Uudenvuoden asumietintöjä

Uudenvuoden bileet lähenevät kohinalla ja tänä vuonna saattaisi olla paikkakin jo etukäteen tiedossa, mikä on aika legendaarista. Ostin nämä kaunokaiset-ihanat-överit-legginsit Ginasta jo joku aika sitten ja nyt ne tulevat käyttöön (melko varmasti)

Joten nyt sitten mietin, mitä siihen kaveriksi. Haluaisin ihan läpikuultavan valkoisen pidemmän mallisen T-paidan, mutta en löydä sellaista mistään. Lisäksi kaveriksi haluaisin mukavan lököbleiserin ja sitten olisinkin tyytyväinen (asusteet mukaanlukien). Onko tämä siis tylsää? Minustahan musta ei yleensä ole edes väri - eikä valkoinenkaan sen kummemmin, joten tämä asu tuntuu minusta todella tylsältä. Sanokaapa te muut muodikkammat, mitä tähän voisi tyrkätä mukaan? Haluaisin kuitenkin paidan olevan a) pidemmän mallinen, että leggingsien pehva peittyy b) mukavan rento, mielellään hieman väljä c) niukahko, eli en halua pitkähihaista. Mutta tässä olisi sellainen, joka vetoaa minun harakan vaistoihin.

Vietän välipäivät töissä, joten perinteisiin tapsan tansseihin en kerennyt. Siksi suunnittelenkin juhlivani kunnolla edes kerran tälle vuodelle - jos se vaikka onkin sen viimeinen päivä!

Ihanaa vajaata viikkoa kaikille!

Life is a cherry on top of a strawberry-cream cake

Hiphei!

Pahoittelen kovasti tauosta kirjoittelussa, mutta elämä rullaa aika hurjaa vauhtia painollaan eteenpäin. Olen nyt priorisoinut koulun ja liikunnan elämässäni ja koittanut etsiä niiden ympärille tasapainon kaiken muun lisäksi. Hassuinta on, että ennen tuntui, että aika ei riittänyt mihinkään. Nyt jaksan liikunnan ansiosta ihan kauhean paljon enemmän ja aikaa jää vielä ylikin ihan hirveästi. Joskus tämä liikuntaharrastus vaatii vähän itsekkyyttä ja joskus itsensä patistelua, mutta olen kyllä onnellisempi kuin pitkään aikaan!

Olen tämän viikon töissä lomittamassa vakkareita ja viihdyn edelleenkin loistavasti. Olen todella kiitollinen, että saan tehdä töitä. Ensi viikolla on yliopistossa itseopiskeluviikko ja siksi lennänkin vähän lomailemaan Etelä-Suomeen serkun tykö ja Tampereen suuntaan Jääprinsessan luo. Eilen tajusin spinning-tunnin jälkeen, kuinka kerrankin tein itsenäisesti päätöksen lähteä reissun päälle yksin ja olin erittäin helpottunut ja onnellinen. En muista, milloin olisin viimeksi ottanut aikaa ihan vain itselleni oman lomani aikana. Sitä paitsi, en edes muista, milloin viimeksi minulla olisi ollut viikon loma, jota mikään työnteko ei keskeyttänyt. Olen siis erittäin kiitollinen tästä breikistä. Olen yrittänyt tehdä kouluhommia melko nopeasti, jotta saisin pidettyä itseni aikataulussa lomaviikosta huolimatta. Ja ollaanpa nyt rehellisiä: kuka näillä "itseopiskeluviikoilla" oikeasti opiskelee? Jollei siis ole todella lähellä valmistumista ja haluaa pakertaa siksikin. Itseopiskeluviikothan ovat vain opettajien syyslomia. Mielestäni on naurettavaa, että näillä viikoilla opiskelijan pitää silti usein tehdä töitä, määrätään projekteja, kotitehtäviä ja esseitä. Jos siis opettaja saa työstään palkan ja loman, miksi oppilas ei saa kumpaakaan, miksei opiskelijalla olisi muka lomalle tarvetta? Jos nämä lomat saisi joskus pitää rehellisenä lomana, siitä saattaisi olla motivaatiolle ja loman jälkeisille tuloksille ja suoriutumiskyvylle etuja. Ug, olen puhunut.

Olen myös erittäin iloinen, että ystäväni Carolina on tullut Suomeen. Kävimme katsomassa hänen kanssaan elokuvissa viime viikolla Vain Seksiä (Friends with Benefits), mikä oli sellainen erittäin harmiton, hassunhauska romcom, ei mitään järisyttävää, mutta jäi hyvä mieli ja se on pääasia. Nyt sitten etsinkin kaveria, joka lähtisi minun kanssa katsomaan Twilightin 4/1 -osan ensi-iltaan. Olen aina käynyt katsomassa sen siskoni Kuopuksen kanssa, mutta nyt sekä Tanssija että Kuopus ovat muilla mailla vierahilla ja isosisko on paitsi ikävissään, myös aika orpo, kun on tottunut tekemään kaiken heidän kanssaan ja soittamaan aina heille, kun joku tosielämän tilanne tuo mieleen Disneyn piirretyn elokuvan pätkän.

Tänä viikonloppuna on tiedossa kaikkea kivaa: perjantaina saan Ystäväporukan suurimmaksi osaksi luokseni (puhumattakaan aina niin ihanista tanssiharkoista!), lauantaina luulen viettäväni iltaa viihteellä ja sunnuntaina menemme Ystävien kanssa syömään ja katsomaan Stand Upia. Toivottavasti saan otettua kuvia, joita saan julkaista myös tänne.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma

Viikonloppuna osallistuin siis elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan, eli Torniossa järjestettyyn Naisten Pinkasuun. Matkana oli vain 6,5km, mutta luulin juoksemaan lähtiessä, että matka olisi 8km. Olin lähtöpäivänä aika täpinöissäni ja lisäksi tunsin oloni hieman kipeäksi, mutta tiesin, että jos luovuttaisin siihen, luovuttaisin koko juoksuharrastuksenikin. Juoksin erittäin kevyesti hölkäten kummitätini kanssa matkan ja syke huiteli koko ajan silti 160 paremmalla puolella, mikä vahvisti epäilyäni jännityksestä tai flunssan alusta. Maaliin päästyäni sain kuvan Ellenin kanssa, joka oli ilahduttanut kummisetäni kehumalla tätä nuoreksi ja komeaksi hirvaaksi (kummisetäni täyttää vielä tämän kesän aikana 50).

Täytyy sanoa, että Ellen on todella todella kaunis luonnossa. Telkkarissa hänet minusta laitetaan liian vahvalla maskilla ja liian viimeistellyllä hiustyylillä lavalle, nyt oli ihanan kesäisen kevyt tyyli.Huomatkaa muikea ilmeeni meikittömässä naamassa...

Ilta jatkui maailman parhaalla kiinalaisella (Tornion Golden Flower), kummitätin luona saunomalla ja hieman viiniä maistellen. Illalla palasimme takaisin kaupungin puolelle Twin City -festivaaleille. Itse siirryin melko varhaisessa vaiheessa pois "vanhusten" seurasta omien kavereideni saapuessa ja suuntasimme Kaija Koon keikkalavaa kohti. Samaisella lavalla ihailtiin myös myöhemmin Juha Tapiota.

Ilta oli kerrassaan niin ihana! Kuntoilua, hyvää ruokaa, saunaa, hyvää juomaa, ennen kaikkea hyvää seuraa ja ihania ihmisiä, sekä hyvää musiikkia ja illan päälle lähdettiin baareilemaan Kemiin, missä sitten vedettiin jalalla koreasti niin innoissaan, että emme tajunneet valomerkin aikaa ennen kuin diskojytän tilalla alkoivat Tuntematton Potilaan ensiplinkutukset. Ja voin muuten kertoa, että niillä kehuilla, mitä illan aikana sain ja sillä hauskanpidolla ja fiiliksellä, minkä sain illasta irti, elän varmasti vielä viisi vuotta lisää!

Day 18 - a song that you wish you heard on the radio

 Kate Voegele – No good

Olen valinnut pätkän lempisarjastani suoraan, eli One Tree Hillistä. Se on ihana katsottavaa ja rakastan tätä biisiä. Kyseinen artisti ei kai ole koskaan ainakaan Euroopassa ole päässyt pinnalle, vaikka ääni on ihana ja musiikki samaten.

p.s. Eilen kävin yli 1,5h lenkin, eli kunnossa ollaan. Sykemittari kehui minua suorituksen päätteeksi, hihi! Suosittelen kyllä motivaattorina erittäin lämpimästi kaikille tuota aparaattia!

Day 17 - a song that you hear often on the radio

Lady Gaga - Born this way

En tosin ole vielä kyllästynyt - kyllä jalka edelleen vipattaa ja laulan mukana, kun kuulen tätä!

p.s. Uutukainen sykemittarini on ihan mahtava motivaattori! Siitä näkyy edistys, kulutus, reeniaika ja kaikki muukin tarpeeton ja tarpeellinen! Tänään vuorossa viikon pisin lenkki, joskin hieman väsynyt olen tässä vaiheessa. Täytyykin siis kiskaista lenkkitossut jalkaan heti töistä kotiuduttuani, jotten juuttuisi sohvan pohjaan (ja nukahtaisi päikkäreille kuten eilen). Hiphei ja on jo keskiviikko! Enää kaksi aamuherätystä! Mukavaa aurinkoista päivää kaikille!

Day 12 - a song from a band you hate

Sori vaan, inhoan Haloo! Helsinkiä. Turhauttavaa renkutusta!

Mutta muissa asioissa: viikonloppu lähenee ja sain uuden iki-ihanan sykemittarin!  Nyt lähden lenkille iltasella Housuboyn kanssa aivan innoissaan, kunhan saan asetukset kuntoon töiden jälkeen. Nämä sai tilata tällä kertaa siis täältä meidän työpaikan kautta alennuksella. Olen melko hyvilläni, että tällainen tilaisuus tarjoutui. Näin sykemittarin hinta oli halvempi ja se karsitaan suoraan tilistä. Olen keksinyt aika hullun tavoitteen nimittäin: mikäli jalkani kestävät, haluaisin juosta elokuun lopulla puolimaratonin! Iiks, kuulostaa hullulta, mutta toisaalta juoksuni on viime aikoina kulkenut todella kivasti ja kymppi ei enää tunnu juurikaan tavoitteelta. Toivon vain, että into kestää, mutta toisaalta näin ihanan sykemittarin kanssa uskon siihen aika vakaasti. Ihanaa viikonloppua kaikille! Pohjoisessa paistaa aurinko ja ruoho vihdoin vihertää!

The Rut

Tällä hetkellä kaikki on oikeasti muuten hyvin, mutta painonpudotus ei etene. Toisaalta, onneksi se ei ole ottanut takapakkiakaan, sehän olisi kamalaa. Ja tiedän, mistä ongelmat johtuvat: en vain ole jaksanut pariin viikkoon yrittää niin paljon. Tämä viikko on alkanut hankalasti, koska en ole vielä tottunut töiden vaatimaan hyvin aikaiseen rytmiin ja siksi olenkin ollut ihan sippi. Eilen kauppareissulla olin niin väsynyt, että tuntui kuin henki ei kulkisi kunnolla. Olen silti onnellinen, että opeharjoitteluni on nyt virallisesti suoritettu ja nyt vaihdoin ympyröitä taas tähän melko vakituiseksi käyneeseen kesätyöpaikkaani jo näin huhtikuun puolella.

Olen päättänyt Helsingin jälkeen ottaa eteeni uuden haasteen: shoppailukiellon. Tarkoituksena olisi olla pääsiäisestä vappuun säästökuurilla sekä talouden tasapainottamiseksi että ostosten järkeistämisen takia. Haluaisin pari ekaa tiliä visusti talteen ja lisäksi olemme Housboyn kanssa sijoittamassa Nizzan matkaan. Tällä hetkellä lennot sinne maksaisivat Norwegianin kautta yhteensä vain noin 440e (tähän siis kuuluu liittymälennot Helsinkiin täältä pohjoisesta). Itse haluaisin edelleen eniten uuden Lontoon matkan, mutta toisaalta Nizzassa yhdistyisi halpamatkan edullisuus, rantaloma ja kaupunkiloma. Viikkoon saisi mahtumaan paljon nähtävää, tehtävää ja toisaalta lomailua ja löhöilyä. Lisäksi Etelä-Ranskan väestö on mielestäni keskimäärin paljon sydämellisempää ja mukavampaa kuin esim. Pariisin seudun ihmiset. Ja minähän puhun sujuvaa ranskaa, joten siitäkään ei ole kyse kanssakäymisessä.

Muissa aiheissa tuli vielä mieleen, että on ollut ihanaa huomata, että hiihtokelien hävetessä juoksu on alkanut minulta sujumaan. Jalkavaivat ovat väistyneet ja minä olen oppinut juoksemaan järkevästi. Etukäteenhän pelkäsin siksikin hiihtokauden loppumista, että välikauden aikana ei juuri voi rullaluistella pyöräteillä lojuvan märän ja soran takia. Nyt siis pystyinkin juoksemaan ja varmaan kymppikin kohta taittuisi. Tuntuu matkana pitkältä, mutta sunnuntaina Housuboyn kanssa taittui vahingossa 7,5 km. Nyt olen sitten antanut itselleni luvan rahallisesti jo satsata urheiluun ja on todella mukavaa treenata kivoissa urheiluvaatteissa eikä vain jättiteepaidoissa.

Ja torstaina on vuorossa Helsinkiin lähtö, jesjesjes! Me ajamme täältä Lapista yötä myöten siskoni, Housuboyn ja Rokkarin kanssa. Perjantaina menen hävittämään sitten rahani ja illalla Semmareiden klubikeikalle Virgin Oiliin (ah, ihanuutta!). Lauantaina ohjelmassa on HipHopin SM-kisat Barona-Areenalla. Odotan kuin kuuta nousevaa kahden nuoremman siskoni taidonnäytteitä! Illalla mennäänkin sitten jonnekin syömään Helsingin Serkun kanssa ja sunnuntaina nään kotimatkalla Jääprinsessan. Voi ihanuuksien ihanuus! Rankka viikonloppu edessä, mutta toisaalta pääsiäisen aikana voi taas rentoutua.

p.s. Haudon mielessäni blogiini arvontaa, sillä olen bloggaillut jo 4 vuotta! En vain oikein osaa keksiä palkintoja. Onko mielestänne itse tehty myssy kiva? Sellaisen ainakin osaan tehdä nätisti. Toki palkintoja täytyisi keksiä useampia :)

Tänään -4

Ei, tämä ei ole meidän pakkasasteet: tää on mun painoni putoamisluku! Siis kuinka helposti se on loppujen lopuks lähtenyt! Kävin tänään hiihtolenkin jälkeen vaa'alla ja reilu neljä kiloa on lähtenyt (, kun mun tukka on kuiva, tiedän, kuinka lähellä -5kg olen). Joulun jälkeen olen siis tapsan tansseista lähtien katsonut, mitä suuhuni laitan. Makeannälkään olen ostanut aina vain tyyliin pari niitä pientä lakritsapatukkaa (0,25e/ fazer) ja aina ennen ostoksiani olen pakottanut itseni miettimään vartin, haluanko todella todella paljon. Ja liikuntaa olen lisännyt elämääni: ti käydään jumpassa, ke salilla ja to ja su mulla on aina sähly (tuo tosin on ollut jo viimeiset neljä vuotta). Pe tai la pyrin käymään hiihtämässä kotipaikkakunnalla tai Oulussa, riippuu kummassa olen. Oulussa on ihan paska hiihtää verrattuna kotipaikan hiihtokeskukseen).

Mutta että näin! Vielä pitäs siis 10kg lähteä, että olisin takaisin siinä ihannepainoindeksissä, mutta enää ei tunnu yhtään niin mahdottomalta! Olen aivan pilvissä. Ja tässä ne positiiviset vaikutukset elämääni:

-kaikki ei vituta/ väsytä/ masenna
- vastoinkäymiset ei tunnu enää läheskään yhtä vaikeilta
- ylipitkät päiväunet ovat jääneet PALJON vähemmälle
- ei ole pitkiin aikoihin ollut ällöttävää turvonnutta oloa
- jaksan hymyillä paljon enemmän
- jaksan tehdä kaikkea muutakin paljon enemmän
- odotan innolla sitä aikaa, kun haluan ostaa taas vaatteita (oon päättänyt, että en osta uusia, ennen kuin pääsen takaisin edes yhtä koko alemmaksi)
- on paljon kivempi löhötä hyvällä omatunnolla päivän liikuntareenin jälkeen, kun tietää, että ei vaan löhöä vaan on myös tehnyt jotain

Ja kaikista ihaninta: mun iho paranee. Liikunta tosissaan auttaa ja varsinkin ulkoliikunta. Kerronpa teille, että jos teillä on illalla bileisiin lähtö, niin mikään hinkkaus, puunaus, kasvokuorinta tai -naamio ei auta luomaan sellasta ihanaa hehkua kasvoille kuin piipahdus hikilenkillä: kasvot loistaa ja poskilla on terve puna. En ole tarvinnut läheskään niin paljon tuskastelua peilin edessä ennen juhlimaan lähtemistä, kun on käynyt liikkumassa (ja suihkussa) ennen pynttäytymistä.

Eihän ihmisen onnellisuus painosta tai vaatekoosta ole kiinni, tai siis niin kaikki sanoo, mutta minun on :D olen ollut vielä lukiossa kokoa 34 ja nyt olen kokoa 40, enkä tunne oloani mukavaksi - päinvastoin. Kerronpa teille, että kun on kokoa 34 ainoa vaatemalli, jota täytyy vältellä, on mammatoppi. Ja se on taas tällä hetkellä melkein ainoa paitamalli mun kroppaan. Ei ole konsti eikä mikään pukeutua hienosti, jos on hoikka, mutta tämä pienikin ylipaino vaatii jo taitoa. Jos vain saisin sen vanhan itseni takaisin, voisin taas heittää päälleni topin ja farkut ja olla oikein onnellinen siitä, että yksinkertaisetkin vaatteet näyttäisivät taas kivoilta. Puhumattakaan siitä, miten paljon paremmin jaksan, kun elämässäni on muutakin kuin opiskel/ työ, ruoka ja nukkuminen.

Ihanaa ja reipasta viikonloppua kaikille! (ja kyllä, kirjotin just tällasen ärsyttävän ylipirteän liikunnan mainostuspuheen tänne, deal with it ;)

My life on the fast lane

Have you seen the movie Click (starring Adam Sandler)? I absolutely feel like I need that remote control at the moment. Not to speed things up but to slow them down. Jersey, homecoming, workworkwork, University starting, teacher training starting ( a new place with new faces and I'm still loving it so far). At the moment I'm juggling my studies, my work, my relationship and my grandfather who seems to be losing his grip on reality. So I am really torn between my priorities and what to do with things. Especially as the only thing going well at the moment is the first one. I am extremely happy with the fact that I have been given a great leading teacher and mostly a great group (apart from a know-it-all-say-it-all thirty-something who feels she can criticize anyone and come and go how she wants).

I don't know what I am allowed to tell about Jersey and what you want to hear, but if I focus on the positive, then at least that should be allowed. I had 11 Finnish and 5 Norwegians in my responsibility group. Their age was from 14 to 18 years. They were all good girls, mostly great. I had a great host family with two boys of 8 and 12 (?) and their parents. The dad was a former cook and made the best vegetarian and seafood meals I have ever had eating in so far! The mum was an absolutely adorable person with a lovely sense of humour and they were such great parents! I heard yelling only once and the boys behaved so well! I stayed in the same room with a Swedish leader (this was something I was not told in advance) but she was the best and I have to say it was tough for me to say goodbye to her at the end of our stay. Paris was a great visit for me. I was only disappointed that I did not get to go to Disneyland but such is life.
Jersey was a lovely small, tax-free(!) island. The restaurants and coffee shops were not too cheap but lovely all the same. The shops were awesome and I spent a fortune on cosmetics (compare the Finnish 54e price of 125ml of Clinique Dramatically different moisturizer to the one in Jersey £24 = 28e).
The trip was great and so were the people, but I do not expect to be doing it again with that amount of money we were paid. Considering the recommendation for the daily salary for working abroad in the UK we get less than half of that with limited information on the reality of things, I think it is a bit too little considering the money I get replacing teachers in Finland. Also, the time to work is from 9 a.m. to 11 p.m. plus around the clock on-duty responsibility.



So here's what I have been doing (while I still had money and was in Jersey): Shopping! It is basically like banking money now the pound is so low! These are from New Look Jersey. And that's not all that is cheering me up: My mom and I just booked a trip to London for week43 with a prospect of seeing The Phantom of the Opera. My mom is checking out the places we could visit, I am checking out the racks we could wipe clean, even cut, right? I know this makes me sound like a brainless shopaholic (which I mostly am while shopping) but I am actually Humongously interested in seeing London, its culture and historic places. Oh, I am thrilled to go!


Oletteko nähneet Click-elokuvan (pääosassa Adam Sandler)? Mullakin on ollut hetken sellainen olo, että tarvitsisin sitä kaukosäädintä. Itse en kyllä hyppisi aikaa yli, vaan säätäisin elämääni hitaammalle. Säätäisin vuorokauteen pari tuntia lisää ja viikkoon oman ylimääräisen vapaapäivän. Vauhti on ollut hurja: Jersey, kotiintulo, työtätyötätyötä, yliopiston alkaminen, opettajaharjoittelun alkaminen (uusi koulu ja kuviot sekä ihmiset ja tähän asti rakastan tätä tosissaan). Tällä hetkellä tasapainoilen opiskelujen töiden, parisuhteen ja todellisuuden tajua menettämässä olevan ukkini välillä kaikkien pyöriessä mielessä koko ajan ja prioriteetteja on hankala valita, varsinkin kun ainoa hyvin menevä asia tällä hetkellä on tuo ensin mainittu. Olen erittäin tyytyväinene loistavaan ohjaavaan opettajaani ja suurimmaksi osaksi mahtavaan ryhmään (lukuunottamatta yhtä 30+ kaikkitietäväistä möläyttelijää, jonka mielestä kaikkea ja kaikkia saa kritisoida ja mitä tahansa saa möläytellä ja on kulkenut harjoittelun läpi täysin omalla aikataulullaan) .

En tiedä, kuinka paljon saan kertoa Jerseystä ja kuinka paljon haluatte kuulla, mutta ainakin positiivisten juttujen kertomisen pitäisi olla laillista. Ryhmässäni oli 11 suomalaista ja viisi norjalaista, joista olin vastuussa. Iältään he olivat 14-18 vuotiaita. He olivat kaikki kunnon tyttöjä, suurimmaksi osaksi loistavia. Minulla oli loistava isäntäperhe, johon kuului 12 ja 8 ikäiset pojat ja heidän vanhempansa. Perheen isä oli entinen kokki ja söin parhaat vegeruoat ja merenelävistä tehdyt ruoat, jotka olen kotioloissa syönyt ikinä! Perheen äiti oli ehdottoman loistava ja ihana henkilö mahtavalla huumorintajulla ja vanhemmat olivat todella hyviä hommassaan!Kuulin huutoa vain kerran ja pojat käyttäytyivät todella hyvin.Majoituin samassa huoneessa ruotsalaisjohtajan kanssa (tästä minulle ei kerrottu etukäteen) mutta tyttö oli ihan paras ja ja hyvästit reissun lopussa hänen kanssa oli aika rankka paikka mulle. Pariisi oli taas loistovisiitti ja olin pettynyt vain siihen, että en vieläkään päässyt Disneyyn, mutta sellaista elämä on. Jersey oli ihana verovapaa (!) saari. Ravitolat ja kahvilat eivät olleet järin halpoja, mutta kaupat mahtavia ja kosmetiikka törkeän halpaa: Suomessa maksan 54e 125ml:n pullosta Cliniquen Dramatically different moisturizeria ja siellä maksoin £24 eli n. 28e.
Matka ja ihmiset olivat mahtavia, mutta en usko tekeväni tuota työtä enää. Mielestäni se on vain tyntekijän aliarviointia, että maksetaan alle puolet ulkomaanpäivärahasta työstä, joka kestää aamu yhdeksästä ilta yhteentoista plus päälle ympäri kellon päivystysvelvollisuus puhelin päällä.


Joten tätä olen tehnyt (kun olin vielä Jerseyssä ja mulla oli vielä rahaa). Shoppaillut!Sehän on nyt kuin rahaa laittaisi pankkiin, kun puntakin on niin alhaalla... Nämä kaikki New Look Jerseystä (www.newlook.co.uk) eikä se ole ainoa asia, mikä minua piristää: äitini ja minä varasimme matkan viikolle 43 LONTOOSEEN ja mahdollisesti mennään katsomaan Oopperan kummitus. Äitini katselee, mitä nähtävyyksiä voisimme katsella ja minä katselen, missä/ mitä vaatetankoja voisimme tyhjentää. Tiedän, että saatan kuulostaa aivottomalta shoppailufriikiltä (mitä olenkin silloin, kun pääsen vauhtiin), mutta olen itse asiassa Valtavan kiinnostunut näkemään Lontoon, sen kulttuurin ja historialliset nähtävyydet. Voi että olen innoissani lähdöstä!

Keep on shining

The trip was amazing, although Ice Princess was feeling a bit under the weather and my grandma insisted I didn't know how to read or tell the numbers while driving ("this here says Tampere, you have to take a right here", or "the speed limit is now changing to 80 km an hour") About three hours ago I decided to keep moving and go to Oulu tomorrow to see the rowing in Tuira, which, for me, is a great way to kick-start the 1st of May festivities (that in universities usually last for a week before the actual day). I have no place to crash in so I'll take the train back in the morning after the bar and the late-night snack ( I wouldn't anyone anyway). ABove you can see my overalls (that have since gotten a lot more things on them) last year when we went to see the rowing contest and it was my first university party of the first of May.

Matka oli mahtava, vaikka Jääprinsessa olikin vähän puolikuntoinen ja mummini oli päättänyt, etten osannut lukea tai numeroita ajaessani ("Tuossa lukee Tampere, sun pittää kääntyä oikealle tästä" tai "Nythän tuo nopeusrajoitus muuttuu kahdeksaan kymppiin"). Noin kolme tuntia sitten päätin jatkaa liikkumista ja lähteä Ouluun huomenna katsomaan Tuiran kilpasoudut, mikä on minusta paras tapa potkaista vappu kunnolla käyntiin (yliopistollahan bileet kestävät viikon). Mulla ei oleyöpaikkaa, joten palaan kotiin aamujunalla baarin ja grilliruoan jälkeen (en olis kuitenkaan huijannut itseänikään). Ylhäällä näette haalarini (, jotka ovat sittemmin saaneet enemmän juttuja itseensä) viime vuoden souduissa otetussa kuvassa, joka oli ensimmäisen yliopistovappuni eka juhla.

This shady pic is supposed to be my new hair. I love the layers and the cut! It took me so long to find someone to cut my hair the way I wanted it and I'm so happy with it now. I don't have a better pic, though. The dress I found in Gina Tricot for 5e. I thought it'd be a great thing to team with leggings now and as such in the summer. Speaking of great things found, here are the lovely Mary Poppins meets The Little Princess -shoes from Mekka. I wanted to get them in sand and black, but ended up choosing the sand one. See?! I can make rational choices. So there. I'm insanely in love with them and the heel is extremely comfortable to walk with.

Tämä hämärä kuva esittää uusia hiuksiani. Rakastan noita kerroksia ja leikkausta! Kesti niin kauan löytää joku leikkaamaan hiukseni haluamallani tavalla ja olen todella tyytyväinen niihin nyt. Ei tosin ole parempaa kuvaa. Mekko on Gina Tricotista 5e alelöytö. Ajattelin, että se ois kiva leggingsien kanssa nyt ja kesällä ilman. Hienoista löydöistä puheenollen nämä Maija Poppanen ja Pikku Prinsessa törmäyskurssilla -kengät löytyivät Mekasta. Oisin halunnut ne hiekan ja mustan värisena, mutta valitsin kuitenkin vaan yhdet. Näettekö?! Minä pystyn järkeviin valintoihin. Niin kerta. Olen käsittämättömän rakastunut näihin kenkiin ja korot ovat käsittämättömän mukavat kävellä.

This flower grows in our backyard. My significant other made a point of this after trying to be nice after a bicker we had. It looks refreshingly bright and colourful after the winter and spring rut. I have no idea what it is. Anyone smarter? :D

Tämä rehu kasvaa takapihallamme. Housuboy osoitti ne minulle hyvittelyeleenä pienen kinan jälkeen. Näyttävät virkistävän kirkkailta ja värikkäiltä talven ja syksyn harmauden jälkeen. Ei mitään hajua, mikä kukka tuo on. Kukaan viksumpi? :D



Have a nice rest of the week!

Hauskaa loppuviikkoa!

P.S. My brother-in-law fixed my computer's ventilator and it works like a dream at the moment!!

P.S. Mun lankoni korjasi läppärini tuulettimen ja se toimii kuin luottokunnan laskutus tällä hetkellä.

My very expensive getaway

I will be spending the next few days in the south of Finland on a road trip with my.... GRANDMA! Packed my bags yesterday and will be going to see my goddaughter the Ice Princess on Thursday. I will be back on Friday. Turns out my supposed-to-be-cheap trip turned out quite expensive today when I was offered a substitution for a teacher here. But, as I can't break the little girl's heart and I think the most important things cannot be mesured in money I'll leave anyway. So on Friday I'll show you what I didn't buy but how fun we had :D (hoping Karma won't strike me back and leave me unemployed for the next decade)



Vietän seuraavat pari päivää Etelä-Suomessa road tripillä MUMMIN kanssa :D! Pakkasin laukut eilen ja lähden katsomaan kummityttöäni Jääprinsessaa torstaina. Takas tulen perjantaina. Kävi ilmi, että halvasta reissustani tulikin aika kallis, koska oisin saanut tehdä vielä sijaisuuksia kotipaikkakunnan koululla. Mutta, koska en voi särkeä Jääprinsessan sydäntä ja uskon, että tärkeimpiä asioita ei voi mitata rahassa, lähden siitä huolimatta. Joten perjantaina en näytä, mitä ostelin vaan miten hauskaa meillä oli :D (toivoen, että Karma ei iske takaisin ja etten joudu seuraavan 10 vuoden ajaksi työttömäksi)

Supercalifragilisticexpialidocious

I have a lot going on for me at the moment as I'm almost done with my time in here. So tomorrow we're going on our birthday party to eat raclette and spend some time with the extended family. By the way, the hottie (my host mother's brother) cut his hair and lost his charm (my cruel judgement) but he is coming with me on my trip on my Tour de Suisse, which I'm grateful for as he speaks perfect French and almost perfect German. So this weekend will see me going from eating raclette to having a day in the square with the funfair thing and then going on my Tour de Suisse on Sunday. I suppose I'll have little time to write before Monday.

Tällä hetkellä mulle tapahtuu, koska olen melkein reissuni päätöksessä. Eli huomenna mennään synttärikemuillemme syömään raclettea ja viettämään vähän aikaa suvun kanssa. Muuten se hottis (isäntäpreheen äitini veli) leikkasi tukkansa ja menetti viehätysvoimansa (olen julma), mutta onnekseni se tulee mukaani matkalleni Sveitsin ympäri, mistä olen kiitollinen, koska tyyppi puhuu täydellistä ranskaa ja lähes täydellistä saksaa. Joten tänä viikonloppuna teen kaikkea racletten syönnistä tivoliin ja sitten Tour de Suisse -kierroksen sunnuntaina. Luultavasti aika vähän aikaa kirjottaa ennen Maanantaita.

School has started out well, but I'm a bit worried about the level of teaching as the teachers themselves make very grave and beginner-like mistakes. Not to mention they sometimes teach things wrong.
Koulu alkanut hyvin, mutta olen hieman huolissani opetuksen tasosta, koska osa opettajista tekee erittäin vakavia aloittelijan virheitä. Puhumattakaan siitä, että opettavat asioita väärin.

I accidentally promised to play on the teachers' team on the floorboll tournament next Tuesday against students :D It kinda went like this:
"Do you have a floorball tournament coming on the 17th?"
"Yeees...?"
" I was wondering if I could come and see it as I also play floorball in Finland."
"You play that in Finland?"
"Yes! We're actually the current world champions."
"You could also play in the team, we need women. Would you like to?"
"I didn't think about playing but I guess I could..."

Lupauduin vahingossa myös pelaamaan opettajien joukkueessa seuraavan tiistain sählyturnauksessa oppilaita vastaan :D se meni jotensakkiin näin:
"Onko teillä sählyturnaus 17. päivä?"
"jooo..?"
"Mietin, että voisinko tulla katsomaan sitä, koska pelaan itsekin Suomessa?"
"Pelaatte sitä Suomessakin?"
"Joo o! Ollaan tämänhetkisiä maailmanmestareita."
"Voisit pelatakin, me tarvitaan naisia joukkueeseen. Haluaisitko?"
"No en ollut ajatellut pelaamista, mutta miksipä ei..."

p.s. Gmail launches an application that blocks you from sending drunken e-mails after 10 pm until 4 am. The application makes you perform 5 simple math test in under 43 seconds to access your mail. Could we also have this for our cell phones and facebook, please (I'm not in desperate need but I know some who'd be better off with it...) And more imprtantly: are the maths questions really that simple or is my mom just going to have to close the lid of her laptop after 10 pm? ;)
p.s. Gmail julkaisee sovelluksen, joka estää kännisähköpostien lähettelyn iltakymmestä aamuneljään. Sovellus pyytää suorittamaan viisi yksinkertaista matikantestiä alle 43 sekunnin päästäksesi käsiksi sähköpostiisi. Saataisko tää myös kännyköihin ja naamakirjaan, pliis (Itse en ole epätoivoisessa tarpeessa, mutta tiedän ihmisiä, joille olisi todella hyötyä tästä...) Ja ennen kaikkea, onko ne matikankysymykset tosiaan helppoja, vai pitääkö äitini sulkea läppärin luukku kymmenen jälkeen ;)?

Take a hike!

Oltiin siis tänään marssimassa ja kylpylässä. Päivän nimi oli Talviurheilupäivä ja se korvasi koulupäivän. Kumma kyllä, tämä päivä ei maksanut mitään! Olin aivan shokissa. Olisin voinut mennä laskettelupäivään mukaan, mutta se oli liian myöhäistä, kun kuulin asiasta vasta eilen, joten kävelyretki oli ainoa, johon pystyin osallistumaan. Olin aika yksinäinen reissun ajan, mutta kuitenkin asiahan on niin, että tällaisena sangen itseriittoisena ihmisenä olen jo melko pienenä osannut viihdyttää itse itseäni varsin hyvin. Minulle riitti, että sain kuunnella puhetta ja olen huomannut, että ymmärrän aika hyvin jo, mitä minulle sanotaan. Ykkösluokalla on tyttö, joka on ottanut minut sieluntoverikseen, koska ei itsekään ole natiivipuhuja. Tuntuu edelleen (vuoden jälkeen) olevan vähän ulkopuolinen, joten on vähän harmi hänelle.

Reissu alkoi nousulla vuoristoon bussissa. Mutka mutkan jälkeen. Ja onneksi totuin näihin v. 2002 ollessamme kaksi viikkoa Italiassa - silloin ei muuten vatsa vielä kestänyt menoa, mutta erään parkkipaikan kukat saivat ravinteita (ja ehkä happoa). Jatkoimme matkaa hyvinkin kivalla alkureitillä, mutta jatkoreitti oli aika tekaistu. Sitten tulimme umpikujaan, koska kävelyreittiä ei ollut aikaistu. Ja siitä matka jatkui - hiihtoladulla! Itsehän rakastan hiihtoa. Joka ikinen kerta, kun olen hiihdellyt kotimaisemissa latupohjalla ja ihanissa fiiliksissä, niin joku saatanan urpo tulee vastaan koiran kanssa kävellen siinä keskellä luistelupaanaa ja alkaa avautumaan koirastaan, säästä tai hiihtovauhdistani naama kuin hangon keksillä. Viimeksi sanoin muistaakseni, että täällä voi esim. linjoilla ulkoiluttaa noita koiria, mutta kävely ladulla pilaa ladun ja me hiihtäjät emme tiellä voi suksia. Arvatkaa kuinka äkkiä se hangon keksi katoaa? Eli siis pointtini: sata lasta keskellä latua, jonka käyttämisestä ihmiset täällä joutuvat joka kerta maksamaan. Oli pikkasen vihanen eräs mösjöö, joka otti meidät ladulla kiinni. Niin autotiehän olisi ollut vieressä, mutta piti noudattaa luonnossakävelyä...

Sitten syötiin eväitä puoli tuntia ja puoli tuntia odotettiin, että se matkanjohtaja sai aikaan tulla pois sieltä mökistä, missä syötiin (en tiiä, mitä se värkkäs). Joten oli aika kylmä kahden tunnin vaelluksen jälkeen, kun hiki kuivui, mutta onneksi oltiin pian perillä kylpylässä. Kylpylä oli aivan ihana! Sai mennä suihkuun ja tosi lämpimään altaaseen ja lisäksi siellä oli kaksi ulkoallasta. Siellä altaassa ei vain tahtonut nähdä mitään, koska se vesi höyrysi niin paljon. Minusta tuo oli vähän liian helppoa! Kun on käynyt Katinkullassa (Vuokatissa/ Sotkamossa Kajaanin lähellä) -30 pakkasessa ja +32 asteen vedessä, niin tuo oli helppo nakki, kun vesi oli +35 ja lämpötila ulkona +2. Joka tapauksessa lilluin siellä kaikessa rauhassa enkä edes yrittänyt olla sosiaalinen. Tapasin pojan, joka puhui muutamia sanoja ruotsia. Hauska kuulla ranskankielisen lukiolaisen puhuvan ruotsia ja vielä hyvin :D

Löysin Glamourlehden brittiversion kylpylän matkamuistomyymälästä ja voi että olin onnellinen! Join ohjaajani kanssa appelsiinimehun (tuorepuristettu, maksoi enemmän kuin se lehti ja oli tosi kitkerää) ja hän kahvin ennen lähtöä ja löysin pari niitä kuuluisia postikortteja, joita en lähetä kuin sukulaisille. Tämä ilta menee siis hömppää lueskellen (tipahdan varmaan paikallista aikaa klo 8). Ja sille, joka käski ottaa kuvia, unohdin kamerani :D! Mutta voin lohduksi sanoa, että oli niin paljon sumua, että metsässä ei nähnyt puita.

Satunnainen onnistuminen - ihmisen pahin vihollinen

Tänään olen ensimmäistä kertaa todella sillä mielellä, että kannatti tulla. Yö oli todella vaikea, sillä perheen nuorin pisti (jälleen) kauhean shown pystyyn. Kun se oli ohi noin kolmelta yöllä, niin alkoi pihalla työkone jyrräämään. Heräsin seitsemältä ja olin ihan puhki. Painuin kouluun ja kuulin huhua ulkoilupäivästä. Opettajanhuoneen seinällä oli viisi vaihtoehtoa näköjään, joista olisin voinut osallistua pulkkailuun tai kävelylle. Osallistuin sitten kävelylle, koska olen enemmän ulkonaliikkuja kuin leikkijä, koska palelen niin helposti. Mukaan otetaan myös uikkarit ja pyyhkeet, sillä päätepysäkki on kylpylä, jossa on kait ulkoilma-altaita. Ihanaa tuntea, että asiat alkavat sujumaan ja voisin itse asiassa viihtyä täällä. Toivottavasti kotoakin alkaisi kuulua parempia uutisia, niin voisi nauttia täysillä. Tosin aion kyllä kerrankin olla itsekäs ja nauttia siitä huolimatta, mikäli siellä ei kukaan ole hengenvaarassa.

Söin tänään lounaani koordinaattorini luona ja tapasin - tattadaa! - ensimmäisen ikäiseni ihmisen! Oli ihanaa syödä kunnon peruskotiruokaa, joka oli tehty alusta loppuun asti itse tuoreen salaatin kanssa. Lisäksi sain lainaan adapterin, joka ratkaisee kerralla minun ja rakkaan suoristusrautani kipinänpuuteongelman ja kunnon lumivaellussaappaat. Koordinaattorini pakotti minut ottamaan ne. Nämä raukat eivät oikeasti tajua, että minä olen tottunut pahempiin olosuhteisiin kuin 10cm hankeen ja -3 asteeseen pakkasta.

Olemme menossa "yksille" lauantaina tämän koordinaattorin tytön kanssa ja kuulemma olen lähdössä eksperttibilettäjän mukaan. Epäilen, että en kuitenkaan löydä siskoni ja Parhaan Ystävän veroista (nimim. antakaa vanhalle armoa) :D Olen tekemässä perheelle levyä, jossa on suomalaisia artisteja ja musiikkia. Siis itsehän en harrasta minkäänlaisia laittomuuksia, vaan kaikki kappaleet, joita minulla on, on otettu koneelleni varmuuskopioiksi CD-levyistäni. Eräs koulukaverini teki tämän silloin, kun menimme oppilasvaihtoon Ranskaan ja minusta se oli loistava idea. Olen tähän mennessä päättänyt ottaa mukaan ainakin Poets Of The Fallin, Apulannan enkunkielisestä tuotannosta jotain, 69 Eyesin, HIMin ja The Rasmuksen. Muista en vielä ole varma. Ehdotuksia otetaan vastaan, mutta mulla on täysi veto-oikeus. Ja ettepä te tietäis, vaikka tekisinkin mitä :D

Huomiseksi reppuun lähtee mukaan uikkarit, pyyhe, cashewpähkinöitä, kaksi omppua, pari voileipää, kännykkä, lompakko ja ylimääränen villapaita kylmyyttä suojaamaan.

Lumen alta

Minulla on tällä hetkellä todella paha olla. Kotona on tapahtunut asioita, joiden ansiosta haluaisin mieluummin olla nyt Suomessa kuin täällä, koska huolet ovat niin kovia. Harmittaa, että kerrankin, kun tein itsekkäästi ja lähdin toteuttamaan omaa unelmaa, niin tapahtuu asioita, jotka vähentävät intoani olla täällä. Eniten olen kuitenkin vihainen itselleni siitä, että en pysty nauttimaan ja että taas huolehdin asioista, joille en voi mitään. Kotiin en kuitenkaan voi mennä. En antaisi sitä itselleni anteeksi eikä minulla olisi siihen varaakaan :D

Sveitsissä on ollut harmaampi viikko. Tänään on satanut lunta koko ajan. Talonmies luo lumet kerran tunnissa ja se on juuri ja juuri riittävän paljon. Tiet ovat ihan tukossa ja se aiheuttaa tiettyjä toimenpiteitä kouluun mennessä. Tänään olin eka kertaa natiivipuhujan englannin tunnilla ja olen innoissaan. Nainen tulee Kanadasta ja on asunut Sveitsissä nyt 20 vuotta. Tunti on oikein mielenkiintoinen ja siellä vältellään paljon ranskan kieltä, koska tälle naiselle on luontevampaa englanti. Minun täytyy vielä mennä iltapäiväksi tunneille, joten matka on pitkä tänään, koska kaikki tiet ovat metrin lumen alla :D mutta se on ihanaa! Kaikki täällä valittavat ilmaa, minä rakastan tätä! Ja kaikki nauravat minulle, koska olen niin innoissaan ja kutsuvat minua hulluksi suomalaiseksi ja ovat ajat sitten tajunneet, että tämä on kuin kotonani.

Täällä pidetään keskellä päivää koulusta tauko. Puol 12 loppuu koulu ja kahdelta jatketaan taas. Tämä tarkoittaa, että koulupäivät ovat todella pitkiä. Minua ei ainakaan ihmetytä yhtään, että viisivuotias perheen poika on lopen uupunut viikon jälkeen, kun pääsee koulustakin vasta 16.20.

Nyt olen mys ehtinyt tutustumaan ruokakauppojen tarjontaan ja ostin eilen itselleni vadelmia ja fetasalaattitarvikkeet. Juusto ostetaan palvelutiskistä ja olin kauhuissani, kun se mukava täti sieltä toivotti "Bonjour, Madame!" Ja silti selvisin kunnialla :D Fetasalaatti oli tervetullut ravintolisä. Sitten vadelmat söin osan paljaaltaan ja osan vaniljavanukkaan kanssa. Olen laihtunut, jopa itse huomaan sen, mutta toivoisin, että tämä kuntoni nyt paranisi, jotta jaksaisin taas normaalisti kävellä ja juosta. Pahin mahdollinen köhä on juuri tällainen, joka saa hengästymään pienestäkin ponnistelusta.

Pallas

Laitan ensin linkin meidän perheyrityksemme kotisivulle, eli Luppo-Pallakselle. Ja nyt vihdoin ja viimein näytän teille, miksi minulla oli ehkä vuoden paras viikonloppu. Perjantaina saavuimme Housuboyn autolla Housuboyn, Tanssijasiskon ja hänen poikaystävänsä DJ:n kanssa mökeille. Pojat korkkasivat heti kaljat ja ryhtyivät saunan lämmitykseen. Me lähdimme siskon kanssa tarkastamaan mökkien kunnon ja sen jälkeen iltakävelylle laskevaan aurinkoon. Huokailin varmaan puolen minuutin välein onnesta. Pojat lähtivät tahollaan tarkastamaan maita. Löysimme mökin, joka oli luultavasti jonkin firman tai metsästysseuran.



Ilma oli mitä mainioin lenkkeilyyn, tosin siellä oli tuolloin jo asteet nollassa. Lauantaina saimmekin jo nähdä ensilumen :) Lauantaina minä piiskasin porukan ylös ajoissa, jotta ehtisimme vaeltamaan koko lenkin. Aamu oli tunturissa niin sumuinen, että liian varhain herääminen ei olisi kannattanut. Ajoimme autolla Pallakselle ja olimme valmiita lähtemään kiipeämään Taivaskeron päälle kahdelta. Luontokeskus arveli matkan kestävän meiltä kolme tuntia, mutta valitettavasti matkalla ei voinut missään pitää tulia, joten paahdoimme 9 km lenkin loppujen lopuksi kahden jalkavammaisen kanssa kahteen ja puoleen tuntiin. Tämä reitti on siis 95% nousua. Taivaskero on Pallaksen korkein tunturi ja sen korkeus on 807m. Siitä laskimme kurun kautta ja nousimme Laukukerolle ja Lehmäkerolle. Siitä laskimme vihdoin vatikurun hissiasemalle. Laskeutuminen oli kaikista rankinta jaloille ja selälle. Nousu oli ollut paljon helpompaa. Ja niin lähdettiin matkaan.

Ja poro on aika tyhmä eläin. Ne eivät paljoa väistä maantiellä, mutta täällä tunturissa niiden ei kuulukaan, sillä me olemme oikeastaan ne tunkeilijat.
Tunturissa lumi oli jo vähän jäänytkin.Tässä seuraavaksi todiste, että huipulla on käyty, eli muistolaatta Helsingin Olympialaisten Olympiatulen sytyttämisestä. Olin viisivuotiaana katsomassa laatan paljastusta mummin ja papan kanssa ja nyt palasin ensimmäistä kertaa.Ja kuka sanoi, että taivas ei ole maan päällä - toisinaan:Ja lopuksi vielä minun mökkimuotia:Eikä ole muuten meikkiä tai mitään muutakaan kauneustuotteita esim. tukassa ;D

weekend gone perfectly

Torstaina kotiuduin ja menin suoraan sähläämään samalla kun Housuboy meni äiskän luo parantelemaan nilkkaansa. Haki minut sitten isän luota, koska halusi käväistä juttelemassa pikkusiskoni kanssa. Oli ihana taas liikkua kunnolla ja pelit menivät loistavasti. Perjantaina pääsin pitkästä aikaa tanssimaan! Oli aivan ihana tanssia, vaikka alussa turhauduinkin siihen, etten osannut mitään. Ja olinkin aika paska. Mulla vaan menee joskus tosi kauan sisäistää asiat. Varsinkin tämä samba, jota tanssimme, oli aika ihmeellinen. En ole ihan tottunut tämän uuden tytön kuvioihin, koska niissä tehdään aina koko kappale ja aina kertosäe toistetaan ja usein liikkeet toistavat toisiaan esim. astutaan neljä iskua samalla tavalla ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Mielestäni se on vähän tylsää, mutta ei voi mitään. Lisäksi kaipaan puhdasta hiphoppia. Ensi vuonna harkitsen siirtymistä jonnekin muualle, sillä City Dancella ainakin opettaa se Natural Hypen yksi tanssija ja tuo ryhmä on minun ultimateidoli. En osaa tehdä sitä hienoa videon liittämistä, mutta katsokaahan täältä, mitä osaavat.


Perjantai-iltana mentiin ex tempore istumaan iltaa Housuboyn äidin luo. Oli oikein mukava ilta, saunottiin, otettiin parit ja juteltiin. Ensimmäistä kertaa pääsin anopin kanssa juttelemaan kunnolla. Seuraavana päivänä oltiin sovittu, että mennään käymään minun kotonani istumassa iltaa. Ostimme sitten tortillatarvikkeet. Äiskä oli tehnyt vihannespaistosta ja oli aika pahoillaan, kun meidän tuomisemme kirvoittivat riemunhihkaukset isältä ja siskolta (sorry, äiti!). Olimme lupailleet Jalkapalloilijalle, että menemme juhlimaan hänen synttäreitään Suomi-Azerbaidjan -pelin jälkeen. Nyt en muuten ole varma, kirjoitinko kyseisen maan oikein, anteeksi. Meillä seurattiin intohimoisesti peli alusta loppuun ja tortillat laitettiin puoliajalla. Isä on ostanut vastikään kunnon telkkarin (kokonsa puolesta). Meillä on ollut Canal+ urheilun takia jo iät ja ajat, joten näimme ottelun sitä kautta. Tuolla Pohjoisessa näkyy aika heikosti kanava Viisi.

Herra sitten ratkaisi Suomelle pelin!

Olin kahden vaiheilla siitä, haluanko lähteä mihinkään. Olen niin kotihiiri luonteeltani. Se vain katosi, kun ei enää asunut äidin ja isän luona, koska siellä oli niin paljon elämää ja lämpöä, johon jäädä viettämään lauantai-iltansa. Oli seuraa, tv-ohjelmaa ja sauna sekä ruoka. Olen aina rakastanut perhettäni eniten koko maailmassa. Se ei varmasti ole kovin yllättävä lausunto, mutta se saattaakin jo olla, että me emme äitini ja isäni kanssa juuri tappele. Olen onnellinen päästessäni kotiin ja saadessani olla vanhempieni luona turvallisesti. Tämä kuva on siltä vuodelta, kun ukki joutui joulun alla sairaalaan ja pyörätuoliin. Isä otti kuvan ja tämä on juuri se, mitä meidän perhe on. Aina tiedän saavani tukea ja haluan olla muulle perheelle tukena. Tuo joulu oli elämäni rankin siihen mennessä (sen jälkeen minut onkin kirottu), mutta tästä näkee sokeakin, kuinka ihanaa meillä on ollut. Sanotaan, että lapsi ei tarvi turvalliseen lapsuuteen kuin yhden merkittävän ihmissuhteen. Minulla niitä oli ainakin kymmenen. Ja kun katson taaksepäin tiedän, että vanhempani eivät ole tehneet kanssamme mitään väärin.
Minua kiehtoo perhe yksikkönä. Huomaan usein tarkkailevani vieraiden ihmisten perheitä ja kemioita päästessäni paikalle. Hauskimpia ovat perheet, joissa huumori kukkii ja sarkasmi sekä tilannekomiikka vallitsevat. Joskus perheen kiukuttelujakin on hauska seurata kunhan tilanne ei ole liian kiusallinen. Minusta meidän perheessä on aivan posketonta huumoria, mutta minulle se toimii. Meidän perheen koomikko on ehdottomasti keskimmäinen - en tiedä ketään, jota hän ei joskus olisi naurattanut kommenteillaan.

Lauantain matka jatkui kuitenkin niihin juhliin. Ja juhlat olivat loistavat! (Kaunis kiitos sille tytölle, joka tietää olleensa emäntä). Jalkapalloilija räpsi kuvia kuin hänen henkensä riippuisi siitä ja meistä napattiin vihdoin yhteiskuva Housuboysta. Arvatkaa, kuka on tohkeissaan kehystämässä sitä ja tapetoimassa sillä kuvalla ainakin yhden seinän huoneessaan ;)


Hauskaa alkuviikkoa! Saan kuvat vaelluksesta vasta ensi viikolla rakkaan siskoni unenlahjojen takia..

p.s. kamera on vielä hankinnassa, mutta onneksi Jalkapalloilija on luvannut minulle omansa myydä pilkkahintaan!

daddy, I'm coming home!

Oih, ihanaa mennä kotiin kunnolla ensimmäistä kertaa kuukauteen. Yleensähän minä menen kotiin joka ikinen viikonloppu. Joten parin tunnin päästä hyppään bussiin ja matkustan kotiin. Illalla menen tutun porukan kanssa pelaamaan sählyä ja huomenna pääsen pitkästä aikaa tanssimaan. Onkin ollut jo vieroitusoireita :)

En kertonutkaan teille vielä, mitä maanantaina tapahtui. Tämä tapaus on nimittäin saanut tämän kulutushullun skitsofrenian partaalle. Olen aiemminkin maininnut, että opiskelija-asuntoihin ei saa tuoda vastakkaisen sukupuolen edustajia ilman lupaa. Eikä sen koommin vieraitakaan. Joten olin aika järkyttnyt, kun illalla palattuani Café Linguasta puoli kahdeksan aikaa joku aukaisee oven, tulee sisään ja odotan kämppistäni, mutta sisään tulee kaksi miestä! Toinen oli nuoren näköinen, toinen vanhempi mies. Tämä nuorempi tuli "kotiini" joku munkki kädessään ja tajusin kohta, että hän oli ottanut sen minun pelliltäni, missä minulla oli lämpimiä munkkeja vetäytymässä! Tuijotin heitä epäuskoisina ja mietin jo, että eihän minun kanssani voi miestä laittaa, jolloin miehistä vanhempi ilmoittaa, että kämppikseni on hänen tyttärensä. Miten ihmeessä kaksi miestä voi tulla siihen aikaan kotiini ja toinen vielä pöllii ilman lupaa ruokaa minulta?! Eikä muuten kiittänyt. Jos Psoas on heidät sinne luvannut, minulle olisi voinut asiasta ilmoittaa, vai olenko ihan väärässä? Didn't think so.

Sitten kerron teille opiskelijaelämän ihanuuksista: tulen muuten allergiseksi kusetukselle. Meillä on kurssi, jolle vaaditaan The Norton Anthology: English Literature Vol 1 -kirjaa. Marssin ensiksi Suomalaiseen Kirjakauppaan tilaamaan. Toimitusaika noin viikko ja hinnalla 55,90e. "Saahan siitä kuitenkin sen alennuksen, jonka lupaatte opiskelijoille Kirjakaupan etukortilla?" minä kysyn reippaasti. "Ei. En usko", myyjä vastaa. "Jaa mistäköhän, syystä? Se on yliopiston kurssikirja, joka löytyy jopa netistä kurssikirjalistalta. Kyllä se on minusta aika selkeästi opiskelukirja", tokaisen verenpaineen noustessa. "Johonkin se raja on meilläkin vedettävä." "Ai miksi?" minä kysyn. Myyjä ei osaa vastata ja marssin Akateemiseen seuraavana päivänä. Olen saanut vinkin halvemmasta vastaavuudesta. Ja kuinkas ollakaan, kyseinen liike tarjoaa sen 32,90e hintaan! Toimitusaika kaksi päivää. Alennus Stockan kortilla 10%. Ai että mistä loppujen lopuksi hankin kirjani? Niinpä.

Olin eilen pitkästä aikaa kunnon salilla. Siellä oli luultavasti joku äijien tunti menossa, sillä olin ainoa nainen ja minua tuijotettiin enemmän kuin paperitehtaan siivoojaa. Olen varma, että liikkeet teen oikein, koska minulle on aikoinaan opastettu lähes kaikki laitteet. Oli hauskaa, että samassa huoneessa aerobisten laitteiden kanssa oli laajakuvataulutelevisio :D naureskelin asiaa ja laitoin ämppärin korviin ja aloin polkemaan cross traineria. (Joo, okei, olisin katsonut sitä telkkaria, mutta se oli JIM ja siellä oli remonttiohjelma :D) ihan hyvä idea siis. Lähdin liikkelle niin, että tein eka 20 min lenkin alkulämpimäksi ja sitten treenasin sillä crossilla 10 min. ja sitten tein kuntosalitreenin noin 50 min. ja loppuverryttely kotimatkalla. Oli ajoittanut juttua niin, että ehdin kotiin kattoon Australian huipparit, mutta loppujen lopuksi unohdin koko homman, koska minulla oli niin kivaa! Menen heti lauantaiaamuna uusimaan kotipaikkakuntani salikortin ja alan taas kulkemaan ainakin kerran viikossa. Sekin on jo huima edistysaskel kohti kiinteytystä. Olen huomannut, että monet viettävät salilla tosi pitkiä aikoja. Minulle on sekä laiteohjaaja ja oma äitini (fysioterapeutti) sanoneet, että salitreeni on joko tehoton tai liian pitkä, jos sitä ei saa tehtyä alle tuntiin.

Näin lopun huippareista ja menihän se oikealle henkilölle. Silti työelämässä muualla yleensä pätee se, että se pääsee, josta tykätään enemmän luonteena. Tuolla alalla vain ei. Ja olihan se voittaja jo selvä, mutta piti sitä silti yrittää pitkittää ja jännittää. Itse tykkäsin Stephistä enemmän, mutta ei hän ollut se enemmän mallin näköinen. Kasvokuvat olivat niin ihania hänestä !

Okei, huomenna yritän saada teille ihania kuvia Lapista, sillä tästä jutusta ette kuvia löydä, pahoittelen :) Hauskaa torstaita!

Je suis tombée amoureuse pour nouveau!

Maanantai oli niin ihana päivä. Lintsasin surutta aamuluennon ja nukuin pitkään. Olin tullut bussilla puoli kahdeksan aikaan Ouluun, joten olisin ehtinyt ihan hyvin yhdeksän luennolle, mutta olin ilmeisen väsynyt. Mutta tällaiselle moottoriturvalle maanantai oli oikein ihana. Sitten olinkin niin poikki, että ei huvittanut puhua yhtään ja Housuboynkin pyysin meselle keskustelemaan. Maanantaisin minulla on siis ranskan tunnin mittainen keskustelutunti, jossa oli tällä kertaa ranskalaisia opiskelijoita vieraana, joten oli pakko puhua koko ajan ja ranskaksi. Monestihan me tyttöjen kanssa saatamme kääntyä sivuraiteelle ja tuntuu hassulta puhua ranskaa suomalaisten kanssa muutenkin. Sen lisäksi aiheet ovat usein vähän hankalia. Sen jälkeen suuntaan enkun lausumistunnille, jossa luetaan 1½ tuntia näytelmiä ja osasta riippuen suu kuivuu enemmän tai vähemmän. Tunnin pidin taukoa, kävin syömässä erään ranskanlukijan kanssa, joka on kerrassaan valloittava ihminen, mutta jota en ole tänä syksynä liiemmin nähnyt. Lisäksi meillä on kummallakin ulkomaanvaihto edessä ranskankielisessä maassa ensi keväänä. Itse saan tietää paikan kuun puolessa välissä!

Normaalimaanantaipäivän perään kokosin itseni ja liityin taas Café Linguaan. Tällä kertaa paikalle saapui ehkä maailman parhaan näköinen ranskalainen! Nimi on Alexis ja koetin hillitä itseni, jotta en käyttäytyisi idiootisti. Täydellisen ihana mies, käyttäytyy todella hyvin ja suostuu mielellään puhumaan jopa englantia. Tällä hetkellä olen ryhmämme vastaava ja sain kaikkien sähköpostiosoitteet. Kehittelen siispä epätoivoisesti tekosyytä alkaa vaihtamaan tämän namupalan kanssa ahkerammin viestejä ;) (miten niin kuka Housuboy?!) Vakavasti ottaen en kyllä aio tehdä asialle yhtään mitään. Ihailen vain silloin tällöin ulkomaalaisia herrasmiehiä, itse kun olen niin tottunut suomalaisiin juroihin juntteihin. Silti oma kulta on rakkain minulle maailmassa.

Koin myös aika paljon omantunnontuskia, kun kävin eilen ostamassa itselleni sen Biopur-naamion, joka toimii myös kuorintana. Sain tästä kaksi kertaa testata siitä kivasta pikkupurkista, jonka Stokkan kauneuskonsultti mulle niin kivasti ojensi. Ja mitä minä sitten tein? Marssin Pukumieheen ostamaan sen koko tuotteen. Mutta kun se Stokka oli niin täynnä niitä Hullujen Päivien keltaisella jätesäkillä peitettyjä kojuja, että mulla meni hermot! Ei siellä edes ollut sitä konsulttia! Joten ajattelin, että otan samalla bonukset talteen ja haen sen toiselta puolelta Rotuaaria. Näin käy joskus. Mutta konsultti oli kyllä tosi ihana ja tuote on samoin: se vie kyllä meikäläisen jalata alta sillä ihanalla viilentävällä tunteella, jonka siitä saa kasvoilleen - puoleksi tunniksi vielä käytön jälkeenkin! Tuote on kallis ja Jenkeissä se on paljon paljon halvempi (29e vrt. 21$)Anyway, mun iholle tuo tuntuu ihanalta ja olen kauan sitten huomannut, että tähän ihoon ei mikään Clearasil tehoa.

On vielä yksi asia, joka pomppasi naamakirjassa silmille: kohta on Halloween! Viime vuonna asuni oli niin onnistunut, että tänä vuonnakin on pakko keksiä jotain samalle tasolle yltävää! Olin kissanainen, joka oli myös penkkariasuni vuonna 2006. Sain paljon kehuja asusta, kaikki siskoni ansiota. Hän teki minulle tekonahkahousuista Sortsit, joiden alle tuli verkkosukkahousut. Loppuosasta housuja hän teki halterneck-topin, jonka takaosa oli mustaa tylliä. Halterneckin niskalenkki päällystettiin Turkiksella. Se oli upea! Lisäksi asuuni kuului turkissäärystimet ja turkishäntä sekä naamio. Halloweenina tein naamion sijasta kasvomaalauksen.Anteeksi, että ilme on hieman tympeä ja kuva huono. Tuolta kuiten näkyy häntä ja säärystimet. Toisessa kädessö oli musta hanska ja toisessa tuo ranneke. Alunperin asussa oli kummassakin kädessä hanskat, joissa oli kirkkaanpunaiset kynnet kiinni ja kummassakin oli ranneke. Mutta mitä minä tekisin tänä vuonna?! Jäi muuten kammo abivuodesta, kun menin kertomaan etukäteen mikä olen ja koulumme malli (siis tyttö teki mallin töitä) teetti heti sen jälkeen maagisesti kissanaisen asun. Se oli se alkuperäinen ja kunnon lateksiunelma ja näytti hiukan paremmalta hänen päällään kuin minulla. Kun ilmoitin loppumetreillä tekeväni ruoskaa, hän ilmoitti seuraavana päivänä kahvilla tehneensä itselleen ruoskan... Joten nykyään pidän ideani omana tietonani. Kuten asut myös esim. tatskat. Onneksi oma asuni oli kuitenkin paljon persoonallisempi ja minun nököiseni. Sitä paitsi se lateksiasu oli muuten ihan tuskaa koko päivän ja baarissa se oli ihan oma kokovartalosauna/helvetti. Näin tytöt lateksiasuissa kertoivat. Eli kaikessa on kuitenkin puolensa.

Niin paljon kuuluu rakkauteen

Minä löysin rakkaimpani. Tämähän löytyi Stockkan Vero Modasta ja se on violetti. Olen päättänyt, että vihdoinkin alan tehdä saman, mitä Paras Ystävä on taitanut jo iät ja ajat: alan pukeutumaan siten, että minä pidän siitä. Paras Ystävä on tässä mestari. Hän saattaa vetää baariin vaikk korsetin, mustan pitsihameen punaisilla silkkinauhoilla (joka ehkä juuri ja juuri peittää pepun), vetää alle mustat verkkosukkikset ja laittaa päähän pannan ja jalkaan todella härskit kengät ja lähteä matkaan, mutta voi pirskatti, että hän näyttää aina niin hyvältä! Meillä on monesti ollut vitsikin aiheesta, sillä kun Paras Ystävä päättää näyttää hyvältä jätesäkissä, hän sen tekee. Joten kun näin tämän perjantaina äidin kanssa ostoksilla, minä pohdin, että se on ihana. Sitten jäin miettimään sitä väriä, mutta lauantaina olin jo kehittänyt sellaisen lievähkön pakkomielteen - luotan, että naiset tietävät, mistä puhun ;) Ja nyt minulla on maailman ihanin nahkatakki<3! style="text-align: left;">Eilen en sitten mennytkään saunomaan, vaan ohjelmassa oli kampuksella leffailta. Katsottiin Batman ja se Heath Ledger oli ihan ilmiömäisen hyvä! Harmi, että se kuoli, kun se olis saattanut saada Oscarin. Vein vaihtareille mukanani salmiakkikossua ja se ei ilmeisesti ollut kuitenkaan niin kova järkytys maun puolesta.

Tässä on vielä ne toiset Espritin kengät, jotka ostin 25e, mutta nyt ne oli eilen nostettu 39e (mikä ihmeen järki tässä nyt on?!).Tänään nukuin oikein pitkään ja lähdin sitten "aamulenkille" ihanaan ilmaan. Sitten kävin salilla ja vedin täällä yksin pari kertaa tanssirutiinia, koska vieroitusoireet alkavat vaivaamaan jo tuon HipHopin suhteen. Voi että mitä elämä oliskaan ilman tanssimista!

p.s. mulla oli perjantaina ehkä maailman suloisin taksikuski matkalla kotiin! Se odotti niin kauan siinä kadun varressa, että näki mun menevän sisään, vaikka tiputin avaimetkin ja kaikki siinä ovella niin se ei tehnyt elettäkään liikkuakseen ennen kuin sain itseni sisäistettyä. Tuli mieleen se juttu, kun Oulussa tuossa kesällä raiskattiin joku tyttö, joka oli noussut taksista ennen miestä, jonka kanssa oli jakanut taksin ja mies oli sitten noussutkin perään ja raiskannut sen. Varmaan tästä sattumasta johtui se, että tuo minun kuljettaja seurasi tilanteen loppuun, mutta jotenkin se oli niin liikuttavaa :)