos saisit mahdollisuuden toteuttaa ja valmistuttaa ihan minkälaiset kengät vain, minkälaiset ne olisivat?
Niissä olisi ehdottomasti kultaa tai pronssia (tai kumpaakin) valkoisen kanssa ja ne olisivat kauniit platformit. Haluan koron ja vähän pohjaa, jotta niissä olisi helppo kävellä. Rakastan kengissä pitsiä, ruusukkeita tai rusettia, joten sellainen saattaisi olla harkittavissa.¨Ja tässä esimerkkejä. Hain kuvat Manolo Blahnikilta ja Instyle.com:istaOlen oikeesti korkkaritaivaassa aina kun menen Manolon sivuille! Olen materialisti kenkien suhteen. Ne tekevät minut onnelliseksi ;) Nämä ovat uskomattoman tyylikkäät ja simppelit.
Nämä eivät ole Manolot, mutta söpöt. Klikatkaa suuremmiksi, jos onnistuu näiden kans.Niin ja ihanat nuo kivet näissä. Ah, Manolon Spirn COllection..Viimeinen on ihanin. Aivan älyttömän kaunis kenkä Manololta. Hinta vain n. 900$...


6. Ottaisitko kengät itsellesi, jolloin ne olisivat uniikit, vai tekisitkö niistä markkinoille hitin, jolloin saisit faneja ja suosiota?
Minusta tällaset jutut kuuluu kaikille, joten veisin ne markkinoille siksi. Laittasin kyllä törkeän hinnan niille, että ne oisi joka Andiamon hyllyssä ja jokaisella vastaantulijalla :D Mieluummin ottasin sellasen maineen niille, että ne on statuskenkä, joihin harvoilla on varaa :)

Haastan Zirin, vernan ja Icen (kieh, kieh. Tehkää, jos jaksatta)

Laiskuuspäivä ja karman laki

Jos olisin tiennyt, että karma puree näin pahasti perseeseen siitä hyvästä, että vittuilin vanhemmalle ihmiselle, niin olisinpa jättänyt sen tekemättä. Nimittäin På Gränsenin avajaisissa Torniossa joku mummo etuili meitä muutenkin pitkässä Subwayn jonossa ja auoin turpaani aika lahjakkaasti siinä vaiheessa, kun mummo ei suostunut edes huomautettuamme asiasta kohteliaasti siirtymään jonon hännille. Yleensä en ikinä soita suutani vanhemmalle ihmiselle millään tapaa, mutta nyt kyllä piilopottuilin aika paljon. Joka tapauksessa ensin meni kamera, sitten tietokoneeseen tuli virus, jonka takia joudun asentamaan Windowsin uudestaan ja nyt hajosi digiboksi. Ja mikä päivä tänään on? Greyn Anatomia -päivä. Että pikkasen myötäsääliä olisin nyt vailla. Anyone? Naapurin poika (opiskelukaveri) lupasi, että lainaa mulle kaapelia, että nähdään onko se siitä kiinni, mutta epäilen, että boksi vain sammahti. Ei siinä mitään muuta, mutta kun telkkarista tulee juuri tuo GREYN ANATOMIA! Ehkäpä rakas kaverini ottaa minut myös luokseen tunniksi katsomaan hänen telkkariaan. Jos mulla löytys vielä naisellista vetovoimaa (tai jos ollaan realisteja ja lupaan pitsan sille siitä hyvästä). Eilen oli kuitenkin laiskuuspäivä, koska olin eilen niin yksinkertaisella päällä, että päälle eksyi vain nämä vaatteet. Tästä kuvasta myös näätte, miten ihminen saa itsestään vielä astetta pullukamman näköisen työntämällä vatsaa tökerösti eteenpäin. Eipä musta tulis huippumallia kuitenkaan tällä lyhyydellä. Hiukset jaksoin sentään laittaa ja heti tulia kaverilta kommenttia: "Ethän sä yleensä pidä hiuksias auki olleskaan, ethän?" Feeling guilty? me?

Neulemekko: b.young
Kiiltoleggingsit: GT
Nilkkurit: Bianco Footwear

Meikkiä ei riittänyt juuri nimeksikään muualle kuin pohjaan, sillä tuli kiire ja laiskuus. Mutta illalla paikkasin ja kävin reilun tunnin lenkin, jeij! Tänään sitten Menin muka vähän yrittämään jotain, kun siellä lipastolla oli abipäivätkin ja kaikki. Löysin ton paidan kaapista, enkä tosiaan edes muistanut, että mulla oli toi. Sisko sanoi joskus, että en saa pitää sitä, kun näytän lihavammalta. Nykyään se ei enää tee samaa efektiä (johtuiskohan siitä, että nyt se peittää ne ylimääräset, kun ennen se peitti sen, että olin hoikka?)

Hame: Mick's
Sukkikset: Lindex
Paita: H&M

Kengät: H&M (taas nää)

Ja toi on muuten oikeestikin pussi, joka tohon kankaaseen tuli tossa sivuprofiilissa... Meitsin lähtee nyt lukemaan tenttiin. Lainaan Jonnan sanoja: opiskelu häiritsee ankarasti vapaa-aikaani. Ja sitten ehkä illalla kylään, että saisin tän perkeleen tv-riippuvuuteni tyydytettyä. Miten hitossa pärjään kolme kuukautta Sveitsissä :D?!

P.S. Sveitsiin lähtö 6. - 9.1. ja siellä hiihtoloma (ah, ALPEILLE!) maaliskuun eka viikko. Koordinaattorilla on kaksi mun ikäistä tyttöä, joista toinen voi (hänen sanojensa mukaan) opastaa hiihtämisessä ja laskettelussa ja toinen yöelämässä :D jees jees. Äiti parka :D

Sveitsiin!

Olin juuri tulossa tänään kirjoittamaan, että ei taida Sveitsistä tulla mitään, kun on kaikki niin epävarmaa, mutta satuinpa vilkaseen sähköpostini eka - ja siellä se oli! My dream come true: olen ensin 1,5kk Genevestä noin kahden tunnin matkan päässä ja opetan yläasteella ja lukiossa englantia ja ranskaa. Sen jälkeen siirryn kouluun, jossa opetan näiden lisäksi saksaa, joka mua hiukan pelottaa, sillä saksa ei ole meitsin forté. Uskon kuitenkin, että minulla on aikaa oppia. Menen perheeseen, jossa on kaksi pikkupoikaa ja maksan tästä ylläpidosta 500 frangia (= 330e) kuussa ja siihen ei sisälly kuin aamupala. Siellä aamupala on kyllä niin heikkoa, että se ei ole paljoa. En viitsi liikaa hehkuttaa ja tiedätte varmaan muutenkin, että olen noin kymmenennessä taivaassa!

Huonoja uutisia on vain vähän. Ensinnä: koneessani on troijalainen ja Windows on asennettava uudestaan. Menetän kaikki tiedostot, mutta ei se kyllä maailmaani kaada. Saanpa kaiken puhdistettua. Housuboy on suurempi huolenaiheeni. Kävimme viikonloppuna sanavaihtoa siitä, miten mahdollinen miljoonien lottovoitto käytettäisiin ja herra ei ostaisi mulle kuulemma siitä mahdollisesta voittorahastaan yhtään paria kenkiä! Ei siis YHTÄÄN! Mitä hittoa tuo on? Eli siis, needless to say, meidän suhteessamme on joku pahemmanlaatuinen vika.

No niin, parempiin asioihin, eli tyttöihin. Viikonloppuna oli meidän ihkaoma, onnistunut tyttöjen ilta. Illasta ei ole kuvia, koska kamerani oli tuolloin vielä rikki. Isähän kuitenkin korjasi sen eilen sählytreenien jälkeen. Me saunoimme, otimme pari siideriä tai drinkkiä ja laitoimme toisemme kuntoon. Tuli pikku alemmuuskompleksi tämän ihoni kanssa, mutta eipä ole uutta. Minun ystäväni ovat sellaista drop-dead-gorgeous -luokkaa. Ja juorusimme ihan oikein olan takaa - omista asioistamme. Jotenkin se on niin ihana tunne, kun saa olla täysin oma itsensä tuossa seurassa. He tietävät, että minä hengaan saunan jälkeen säädyllisyyden rajamaaston alapuolella ja hyväksyvät sen ja minä tiedän pari muuta faktaa heistä, jotka eivät ole kovin imartelevia, mutta rakastan niitäkin juttuja :D tanssittiin paljon ja oli oikein ihastuttava ilta. Kemissä olimme baarissa nimeltä Hullu Pohjola ja DJ Kappa on lempi DJ:ni tällä hetkellä. TUli kyllä liikaa karaokea välissä, mutta kyseinen DJ on pelastanut koko baarin. Tai sitten heillä on vain alkanut noususuhdanne samalla, kun poika tuli takas töihin. Tuossa lafkassa ei ole muuta vikaa kuin huono asiakaspalvelu ja se, että asiallistakaan asiakaspalautetta ei oteta mitenkään huomioon. Heillä on eräs työntekijä, joka kuvittelee, että asikkaille saa haistatella.

Ai niin ja nyt dissaan Oulun Stockmannia olan takaa, sillä mielestäni huono asiakaspalvelu on aina kostettava (katkera vanha ämmä puhuu). Eli heillä on hyllyssä yksi ainoa kenkä tätä mallia ja kokoa 36. Se on ollut hyllyssä AINOA kenkä jo syyskuun alussa. Menin ihailemaan sitä, koska se sopisi täydellisesti toppiini, jossa on ihana rusetti. Ai miten niin mulla on jo tuo kenkä mustana?! No tarinan opetus: menin kysymään, että milloin tosta saa alennusta, kun se on ainoa kenkä koko mallistosta. Ei kuulemma saa. Piste. No sitten näytin, että kanta on lytyssä ja siinä korossa on sellaisia mustanharmaita likapisteitä. Myyjä tokaisi, että kanta menee noin siinä pakkauksessa. Minä sitten, että ei mene, ainakaan jos ostaa sen Biancon liikkeestä, mistä minulla on samanlainen erivärinen kenkä. Ei tule alennusta. Blah. Ja siellä taas joku tokaisee anonyyminä, että uskomatonta nillitystä. Niin minustakin. Ja sanon sen silti.

Ei kiitos, The Mekko, The Laukku ja Greyn Anatomian paluu

Tänään olin liikkeellä Partiopojan kanssa ja kävimme subeilla. Sen kunniaksi, että minulla ei ole kameraa, tein täydellisen kauniin ja onnistuneen arkimeikin ja valitsin kauniin asun päälleni sekä laitoin hiukseni kivasti. Ja se on paljon se, sillä minähän kuulun niihin harvinaislaatuisiin naisiin, jotka eivät ole tyytyväisiä ulkonäköönsä...

Luin lauantaina Parhaalta Ystävältä pöllimäni Anna-Leena Härkösen Ei kiitos -kirjan.
Kerrankin saan kehua hänen kirjaansa! Tämä kirja oli parasta Häräntappoaseen jälkeen Härköseltä. Jotenkin tunsin koko kirjan ajan tämän päähenkilön turhautumisen tilanteeseen ja toisaalta tajuaa tilanteen vaikeuden ja toisen henkilön vaikean olon ja masennuksen. Lisäksi Härkösen kirjoitustapa on välissä ihan loistavan sarkastista. Ahmaisin kirjan illan aikana ja palautin sen jo sunnuntaina takaisin.


Sitten kaikista lempparimpaan asiaani: Tässä on se mekko, jota olen himoinnut siitä asti, kun se ilmestyi GT:n mainoksiin katujen kulmissa. Nelliinakin hankki sen ja kaikista Gina Tricot'n liikkeistä koot olivat jo loppu, joten toivoin ja toivoin, että mekko löytyisi Torniosta. Minä olin onnekas! Hyppelin innoissani ympäri kämppää tässä mekossa ja noissa täydellisesti yhteensopivissa korkkareissani ja mietin, että missä hitossa minä tätä käytän?!


Noh, onhan sieltä pikkujouluja tulossa...

Ja sitten se ihkulaukku, joka sopii takkiini kuin ketsuppi ranskalaisiin. Ja olin muuten juuri herännyt päikkäreiltä ennen kuin aloin räpsiin näitä kuvia :)

Paita GT
takki Vero Moda
laukku Aleksi 13
housut MicMac

Ja nyt, rakkaat lukijat, haen ämpärillisien Ben& Jerry'siä, pussillisen munkkeja ja yhden Frödingen Mud Caken ja LIHON katsellessani Greyn Anatomiaa!

Ai niin! Polka Dotsilla ja Buttermilk Bisquitsilla on ihanat arvonnat! Linkit oikealla :)

Tekniikan ihmelapsi

Huonot uutiset ensin: kamerani on rikki. Kaikki meni näin: aloin ronkkimaan muistikorttia, tungin sen takaisin väärinpäin ja hajotin kortinlukijan. Isä yrittää ehkä korjata sen viikonloppuna. Kuitenkin tämän hiljaiselon jälkeen minulla on teille paljon asiaa ja ne kaikki muut ovat kivoja juttuja :)

Ensinnäkin torstain Halloween/synttäribileet menivät hilpeissä merkeissä. Olen niin elementissäni näiden avoimien opiskelijoiden kanssa. Mukana oli ausseja, italiaanoja, saksalaisia ja jenkkejä sekä yksi irkku ja ranskalainen plus pari belgialaista ja kanadalainen. Tässä olen synttärisankarin kanssa. Se sika oli raiskannut maailman täydellisimman punaisen nahkatakin, jonka oli löytänyt kirpparilta viidellä eurolla, ja silponut takin selkämyksen naamioonsa! Minä pidättelin itkua...Minun asuni siis on tällainen:nenä on vähän kärsinyt ja tupeeraus lässähtänyt. Meikki on tehty Sinooperin maskeerausmaaleilla.

ja näin leikitään kameralla..Tässä näkyy säärystimet, häntä ja sortsit, jotka on tehty tekonahasta, kuten yläosakin. Myöhemmin laitoin käteen vielä hanskat ja karvaiset "rannekkeet", jotka asuun kuuluvat. Artesaani-siskoni on tehnyt asuni penkkareihin ja se sai tuolloin erittäin paljon kehuja, mutta tämä on säälittävä kyhäelmä siitä versiosta, jonka olen tuolloin leikannut saksilla päältäni :D

Oli ihanaa puhua enkkua normaalitilanteessa ja luontevasti. Sain tosi paljon kritiikkiä brittiaksentistani, mutta tokihan se on aivan odotettavaa, kun keskustelukumppaneina on äidinkielenään englantia puhuvia oppilaita, joiden aksentti ei tule briteistä ja kuitenkin kaikki tapahtui hyvässä hengessä. Seurueessa oli eräs vanhempi aussityttö, jonka käytös oli vähintään pelottavaa. En ollut koskaan ennen nähnyt tätä lissua, mutta heti alkoi piiskaamaan mua perseelle ja kehumaan, kuinka seksikkäät sortsini ovat. Takamus hellänä kävelin kotia enkä voinut ymmärtää, mistä oli kyse. Oli kyllä aika nolo tilanne silti.

En halua tehdä maratonpostausta, joten laitan huomenna kuvan täydellisestä mekostani ja asusta, jonka aion laittaa pikkujouluihin - ne ovat ihania! Ja löysin myös ihanimman laukun ikinä. Kuulin myös, että violettin on tyylitajuttomien väri ja allekirjoitan omalta osaltani. Siskoni artesaani lohdutti minua sillä, että violetti sopii minulle. :) Tässä asu vielä loppuviikolta.

Housut ONLY
Kengät H&M
Violetti toppi One Way
Valkoinen toppi GLAM.
Neuletakki H&M