Tänään se jännitys päättyy!

En malta odottaa, että pääsen aukaisemaan Sen Jutun! Meillä oli Housuboyn kanssa haastattelu ja kuvaussessio MeNaisiin. Meidän juttumme on tuo "Minä ja mieheni lomailemme erikseen". Tämä juttu tehtiin joku hetki sitten, mutta en jotenkin uskaltanut sanoa mitään ennen kuin juttu oli varmasti lehdessä. Olin varma, että meitä ei hyväksytäkään :D Joko siksi, että olemme vähän liian reikäpäisiä tai siksi, että olemme liian tylsiä. Toimittaja (lapsuudenkaverini Viisufani) lähetti minulle tänään tekstarin, jossa kertoi, että meidän kappaleemme lehdestä ovat postissa ja perillä viimeistään huomenna. Jos ne eivät ole luukussa tänään, minun on ehkä pakko mennä ostamaankin yksi ja antaa se äitille sitten, kun olen sen lukenut. Siinä minun 15 minutes of Fame :D

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että vietimme aivan ihanan päivän kirjoittajan ja kuvaajan kanssa! Jotenkin meidän tylsät arkirutiinimme saivat kivan piristysruiskeen ja nautimme tosiaan ulkoilusta, jolla oli vähän erilainen tarkoitus. Fiilis oli alusta loppuun asti rento ja hyvä ja viihdyimme tosi hyvin parivaljakon kanssa. Hyvä maku jäi suuhun ja olimme koko loppupäivän mielettömän hyvällä tuulella.

Sitä paitsi tuo oli sellainen päivä, että jouduin pesemään meikkini töistä tullessa, koska naamani oli kuivunut. Tultuani kotiin huitaisin naamanpesun jälkeen väriä naamaan turbovauhdilla ja erittäin hyvin tuloksin. Loput sudin autossa matkalla kuvauspaikalle. Olin oikein tyytyväinen. HUOM! en ole vielä nähnyt lopputulosta :D

Ai niin, lehdestä voi tsekata päivän asukuvan ;) joo olen tosi laiska kuvaamaan asuja tai mitään muutakaan, mutta johtuu kiireistä koulun kanssa. Vielä viimeiset jutut pitäisi saada valmiiksi ennen toukokuun loppua.

Viikonloppu, joka pelasti minut

Oli aivan ihanaa viettää viikonloppu rauhassa. Jo keskiviikkona klo 14 loppui luennot ja silloin ampaisin mummin autolle ja ajelin rauhassa kotiin Oulusta. Huolehdin kotiin päästyäni, että kandini alustava aihe ja lähteet ovat kandiryhmän verkko-oppimisympäristössä (Puns and word-play in the British Women's magazine Glamour) ja keskityin nauttimaan vapaa-ajastani. Yöllä hain mummini koneelta ja lupasin mennä katsomaan häntä uudelleen aamusta. Torstaina oli ohjelmassa rentoutumispäivä: aamusta mummin luo teehetkelle, sitten kaverille ja sähly illalla. Lisäksi sain kämpän pyykkivuoren ja tiskivuoren selätettyä ja saatoin hyvällä omallatunnolla lähteä seuraavana päivänä äitini kanssa shoppailemaan. Sieltä löytyi maailman ihanin trenssitakki kevääksi! Tällä koneella ei ole kuvankäsittelyohjelmaa, mutta ylihuomenna saan sen varmaan omalle koneelleni sen kuvan ja näkyville.

Äidin kanssa löytyi myös kiva alennustunika ja rannekehärpäke, jonka äiti osti minulle. Illalla olin Housuboylle ja kavereilleen kuskina illan ja rentouduin väliajat kotona yksin. Lauantaiaamun nukuimme pitkään ja sitten Housuboy meni sulkapalloa pelaamaan ja minä kauppaan. Löysin KappAhlista (shokki, että löysin sieltä ylipäänsä mitään) maailman ihanimman tekonahkahameen, jonka jätin eka varaukseen, mutta päätin myös hakea pois. Saa nyt nähdä, osaanko sitä yhdistää mihinkään, mutta on se sentään avokauppa hetken.

Lauantaina sain luokseni vanhat ystäväni, joista häviävä osa oli paikkakunnalla, eivätkä kaikki paikkakunnallakaan olevat päässeet mukaan. Silti juhlat olivat onnistuneet ja ystäväni Partiopoika oli kerrankin paikalla. Olin niin onnellinen nähdessäni hänet jälleen ja vielä siitä, että oli löytänyt elämäänsä tytön, joka vaikuttaa mukavalta. Olen onnellinen, että kerrankin hänelle löytyy onnea elämässä. Baarissa törmäsin tämän uuden tytön kanssa kierrellässäni vanhaan puolituttuun, joka esittelytilanteessa kysyi tältä tytöltä nauraen, "Partiopoika, oletko tosissasi?" Minä meinasin läpsäyttää tätä poikaa. Kyseessä entinen koulukiusattu henkilö, josta ystäväni ei ole koskaan sanonut mitään negatiivista. Sanoinkin siinä vaiheessa tyynesti suorat sanat. Mikä ihme siinä on, että jotkut ovat noin pieniä mieleltään? Luulisi, että altavastaajat kannustavat kaltaisiaan. Siksi toisekseen Partiopoika on ainoa ystäväni, jota kaikki ystäväporukassani kunnioittavat ja rakastavat. Otan mieluummin itsekin sellaisen poikaystävän kuin Brad Pitt -look-a-liken. Joka tapauksessa meillä oli ihana ilta. Olin oikein onnellinen ystävistäni, jotka osaavat jo ottaa typerimmät juttuni naurulla.

Tänään maksoin kalliin hinnan juhlinnasta omaa tyhmyyttäni, mutta sai kyllä ajattelemaankin asioita. JOten sunnuntaikin meni rentoutuessa kotona ja huomenna palaan kouluun kiitollisena tästä viikonlopusta, jolloin minulla ei ollut töitä eikä juuri aikataulujakaan. Jotenkin tuntuu levänneeltä ja akkuja ladanneelta :) Toivottavasti taas pääsisi opiskelurytmiin sen voimalla mukavasti :)

Eli ensi postauksessa enemmän hömppää tiedossa ja toivottavasti saan sen siis tehtyä tiistaina :)
Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille :)

Voi aika joka katoaa käsistäni

Minä olen syyllinen blogini laiminlyömiseen surkeasti. Mutta nyt sain jo palautetta ja olen luvannut useammalle ihmiselle päivittää. Sorisorisori.

Kaikki alkoi jostain. En itsekään tiedä, mistä. Kaikki vain alkoi tuntua kaatuvan päälleni ja mikään ei ole oikein jaksanut kiinnostaa. Opiskelun ja työn sovittamien vaatii veronsa ja vapaa-aikani. Lisäksi olin uupunut sen pyrähdyksen jälkeen, jonka jouduin tekemään opinnoissani joulukuussa. Valoa ei juuri näkynyt tunnelin päässä ja se vei vain syvemmälle itsesääliin. Aloin inhota itseänikin, sillä en enää saanut juuri positiivisia ajatuksia ilmoille ja huomasin muutoksen joidenkin ystävieni suhtautumisessa minuun. Sitten vain päätin, että blogiini ei tule uutta päivitystä ennen kuin voin sanoa, että asiat alkavat parantua ja pystyn kertomaan asioista positiivisesti. Siinä se oli. Fair and square. Joten viimeisen kuukauden ajan olen pitänyt päiväkirjaa päiväni/ elämäni positiivisista asioista.

Mutta tässä päivä reissusta paikassa, joka seuraltaan ja miljööltään paransi mieltäni aika paljon.

On sääli, että Pariisi itsessään on nykyään jotenkin nokkava paikka. En voi kuvitellakaan tilannetta, jos en puhuisi ranskaa. Mutta jotenkin asiakaspalvelua ei saa missään muualla kuin Louis Vuittonilla (ja siellä en varmasti minä sitä saa). Suomessa ei tollainen meno vetelisi. Niimpä olenkin ajatellut muuttavani johonkin muuhun osaan Ranskaa, kun kasvan isommaksi ;) Sektorilla Riviera, Lille, Strasbourg :D (eli siis yltympäriinsä)
Mutta ranskan kieltä rakastan! Olen niin innoissani, että pystyn hoitamaan tilanteen kuin tilanteen ranskaksi. Olen jopa niinkin röyhkeä, että menen sanomaan, että olen hiukkasen ylpeä itsestäni. Törkeän itserakas ja itseriittoinen henkilö siis.

Lisäksi olen onnellinen eräästä muustakin jutusta, jota en voi julkisesti laittaa nettiin ennen kuin asia on varma, mutta se on poistanut suuren kiven sydämeltäni ja kohta tiedän, saanko tosiaan vielä isomman helpotuksen elämääni. Jos sen saan, olen luvannut itselleni arvostaa toista mahdollisuutta paljon enemmän ja hyödyntää sen kaikin mahdollisin keinoin.

Ainoa asia, joka tällä hetkellä varjostaa onneani on kandintyö. Huomenna pitäisi olla alustava aihe ja lähteet, mutta en vielä tiedä, mitä teen. Joten tänä iltana on vielä aivoriihi tiedossa. Se onkin se vaikein osuus. Kun saan homman alkuun, onkin jo paljon helpompaa. Haluan tehdä graduni kuitenkin samasta aiheesta laajentaen. Mutta tämän kevään jälkeen minulla pitäisi olla kandin paperit kuitenkin ja opinnot taas hieman pidemmällä. Tämä tavoitteiden asettelu on tosiaan auttanut minua tänä vuonna eteenpäin ;DD Joo olen ihan surkea opiskelija varsinkin vanhana kunnon hikipinkona, mutta kyllä se nyt tästä :)

Kaikki hyvätkin aikomukset kaatuvat joskus johonkin. Esim. kamerani jäi kotiin Housuboyn luo tullessani Ouluun. Joten en voi näyttää teille uutta lookiani. Tukastani lähti kyllä ihan liikaa paksuutta, mutta se oli ihan oma vikani, kun käskin kampaajani rapsia menemään. Tukka on kuitenkin selvästi minulle se kruununi. Omaa tukkaani ei oikein saa näyttämään huonolta, jollei se ole likainen. Paksuutensa ansiosta se näyttää aina aika kuohkealta. Nytkin paksuutta on edelleen päällä, joten tilanne ei ole niin paha. Ja kyllähän tuo kasvaa, niin sillä on tapana :) Suunnittelen jo uutta lookia, mutta olisi ollut kiva vilauttaa teille naamaani lasit päässä.

Olen myös onnistunut taistelemaan himojani vastaan: liikaa menoja = liian vähän rahaa shoppailuun = ei shoppailua. Tuhlasin joululahjoihin aika paljon sekä maksoin ekat silmälasini, joten nyt ei rahaa ole ollut, mutta en ole kaivanut MasterCardia esiin vaan jättänyt tyhmät ostokset kauppaan. Pariisistakin ostin vain kaksi paitaa ja muutamat meikit. Ai niin ja mulla on nyt VIHDOIN Shu Uemuran ripsentaivuttimet ja ne on niin parhaat! Ja onhan se vähän tyhmää, että opiskelija laittaa 35e tollasiin, mutta toisaalta noi on NIIIN laadukkaat ja ei tarvinnut kuin jättää ne yhdet Nellyn kengät ostamatta, niin raha on säästetty. (Ai miten niin mun logiikka joskus ontuu?)

Tänä viikonloppuna on minun rentoutumisviikonloppuni: ei töitä (tosin pelkään jo etukäteen, että joku sairastuu ja joudun taas töihin enkä taaskaan saa vapaata, mikä on työssäni ihan älytön stressikerroin), ystäväni tulee pitkästä aikaa visiitille ja tiedossa on vanhojen ystävien illanistujaiset, joita odotan ehkä kuin ensimmäisiä Manolojani. (Päätin muuten tossa yks päivä, että mulla pitää olla häissäni valkoiset Manolon korkkari, sellaiset jotka Carrie Bradshaw'lla Pariisissa vimppa jaksossa, jossa se saa koirankakkaa niihin. Haluan ne kengät kuitenki puhtaana. En niitä samoja.) Joten vapaa-aika + ystävät + opintotuen kilahtaminen tilille = onnea :) Ja yks yksinkertasiin yhtälöihin erikoistunut bloggari.

Hauskaa viikkoa kaikille!!


//Edit: Mietin tässä blogiini arvontaa ja toivepostaus tukastani on tulossa! Eli kiitos sille ihmiselle, joka rohkeni ehdottaa mulle postausta. Se on eka pyyntö, jonka olen ikinä saanut, joten alan kohta toteuttaa haastettasi :)

2009

Mitä olen tehnyt vuonna 2009:

- ostanut 16 paria kenkiä


(ja jättänyt noin 50 ihanuutta ostamatta)

- Asunut kolme kuukautta Sveitsissä ja kaksi viikkoa Jerseyssä



- käynyt kahdeksassa eri maassa (Ruotsi, Tanska, Latvia, Jersey tavallaan, Iso-Britannia, Sveitsi, Italia, Ranska)


- kokenut sen oudon tunteen, kun on kokenut jotain käsittämättömän mahtavaa, eikä kukaan Suomessa olevista ystävistäni ole jakanut sitä kanssani, eikä myöskään perheenjäsen tai poikaystävä. Eikä se heistä kertoessani ollut juurikaan kiinnostavaa tai läheskään niin tärkeää.

- saanut tavallaan toisen perheen ja ystäviä ympäri maailmaa


- oppinut puhumaan erittäin sujuvaa ranskaa

- ollut ensimmäistä kertaa työtön kesätöiden mentyä alta ja saanut toisen viime tingassa onneksi tilalle

- alkanut ostamaan vaatteita siksi, että rakastin niitä itse ja minä tykkäsin itse juuri siitä vaihtoehdosta, vaikka kaikki muut sanoivat sen toisen

- saanut silmälasit (ja mikä legendaarista, ne halvimmat miellytti mua eniten ulkonäöltään!)



- aloittanut opettajaopinnot ja viihtynyt ensimmäistä kertaa eläessäni aivan suunnattomasti yliopisto-opinnoissani

- ottanut tunnollisesti kiinni laiskoteltuja kursseja

- nähnyt elämäni ensimmäisen säkkipillin ja sen soittajan livenä



- saanut tähänastisen elämäni järkyttävimmät uutiset

- liikkunut aivan liian vähän

- saanut parisuhteeni toimimaan paljon paremmin

- lautaillut ja lasketellut Alpeilla



- ikävöinyt kummityttöäni Jääprinsessaa oikein kovasta (kuvaan ei ole lupaa)

- ymmärtänyt todella, kuinka tärkeä perheeni on minulle

- opetellut hoitamaan viinitilaa, saanut yksityiskiertueen viinitilalla ja maistiaiset siellä


- murehtinut edelleen asioista aivan liikaa

- viettänyt syntymäpäiväni kiertäen Sveitsin ympäri

- syönyt ekaa kertaa elämässäni juustofondueta ja pudottanut vain yhden palasen. Onneksi oli ravintola, jolloin ei tarvinnut tiskata

- tajunnut, että minussa on sisua kuin pienessä kylässä ja tulen jatkossakin selviämään elämän haasteista yksinkin ja oppinut puolustamaan itseäni

- oppinut, että joskus pieni hymy, muistaminen tai välittämisen ystävältä voi pelastaa päivän, viikon tai saada itkun muuttumaan iloksi



Ally McBealissa sanottiin kerran, että kun katselet vuottasi taaksepäin eikä se saa sinua itkemään ilosta tai surusta, on vuotesi mennyt hukkaan. Joten totean tässä, että kumpiakin kyyneliä olen vuodattanut ja vuosi oli ihan mahtava!

Toivon 2010 vuodelta, että saan edelleen olla terve ja onnellinen, sillä olen tähän asti saanut olla hyvin onnellinen

Lontoo osa 3 ja takaisin reaaliaikaan

Parasta tässä päivässä oli kyllä se, mistä kuvia ei saanut ottaa, eli toi Phantom of the Opera. Odotin Oopperan kummitusta ehkä enemmän kuin shoppailua Lontoossa, ja sen pitäisi sanoa paljon. Kun näytös alkoi, muistin taas, miksi taidetta tehdään. Sanokaa mitä vain oopperasta, musikaaleista jne. mutta julistan täten, että kaikki, jotka eivät tunne jotain nähdessään tuon shown livenä, ovat jälkeenjääneitä. Shown alkaessa äitini puristi kättäni jännityksestä ja innostuksesta. Olin aivan sanaton puoliajalla. Tai, noh, en niin sanaton, että en olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja jutellut paikallisen vanhemman naisen kanssa, joka oli jo 10. kertaa katsomassa. Olin niin onnellinen, että kävimme katsomassa tuon. Se oli ehkä elämäni parhaita kokemuksia. Suosittelen korkeasta hinnasta huolimatta. Se esitys suorastaan salpaa hengityksen!

Koska meillä oli myös liput illemmalla London Eye:hin, meillä oli kiire. Pihalla sattui sitten olemaan riksa. Nuori mukava unkarilaispoika ajoi meidät oopperasta London Eye:n paikalle. Olimme äidin kanssa vieläkin niin täpinöissämme koko esityksestä, että valokuvasimme ja kikatimme ja hihkuimme koko matkan kuin pahaiset teinitytöt :D joskus se on pakko vaan taatua :D


Matkalla oli säkkipillin soittaja :)


Parlamenttirakennus ja Big Ben kivassa valossa (minusta)

London Eyen kyydissä (London Eye on siis suuri maailmanpyörä, jossa kabinetit ovat monille henkilöille ja kyydiss saa katsella maisemia)

Tämä oli komea kuva minusta



Sitten nykyisyyteen: joudun tekemään tosi paljon töitä koulun eteen, koska olen Sveitsin takia opintopisteistä jäljessä ja kaikkea muutakin on jäljessä. Joten järjestin itselleni pari tenttiä, joita voin suoritella nyt, kun tänä lukukautena jo virallisesti opinnot ovat ohi. Joten töitä teettää ihan hirveästi. Silti olen tyytyväinen, että kontrolli on palautumassa ja olen tilanteen herra.

Mutta ne mun Jimmy Choot on tulleet! Ne ovat juuri kuin aiemmissa kuvissa ja olen niin onnellinen. Pidän luultavasti vain ne seeprakuvioiset, koska ne siniset eivät oikein ole IHANAT. Tiiättekö? Se tunne, mikä niistä pitä tulla? En osaa kävellä niillä edes :D ja ne laidat menevät huonosti ja jos niillä kävelee normaalisti, niin ne alkavat leviämään entisestään eivätkä näytä hyvältä enää parin käytön jälkeen. Viime viikonloppuna tosin sain niistä kehut, koska näytin kuulemma ihan sinkkuelämän Carrieltä :)

Mutta kuitenkin, viikonloppuna tiedossa kaverin tuparit ja sitten paljon paljon paljon pänttäystä pariinkin tenttiin.
Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Silence is gold

So today I went to my first pedagogic seminar and lecture of education. I got to thinking while on the lectures about how some people are natural leaders and some people are natural followers. I've always been the first kind and I don't think anyone would disagree. Whether or not my leadership is the best possible kind can be questioned on several occasion, I suppose, but the fact remains I rather speak up and take the reigns than watch other people sit quiet and do nothing. Sometimes, of course, I come across people who are exactly the same. I am also fine with that. I actually like kicking back and letting someone else take the stress and. unfortunately, most of the times, the critique.

See, it's easy to sit on the background and let other people do the job for you. It's also then easy to criticize how some people took care of things while you never contributed to it. My motto is, I'll say what I think in order to avoid the feeling of not having a say. I feel I can pose criticism on others only if I have opened my loud bloody mouth. On the other hand, I have grown to realize the fact that some people might feel too threatened to open theirs when faced with my authority and frankness.

All in all I've noticed most teachers-to-be language students have no problems opening up or discussing a topic even when in a big lecture hall. I don't particularly care if somebody thinks I should just zip it. The problem about speaking up is just that - there are bound to be people who disagree with you or just think you're plain stupid. However, I hate the fact that only politics was able to really spark up some opinions even though we were asked to voice them quite a few times. I would love to be able to shut up sometimes, but by speaking up I sometimes even try to provoke people to try to make them talk.

The backside of the people who don't talk are the people who then moan about everything. I am not just talking about lectures (after which people secretly whisper about that one blond girl with a ponytail who obviously did not know anything she was talking about) or group work, I am talking about everything. There are those who lead and those who follow, but the question is, can you accept the role you've adopted to? Which is better and does it make people happier to speak up or to hold it in? If someone made a decision that concerns you while you just sat back, can you stay quiet, or should you have said something?

Kävin tänään ensimmäisessä pedagogisessa seminaarissa ja kasvatustieteen luennolla. Luennolla aloin ajatella, kuinka jotkut ihmiset ovat luonnollisia johtajia ja jotkut ihmiset seuraajia. Itse olen aina ollut ensimmäistä sorttia, enkä usko kenenkään olevan eri mieltä. Voidaan tietenkin kyseenalaistaa johtajuuteni ja onko se parasta mahdollista tyyppiä useassakin tilanteessa, luulisin, mutta totuus on, että mieluummin avaan suuni ja otan ohjat, kuin katselen muita ihmisiä heidän istuessaan hiljaa tekemättä mitään. Joskust tietysti kohtaan ihmisiä, jotka ovat kanssani täysin samanlaisia. Minusta sekin on mahtavaa. Itse asiassa potkaisen mielelläni jalat pöydälle, nojaan taakse ja annan jonkun muun stressata ja, valitettavasti, useimmiten myös kritiikin.

Katsokaas on helppoa olla taustalla ja antaa muiden ihmisten tehdä työ puolestasi. On myös sen jälkeen helppo kritisoida muiden ihmisten tapaa hoitaa asiat, kun ei itse ole koskaan osallistunut. Mottoni on, että sanon, mitä ajattelen välttääkseni tunteen siitä, että minulla ei ole sanavaltaa. Omasta mielestäni minulla on oikeus kritisoida muita vain, jos olen avannut oman suuvärkkini. Toisaalta olen oppinut, että jotkut ihmiset tuntevat olonsa uhatuiksi tai pelkäävät avata suunsa, jos ovat kasvotusten auktoriteettisen suoran ihmisen kanssa. Kaiken kaikkiaan olen huomannut, että useimmilla tulevilla kieltenopettajilla ei ole ongelmia lausua mielipiteitään tai keskustella aiheesta edes isossa luentosalissa. En jaksa suuremmin välittää, jos joku ajattelee, että minun pitäisi vain pistää suu suppuun. Ongelma ääneen puhumisessa on juuri siinä - aina on oltava ihmisiä, jotka ovat eri mieltä tai pitävät puhujaa yksinkertaisesti tyhmänä. Joka tapauksessa minua ärsytti tänään se, että vain politiikka aiheena synnytti edes vähän mielipiteitä, vaikka niitä oli pyydetty jo aika monta kertaa aiemminkin. Haluaisin joskus pystyä pitämään suuni kiinni, mutta puhumalla yritän jopa joskus provosoida ihmisiä yrittämään puhua.

Puhumattomien ihmisten kääntöpuoli, ovat ne, jotka silti valittavat kaikesta. En puhu ainoastaan luennoista (joiden jälkeen ihmiset kuiskivat salaa siitä blondista poninhäntäisestä tytöstä, joka ei selvästikään tiennyt aiheesta mitään) tai ryhmätyöstä, puhun kaikesta. On johtajia ja seuraajia, mutta kysymys kuuluu, pystytkö hyväksymään roolin, johon olet itsesi asettanut? Kumpi on parempi ja ovatko ihmiset onnellisempia puhuessaan vai vaietessaan? Jos joku tekisi päätöksen, joka koskee sinua istuessani hiljaa, pystytkö pitämään suusi kiinni vai olisiko pitänyt sanoa jotain?

Huono päivä

I'm sorry I haven't written but I had some things to take care of. But then again I had some things happen to me that I wanted to talk about. Vappu was a catastrophe so I don't want to go into that, let's just say that I hate parties where you can't have a nice conversation because some people think we need to here their voice all the time. Oh, and my boyfriend also recommends not jumping in the elevator at 10.30 p.m. It may piss you girlfriend off to wait for the elevator-guy to let you out for half an hour. But (above and below) this is how she'll look before that, though, 'cause she's had some alcohol.

Olen pahoillani, että en ole kirjoitellut, mutta piti hoitaa asioita. Ja taas toisaalta mulle sattui pari asiaa, joista haluan puhua. Vappu oli katastrofi, joten en halua puhua siitä, sanotaan vaan, että en tykkää bileistä, joissa ei saada kunnon keskustelua rauhassa aikaan, kun joku luulee, että sille keskustelulle on olennaista, että heidän äänensä kuuluu koko ajan. Niin ja Housuboy pyysi lisäämään, että ei suosittele hississä hyppimistä puol 11 yöllä. Se puolen tunnin odotus, että hissihuolto tulee päästään ulos saattaa ottaa tyttöystävää aivolohkoon jonkin verran. Mutta onhan se ensin sentään näyttänyt tältä (yllä ja alla), kun se on saanut vähän alkoholia.



So the thing I wanted to talk to you about was my butt. Who cares about my butt? Apparently many people do from what I've seen going out. At this point I'd like to underline the fact that it's mine and it doesn't say "pinch me". It also doesn't say "squeeze me", "hold me", "can you feel me?" or "gimme some a-loving". It isn't exposed and it isn't yours. But pretty soon it will say "I'm American and my dad's a high-profile lawyer" or "would I touch your PlayStation/ Xbox?" or "would I kick you in the nuts?". And those are just because any threats ( I feel like saying) like "touch mine and you'll die" would be just as effective as saying "take a whack at it" or "I dare you". I mean, what can we do? The bouncers don't give a rat's ass if you try to tell them to kick someone out because they're groping you and they know too well they can sue you if you kick them in the nuts - and win (based on excessive use of force). What do we need to do to make them understand how much of an insult it is to us? Oh, I'm sorry, I forgot, it's our fault because we were begging for it.. And also writing this makes me an angry, pathetic feminist blogger.



Niin haluaisin puhua mun takamuksestani. Ketäs se kiinnostaa? Ilmeisesti aika monia, mitä olen huomannut baarireissuillani. Tässä vaiheessa haluaisin alleviivata, että se on minun ja siinä ei luke "nipistä". Siinä ei myöskään lue "purista", "pitele", "kokeile" tai "anna vähän rakkautta". Se ei ole näytillä ja se ei ole sinun. Mutta kohta siinä lukee "olen jenkeistä ja isäni on huippuluokan juristi" tai "koskisinko minä sinun pleikkariin/ Xboxiin?" tai "potkaisisinko minä sinua kasseille?". Ja nuo replat vain siksi, että jos siinä lukisi (,mitä oikeasti ajattelen) "koskepa ja kuolet" olisivat yhtä tehokkaita kuin "kokeile vaan" tai "et uskalla". Mitä me oikeasti voimme asialle? Portsarit eivät lotkauta korvaansakaan, jos yrittää saada kyseisiä henkilöitä ulos baarista kourimisen perusteella ja nämä hipelöijät tietävät liian hyvin, että voivat haastaa oikeuteen, jos potkaisemme kiitokseksi kasseille - ja voittaisivat (, koska meidän puoleltamme kyseessä olisi liiallinen voimankäyttö). Millä ihmeen ilveellä he tajuaisivat, kuinka suuri loukkaus se on. Anteeksi siis, sehän on meidän vikamme, kun kerjäsimme sitä.. Ja tämän kirjoittaminen tekee minusta säälittävän vihaisen feministibloggarin.



Fucking Finnish Ice hockey team...

Vitun Leijonat...

Klara vappen hela natten

A quick look at what I've been up to before I have to dash away again. You can see how hurrying up gets you nowhere by the look of my photos. Firstly, I decided I'd finally take up this book. Stephanie Meyer's books have been praised since they came out so I thought now was about time.

Pikainen katse puuhaamisiini ennen kuin hätäilen taas matkaan. Näistä kuvista voi taas nähdä, että kiireessä ei tule lasta eikä paskaa. Ensinnäkin, päätin ottaa tämän kirjan kauniihkoon käteeni (oikeesti, mun kädet on tosi rumat, koska puren kynsiä). Stephanie Meyerin kirjoja on ylistetty siitä asti, kun ne julkaistiin ja ajattelin, että olisi jo aika.

I was supposed to get a jeans vest from Mick's, but ended up buying this lovely hoodie. And no, I'm not bloody wearing any make up. I do appologize for that and hope you have no nightmares.

Mun piti hankkia farkkuliivi Mick'siltä, mutta hups! ostinkin tän hupparin (jossa ei oo huppua). Ja ei, minulla ei piru vie ole meikkiä. Pyytelen anteeksi ja toivon, että ette näe painajaisia.


From the supermarket: A nail polish from Lumene and Rimmel for 2e a piece. The lipstick brush is for applying the concealer by Maybelline. I lost the previous brush.

Kaupasta: Lumenen ja Rimmelin kynsilakat ja Iberon uusi huulipunasivellin. Käytän tuota siihen, että laitan tota Maybellinen Dream Mousse concealer -peitevoidetta. Hukkasin edellisen.

This is me in Tuira shore on Sunday during the rowing contest. The day was nice and the company excellent. I was happy to see my most important Oulu friends again.

Tässä minä olen Tuiran rannalla soutukisan aikana. Päivä oli kiva ja seura mahtavaa. Olin onnellinen, että näin tärkeimmät Oulun ystäväni taas.

I also found a magazine, the only kind of chocolate I'll eat, some princess balloons and Winnie the Pooh serpentine for tomorrow for going to Oulu. Below this pic you can see why I need the choccy.. Yeah, I have to sow some statements on my overalls this evening.

Löysin myös lehden, ainoaa suklaata, jota suostun syömään, prinsessailmapalloja ja Nalle Puh -serpentiiniä huomiseksi Ouluun menoa varten. Tän kuva alla voitte myös nähdä, miksi tarvin tuota suklaata. Joo, ompelen illan aikana pari uutta mielenilmausta haalareihini.

I have to ciritique the Finns a bit about what happened in Onnela on Saturday. There was a lady on the dance floor. I politely excused myself and asked her if she please could move her handbag from the floor on a table so I wouldn't trample it while dancing. She rolled her eyes, and told me "what fucking ever". I could have been impolite or just ignored the tote. She did move her bag though. But I'm sick and tired of seeing and hearing people be total assholes even though you yourself are trying your hardest to be as polite as possible. And no, it is not an excuse people are drunk! It's not an excuse that's something that is to be expected. Why is it that in some other countries it's still inacceptable to behave like a jerk unless you're in Finland (or maybe some other countries that I won't name).

Pakko kritisoida vielä suomalaisia yhdestä jutusta, mikä tapahtui Onnelassa lauantaina. Tanssilattialla oli eräs nainen. KOhteliaasti pysin anteeksi häiriötä ja kysyin, voisiko hän ystävällisesti siirtää käsilaukkunsa lattialta pöydälle, jotta en polkisi vahingossa sen päälle tanssiessa. Hän pyöräytti silmiään ja sanoi: "vittu ihan sama". Olisin voinut olla itsekin epäkohtelias tai vain polkea sen veskan päälle. Siirsi kuitenkin laukkuaan. Mutta olen läpikyllästynyt näkemään ja kuulemaan, kun ihmiset ovat täysiä kusipäitä vaikka yrität tappaa ne kohteliaisuuteen. Ja ei, se ei ole tekosyy, että ihminen on humalassa! Se ei myöskään ole se, mitä meidän pitää olettaa humalaisilta. Miksi muissa maissa törpön lailla käyttäytyminen ei ole hyväksyttävää, mutta Suomessa (ja muutamassa nimeltämainitsemattomassa maassa) kyllä?

Keep on shining

The trip was amazing, although Ice Princess was feeling a bit under the weather and my grandma insisted I didn't know how to read or tell the numbers while driving ("this here says Tampere, you have to take a right here", or "the speed limit is now changing to 80 km an hour") About three hours ago I decided to keep moving and go to Oulu tomorrow to see the rowing in Tuira, which, for me, is a great way to kick-start the 1st of May festivities (that in universities usually last for a week before the actual day). I have no place to crash in so I'll take the train back in the morning after the bar and the late-night snack ( I wouldn't anyone anyway). ABove you can see my overalls (that have since gotten a lot more things on them) last year when we went to see the rowing contest and it was my first university party of the first of May.

Matka oli mahtava, vaikka Jääprinsessa olikin vähän puolikuntoinen ja mummini oli päättänyt, etten osannut lukea tai numeroita ajaessani ("Tuossa lukee Tampere, sun pittää kääntyä oikealle tästä" tai "Nythän tuo nopeusrajoitus muuttuu kahdeksaan kymppiin"). Noin kolme tuntia sitten päätin jatkaa liikkumista ja lähteä Ouluun huomenna katsomaan Tuiran kilpasoudut, mikä on minusta paras tapa potkaista vappu kunnolla käyntiin (yliopistollahan bileet kestävät viikon). Mulla ei oleyöpaikkaa, joten palaan kotiin aamujunalla baarin ja grilliruoan jälkeen (en olis kuitenkaan huijannut itseänikään). Ylhäällä näette haalarini (, jotka ovat sittemmin saaneet enemmän juttuja itseensä) viime vuoden souduissa otetussa kuvassa, joka oli ensimmäisen yliopistovappuni eka juhla.

This shady pic is supposed to be my new hair. I love the layers and the cut! It took me so long to find someone to cut my hair the way I wanted it and I'm so happy with it now. I don't have a better pic, though. The dress I found in Gina Tricot for 5e. I thought it'd be a great thing to team with leggings now and as such in the summer. Speaking of great things found, here are the lovely Mary Poppins meets The Little Princess -shoes from Mekka. I wanted to get them in sand and black, but ended up choosing the sand one. See?! I can make rational choices. So there. I'm insanely in love with them and the heel is extremely comfortable to walk with.

Tämä hämärä kuva esittää uusia hiuksiani. Rakastan noita kerroksia ja leikkausta! Kesti niin kauan löytää joku leikkaamaan hiukseni haluamallani tavalla ja olen todella tyytyväinen niihin nyt. Ei tosin ole parempaa kuvaa. Mekko on Gina Tricotista 5e alelöytö. Ajattelin, että se ois kiva leggingsien kanssa nyt ja kesällä ilman. Hienoista löydöistä puheenollen nämä Maija Poppanen ja Pikku Prinsessa törmäyskurssilla -kengät löytyivät Mekasta. Oisin halunnut ne hiekan ja mustan värisena, mutta valitsin kuitenkin vaan yhdet. Näettekö?! Minä pystyn järkeviin valintoihin. Niin kerta. Olen käsittämättömän rakastunut näihin kenkiin ja korot ovat käsittämättömän mukavat kävellä.

This flower grows in our backyard. My significant other made a point of this after trying to be nice after a bicker we had. It looks refreshingly bright and colourful after the winter and spring rut. I have no idea what it is. Anyone smarter? :D

Tämä rehu kasvaa takapihallamme. Housuboy osoitti ne minulle hyvittelyeleenä pienen kinan jälkeen. Näyttävät virkistävän kirkkailta ja värikkäiltä talven ja syksyn harmauden jälkeen. Ei mitään hajua, mikä kukka tuo on. Kukaan viksumpi? :D



Have a nice rest of the week!

Hauskaa loppuviikkoa!

P.S. My brother-in-law fixed my computer's ventilator and it works like a dream at the moment!!

P.S. Mun lankoni korjasi läppärini tuulettimen ja se toimii kuin luottokunnan laskutus tällä hetkellä.

All you've given me

My Saturday in pictures// lauantaini kuvina

From the vineyard// viinitilalta


Cherry trees blossom// kirsikkapuut kukassa


Me working at the vineyard with my male friend. Do notice my fierce pose with the tummy stuck out. My sister will have a laugh when she sees this...
// Minä töissä viinitilalla kaveripoikani kanssa. Huomatkaa tyylikäs poseeraukseni vatsa pystyssä. Siskoni saa tästä kuvasta niin hyvät (epätoivon) naurut

And the road that climbs up high that we drove just for sightseiing//
Ja tie, jota ajoimme vain nähdäksemme maisemia

Valais 20.30h

This does not happen often, but this time I am at a loss for words and can't say anything that would be more impressive than these photos (at least for me).
Tätä ei tapahdu usein, mutta en löydä sanoja eikä mikään, mitä sanon, olisi niin vaikuttavaa kuin nämä kuvat (ainakaan minulle).

'cause I'm hot then I'm cold

What a weekend so far!Friday was awesome until the evening. The raclette thing got cancelled and I was so disappointed! I was prepared to spend the entire evening alone. Luckily the (hot) brother of my host mother came around and took me out to get a drink and then out with his friends. And mum, you really should not read this, but if you do I DID NOT PARTICIPATE! We went to the mountains to an abandoned vineyard road to see the near-by villages from the above (actually quite romantic) and to - smoke pot. Luckily the brother refused it so I felt safe going home and I was left alone - they didn't even offer. There were only six of us and we just hung out listening to music. It wasn't that special and after seeing how it was in France I wasn't that surprised that they would do that here as well.

Huih, mikä viikonloppu tähän asti! Perjantai oli huippu iltaan asti. Sitten Raclette-juttu peruuntui ja olin tosi pettynyt! Olin valmistautunut viettäämään koko illan yksin. Onneksi se isäntäperheeni äidin (hottis) veli tuli käymään ja vei mut kaljalle ja ulos kavereidensa kanssa. Ja äiti, sun ei tosiaan kanttis lukea tätä, mutta jos teet sen niin EN OSALLISTUNUT TÄHÄN! Me mentiin vuorelle jollekin hylätylle viinitarhatielle katsomaan lähellä olevia kyliä korkeammalta (itse asiassa aika romanttista) ja - polttamaan pilveä. Onneksi veli kieltäytyi siitä, joten tunsin kotimatkallakin olevani turvassa. Minut jätettiin rauhaan - eivät edes tarjonneet. Meitä oli vain kuusi ja hengailtiin siellä hetki kuunnellen musiikkia. Ei mitään erikoista ja nähtyäni jo kerran meiningin Ranskassa en ollut kovin yllättynyt tästä käänteestä, että samaa tapahtuu täälläkin.

My new shoes are divine. I went to school on Friday and you know that feeling you get when you know you look good? It doesn't happen that much (to me at least) but when it does you can just walk with cofdence and you know you're turning heads. I love it when it happens and on Friday it really did! I was so happy! Here some pics to judge for yourselves if I was delusional.
Mun uudet kengät on jumalasta. Menin perjantaina kouluun ja tiedättekö sen tunteen, kun tietää, että näyttää hyvältä? Ei tapahdu (mulle ainakaan) kovin usein, mutta silloin kun niin käy, voi vaan kävellä itsevastmasti ja tietää, että kääntää päitä. Rakastan sitä tunnetta ja perjantaina kävi noin tosiaankin! Olin niin onnellinen! Tässä pari kuvaa, että näettekö olenko vain harhainen ihminen :D
And today it's my B-day! Here's what Sunshine sent me for my birthday. Thank you so much my love! (The text says: Reach for the stars)
Ja tänään mullon synttärit! Päivänsäde lähetti mulle tällaisen. Kiitos kultaseni niin paljon!

My parents sent me chocolate, salmiak, liguorice, the books Confessions of a Shoplaholic and Robinson Crusoe. My friend Comic Book Hero composed a little poem (and didn't say no when I told him I'd post it on my blog).
Vanhempani lähettivat suklaata, salmiakkia, lakritsaa ja kirjat Himoshoppaajan tunnustukset ja Robinson Crusoe. Ystäväni Sarjakuvasankari sävelsi pienen runon (ja ei kieltänyt, kun sanoin lätkäiseväni sen tänne. Sori tää on enkuksi enkä ala raiskaan toisen runoa kääntämällä sitä.

Golden hair and shoes, oh, so shiny,
Posh clothes and new moisture cream,
You can all just go and kiss my hiney,
And my intention is not to be plain mean,

Since the things important in you go far below the outer skin!

Heart full of caring warmth, actions often misunderstood,
Because a face where a clever smirk is so timely booked,
might hatch its bearer very undeserved grudges to brood,
and make a kind and sweet, if only proud, soul overlooked,

So a shell hides a gentle heart like a pearl inside the clam-kin!

I guess this poem is just a lengthy way to say hello,
Happy birthday to you and let your day be mellow!

TOday we went out to terace and the sun was shining and it was +17 outside! In the evening the program is to go to the movies and get a drink (or two) ja huomenna Tour de Suisse. Hauskaa loppuviikkoa!
Tänään käytiin terassilla ja aurinko paistoi sekä oli +17! Illan ohjelmissa leffa ja lasilliset. Huomenna Tour de Suisse! Hauskaa loppuviikkoa!

A weekend with loads to do

Ah, what a weekend! Sorry for not posting more frequently (actually it's me who has to remember all the things that I needed to write...), but I actually had tons to do :)! Let's start from Thursday, because that's when I'm used to starting my weekend in Finland. Here we have a nice smiley and cheerful photo of how I went out to have drinks with my former colleagues. For the other I actually thought I'd crack a smile just to try and look a bit prettier (anything helps in this economy). Drinks were fine but the time ran out too soon. The restaurant owner treated us to an entire pizza to eat with the bottle of red we ordered. This NEVER would have happened in Finland, am I right?

Mikä viikonloppu! Sori, että en postaillut aiemmin (oikeastaan se on mulle vaikeampaa, kun pitäs muistaa kaikki, mitä halusin teille kertoa...), mutta itse asiassa mulla oli hulluna tekemistä :)! Aloitetaan torstaista, koska silloin olen Suomessa tottunut aloittaan viikonloppuni. Tässä meillä on kiva hymyilevä ja pirteä kuva siitä, kuinka menin ulos juomaan drinkit edellisten kolleegoiden kanssa. Toista varten aattelin murjaista hymyn vain yrittääkseni näyttää hiukan nätimmältä (tässä konkurssissa kaikki auttaa). Drinkkeily oli kivaa ja ohi aivan liian pian. Omistaja tarjosi meille pizzan kylkiäisenä, kun tilasimme pullon punasta. Tätä ei IKINÄ tapahtus Suomessa, olenko oikeassa?

1.Shoes/ kengät: H&M 2. Bianco (ended up with no.1/päädyin ekoihin)
Trousers / housut: Edc by Esprit
Necklace/ kaulakoru: CityMarket
Ruffled top/ hörsötoppi: H&M
Bracelet/ rannekoru: Nomination
Cropped jacket/ jakku: Vila

On Friday I realized something like this was being built on the city square. I promised my host family's kid to take him there after school. It was closed still on Friday and after nothing much to do on Friday we decided to try again on Saturday with both kids. My host mum got robbed at work by a 10-year-old kid from her class and needed to kill all her cards and get someone to borrow her some money before getting home from Geneve and my host dad had an important dinner so I stayed with the kids and for the first time it went well! I think I'm starting to like the brats and maybe winning them over. So this is how it looked on Saturday.
Perjantaina tajusin, että kaupungin aukiolle pystytetään jotain tällasta. Lupasin isäntäperheen lapselle, että vien sen sinne koulun jälkeen perjantaina. Se oli kuitenkin kiinni vielä perjantaina, eikä meillä ollut juuri mitään tekemistä perjantaille, mutta päätimme kokeilla uudestaan lauantaina molempien kersojen kanssa. Isäntäperheeni äiti ryöstettiin töissä 10-vuotiaan oppilaansa toimesta ja hänen piti kuolettaa kaikki korttinsa ja saada joku lainaamaan rahaa ennen kuin pystyi kotiutumaan Genevestä ja isällä oli tärkeä illallinen, joten olin lasten kanssa ja kerrankin meni hyvin! Saatan jopa alkaa tykkään noista pennuista ja ehkä jopa voitan niitä puolelleni. Joten tältä näytti lauantaina.

In the evening I went out with a student to see a movie. This is how the place looked at night.
Illalla menin leffaan yhden oppilaan kanssa. Tältä paikka näytti pimeällä.
And this is how I looked. Pity I don't have any make-up yet.
Ja tältä näytin minä. Harmi, että ei oo vielä meikkiä tässä kuvassa.

Jeans/ farkut: Zara
clock/ kello: Esprit
Top(pi): Pimkie
Scarf/ huivi: H&M (love it!)
jacket/ takki: H&M

The movie was awesome but a bit cruel (such is life for some of us). We saw Slumdog Millionaire and I really recommend it. I got it in French!
Leffa oli mahtava, mutta vähän julma (kuten elämä joillekin meistä). Katsottiin Slumdog Millionaire ja suosittelen tosissaan. Tajusin sen ranskaksi!

And the thing I've been waiting for the most: my Skiing Day on the Alps. I was so happy to go finally! The day started out well and as usual, I discovered I was still great at skiing ;) The skiers don't seem to be to careful about the others. I remember Mikko Alatalo singing about skiing that the one who is coming from above has to watch out for the one skiing below. Not too well considered there. It was also cool to see people skiing off-side, but somehow I got the impression that the skis were taking the lead over the man instead of the man taking control of the skis...
So anyway I started carefully but well and was overjoyed to see I made the right decision to take the skis instead of a snowboard. In Finland I do snowboard because it makes even me look more relaxed and cooler than I really am - an achievement to say the least. After two hours of skiing I was exhausted, my feet and legs hurt and I wouldn't say a thing to look pathetic. But boy was it nice to have my shoes back on after three and a half hours of skiing! Maybe I should have taken the snowboard after all. All in all, I think I did well. The views were amazing but I didn't have my camera up there so you only have me and a slice of mountain on the background after the day's toll.
Ja juttu, jota odotin eniten: laskettelupäivä Alpeilla. Olin aivan onnessaan, kun vihdoin pääsin! Päivä alkoi hyvin ja kuten odottaa saatta, huomasin edelleen olevani varsinainen alppinisti ;) Laskijat eivät tunnu varovan toisia kovin paljon. Muistan Mikko Alatalon laulaneen, että "ylempänä laskevan on aina väistettävä alempana laskevaa - kenenkään päälle ei saa laskea!". Ei kovin hyvin otettu huomioon tuolla. Oli myös siistiä nähdä porukkaa laskemassa rinteiden ulkopuolella, mutta jotenkin näytti, että sukset vievät monesti miestä eikä mies suksia. Kuitenkin aloitin varovaisesti ja hyvin ja olin innoissaan, että olin ottanut sukset laudan sijasta. Suomessa lautailen aina, koska se saa jopa mut näyttään rennommalta ja coolimmalta, mitä olen - saavutus vaatimattomasti sanottuna. Kahden tunnin jälkeen jalat ja jalkapohjat oli hiivatin kipeät ja en vaan suostunut sanomaan mitään, että en olisi säälittävä, mutta perhana, että oli kiva saada kengät takaisin jalkaan 3,5h laskemisen jälkeen! Ois ehkä sitteki pitänyt ottaa se lumilauta. Silti olin ihan tyytyväinen suoritukseeni.

My jacket is from Halti and the trousers byt Raiski. The woolly felted hat is awesome and it comes with a scarf which I had already stripped off because I was getting too hot. They are from Taikatunturi from Inari. Check out the website it's adorable!

Toppatakkini on Haltin ja housut Raiskin. Toi pipo on ihan mahtava huovuttamalla tehty ja siihen kuuluu huiviki, jonka olin stripannut pois, koska olin tukehtumassa kuumuuteen. Ne on Taikatunturilta Inarista. Kattokaa vaikka tota nettisivua, se on sulonen!

//edit: check out MouMOun arvonta