Voi jospa...

... Painoni tippuisi aina, kun niin haluaisin

... osaisin arvostaa enemmän tätä hetkeä ja miettiä vähemmän, mitä seuraavaksi tapahtuu

... parisuhteet olisivat aina onnellisia ja helppoja

... minun kohdalleni sattuisi joskus sellainen viiden minuutin "Ota kaikki, mitä kerkeät" Stokkan kosmetiikkaosastolla

... olisi sellainen peili, joka välittäisi ennemmin sellaisen kuvan, että on kaunis, hyväkroppainen ja -ihoinen ja kaikki näyttää päälläni mahtavalta

... oppisi joskus olemaan ostamatta kaappiin lisää vaatteita turhaan

... omistaisi kengilleen walk-in -closetin

... ehtisi nukkua ja liikkua enemmän ja tehdä velvollisuuksia vähemmän

... saisin mitä haluaisin ja hakemukseni vaihto-ohjelmaan valittaisiin

... kummityttöni olisi aina vain kävelymatkan päässä

... hyvä haltijatar taikoisi minulle uuden suksipaketin

... kaikki priorisoisivat tekemisensä ystävien kanssa ensin

... viitsisimme kertoa toisillemme enemmän, kuinka paljon välitämme

... ihmiset oppisivat paremmin antamaan palautetta asiallisesti

... joskus osaisi miettiä, mitä sanoo ennen kuin tajuaa, että se asia jonka juuri sanoi saattaa aiheuttaa ongelmia

... karkkia ei olisi keksittykään

... joku laittaisi joka päivä hiukseni ja meikkini

... tästä tänään alkaisi kunnon talvi!

... puhelinmyyjä ei soittaisi joka päivä

... ehtisin joku päivä vielä uudestaan Sveitsiin

... ehtisin Sveitsiin vaikka joka viikko laskettelemaan ystävien kanssa koko tammikuun ajan!

... joka päivä ei olisi ikävä siskoja

... saisin pitää jo pian palkallista lomaa, jonka aikana en tekisi mitään muuta kuin: urheilisin, lukisin kirjoja, kutoisin itselleni violettia tuubihuivia ja tekisin omia juttujani

... muistaisi useammin olla epäitsekäs

... muistaisi useammin olla onnellinen siitä, mitä jo on

Elämän suunnitelmallisuus

Olen olemassa suunnittelufriikki: olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Siksi rukkaankin aikatauluni kuntoon jo hyvissä ajoin, mietin jatkuvasti, mitä kiireessä kannattaisi tehdä ensin, mitä sitten ja mitä voi jättää tekemättä.

Suunnittelen lomani melko tarkoin etukäteen: mitä kohteessa tehdään, milloin mennään mihinkin ja kuinka se vaikuttaa lomailun tuntuun. Älkää käsittäkö väärin - tulevalla Nizzan matkallani on suunniteltuna vasta kaksi asiaa: kahden päivän shoppailu ja yksi päivä Monacossa sekä yksi päivä St. Tropez'n rannoilla. Varmaa on tämän lisäksi vain se, että takaisin tullessa tarvin serkulta katon pääni päälle Helsingin päässä ennen seuraavan päivän Oulun lentoa, jonka Norwegian tarjosi paljon halvemmalla kuin Nizzan lennon päivänä.

Nyt minun suunnitelmafriikkeydelleni on annettu ultimatesysäys. Suunnittelemme nimittäin Parhaan Ystävän, Nappisilmän ja Pienen ja Pippurisen kanssa reissua Lontooseen minun ja Parhaan Ystävän 25-vuotissynttäreiden kunniaksi. Olen jo katsellut hostelleja, Phantom of the Operan esitysaikoja, Valioliigan otteluohjelmaa, ravintola- ja yökerhoarvosteluja sekä Stand Up -iltoja klubeilla ja parhaita shoppailupaikkoja sekä nähtävyyksiä. Ainoa ongelma toistaiseksi on, että vain minä olen käynyt Lontoossa, joten oletan, että asiantuntevuuttani tarvitaan. Ja pliis, vaikka teillä olisikin joku nerokas idea, mitä tehdä Lontoossa, jos ette ole yksi reissuun osallistuvista ystävistäni, jättäkää mielipiteenne pois! Tämä vain siksi, että reissumme on alle viikon mittainen ja aikataulutuksellani se tulee olemaan aika raskas :D

Olen neuroosini takia suunnitellut aina ja kaiken. Selitys tähän on hyvinkin selkeä: sillä tavalla kaikki langat ovat käsissäni. Jos jokin menisi joskus pieleen, en voisi syytellä siitä ketään muita kuin itseäni. Toisaalta minulal on pahemmanlaatuinen luottamuspula siihen, että joku muu saisi jotain tehtyä oikein yhtä hyvin. Se ei johdu siitä, että en arvostaisi muita ihmisiä, mutta uskon vain omaan kaikkivoipaisuuteeni, mikä on erittäin typerää. Taistelen neuroosiani vastaan jatkuvasti yrittämällä antaa Housuboylle myös  päätäntävaltaa tekemisistämme ja menemisistämme. Lisäksi olen katsellut Lontoossa nyt jo niin paljon paikkoja, että haluan antaa myös ystävilleni vaihtoehtoja. Onhan selvää, että emme ehdi kaikkialle aikavälillä ke-su. Ihaninta on kuitenkin suunnitella, mitä kaikkea ihanaa voisi tehdä! Odotus on jo minulle puoli ruokaa: kun saan odottaa, kasvatan jännitystäni ja iloani tulevasta. Toki, joskus tiputaan sitten ja korkealta, mutta olen sen jälkeen vähän sellainen "Noh, ei kait sille mitään voi" -ihminen.

Jos suunnitelmien ja aikataulujen laatiminen on minulle merkki elämäni järkevyydestä ja siitä, että hallitsen kaiken, on taas siinä myös oma stressinsä. Housuboy on tuskaillut useasti sitä, kuinka vaikeaa minun on muuttaa suunnitelmiani, kuinka vaikeaksi tunnen oloni, jos jotain tapahtuu ex tempore tai en muuten vain tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Olen yrittänyt vuosien mittaan Housuboyn kritiikin paino... siis rohkaisemana! parantaa tapojani. Toisinaan lähdenkin ulos aivan yhtäkkiä Housboyn yllätykseksi ja pinnistelen koko illan sitä ajatusta vastaan, joka takaraivossa jyskyttää, että "näytät paljon rumemmalta, kuin kukaan, koska et ole nähnyt juurikaan vaivaa ennen uloslähtöä". Vastahakoisesti myönnän, että ex tempore -reissut ja -illat ovat olleet usein juuri niitä parhaita. Silti on edelleenkin turha haaveilla, että joskus pystyisin lähtemään ulos niin spontaanisti kuten siskoni Tanssija, joka ei huolehdi sillä hetkellä rahatilanteestaan tai kyydistä kotiin. Olisi ihanaa joskus pystyä ottamaan päivä kerrallaan ja huolehtimaan huomisesta huomenna. Inhoan kuitenkin elämän eteen heittämiä ikäviä yllätyksiä kaikesta eniten ja harmittelen sitä, jos joku menee sairastumaan silloin, kun se ei sovi aikatauluuni. Whitney Houstonin keikka meni esimerkiksi mönkään Ukin sairastumisen takia, mutta tiedostan toki senkin, että siinä tilanteessa ei tarvinnut edes miettiä, kumpi on etusijalla. Ja lisäksi minulle ovat hyväksi tällaiset tilanteet, joissa on pakko suunnitella kaikki uusiksi. Väitän siltikin, että toivun takaiskuista nopeasti ja useimmiten tiedostan sen tosiasian, että elämällä voi joskus olla omia suunnitelmia varalleni, minkä kautta hyväksyntä asioista tulee nopeasti. Uskon vahvasti siihen johonkin kohtaloon, että toisaalla sitten aukeaa ovi jne. Olen usein miettinyt, että minulla on Asperger-taipumuksia: epätavallisen sosiaalinen ihminen, joka ei häpeä sanomisiaan kuten "normaalit" ihmiset + hidas/ huono uuden opitun sovelluskyky + suunnitelmallisuuden, rutiinien ja hallinnan tärkeys.

Ainoat spontaanit asiat, joita teen tällä hetkellä ovat nettishoppailu ja lenkkeily. Ensimmäinen siksi, että vastuuta ei juuri ostovaiheessa ja ole toinen siksi, että se kuuluukin olla spontaania. Saatan päättää etukäteen, minä päivänä menen juoksemaan ja juoksenko sittenkään vai menisinkö rullilla, mutta lenkkeilyssä ja liikunnassa on parasta se, että teen tämän kaiken aivan omalla aikataulullani. Jos haluan nukkua päikkärit ennen lenkkeilyä, se onnistuu. Jos haluan hoitaa lenkkeilyn ensin ja ruoanlaiton sitten, menen lenkille heti töistä. Ja tätä spontaaniutta olen nyt yrittänytkin harjoittaa edes siellä lenkkipolulla oikein urakalla. Olen jo oppinut siihen, että en valitse reittejäni etukäteen, vaan juoksen sinne, minne haluan.

Mukavaa viikkoa kaikille! Omani jatkuu ruokatauolla Nizzan oppaan kanssa ja illalla Lontoon kartan kanssa!

Day 12 - a song from a band you hate

Sori vaan, inhoan Haloo! Helsinkiä. Turhauttavaa renkutusta!

Mutta muissa asioissa: viikonloppu lähenee ja sain uuden iki-ihanan sykemittarin!  Nyt lähden lenkille iltasella Housuboyn kanssa aivan innoissaan, kunhan saan asetukset kuntoon töiden jälkeen. Nämä sai tilata tällä kertaa siis täältä meidän työpaikan kautta alennuksella. Olen melko hyvilläni, että tällainen tilaisuus tarjoutui. Näin sykemittarin hinta oli halvempi ja se karsitaan suoraan tilistä. Olen keksinyt aika hullun tavoitteen nimittäin: mikäli jalkani kestävät, haluaisin juosta elokuun lopulla puolimaratonin! Iiks, kuulostaa hullulta, mutta toisaalta juoksuni on viime aikoina kulkenut todella kivasti ja kymppi ei enää tunnu juurikaan tavoitteelta. Toivon vain, että into kestää, mutta toisaalta näin ihanan sykemittarin kanssa uskon siihen aika vakaasti. Ihanaa viikonloppua kaikille! Pohjoisessa paistaa aurinko ja ruoho vihdoin vihertää!

Ensin tästä eilisen tuloksesta..

Postaan Helsingin ihanasta reissusta vielä myöhemmin, kun kameralla on kivoja kuvia kivoista ostoksista. Mutta mutta.. Mihin hiivattiin tämä maa on menossa? Mun jopa parhaat kaveritkin jotkut innoissaan hehkuttavat äänestäneensä tätä Perussuomalaisten muutosvoimaa kannattaen. Siis mitä te äänestätte? Markkaa takaisin? EU:sta pois? (80% suomalaisista on muuten tyytyväisiä EU:hun) Vai kenties muukalaisvihan ja aborttikiellon puolesta? En voi sanoa muuta kuin että kansa sai edustajat, jotka kansa ansaitsee. Toivon, että tämä kausi antaa Persuille mahdollisuuden todistaa kansalle, kuinka yksinkertaistetut puheet eivät välttämättä tuo yksinkertaistettua politiikkaa ja jos tuovatkin, se ei välttämättä ole hyvä asia. Toivon siis persujen mahalaskua. Muistan edelleen liian elävästi ensimmäisen persujen julkkisedustajan vinkeet, muistatteko te? Onneksi kyseinen sairaslomilla suurimman osan kaudestaan viettänyt edustaja ei jäänyt sen enempää loisimaan yhteiskunnan rahoilla, kun heitti lusikkansa nurkkaan (tämähän on siis vain provosointia, loisiminen kun on persuille niin hengen asia, vai miten on, Tony Halmeen äänestäjät?).

Oma ehdokkaani ei siis Lapin vaalipiiristä mennyt läpi, pahoitteluni Ulla Karvo. Toisaalta harmittelen myös entisen luokkakaverini Katri Kulmunin (kesk) hieman vajaaksi jäänyttä äänisaldoa, sillä tuollainen nuori olisi ollut eduskunnalle varmasti hyväksi :). Joo, kyllä mie kannatin Kokoomusta, mutta en koe, että oikeistolaisuus menisi Kokoomuksella niin äärilaitoihin kuin Persuilla. Kokoomuksen vaaliohjelmassa ei kuitenkaan ole se, että potkitaan mamut takaisin kotiinsa. Tällä hetkellä toivon, että hallituksessa olisivat sitten demarit ja kokoomus, mutta kaipa nuo persut on pakko sinne tulosten perusteella päästää. Lisäksi tiedän, että moni mieltää Kokoomuksen eriarvoistajana. Toki kyseessä on porvaripuolue, mutta silti mielestäni arvopohja on kohdallaan ja esim. Stubb on esiintynyt mediassa edukseen. Minulle jäi myös muutostoivomuksen lisäksi sellainen kuva, että Kokoomus on kansan mielestä kuitenkin tehnyt jotain oikein, jos se voittaa vaalit edellishallituksen jäljiltä, kun taas Keskusta jäi tappiolle juuri vaalirahasotkujen takia (myös Maria Tiura tippui, mikä on minusta aivan oikein).

Eniten minua huolestuttaa näissä vaaleissa tämä nouseva muukalaisviha, jossa en halua ainakaan omien lapsieni kasvavan. Entä jos opettaisimme lapset siihen, että kaikki ovat ansainneet avun? Omaa yläasteen opettajaani lainaten (taksvärkkipäivän pep-talk): Koskaan ei saa olla omat asiat niin hyvin, että ei ole varaa auttaa muita. (BTW, Portugali on auttanut meitä Talvisodan jaloissa, ei näin mittavasti, mutta anyway). Toki hyysäämme mamuja enemmän kuin omia kansalaisiamme, mutta toisaalta suomalaiset osaavat vielä käyttää systeemiä hyväkseen enemmän. Ja miksihän ne mamut ovat ISS:än töissä? Siksi, että heitä voi siellä KUSETTAA. Ei kukaan suomalainen enää lähde niin huonoilla palkoilla (ja myös usein noissa firmoissa on mukana muutakin laittomuutta palkanmaksuissa) töihin. Pakolaisena tulleet ihmiset tekevät näitä töitä, joihin muut eivät suostu. (Toki se madaltaa alan palkkoja, että he hyväksyvät alhaisen palkan.) Eurohan on jo laskussa tuloksen ansiosta. Tämäkin minua suututtaa: persut ovat vedonneet "kansan syviin riveihin" eli niihin, jotka äänestävät enemmän fiilis- kuin tietopohjalta. Tältä minusta ainakin tuntuu. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä Portugalin tukipaketista luopuminen tarkoittaisi käytännössä, mutta euroalueen talouden romahtaminen olisi meille kohtalokasta olemme sitten mukana Emussa tai emme. Kuinka moni on oikeasti haluamassa markan takaisin? Kuinka moni kuunteli, kun persut julistivat nykytaiteen tukemisen turhaksi ja vain kansallisaatetta tukevien taidemuotojen olevan tuettavissa? Natsi-Saksassahan poltettiin vääränlainen taide - sellainen, joka kuvasti muita kuin natsien ihanteita. Ja tuolloinkin suurin osa saksalaisista seisoi natsipopulismin takana hurmiossa. Harmittaa myös se, että Päivi Räsäsen homovihaan kansa reagoi, Soinin kommentteihin asiasta ei (ja huom. Soini ei edes yritä perustella suurta osaa näistä mielipiteistään mitenkään). Eikö teistä ole mitään epäilyttävää siinä, että ihminen, joka haluaa eroon EU:sta on silti täysin valmis ottamaan vastaan MEP:in pestin, kun palkkakin on niin kiva?

Lopuksi haluan sanoa, että sallin täällä asiallisen kommentoinnin, mutta estän blogini kommentoinnin, jos mielipiteet ilmaisevat selkeästi muukalaisvihaa, rasismia tai asiattomia sanakäänteitä.

Ja loppukevennys: Näin Lindexissä:

Short SHIT :DD (joo sori, nukuin viime yönä 4 tuntia :DD)

The Rut

Tällä hetkellä kaikki on oikeasti muuten hyvin, mutta painonpudotus ei etene. Toisaalta, onneksi se ei ole ottanut takapakkiakaan, sehän olisi kamalaa. Ja tiedän, mistä ongelmat johtuvat: en vain ole jaksanut pariin viikkoon yrittää niin paljon. Tämä viikko on alkanut hankalasti, koska en ole vielä tottunut töiden vaatimaan hyvin aikaiseen rytmiin ja siksi olenkin ollut ihan sippi. Eilen kauppareissulla olin niin väsynyt, että tuntui kuin henki ei kulkisi kunnolla. Olen silti onnellinen, että opeharjoitteluni on nyt virallisesti suoritettu ja nyt vaihdoin ympyröitä taas tähän melko vakituiseksi käyneeseen kesätyöpaikkaani jo näin huhtikuun puolella.

Olen päättänyt Helsingin jälkeen ottaa eteeni uuden haasteen: shoppailukiellon. Tarkoituksena olisi olla pääsiäisestä vappuun säästökuurilla sekä talouden tasapainottamiseksi että ostosten järkeistämisen takia. Haluaisin pari ekaa tiliä visusti talteen ja lisäksi olemme Housboyn kanssa sijoittamassa Nizzan matkaan. Tällä hetkellä lennot sinne maksaisivat Norwegianin kautta yhteensä vain noin 440e (tähän siis kuuluu liittymälennot Helsinkiin täältä pohjoisesta). Itse haluaisin edelleen eniten uuden Lontoon matkan, mutta toisaalta Nizzassa yhdistyisi halpamatkan edullisuus, rantaloma ja kaupunkiloma. Viikkoon saisi mahtumaan paljon nähtävää, tehtävää ja toisaalta lomailua ja löhöilyä. Lisäksi Etelä-Ranskan väestö on mielestäni keskimäärin paljon sydämellisempää ja mukavampaa kuin esim. Pariisin seudun ihmiset. Ja minähän puhun sujuvaa ranskaa, joten siitäkään ei ole kyse kanssakäymisessä.

Muissa aiheissa tuli vielä mieleen, että on ollut ihanaa huomata, että hiihtokelien hävetessä juoksu on alkanut minulta sujumaan. Jalkavaivat ovat väistyneet ja minä olen oppinut juoksemaan järkevästi. Etukäteenhän pelkäsin siksikin hiihtokauden loppumista, että välikauden aikana ei juuri voi rullaluistella pyöräteillä lojuvan märän ja soran takia. Nyt siis pystyinkin juoksemaan ja varmaan kymppikin kohta taittuisi. Tuntuu matkana pitkältä, mutta sunnuntaina Housuboyn kanssa taittui vahingossa 7,5 km. Nyt olen sitten antanut itselleni luvan rahallisesti jo satsata urheiluun ja on todella mukavaa treenata kivoissa urheiluvaatteissa eikä vain jättiteepaidoissa.

Ja torstaina on vuorossa Helsinkiin lähtö, jesjesjes! Me ajamme täältä Lapista yötä myöten siskoni, Housuboyn ja Rokkarin kanssa. Perjantaina menen hävittämään sitten rahani ja illalla Semmareiden klubikeikalle Virgin Oiliin (ah, ihanuutta!). Lauantaina ohjelmassa on HipHopin SM-kisat Barona-Areenalla. Odotan kuin kuuta nousevaa kahden nuoremman siskoni taidonnäytteitä! Illalla mennäänkin sitten jonnekin syömään Helsingin Serkun kanssa ja sunnuntaina nään kotimatkalla Jääprinsessan. Voi ihanuuksien ihanuus! Rankka viikonloppu edessä, mutta toisaalta pääsiäisen aikana voi taas rentoutua.

p.s. Haudon mielessäni blogiini arvontaa, sillä olen bloggaillut jo 4 vuotta! En vain oikein osaa keksiä palkintoja. Onko mielestänne itse tehty myssy kiva? Sellaisen ainakin osaan tehdä nätisti. Toki palkintoja täytyisi keksiä useampia :)

Eikä elämä koskaan jatka siitä, mihin se viimeksi jäi

Shoppailukieltoni on pitänyt paria poikkeusta lukuunottamatta: olen sortunut vain yhteen iki-ihanaan "huppariin", jossa elän tällä hetkellä. Noh, siitähän ei ole nyt kuvaa, koska jätin kameran Ouluun, kun lähdin hiihtolomaksi töihin kotipaikkakunnalle. Mutta, huppari oli kokoa S ja meni mulle tosi hyvin ja näyttää tosi kivalta, joten kunhan mahdun kokoon S kerran, niin eihän se silloin haittaa? Olen joka tapauksessa nyt pudottanut 5 kg. Aika kivuttomasti tämä menee!

Kaikista paras neuvoni nyt kaikille on se, että JUURI MISTÄÄN EI TARVI LUOPUA - älkää miettikö olevanne dieetillä, vaan syövänne normaalisti. Itse tarkkailen vain ruokarytmiäni: syön säännöllisen usein ja kerralla vähän vähemmän (olen aina ollut tosi pikkuruokainen). Pidän repussa/ laukussa mukana hätävaraomppuja ja banaaneja verensokerin laskemisen ja pikkunälän torjumiseksi. Liikuntaa olen lisännyt ihan huimasti, mutta tuloksia saisi aikaan vähemmälläkin. Innostuimme Äidin kanssa hiihtämään viikonlopun mahtikeleissä 25km, mikä on minulle todella hyvin. Pidimme hyvän kuntoliikuntavauhdin yllä ja varmasti rasvaa paloi siinäkin :) Tämän alkuviikon olen ollut kipeänä - siksipä ehdin blogianikin päivittelemään Finrexin-kuppi kädessä. Liikuntakärpänen on kyllä vienyt mennessään, sillä tällä hetkellä kiukuttaa niin vietävästi istua sisällä ja kitua tän flunssan kourissa ilman liikuntaa. Aion tosin vielä käydä illalla ihan pienen happihypyn lähikaupassa, koska päänsärkyyn saattaa auttaa tuollainen ja kuumetta ei enää ole onneksi.

Muihin asioihin: kun oma elämä alkaa kaikin puolin nyt pudota oikeisiin uomiinsa, eli opetusharjoittelusta saanut nyt loistavan välipalautteen, töitä saa tehdä, kunto nousee kohisten ja paino tippuu pikku hiljaa saaden olon henkisesti positiivisemmaksi ja fyysisesti energisemmäksi ja kevyemmäksi, niin muualla elämässä tapahtuu ikäviä asioita. En juuri saa täällä muiden asioita levitellä, joten sanonpa vain, että hyvinkin lähipiirissä tapahtuu useammalla taholla parisuhteiden päättymistä, jotka riipivät minunkin sydäntäni. Kun voisi vain jakaa ystäviensä tuskasta osankaan, mutta eihän sitä voi kantaa toisen puolesta.Olen ihan hirveää murehtijatyyppiä: kuvittelen aina, että siskoilleni tapahtuu jotain baari-illan tuoksinnassa. Märehdin aina kaikki maailman asiat etukäteen ja menetän yöunetkin usein niiden takia - enkä voi asialle mitään. Yritän aina hengitellä, ajatella positiivisesti ja käskeä itseäni lopettamaan, mutta ei. Jonakin päivänä kuolen vatsahaavoihin :D

Tässä kaiken kiireen keskellä olemme haaveilleet Housuboyn kanssa matkasta. Totesin juuri kuitenkin työhommista kuultuani, että tarjottu työsopimus onkin aiempaa pidempi ja lomailen seuraavan kerran ehkä jouluna tai syyslomalla. Syysloma kelpaisi meille kummallekin ja nyt kai Luleåsta alkaa lentää halpalentoyhtiö, joka olisi lähinnä meitä ja lentäisi todella edullisesti vaikka mihin. Ja tämä shoppailuaddikti haaveilee Nizzasta - ei mikään muodin mekka, mutta aurinkoa kaipaa nyt tämä hipiä tällaisen värjöttelytalven jäljiltä. Olisi niin ihana tehdä iltalenkit rantabulevardilla "köyhien" paatteja ihaillen.

Heitän teille tähän loppuun vielä haasteen! Olen nyt itse ollut joulusta asti shoppailukiellossa, mikä on pätenyt kaikkeen uuteen vaatteeseen, joka ei ole kokoa S/ 36. En siis saa ostaa, ennen kuin laihdun. Olen kuitenkin huomannut, että tämä kielto on järkeistänyt omaa shoppailuanikin todella paljon. Mietin joka kerta vähintään vartin, voinko ostaa, tarvinko, ja minkä kanssa pitäisin. Toistaiseksi olen ostanut joulun jälkeen vain sukkahousut (nylonit, pakollinen ostos), kaulakorun ja hupparin. Nyt ennen lämpimintä kevättä ehdotankin, että itse kukainenkin pitäisi tätä shoppaustaukoa ja vaatekaappien kevätremonttia.

Säännöt:
-älä tee heräteostoksia! Mikäli jokin vaate on mielestäsi IHANA, laita se varaukseen ja hae vasta seuraavana päivänä, jos se todella todella jää vaivaamaan. Muussa tapauksessa älä osta.
- Käytä rahaasi vain välttämättömiin vaatehankintoihin (sukkahousut, jokin rikkimennyt vaate, joka on korvattava)
- aseta itsellesi tavoite, johon asti säästät (mulla se on 15.4. Helsingin viikonloppu), jolloin saat luvan kanssa lähteä sitten törsäämään kunnon shoppailupäiväksi säästämiäsi roposia (mua ainakin motivoi tämä eniten)
- mieti samalla todella, onko olosi parempi/ huonompi/ samanlainen, jos ostat enemmän tai vähemmän tavaraa kuin ennen

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! :)

Life on the fast lane - and the slow one

Hui, anteeksi poissaoloni! Olen ollut (oikeesti) ensin tosi kiireinen ja sitten tosi tosi väsynyt. Joulun alla olin kaikista pahin ja siitä sitten alkoi olo pikku hiljaa paranemaan antamisen ilon ja muiden juttujen ansiosta.

Nuorin siskonikin pääsi täysi-ikäisyyteen ennen joulua ja sitä juhlittiin synttäreillä sekä tapsan tansseilla baarissa :) siskoni on siis varsinainen kaunotar ja sen kyllä huomaa näistä kuvista :)

Joka tapauksessa ennen joulua vietin todella paljon aikaa yksin tai Housuboyn kanssa kouluhommia ja joululahjoja tehden. Siskoni saivat kummatkin villasukat. Tässä on nuorimmaisen villasukat, mutta keskimmäisen sukat on tehty samalla kaavalla ja ainoastaan valkoisen tilalla on violetti väri, josta sitten kudoin hänelle vielä pipon.

Piposta ei ole harmi kyllä kuvaa, mutta se on perusmallinen joustoneulepipo, jossa silmukat olivat aika löysiä ja malli hiukan väljä. Tein siihen violeteilla paljeteilla isonmallisen kukan samanmalliseen kangaskuvioon, jonka sitten ompelin pipoon kiinni. Olin todella tyytyväinen tuotoksiini. Nyt joulun jälkeen tein sitten itsellenikin sukat, jotka ovat pääpiirteittäin samat, mutta varsi on pitkä ja valkoisen tilalla on viininpunainen väri. Osaan oikeasti tehdä muitakin kuvioita, mutta kahdella värillä tätä on kiva neuloa.  Pipo-ohje löytyykin sitten täältä.

Muihin asioihin: teen tällä hetkellä kevään opetusharjoitteluani, jonka jälkeen kaikkien pedagogisten opintojeni pitäisi olla pulkassa ja mulla pitäisi opeopintojen puolesta olla pätevyys. Mulle nämä pedagogiset ovat edenneet PALJON helpommin ja loogisemmin kuin omat pääaineopintoni. Mielestäni kasvatustieteessä on se kiva puoli, että se ei oikeastaan ole (mielestäni) tieteen ala, vaan hienosteltua maalaisjärkeä ja jargonia sekoitettuna :D Kaikki asiat voi melkein päätellä järjellä ja turhalla höpöttämisellä pääsee hyvin pitkälle (eli täysin minun alaani). Mutta on sekin fakta, että tentit ja luennot on järjestetty melko loogisesti kuten tekeminenkin. Ja kurssitehtävät ovat hyvin maanläheisiä ja tähtäävät teorian ja käytännön yhdistämiseen tässä opettajaksi kasvamisen prosessissa.

Rakastan opettamista! Olen niin innoissani, että kuvittelen muka vaikuttavani näihin nuoriin jotenkin. Ei se toki vielä ole kovinkaan totta, mutta idealistina vielä pysyn ja sillä hyvä :D mulle saa aiheesta pottuilla, koska tiedän kerjääväni sitä tällä kommentilla. Jotenkin silti tuntuu, että nuorilla on pahempi olla, he eivät jaksa kiinnostua asioista ja esim. lukion 2. luokan ihmiset (jotka ovat jo kohta täysi-ikäisiä) angstaavat paljon paljon enemmän kuin omana aikanani (ja siitä ei siis tosiaan ole kovin kauan - omasta mielestäni). Olen tosiaan yrittänyt miettiä kaikki syitä tähän, mutta taidan jättää pohdinnat toistaiseksi omaan tietooni.

Housuboyn kanssa muutettiin uuteen kämppään lokakuussa. Muuten kiva, mutta lämmitys ei olohuoneessa toimi, ja pohjoisessa on ollut vielä kylmempää kuin etelässä. Pikkuhiljaa olemme nyt investoineet pieniä juttuja kämpään ja sisustamme sitä, koska remontista saamme rahat vuokranantajalta rahat aina takaisin, joten se on kivaa. Itse suunnittelen kesäksi tapettien uusimista ja Housuboy nyökkäilee vieressä eikä ota kantaa :D

Olen nyt vieläpä polulla laihtumiseen ihan tosissaan: ostin vihdoin pitkästä aikaa sporttipassin ja olen käynyt tällä viikolla jumppaamassa ja tänään menen hiihtämään (on vapaapäiväni). Painohan ei ole vielä pudonnut, mutta siihen pitääkin tehdä oikeat jutut: syödä oikein ja mielellään sekä airobista että lihaskuntoliikuntaa yhteen. Kaikki olisi helpompaa, jos olisin koko ajan samassa paikassa (eli kotipaikkakunnalla), mutta Oulussa kaikki on vaikeampaa: hiihtoladulle on yli kilsan kävely (kotona tarvii vain mennä ovesta ulos), täällä on yliopistoliikunta, kotona on edullinen ja loistava kuntosali. Syöminen terveellisesti on paljon helpompaa taas Oulussa: täällä en viitsi vaivautua mussuttamaan herkkuja yksin, se on paljon kivempaa toisen ihmisen kanssa. Mutta herkuista on ollut siltikin helpompi vähentää asennoitumalla oikein. Kesästä lähtien olen laihtunut 2,5 kiloa. Olisin voinut laihtua enemmänkin - ja se on minulle oikeastaan rohkaiseva ajatus, sillä tuon eteen ei ole juuri tarvinnut tehdä mitään. Nyt kunnon elämäntapamuutos toisi minulle paljon enemmän iloa kuin kiikkuminen ylipainon rajalla.

Kirjoittelen lisää (toivon) kuluvina päivinä. Ei vain tee mieli postata samalla tavalla, kun ei ole kameraa täällä Oulussa, jolla laittaa kuvia piristämään pelkkää tekstiä.

Hauskaa alkavaa vuotta kaikille!

Nousee päivä, laskee päivä

Minun ukkini on ollut halki elämäni tärkeimpiä henkilöitä. Hän opetti minulle lapsuudesta asti käyttäytymistä, sitä kuinka tärkeää on auttaa ja välittää, kuinka työnteko palkitaan ja kuinka englantia lausutaan - muutamia mainitakseni. Vietin lapsuudessani tolkuttomia määriä mummolassa, sillä se vaan oli kivempi paikka kuin esim. koulun iltapäiväkerho. Olen saattanut jopa pari kertaa suurennella kuumeoireitani, koska tiesin pääseväni mummolaan hoitoon (maailman parhaat herkut, piirretyt ja hoito).

Opintojen edistyessä ukki käytti tuntikausia kerratakseen kanssani englantia, opettaakseen minulle rakenteita, joita koulu ei enää meille opettanut ja korjatakseen lausumistani oikeaan brittienglannin suuntaan ;) Varsinkin varhaisessa vaiheessa tästä oli minulle huomattavasti etua ja tulokset puhuivat puolestaan. Ukki auttoi minua aina sairastumiseensa asti.

Lisäksi soitin viulua kuusivuotiaasta asti, jolloin ukki pelasti vanhempieni päivän useampaan otteesseen, kun jostain syystä ei minua olisi ehdittykään viedä soittamaan. Hän saattoi ilmestyä kovina pakkaspäivinä yhtäkkiä aamulla kotiovellemme ilmoittamaan, että vie meidät kouluun. Ukki kävi meillä autollaan harva se päivä aina sairastumiseensa asti. Kovin paikka ukille sairastumisessa olikin ajokyvyn menettäminen.

Ukki on ollut tukeni ja turvani aina (maailmani romahtamiseen) vuoteen 2003 asti, jolloin hän sai aivoinfarktin ja halvautui vasemmalta puoleltaan. Siitä lähtien ihminen, joka oli käyttänyt lähes kaiken aikansa muista huolehtimiseen alkoi olla se huolehdittava. Ja edelleen ukki opetti minua: hyväksymään fyysisen vamman, henkiset rasitteet, joita tilanne toi ja ymmärtämään paremmin invalidien tilannetta. Hän teki minusta ihmisen, joka palavalla raivolla puolusti vammaisten oikeuksia, puhumattakaan niistä kaupan invapaikoista, jotka oli vienyt aina joku, joka haki niin paljon kaljaa, että auto oli saatava lähelle. Liikennepoliisin taipumukset ovatkin varmaan tulleet suggestion kautta ukilta :D

Ennen kaikkea me kaikki opimme joustamaan, ymmärtämään, olemaan kärsivällisiä ja tukemaan toisiamme. Ukin tilanne opetti meidät tuntemaan mummin: mummi luotti paikkakuntansa lapsenlapsiin kuin kallioon ja olen onnellinen, että etäinen ja jokseenkin viileä, jopa pelottava mummi on nykyään myös minulle tärkeä ihminen. Eilen juuri olimme vierekkäin, kun mummi ei enää jaksanut seistä.

Vaikka ukkini eläisi vielä kymmenen vuotta, en ikinä tämän eliniän aikana voisi korvata hänen hyväntekeväisyyttään. En varsinkaan pysty siihen yhtä pyyteettömästi ja kärsivällisesti kuin ukkini on pystynyt. Kai suurin katumukseni onkin, että ukki ei tiennyt sitä laajuuttaa, jolla häntä arvostettiin silloin, kun hän oli vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ukki tuki vaimonsa leskeksi jäänyttä siskoa väsymättä, tuki vanhempiani lastenhoidossa, tuki meitä useampaan otteeseen rahallisesti ja henkisesti sekä auttoi Lions Clubin aikanaan mm. järjestämään kävelykyvyttömän venäläistytön leikkauksen (, joka tanssi pari vuotta myöhemmin jo balettia). Elämä ei aina kohtele meitä reilusti.

Olen ajatellut ukin tilan huonontuessa jopa niin, että ukin pitäisi jo saada mennä. Ukkia pelottaa olla sairaalassa, pelottaa, mitä tapahtuu, eikä hän enää ymmärrä koko tilannetta. Mummin poistuminen paikalta kauhistuttaa häntä kuten myös oma sairaus. Olen ottanut etäisyyttä tilanteeseen, koska ukki on ollut sairas jo niin kauan aikaa, että en uskonut tilanteen olevan niin paha kuin se on ja lisäksi siksi, että tilannetta on helpompi käsitellä. Eilen, kun näin sairaalassa rakkaan ukin niiden letkujen keskellä, kuihtuneena kuin varjo entisestään ja lohdutin itkevää mummia, tajusin silti sen hienouden, että minulla on ollut niin kauan ukki. Kuten myös sen upean elämän, jonka hän on elänyt mummin kanssa, mitä ukki on tehnyt ajallaan ja kuinka se perintö jää meille.

Tällä hetkellä siis tämä bloggaaja joko kirjoittaa suruunsa tai jättää kirjoittamatta - aika näyttää. Tällä hetkellä kuitenkin olo on aika maassa ja jaksaminen vähäistä. Kauhein tunne on pinnistellä sairaalassa muiden tukena, koska en tunne että minulla on oikeutta itkeä, kun muilla on varmasti vielä pahempi olla. Sairasvuoteelta ei malttaisi lähteä pois, mutta toisaalta paha olo puskee päälle niin valtavina aaltoina, että potilaan luonakin on vaikea olla. Takaraivossa on ymmärrys siitä, että ukin pitäisi saada mennä - on lupa antaa periksi. Sydämessä tuska on hirmuinen ja itsekkyys huutaa vastaan: pysy vielä täällä!

Matkakuume

Luettuani juttumme MeNaisista ja kuultuani työkaverin Nykin reissun käänteitä, tuli minullakin kauhea kaukokaipuu (TAAS!). Olen selaillut tässä kahvitauolla tänään lentolippujen hintoja Heathrow'hun ja Damiin. Housuboy haluaisi enemmän Hollannin puolelle ja minä Londondoniin takaisin. Lontoon reissussa on vain yksi mutta (rahan lisäksi, tietty): olin niin innoissani eka reissustani äidin kanssa, että voin pettyä toisesta reissusta - varsinkin kun minä ja Housuboy olemme aivan erilainen parivaljakko kuin minä ja äitini.

Meillä lähestyy seuraavat jännät tapahtumat seuraavaksi tässä elon tiellä:
-Whitney Houstonin keikka ja Helsingin ROad Trip siskoni Artesaanin ja hänen poikaystävänsä Rokkarin kanssa
- Isäni 50-vuotissynttärit, joiden ohjelmaa suunnitellaan jo täyttä häkää

Esittelemistäni meikkituotteista sen verran, että ihoni on selvästi kirkastunut Clinquen tuotteiden tunnollisen kyätön johdosta ja se luomiväri on ihan huippu!

Perjantaina oli Parhaan Ystävän valmistujaiset, joita juhlittiinkin sitten kunnolla. Tein hänelle leikekirjan, koska halusin antaa muistoksi jotain uniikkia. Useamman kerran tirautin yksinäisen kyyneleen jo tekovaiheessa ja sitten vielä lisää tirautin ojentaessani kansiota Parhaalle Ystävälle siitä yksinkertaisesta syystä, että kuvistakaan ei löytynyt kauhean monia kuvia, joissa olisin ollut ilman Parasta Ystävää - niin paljon olemme kokeneet yhdessä. Siinä sitten kyynelehdimme kaikki: minä, Paras Ystävä ja Artesaani. Eniten harmitti, että meiltä ei löytynyt tarpeeksi kuvia sieltä, missä ystävyytemme jo alkoi äitien ansiosta: äitilapsijumpan Hottentoteista. Joillakin meistä on vain uskomaton onni saada elämäämme ihminen tai ihmisiä, joista tulee niin tärkeitä ja rakkaita. Olimme kaikki ihan puhki baariin mennessämme jo, mutta sinnittelimme jonkin aikaa. Housuboy ymmärsi tilanteen tärkeyden ja suostui jopa kuskiksi. Oli aivan ihana ilta.

Nyt jatkamme sitten viikon touhua. Tänään kyllä kärsin univajeesta ja haaveilen päikkäreistä. Lisäksi on tehtävä vielä yksi 3-sivuinen term paper yliopiston kurssille ja ohi on tältä vuodelta. Sen puserran parissa tunnissa tänä iltana :)

Hauskaa viikkoa rakkaat ystävät!

p.s. Makealakko pitää ja vain viikonloppuna herkuttelu sallittua (Huge parannus entiseen mussuttamiseen). Ensi viikolla haetaan mulle salikortti Housuboyn kanssa samalle salilla tarkoituksena yhteinen "laatuaika" ;) Tänään ostetaan rulliksiin uudet laakerit talven jäljiltä ja lähdetään taas ulkoilemaan. Paino on tippunut nyt ehkä kilon. Ehkä. Olo on kuitenkin ruokavalion ansiosta PALJON parempi.

"No meillä ois sitten tähän kuuluva tarjous"

Hihih, kävin siis sunnuntaina ostoksilla ja menin tuohon vanhaan halpaan :D Mukava myyjä kysyi siis Kauppakseskus Rajalla Kicksin liikkeessä (helluntainakin voi shoppailla, jos lähtee rajan tuntumaan :D), että kun heillä on tarjous, että kahden tuotteen ostajalle ilmaiseksi tuollainen lahjapakkaus, niin haluatko ostaa vielä jonkin toisen tuotteen? Minähän sitä sitte miettimään. Mutta loppujen lopuksi tein aikalailla järkiratakisun, että ostin sen toisenkin tuotteen.

Alun perin hankintalistalla oli siis vain ja ainoastaan tämä, jos olisi jo Suomessa saatavilla. En tiedä, kauanko on ollut markkinoilla, mutta nyt äkkäsin GLAMOUR-lehdessä mainoksen. Olen kauhea mainosten uhri, voin kertoa. Siinä lueskellessani tietoja mietiskelin, että kuulostaa minun tuotteeltani. Lampsin liikkeeseen ja kysäisin ja sitä löytyi, joten ostin. Lisäksi siis mukaan tarttui maksettuna huulirasva, jotta saisin lahjapaketin, josta tuonnempana.

Ensinnäkin olen harvoin ollut näin tyytyväinen tuotteeseen! Tämä on ihana: peittää punaisia näppykohtia, arpia ja epätasaisuuksia iholtani todella hyvin samalla jotenkin "viilentäen" ihoani. Koko ajan tunnen, että meikki on iholla ja se on positiivista: iho on viileä, sileä ja ilmavamman ja terveemmän tuntoinen kuin ilman sitä (?). Eli ihmeellistä kyllä. Tämähän on tarkoitettu siis rasvaisella ja todella rasvaiselle iholle sekä sekaiholle. Minulla on jälkimmäisin. En ole tämän tuotteen takia vielä nakannut vanhaa luotettavaa tuotettani mäelle, koska tämä Cliniquen versio tuntuu myöskin ehkä toimivan minun ei-niin-rasvaisella-mutta-kyllä-epäpuhtaalla iholla vähän turhankin hyvin: nenä näyttää kuivuvan jonkin verran. Joten välissä täytynee siirtyä ehkä pariksi päiväksi aina takaisin Kaneboon. Olen kuitenkin iki-onnellinen tästä löydöstä. Ja kylkiäisenä paketissa löytyi näitä:

High Impact -mascara, jota en ole vielä kokeillut.

Rinse-off foaming cleanser, joka on aivan ihanan tuntuista kasvoilla! Mulla ei se vaahtoaminen kauheesti toimi, mutta se tunne on silti ihana ja kahtena iltana olen jo aivan mielissään pessyt naamasta meikit: eilen illalla jopa odotin sitä toimitusta.

Sori nyt, että kuvankäsittely ei ole jaksanut työskennellä tuon lätkän poistamiseksi. Oma versioni tästä huulikiillosta on hieman väritön - aivan vaalea pinkki, mutta ei haittaa. Tuntuu tosi kivalta ja kosteuttaa, kuten luvattu.

Seuraava tuote on pääasiallinen syy lahjaboksin kiinnostavuuteen: tämä luomiväriduo. Nämä värit kun kestävät koostumuksensa puolesta siskoni luomissa jopa lauantaiyövuoron grillillä, eli hikeä, verta, kyyneliä, paistorasvaa, kuumuutta ja raivoa :D Ja lauantain yövuoro saattaa siis venyä iltakahdeksasta aamukahdeksaan ei-niin-vaatimattomissa olosuhteissa. Värit ovat precis som här på bilden, joten kivan kesäiset ja neutraalit - can't wait to try.

Viimeisenä sanon vielä, että tämä tuote on lempparini edelleen. Silkinpehmeä iho (jopa mulla!), joka nostattaa itsetuntoa, vaikka tulos olisikin vain vaisusti näennäinen. Tämä pore minimizer -voide on huippu meikin alla: ei meikki luista eikä ihohuokoset pääse hiostumaan näkyviin meikin alta.

Ja parhaat uutiset: Palautin kandini ke 19.5. hitonmoisen saavutusmeiningin kanssa. Viikonloppuna en tehnyt yhtään mitään järkevää, vaan törkeästi löhösin, ulkoilin, söin ja vietin aikaa ystävien kanssa. Aaah, ihanuutta. Ai niin, kävinhän pihakirppiksellä, mutten saanut mitään myytyä. Olin tosi pettynyt. Ja nyt en saa kirpparipöytää, koska olen päivätöissä, jolloin en pääse täyttämään ikinä pöytää silloin vaihtoaikoina.

p.s. katukuvaan ovat tulleet kesäisten kelien myötä (?) valkoiset paidat, joiden alla valkoisia rintsikoita. Okei, joissain tapauksissa näyttää ihan söpöltäkin minusta, mutta ilmiselvissä tapauksissa on minusta jotain ahdistavaa. Vinkki näille henkilöille: beige näkyy paidan alta paljon vähemmän. Vai oliko tämä vain ilkeä kommentti teidän mielestä?



EDIT:// Tämä vielä unohtui mainita lahjapakkauksesta:

my sho(e)paholics

...Kannatan periaatteessa kierrätystä, luonnonsuojelua ja kulutushysterian vastaisuutta, mutta inhoan kirppareita niiden sotkuisuuden ja ahtauden takia, joten en kiertele niissä tarpeeksi verrattuna muuhun ostoskäyttäytymiseeni

... tiedän saavani ripsivärini ja muut meikkini kaikista halvimmalla Prismasta bonuspisteiden kera, mutta normaalisti ostan tuotteeni kaupoista, joissa on kunnon siisti kosmetiikkaosasto ja hyllyt on järjestetty ja laitettu nätisti.

... sanon jämptisti esittelijöille vain katselevani, jos en aio ostaa mitään, sillä en osaa enää sanoa, että en haluakaan mitään, kun he käyttävät minuun aikaansa ystävällisesti.

... vaadin asiakaspalvelua. Lopetin käyttämästä H&M postimyyntiä, kun huomasin, että a) hinnat onvar 5e myymälöitä kalliimmat ja b) oudolla suomen aksentilla kerrottiin minulle erään palautteeni jälkeen, että "ei ole mun ongelma jos sulla olla väärä tavara, sei ole mun vika. Mita sa sitä mua syytät? Päätit sitte minuu purga tan kaike?"

... olen erittäin altis vaikutteille: mulle on helppo myydä tuote mainostamalla sitä. Sitä vastoin olen erittäin kriittinen, ostanko tuotetta enää toiste

... olen elitisti: rakastan väljiä, siistejä kauppoja ja ihanaa sisustusta. Rakastin tästä syystä Milanoa, jossa jopa H&M:n myymälä oli avara, ihana ja tyylikäs

... olen laiska sovittamaan, mutta se ei ole toistaiseksi kostautunut minulle

... olen erittäin tarkka siitä, miltä vaatteen täytyy saada kroppani näyttämään.

... kokeilunhaluni aiheuttaa minulla hyvin usein pettymyksiä kalliiden kosmetiikka- ja hiustuotteiden yhteydessä

... en osaa juuri katua ostoksiani: mikä on ostettu, on ostettu

... pystyn täydellisen hyvin järkeilemään raha-asiani niin, että shoppailuni ei ole koskaan aiheuttanut minulle ongelmia. Lisäksi sekin on tiedostettua, jos ne saattavat minut ongelmiin.

... joskus ostan jopa melkein tahallani kengät, kun ei olisi varaa ja pistän itseni puurokuurille. Siitä on hyötyä, että ei ole varaa laittaa rahaa roskaruokaan :D

... yllätin itseni ja vanhempani sillä, että en ole koskaan joutunut raha-asioiden/ shoppailun takia pulaan muutettuani omilleni

... minuun vaikuttaa hurjasti se henkilö, joka minua missäkin ostoksissa avustaa liikkeessä. On ihanaa ostaa tutulta työntekijältä ja esim. alusvaatteeni ostan mielellään siskoltani, joka on alusasumyyntiedustaja

... voin myöntää reilusti olevani jollakin tasolla riippuvainen shoppailusta. Ainakin se on lempihyötyliikuntaani :D!

... Äitini ei ole koskaan aikuisikäni aikana kehottanut minua olemaan ostamatta jotain. Osittain kai siksi, että tietää olleensa ja olevansa itse minun toimintani malli :D

... tykkään todella paljon shoppailla yksin, sillä silloin saan sanella omat aikatauluni täysin itse ja skipata liikkeet, jotka eivät kiinnosta

... en tykkää lorvailla liikkeissä: en sovita, teen päätökseni ostoksista nopeasti enkä tuuleta rekkejä kovin perusteellisesti

... haaveilen päivästä, jolloin minulla olisi käytössäni rajattomasti rahaa ja shoppauspäivä Lontoossa tai New Yorkissa

... inhoan jonossa etuilijoita, tunkijoita ja tilan tukkijoita. Briteissä oli ihanaa, kun kassoille meen vain yksi jono, jolloin jonotus on reilua ja tasavertaista.

... kun lähden shoppaamaan, en koskaan mene pahalla päällä tai kiireessä

... meikkaan todella huolellisesti shoppailua varten välttääkseni ahdistuksen pukukopissa. Kukaan ei ole vieläkään kertonut, miksi valaistuksen sovituskopeissa täytyy paljastaa kaikki ihon virheet syntymästä saakka.

... nettikauppa on mielestäni paras tapa shoppailla vain silloin, kun tarvii jotain tiettyä. Onhan se näppärä tapa kotiinkuljetuksineen ym. plus on kiva nähdä se ostoskorin summa siinä kassalla vielä ja mahdollisuus vähentää vielä kuormasta, mutta en saa siitä samanlaista iloa.

... shoppailu on mielestäni turhaa ja myönnän sen olevan pinnallista kulutushysteriaa. Mutta en silti ehkä halua parantua tästä vaivastani, sillä mielestäni aina välissä saa olla vähän hupakko

Voi aika joka katoaa käsistäni

Minä olen syyllinen blogini laiminlyömiseen surkeasti. Mutta nyt sain jo palautetta ja olen luvannut useammalle ihmiselle päivittää. Sorisorisori.

Kaikki alkoi jostain. En itsekään tiedä, mistä. Kaikki vain alkoi tuntua kaatuvan päälleni ja mikään ei ole oikein jaksanut kiinnostaa. Opiskelun ja työn sovittamien vaatii veronsa ja vapaa-aikani. Lisäksi olin uupunut sen pyrähdyksen jälkeen, jonka jouduin tekemään opinnoissani joulukuussa. Valoa ei juuri näkynyt tunnelin päässä ja se vei vain syvemmälle itsesääliin. Aloin inhota itseänikin, sillä en enää saanut juuri positiivisia ajatuksia ilmoille ja huomasin muutoksen joidenkin ystävieni suhtautumisessa minuun. Sitten vain päätin, että blogiini ei tule uutta päivitystä ennen kuin voin sanoa, että asiat alkavat parantua ja pystyn kertomaan asioista positiivisesti. Siinä se oli. Fair and square. Joten viimeisen kuukauden ajan olen pitänyt päiväkirjaa päiväni/ elämäni positiivisista asioista.

Mutta tässä päivä reissusta paikassa, joka seuraltaan ja miljööltään paransi mieltäni aika paljon.

On sääli, että Pariisi itsessään on nykyään jotenkin nokkava paikka. En voi kuvitellakaan tilannetta, jos en puhuisi ranskaa. Mutta jotenkin asiakaspalvelua ei saa missään muualla kuin Louis Vuittonilla (ja siellä en varmasti minä sitä saa). Suomessa ei tollainen meno vetelisi. Niimpä olenkin ajatellut muuttavani johonkin muuhun osaan Ranskaa, kun kasvan isommaksi ;) Sektorilla Riviera, Lille, Strasbourg :D (eli siis yltympäriinsä)
Mutta ranskan kieltä rakastan! Olen niin innoissani, että pystyn hoitamaan tilanteen kuin tilanteen ranskaksi. Olen jopa niinkin röyhkeä, että menen sanomaan, että olen hiukkasen ylpeä itsestäni. Törkeän itserakas ja itseriittoinen henkilö siis.

Lisäksi olen onnellinen eräästä muustakin jutusta, jota en voi julkisesti laittaa nettiin ennen kuin asia on varma, mutta se on poistanut suuren kiven sydämeltäni ja kohta tiedän, saanko tosiaan vielä isomman helpotuksen elämääni. Jos sen saan, olen luvannut itselleni arvostaa toista mahdollisuutta paljon enemmän ja hyödyntää sen kaikin mahdollisin keinoin.

Ainoa asia, joka tällä hetkellä varjostaa onneani on kandintyö. Huomenna pitäisi olla alustava aihe ja lähteet, mutta en vielä tiedä, mitä teen. Joten tänä iltana on vielä aivoriihi tiedossa. Se onkin se vaikein osuus. Kun saan homman alkuun, onkin jo paljon helpompaa. Haluan tehdä graduni kuitenkin samasta aiheesta laajentaen. Mutta tämän kevään jälkeen minulla pitäisi olla kandin paperit kuitenkin ja opinnot taas hieman pidemmällä. Tämä tavoitteiden asettelu on tosiaan auttanut minua tänä vuonna eteenpäin ;DD Joo olen ihan surkea opiskelija varsinkin vanhana kunnon hikipinkona, mutta kyllä se nyt tästä :)

Kaikki hyvätkin aikomukset kaatuvat joskus johonkin. Esim. kamerani jäi kotiin Housuboyn luo tullessani Ouluun. Joten en voi näyttää teille uutta lookiani. Tukastani lähti kyllä ihan liikaa paksuutta, mutta se oli ihan oma vikani, kun käskin kampaajani rapsia menemään. Tukka on kuitenkin selvästi minulle se kruununi. Omaa tukkaani ei oikein saa näyttämään huonolta, jollei se ole likainen. Paksuutensa ansiosta se näyttää aina aika kuohkealta. Nytkin paksuutta on edelleen päällä, joten tilanne ei ole niin paha. Ja kyllähän tuo kasvaa, niin sillä on tapana :) Suunnittelen jo uutta lookia, mutta olisi ollut kiva vilauttaa teille naamaani lasit päässä.

Olen myös onnistunut taistelemaan himojani vastaan: liikaa menoja = liian vähän rahaa shoppailuun = ei shoppailua. Tuhlasin joululahjoihin aika paljon sekä maksoin ekat silmälasini, joten nyt ei rahaa ole ollut, mutta en ole kaivanut MasterCardia esiin vaan jättänyt tyhmät ostokset kauppaan. Pariisistakin ostin vain kaksi paitaa ja muutamat meikit. Ai niin ja mulla on nyt VIHDOIN Shu Uemuran ripsentaivuttimet ja ne on niin parhaat! Ja onhan se vähän tyhmää, että opiskelija laittaa 35e tollasiin, mutta toisaalta noi on NIIIN laadukkaat ja ei tarvinnut kuin jättää ne yhdet Nellyn kengät ostamatta, niin raha on säästetty. (Ai miten niin mun logiikka joskus ontuu?)

Tänä viikonloppuna on minun rentoutumisviikonloppuni: ei töitä (tosin pelkään jo etukäteen, että joku sairastuu ja joudun taas töihin enkä taaskaan saa vapaata, mikä on työssäni ihan älytön stressikerroin), ystäväni tulee pitkästä aikaa visiitille ja tiedossa on vanhojen ystävien illanistujaiset, joita odotan ehkä kuin ensimmäisiä Manolojani. (Päätin muuten tossa yks päivä, että mulla pitää olla häissäni valkoiset Manolon korkkari, sellaiset jotka Carrie Bradshaw'lla Pariisissa vimppa jaksossa, jossa se saa koirankakkaa niihin. Haluan ne kengät kuitenki puhtaana. En niitä samoja.) Joten vapaa-aika + ystävät + opintotuen kilahtaminen tilille = onnea :) Ja yks yksinkertasiin yhtälöihin erikoistunut bloggari.

Hauskaa viikkoa kaikille!!


//Edit: Mietin tässä blogiini arvontaa ja toivepostaus tukastani on tulossa! Eli kiitos sille ihmiselle, joka rohkeni ehdottaa mulle postausta. Se on eka pyyntö, jonka olen ikinä saanut, joten alan kohta toteuttaa haastettasi :)

tentit ja pikkujoulut

Viikonlopuksi siirryn takaisin Ouluun. Nyt on jotenkin rentouttavaa ajatella opiskelua, koska olen ottanut töistä viime aikoina liikaa stressiä, koska olen joutunut ottamaan muutamia ekstravuoroja.

Harmikseni kasvatuspsykologia ei mennyt mulla läpi, joten joudun uusimaan sen. Olen hieman pettynyt, mutta toisaalta koko kurssi oli niin iso pettymys, että en ihmettele oman motivaatiopuutteeni heijastuneen tulokseen. Eniten petyin siihen, että kurssi, jota olin odottanut eniten floppasi myös pahiten. Erittäine päselvä luentosarja, joka ei ollut kouriintuntuva sisällöltään tai keskusteluiltaan eikä juuri liikkunut mielestäni käytännönläheisissä tai tulevaan ammattiini liittyvissä aiheissa. Lähetin juuri kurssin vetäjälle sähköpostia saadakseni tenttipalautteen. Lisäksi perjantaina on ohjelmassa Introduction to English Linguistics, jonka tentin olen jättänyt tekemättä liian kauan sitten. Kuitenkin minulla on jännä sellainen tunne, kun on saanut hommat hoitoonsa. Empowering on sana englanniksi, mutta taas on ongelmia suomenkielisen sanan kanssa.

Joululahjoista ei ole hajuakaan vieläkään. Meinasin ostaa hellulle Emporio Armanin Diamonds -tuoksun, mutta se oli aika arvokas minun budjettiini. Toki jos ostan sen pienemmän putelin, niin asia erikseen. Toki löysin itselleni ihanan laukun Aleksi 13:sta käydessäni eilen Rajalla Torniossa. Oli ihanaa saada auto ja käyttää aamu ihan rauhassa shoppailuun. Join rauhassa chai lattea shoppailujen välillä ja hengailin kauppakeskuksessa kaikessa rauhassa. Tosin loppujen lopuksi olin jo 12 aikaan niin rätti, että en jaksanut jäädä pitemmäksi vaan ajoin käymään vanhempieni luona kun vielä pysyin ratissa hereillä. Laukusta siis kuitenkin kuva varmaan viikonloppukuvien yhteydessä. Perjantaina on ohjelmassa heti aamusta lähtö Ouluun ja tentin jälkeen luultavasti iltadrinkit vielä vaihtareideni kanssa. Lauantaina pidetään tyttöjen kanssa omat pikkujoulut ja odotan iltaa oikein kovasti. Meinoteltiin jo, että baariin ei lähdetä, mutta saatan silti kyllä pyntätä itseni :)

p.s. kaverini on luvannut tehdä minulle sen bannerin ja olen toiveikas, että saisin siihen haluamani kuvat otettua ennen lauantaita, jolloin voisin pyytää hänen apuaan :)

Lontoo osa 3 ja takaisin reaaliaikaan

Parasta tässä päivässä oli kyllä se, mistä kuvia ei saanut ottaa, eli toi Phantom of the Opera. Odotin Oopperan kummitusta ehkä enemmän kuin shoppailua Lontoossa, ja sen pitäisi sanoa paljon. Kun näytös alkoi, muistin taas, miksi taidetta tehdään. Sanokaa mitä vain oopperasta, musikaaleista jne. mutta julistan täten, että kaikki, jotka eivät tunne jotain nähdessään tuon shown livenä, ovat jälkeenjääneitä. Shown alkaessa äitini puristi kättäni jännityksestä ja innostuksesta. Olin aivan sanaton puoliajalla. Tai, noh, en niin sanaton, että en olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja jutellut paikallisen vanhemman naisen kanssa, joka oli jo 10. kertaa katsomassa. Olin niin onnellinen, että kävimme katsomassa tuon. Se oli ehkä elämäni parhaita kokemuksia. Suosittelen korkeasta hinnasta huolimatta. Se esitys suorastaan salpaa hengityksen!

Koska meillä oli myös liput illemmalla London Eye:hin, meillä oli kiire. Pihalla sattui sitten olemaan riksa. Nuori mukava unkarilaispoika ajoi meidät oopperasta London Eye:n paikalle. Olimme äidin kanssa vieläkin niin täpinöissämme koko esityksestä, että valokuvasimme ja kikatimme ja hihkuimme koko matkan kuin pahaiset teinitytöt :D joskus se on pakko vaan taatua :D


Matkalla oli säkkipillin soittaja :)


Parlamenttirakennus ja Big Ben kivassa valossa (minusta)

London Eyen kyydissä (London Eye on siis suuri maailmanpyörä, jossa kabinetit ovat monille henkilöille ja kyydiss saa katsella maisemia)

Tämä oli komea kuva minusta



Sitten nykyisyyteen: joudun tekemään tosi paljon töitä koulun eteen, koska olen Sveitsin takia opintopisteistä jäljessä ja kaikkea muutakin on jäljessä. Joten järjestin itselleni pari tenttiä, joita voin suoritella nyt, kun tänä lukukautena jo virallisesti opinnot ovat ohi. Joten töitä teettää ihan hirveästi. Silti olen tyytyväinen, että kontrolli on palautumassa ja olen tilanteen herra.

Mutta ne mun Jimmy Choot on tulleet! Ne ovat juuri kuin aiemmissa kuvissa ja olen niin onnellinen. Pidän luultavasti vain ne seeprakuvioiset, koska ne siniset eivät oikein ole IHANAT. Tiiättekö? Se tunne, mikä niistä pitä tulla? En osaa kävellä niillä edes :D ja ne laidat menevät huonosti ja jos niillä kävelee normaalisti, niin ne alkavat leviämään entisestään eivätkä näytä hyvältä enää parin käytön jälkeen. Viime viikonloppuna tosin sain niistä kehut, koska näytin kuulemma ihan sinkkuelämän Carrieltä :)

Mutta kuitenkin, viikonloppuna tiedossa kaverin tuparit ja sitten paljon paljon paljon pänttäystä pariinkin tenttiin.
Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Guilty blogger reports for duty (still high on London)

London part I (more to come)

Lontoo osa I (lisää tulossa)

yes, I do!

My Stitch backpack on the background :D // Stitch-reppuni taustalla

Hello Lover!! A pocket mirror. I thought this was kind of my style... *sigh*

Hei rakkaani! Taskupeili, joka on tavallaan aikalailla mun tyylinen. Ehkä.. *huokaus*

A mermaid on display on a shop window//

Merenneito näyteikkunassa

Steel Bubbles...

Teräskuplia..

Me and mum in a bubble

Minä ja äiti kuplassa
River Island, A shopping centre near our hostel (that's hotel Orlando, a great place in Hammersmith/ Shepherd's Bush)

River ISland, iso ostoskeskus omaa hostelliamme (hotelli Orlando, loistopaikka Hammersmithissä/Shepher's Bushissa)

Primark: Jeans x2, A shirt and the cuff, total cost £20 = cirka 25€

Farkut x2, paita ja rannerengas, yhteensä £20 eli noin 25€



The world's loveliest boots! (Dorothy Perkins)

Maailman ihanimmat saappaat!

You are the one

This one goes out to the ones I love and need right now in all this darkness:

My life on the fast lane

Have you seen the movie Click (starring Adam Sandler)? I absolutely feel like I need that remote control at the moment. Not to speed things up but to slow them down. Jersey, homecoming, workworkwork, University starting, teacher training starting ( a new place with new faces and I'm still loving it so far). At the moment I'm juggling my studies, my work, my relationship and my grandfather who seems to be losing his grip on reality. So I am really torn between my priorities and what to do with things. Especially as the only thing going well at the moment is the first one. I am extremely happy with the fact that I have been given a great leading teacher and mostly a great group (apart from a know-it-all-say-it-all thirty-something who feels she can criticize anyone and come and go how she wants).

I don't know what I am allowed to tell about Jersey and what you want to hear, but if I focus on the positive, then at least that should be allowed. I had 11 Finnish and 5 Norwegians in my responsibility group. Their age was from 14 to 18 years. They were all good girls, mostly great. I had a great host family with two boys of 8 and 12 (?) and their parents. The dad was a former cook and made the best vegetarian and seafood meals I have ever had eating in so far! The mum was an absolutely adorable person with a lovely sense of humour and they were such great parents! I heard yelling only once and the boys behaved so well! I stayed in the same room with a Swedish leader (this was something I was not told in advance) but she was the best and I have to say it was tough for me to say goodbye to her at the end of our stay. Paris was a great visit for me. I was only disappointed that I did not get to go to Disneyland but such is life.
Jersey was a lovely small, tax-free(!) island. The restaurants and coffee shops were not too cheap but lovely all the same. The shops were awesome and I spent a fortune on cosmetics (compare the Finnish 54e price of 125ml of Clinique Dramatically different moisturizer to the one in Jersey £24 = 28e).
The trip was great and so were the people, but I do not expect to be doing it again with that amount of money we were paid. Considering the recommendation for the daily salary for working abroad in the UK we get less than half of that with limited information on the reality of things, I think it is a bit too little considering the money I get replacing teachers in Finland. Also, the time to work is from 9 a.m. to 11 p.m. plus around the clock on-duty responsibility.



So here's what I have been doing (while I still had money and was in Jersey): Shopping! It is basically like banking money now the pound is so low! These are from New Look Jersey. And that's not all that is cheering me up: My mom and I just booked a trip to London for week43 with a prospect of seeing The Phantom of the Opera. My mom is checking out the places we could visit, I am checking out the racks we could wipe clean, even cut, right? I know this makes me sound like a brainless shopaholic (which I mostly am while shopping) but I am actually Humongously interested in seeing London, its culture and historic places. Oh, I am thrilled to go!


Oletteko nähneet Click-elokuvan (pääosassa Adam Sandler)? Mullakin on ollut hetken sellainen olo, että tarvitsisin sitä kaukosäädintä. Itse en kyllä hyppisi aikaa yli, vaan säätäisin elämääni hitaammalle. Säätäisin vuorokauteen pari tuntia lisää ja viikkoon oman ylimääräisen vapaapäivän. Vauhti on ollut hurja: Jersey, kotiintulo, työtätyötätyötä, yliopiston alkaminen, opettajaharjoittelun alkaminen (uusi koulu ja kuviot sekä ihmiset ja tähän asti rakastan tätä tosissaan). Tällä hetkellä tasapainoilen opiskelujen töiden, parisuhteen ja todellisuuden tajua menettämässä olevan ukkini välillä kaikkien pyöriessä mielessä koko ajan ja prioriteetteja on hankala valita, varsinkin kun ainoa hyvin menevä asia tällä hetkellä on tuo ensin mainittu. Olen erittäin tyytyväinene loistavaan ohjaavaan opettajaani ja suurimmaksi osaksi mahtavaan ryhmään (lukuunottamatta yhtä 30+ kaikkitietäväistä möläyttelijää, jonka mielestä kaikkea ja kaikkia saa kritisoida ja mitä tahansa saa möläytellä ja on kulkenut harjoittelun läpi täysin omalla aikataulullaan) .

En tiedä, kuinka paljon saan kertoa Jerseystä ja kuinka paljon haluatte kuulla, mutta ainakin positiivisten juttujen kertomisen pitäisi olla laillista. Ryhmässäni oli 11 suomalaista ja viisi norjalaista, joista olin vastuussa. Iältään he olivat 14-18 vuotiaita. He olivat kaikki kunnon tyttöjä, suurimmaksi osaksi loistavia. Minulla oli loistava isäntäperhe, johon kuului 12 ja 8 ikäiset pojat ja heidän vanhempansa. Perheen isä oli entinen kokki ja söin parhaat vegeruoat ja merenelävistä tehdyt ruoat, jotka olen kotioloissa syönyt ikinä! Perheen äiti oli ehdottoman loistava ja ihana henkilö mahtavalla huumorintajulla ja vanhemmat olivat todella hyviä hommassaan!Kuulin huutoa vain kerran ja pojat käyttäytyivät todella hyvin.Majoituin samassa huoneessa ruotsalaisjohtajan kanssa (tästä minulle ei kerrottu etukäteen) mutta tyttö oli ihan paras ja ja hyvästit reissun lopussa hänen kanssa oli aika rankka paikka mulle. Pariisi oli taas loistovisiitti ja olin pettynyt vain siihen, että en vieläkään päässyt Disneyyn, mutta sellaista elämä on. Jersey oli ihana verovapaa (!) saari. Ravitolat ja kahvilat eivät olleet järin halpoja, mutta kaupat mahtavia ja kosmetiikka törkeän halpaa: Suomessa maksan 54e 125ml:n pullosta Cliniquen Dramatically different moisturizeria ja siellä maksoin £24 eli n. 28e.
Matka ja ihmiset olivat mahtavia, mutta en usko tekeväni tuota työtä enää. Mielestäni se on vain tyntekijän aliarviointia, että maksetaan alle puolet ulkomaanpäivärahasta työstä, joka kestää aamu yhdeksästä ilta yhteentoista plus päälle ympäri kellon päivystysvelvollisuus puhelin päällä.


Joten tätä olen tehnyt (kun olin vielä Jerseyssä ja mulla oli vielä rahaa). Shoppaillut!Sehän on nyt kuin rahaa laittaisi pankkiin, kun puntakin on niin alhaalla... Nämä kaikki New Look Jerseystä (www.newlook.co.uk) eikä se ole ainoa asia, mikä minua piristää: äitini ja minä varasimme matkan viikolle 43 LONTOOSEEN ja mahdollisesti mennään katsomaan Oopperan kummitus. Äitini katselee, mitä nähtävyyksiä voisimme katsella ja minä katselen, missä/ mitä vaatetankoja voisimme tyhjentää. Tiedän, että saatan kuulostaa aivottomalta shoppailufriikiltä (mitä olenkin silloin, kun pääsen vauhtiin), mutta olen itse asiassa Valtavan kiinnostunut näkemään Lontoon, sen kulttuurin ja historialliset nähtävyydet. Voi että olen innoissani lähdöstä!

Paris kills

So sorry for not being around!

I am really really busy, but this is what I managed to scrape together with the time I have. Some more profound thoughts on life and studies coming up in the next few days. In the meanwhile, please let me explain why I love Paris.

Anteeksi, etten ole ollut paikalla!

Olen todella todella kiireinen, mutta tämän onnistuin kynsimän kasaan tällä määrällä aikaa. Syvällisempiä ajatuksia elämästä ja opiskelusta parin päivän sisään. Sillä aikaa: antakaahan, kun selitän, miksi rakastan Pariisia.



Charles de Gaule airport (Ladies toilet!)






Louvre

The same pyramid underground



L'arc de Triomphe

Sacre Coeur

Planet Hollywood// Hard Rock Cafe

And finally.. 3000 square metre of SHOES!!! All my favourite men were there as well: Christian Lacroix, Alexander mcQueen, Jimmy Choo, Christian Dior, Dolce& Gabbana... "Dear God, if you are out there, let me have a space like this in heaven if I ever get there."

Ja lopuksi.. 3000 neliömetriä KENKIÄ!!! Kaikki lempimieheni olivat siellä myös : Christian Lacroix, Alexander mcQueen, Jimmy Choo, Christian Dior, Dolce& Gabbana... "Rakas Jumala, jos olet siellä jossain, anna minun taivaani olla tällainen paikka, jos joskus pääsen taivaaseen."












Paris kills.. and these heels would, too. (But boy would I be a pretty corpse wearing these)..

Misery

So I've been practically penniless but waiting for a reward from a translation I did. Today, as I had been promised the money and all, I was supposed to go partying with my girls to Oulu, for the first time in a long time. My disappointment was huge seeing that I'm still without any money and the misery keeps on going. I'm also disappointed that I should have gotten the money and didn't. And that my rent was due and now everything just seems so frustrating to me. So I should have saved the money to be better off. But I could not. I simply could not. Plus, the company I was translating for seemed really reliable. Should've known better than to rely on anything when it comes to money.

I'm most disappointed by the fact that I'm going to miss the trip that I myself suggested, that I badly needed to get a little break from the routines and get a bit further. And especially to get to play a little dress-up with the girls. Lord knows this outfit is the best I've come up with lately and it sure is not much - not to mention it's maybe the only thing that says I've made an effort in two weeks.

Sorry to be such a whine today. Kinda comes with the territory. And yes, I know, money can't buy you happiness. But the lack of it sure helps you getting miserable and feeling helpless.

shoes// SpiritStore// kengät
leggings// GT
Skirt& top// Vero Moda// hame& toppi
cropped hoodie// H&M // katkastu huppari

Niin olen ollut käytännössä rahaton, mutta odotellut käännöspalkkiota eräästä työstä. Tänään, koska mulle oli luvattu ne rahat ja kaikkea, olin menossa tyttöjeni kanssa juhlimaan Ouluun, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pettymys oli valtava, kun tajusin, että rahaa ei ollut vieläkään tullut ja piina jatkuu. Olen myös pettynyt, että minun olisi pitänyt saada rahat ja en saanut. Ja että vuokranmaksu olisi ollut tiedossa ja nyt kaikki tuntuu turhauttavalta. Joten olisi pitänyt säästää ne rahat jostain muualta varoilta ollakseni paremmin kuivilta. Mutta en yksinkertaisesti pystynyt siihen. Plus se yritys, jolle käänsin, vaikutti todella luotettavalta. Ei olisi pitänyt luottaa mihinkään, kun kyse on rahasta.

Eniten olen pettynyt, että en pääsekään reissuun, jota itse ehdotin, jota tarvitsin todella kipeästi päästäkseni vähän pois rutiineista. Ja varsinkin saadakseni vähän pynttäytyä tyttöjen kanssa. Luoja tietää, että tuo ylläoleva asu on parasta, mitä olen saanut aikaan viime aikoina - ja se ei todellakaan ole paljoa. Varsinkin, kun se on ainoa, mistä näkyy, että olen edes yrittänyt viimeisen kahden viikon aikana.

Sori, että olen valittaja tänään. Sattuneesta syystä. Ja tiedetään, rahalla ei osteta onnea. Mutta sen puute kyllä kummasti auttaa tuomaan surkeaa oloa ja turvattomuutta.