Elämäni outoudet

- Rakastan hiihtämistä (tästä syystä odotan kauhulla sitä aikaa, kun lumi sulaa ja minun laihdutukseni muuttuu pakkopullaksi) ja suren tänä keväänä eniten sitä, että asuin niin "kaukana" tutuilta kotipaikan laduilta

-en voi valittaa liikuntasuorituksen aikana seurassa, vaikka mikä tulisi. Menen vaikka läpi harmaan kiven ennen kuin myönnän, että kunto ei riitä

- jos kuitenkaan kunto ei riitä, voin sanoa sen suoraan, enkä väittää, että maha on kipeä

- minulle tällä hetkellä homojen oikeuksia tärkeämpi asia olisi saada kuntoon vanhustenhoito Suomessa (mutta kannatan myös sukupuolineutraalia avioliittolakia enkä kuuntele rasistisia kommentteja)

-en ole koskaan teini-iässä sanonut kenellekään inhoavani vanhempiani, enkä myöskään sen jälkeen. Olen aina kunnioittanut heitä suuresti ja ajatus siitä, että vanhempani asuisivat kaukana minusta ja Surusilmästä on sietämätön. Luotan vanhempiini jopa joskus vähän liikaakin: ainahan he auttavat! Vai auttavatko? Surusilmä ei ymmärrä minun riippuvuussuhdettani vanhempiini ollenkaan, sillä hänellä ei ole koskaan ollut vastaavaa kotonaan. Minä en siis pienenä todellakaan saanut kaikkea. Mutta apua saan aina hädässä.

- minusta tulee kaikesta vannomisistani huolimatta tasan samanlainen kuin äitini - paitsi ehkä vähän suorasukaisempi ja ajattelemattomampi, toisaalta haluan oppia sanomaan asioista kohteliaasti ja asiallisesti, enkä halua, että oma jaksamiseni loppuu siihen, että huolehdin aina vain muista. Tämä on vielä erittäin kovan harjoittelun alla.

- naispuolisena ihmisenä koen, että jalkapallo on ihan loistavaa viihdettä

- rakastan kaikenlaista väkertämistä: kuumaliimapyssy, kutomapuikot ja lanka tai kortintekopaketti kourassa on kiva olla ja kaikenlaiset käsityöt ja taiteilut saattavat viihdyttää minua tuntikausia. Koen ne erittäin rentouttavina ja hääaskartelua rakastan niin paljon, että luonnonkukat ovat jo vaihtuneet askartelukoristeisiin.

- jos muu geeniperimä ei olisi niin vahva, olisin melko varma, että olen vaihtunut synnärillä ja jotkut brittiläiset veivät vanhempieni suomalaislapsen mukanaan. Puhun liikaa, en häpeä olla yltiösosiaalinen ja rakastan kieltä. Ilman minkäänlaista asumista aiemmin briteissä on minulla luontainen kyky kuulostaa täysin syntyperäiseltä.

- olen harvinaisen epänöyrä kielitaidostani. En muutenkaan ymmärrä turhaa nöyristelyä: me suomalaiset olemme varmaankin niitä harvoja kansoja, jotka eivät saa olla osaamisestaan ylpeitä, mutta minä ainakin olen. Se on omaa saavutustani.

- minun ihannepäiväni menisi siten, että aamusta lähtisin hiihtämään Sveitsin Alpeille, lenkin jälkeen shoppaileen Lontoon Westfieldissä, lounas Tossed:issa samaisessa ostoskeskuksessa, illallinen Wahacassa vielä siinä paikassa ja illaksi luksushotelliin puhtaisiin lakanoihin lukemaan jotain hyvää kirjaa kaikessa rauhassa. Surusilmä ei haluaisi luultavasti mukaan, mutta jos hän odottaisi siellä hotellissa, se olisi kaiken täyttymys.

- minulla ei ole mitään kuvitelmaa, että olisin koskaan selvinnyt tästä elämästä näin pitkälle ilman perhettäni ja muutamaa hyvää ystävää

- minua ei häiritse pätkääkään se ajatus, että valitsen englanninkielen opiskelijana sen kaikista huonoimman palkkavaihtoehdon ryhtymällä opettajaksi: minusta tuntuu, että minulla ei koskaan ollut vaihtoehtoja, jos haluan olla itselleni rehellinen

- lähden mieluummin mökille ja patikoimaan/ hiihtämään Lappiin kuin biletyskaupunkilomalle Helsinkiin

- ainoa asia, joka minua ärsyttää liikunnan harrastamisessa on, että siihen ei vaikuta laittautua kivoja reenivaatteita kummemmin. Minua jopa turhauttaa ihmiset, jotka tulevat salille näyttämään sieviltä. Toki, tämä on kaikkien oma asia, enkä pitäisi aiheesta palopuhetta. Ehkä.

- En ymmärrä ihmisten itsehäpeää. Ihailen aivan suunnattomasti ihmisiä, jotka tekevät paljon siksi, että elämä on liian lyhyt siihen, että mietitään koko ajan, mitä muut ajattelevat sinusta.

- Minusta joka päivä pitäisi tehdä jotain pelottavaa. Mikä sitten on pelottavaa, on jokaisen oma määritelmä. Joku päivä minua pelottaa vähän mennä yksin kahvilaan. Menen, koska kahvilaa on kehuttu ja haluan maistaa sitä leivosta ja istua ja katsella ihmisiä kaikessa rauhassa. Surusilmän suurin pelko oli yksin lentäminen. Hän selvisi siitä kahdesti ja väittää, että myöntävä vastaukseni kosintaansa teki siitä kaiken arvoista ;) On olemassa mukavuusalue - ja taianomaiset jutut tapahtuvat yleensä sen ulkopuolella

- pelkään yllätyksiä, ex tempore -juttuja ja suunnittelemattomuutta. Itse teen aina suunnitelmat, asetan tavoitteet ja lähden niitä kohti. jos päätän tiistaina, että lähden viikonloppuna Helsinkiin, se on minulle erittäin jännä päätös.

- Turhaudun todella paljon haaveilusta, jonka eteen ei tehdä mitään. Hoetaan vain: "haluaisin, olisin aina halunnut, pitäisi" jne. Mikset tee asialle jotain? No ei se ole niin vain tehdä. No ei niin, mutta mikä tässä maailmassa on tavoittelemisen arvoista JA helppoa?

- en osaa pottuilla ihmisille ilkeyksissäni tahallaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka kehtaavat puolitutuillekin osoittaa mieltään ja pitää mykkäkoulua.

- voisin syödä pitsaa ruoaksi joka päivä enkä usko että kyllästyisin.

- tykkää mansikoista ja kermavaahdosta. Antakaa mulle vaniljajätskiä kermavaahdon tilalle, nam! :)

- En tykkää alemyynneistä paitsi verkkokaupoissa, koska siellä ei näe sitä sekasotkua, mikä kaupoissa vallitsee

- edelliseen viitaten olen maailman paras ihminen hallitsemaan täydellistä kaaosta. Lauseen merkityksen huomaa, jos tulee kylään meille. Vaikka kaiken muun elämänalueen hanskaisin hyvin, siivous ja taloudenpito eivät todellakaan kuulu niihin!

- Minulla on aivan mieletön kilpailuvietti, mutta olen myös hyvä häviämään

- Ainoa asia, jossa koen usein epävarmuutta on ihmisten suhtautuminen minuun: oman kovaäänisyyteni ja itsevarmuuteni takia minut ymmärretään usein väärin (tai sitten täysin oikein). Verbaalista positiivista palautetta saan usein vain perheeltäni ja kaipaisin sitä joskus muualtakin tietääkseni, että teen jotain oikein.

- Pidän siitä, että kehun jotain ihmistä ja saan heidät sillä hyvälle tuulelle

- Haluaisin, että minut muistettaisiin positiivisena ja muutenkin hyvällä sittenkin kun minua ei enää ole

- Rakastan elämää ja yritän aina laittaa asiat perspektiiviin (vaikka itsesääliin taipuvaisuuttakin toki löytyy)

Superdieettiläinen

Huoh!
Tänään se alkoi: superdieetti!

Tällä fiiliksellä lähdin aamuaerobiselle (klo 6.03)

Ei kauheena napannut. Anyway. Kävin, jei! Ei heti kauheena silti tullut potkua siitäkään, koska meen yleensä töihin puol 7 ja tänään jouduin joustaa niin, että tulin vasta klo 8.

Tältä kuitenkin näytän, kun sain meikit naamaan ja ruoat kitusiin. Inhoan tyhjän mahan lenkkejä, mutta jooh, on ne hyviä. Alla onkin sitten tilanne, josta lähdetään. Pois pitäs saada 13kg. Se ei tule lähtemään superdieetin ajassa, mutta työt sitten jatkuu. Jos saisi edes ensin 8kg.



 Hihih, katottiin Surusilmän kanssa Vain Elämää -uusintoja, kuten kuvasta huomaa :D

Laitoin eriparibiksut päälle, mutta menköön. Tästä huomaa niin hyvin, että vatsan seutu on suurin ongelma. Seukki kuvassa sen huomaa myös.

Ja jotta nyt sitten ei keskityttäis liikaa painoon, vaan myös muotojen muuttumiseen, niin tässä ois alkumitat:

Reidet: V 60cm O 59cm

Lantio: 103cm

Vyötärö: 80cm

Rinnan päältä: 94cm

Rinnan alta 80,5cm

Hauis/käsivarsi: V 31cm O 31,5cm

"läskein kohta" mahassa: 93cm

Huomaa, että päivän kohokohtia taitaa tästä lähtien olla ruokatauot :D

Näin täällä mennään, toivottavasti ette nyt kauheesti järkyttyneet.

Häähommissa mennään sillee, että kaikki vieraat ovat varmistaneet nyt tulonsa tai paikalta puuttumisensa ja allergiansa. Me aletaan tekeen hommia. Hääbändi on valittu ja minun ja Surusilmän tanssikappale myös. Näin ne hommat etenee. Hankintoja pitäs vielä tehdä. Ennen kaikkea: alkoholit. Toivoisin niin paljon, että jollain avuliaalla sukulaisella olisi etelänaapuriimme asiaa, jotta saisin alkoholeja mahdollisimman paljon trokattua sieltä :D

Mukavaa alkavaa viikkoa!

t. Superdieettaaja-morsian

Kengät ja laukku

Eli tänään mietin sitä, millaiset kengät ostaisin. Minulla oli kengät, jotka ystäväni oli tarpeeksi kiva mulle hankkiakseen ja nyt huomaan, että ne eivät ole hyvät. Reilun viikon olen niillä tepastellut kotona sisällä ajaakseni niitä sisään ja ei. Pakko luovuttaa ja myöntää, että mun päivä ei saa mennä pilalle huonojen kenkien takia. Eli uusien etsintään!

Mutta tämä laukku oli aivan ihana löytö! Ja en tajua, miks bloggeri nakkoo nyt mun kuvat väärin päin. Menköön, ihan sama.
Kuten kuvasta muuten, by the way, huomaa, niin laukku on piilossa mun farkkukaapissa Surusilmältä :D

Eilen sain myös vihdoin meän vihkipapin kiinni! Iso kivi putosi sydämeltä. Nyt on sitten varattu harjoitusvihkimen, iiks! Asiat tuntuu sikäli sujuvan, että saadaan kirkkoon myös se englanninkielinen lukupätkä, koska se on mulle tärkeä.

Tällaista täällä. Tuleva morsian on vieläkin hyvällä mielellä. Ainoa, mikä stressaa on se, että meillä oli tänään deadlinen ilmoittautua häihin ja puolet ovat jättäneet ilmoittamatta. Se on sikäli huono merkki, koska uskon, että osa näistä on silti tulossa. Eli huomenna alan soittelemaan sitten itse omaan piikkiini kaikki läpi. Huoh.
Meillä oli kutsussa puhelinnumerot ja nykyään kaikki laittavat joko tekstarin (ok), tai sitten facebook-viestin. Sitä en oikein ymmärrä tuota jälkimmäistä. Mutta pääasia, että edes tiedän. Harmi vain, että nykyään ei tarvi edes sen vertaa olla yhteydessä, että soittaisi. Yhtään puheluilmoittautumista en ole saanut. Surusilmä on saanut tietääkseni kaksi.

Mutta nyt ihanaa juhannusta kaikille!

Sieltä se lähestyy! THE Day

Ihana viime viikko mulla on kyllä takana, vaikka siihen sisältyikin yksi sairaslomapäiväkin.
Nyt kuitenkin VIHDOIN alkaa henki kulkemaan kivuttomasti, ja tänään ajattelin lähteä kokeileen salille, miltä se tuntuisi. Salitreeni ei kuitenkaan sykkeitten puolesta ole mulle yhtä rankkaa kuin juokseminen, siellä saa levätä hetken välillä :D

Mutta siis viime viikonloppuna juhlittiin ystäväni polttareita. Tunnen tämän ihanan naisenalun siitä, että hän oli auskukaverina minulla koko sen merkittävän prosessin ajan ja toisen jakson aikana olimme kahdestaan vastuussa yhdessä ysiluokkalaisten enkunjaksosta. Ensinnäkin tämä ystäväni on IHANA. Se on selittämätöntä, miten jotenkin ihailen häntä: hänen ahkeruuttaan, rehellisyyttään ja huumorintajuaan. Ennen kaikkea ihailen sitä, että hänellä on ääretön tilannetaju: hän osaa sanoa aina oikean asian. Ja silloinkin, kun hän antaa "kehityspalautetta" käytöksestäsi, hän on niin taitava sanomaan ihmiselle "negatiivista" palautetta, että se ei tunnu yhtään pahalta. He kerkeävät nyt miehensä kanssa alttarille ensin ja odotan tuota hääreissua pohjoisen korpiin aivan into piukeana. Surusilmäkin (vaikka ei tunne paria) odottaa selvästi enemmän, koska meillä on kokemusta sitten samanikäisten häistä vielä tuoreessa muistissa.

Viikonloppuna siis tosiaan juhlittiin polttarit. Minä olin vastuussa tulevan morsiamen paljastavasta "missinauhasta".

Meillä oli ihana päivä :) Tosi fiksusti järjestetyt polttarit, joissa viihdykkeenä toimivat Oulun Pelibunkkerin minigolfrata, morsiussauna sekä sen taiat, drinkit KULuMA:ssa ja illallinen Amarillossa. Itse jouduin ajamaan vielä yöllä kotiin, joten en lähtenyt tanssijalkaa nostelemaan vaan päätin aloittaa matkan, kun vielä jaksoin. Se oli fiksu veto, sillä loppumatka oli jo haastava.

Sitten vielä omista löydöistä:

Löysin ihanan laukun, joka on minusta aivan todella tyylikäs ja en ollut ihan valmis maksamaan siitä niin paljoa kuin hintalappu sanoi, joten olin laittamassa sitä pois, kun myyjä sanoi, että hän on juuri hinnoittelemassa sille alehintaa. Toinen löytyni on ollut tämä Henkkamaukan valkoinen paitis. Aivan ihana. Asuisin tuossa. Mutta joku on joskus sanonut, että vaatteita on välissä ihan hyvä pestäkin. Ai niin ja löysin myös ihanan häälaukun! Se on nyt sitten valittu ja se löytyi ihan sattumalta ja päätin, että se on minun! Laitan siitäkin kuvaa, jos kerkeän ja muistan. Se on ihana.



Muissa asioissa: tämä morsian aloittaa maanantaina Superdieetin. Tavoite on pudottaa paino 55kg:n kohdalle, joka olisi minun ihannepainoni siinä normaalipainon painoindeksi keskivälissä.

Hääaskartelua

Jos en ole vielä täällä maininnut, niin häämme toteutetaan minimaalisella budjetilla. Tämä asettaa meile haasteita jonkin verran, mutta toisaalta myös edistää luovuutta.

Olen aina ollut luonteeltani sellainen näpertelijä. Minulle käsityöt, askartelut yms. ovat ihanaa ajanvietettä, jossa mieli lepää (varsinkin, kun sen pitäisi ahkeroida seminaarityön parissa). Nyt siis löysin tällaisen aivan kerta kaikkiaan mahtavan idiksen, jota aloimme Pikkusisko Ompelijan kanssa toteuttamaan. Tämä on siis meidän keskimmäinen, joka sekä ompelee mekkoni että tekee tulevana kampaajana kampaukseni (ja siis näin ollen säästää minulta makuni tuntien jopa noin tuhat euroa rahaa). On ihanaa, että saa edullisesti (mekkokankaiden hinnalla) unelmiensa mekon ja juuri sellaisen, kuin on aina halunnut.

Mutta siis asiaan! Meidän projekti näyttä aluksi tältä:



 Tuo tehtiin siis ihan vain perusruskeasta suodatinpussista.
Ohje löyty Martha Stewartilta, mutta voin antaa selkokieliset suomenkieliset, jos joku tahtoo. Youtubesta löytyy myös hyviä tutorial-videoita. Sitten alettiin tosissaan hommiin. Mie olin ensin sitä mieltä, että noista ruskeista suodattimista ei voi tulla hyviä, mutta siskoni osoitti, että olen väärässä. Meillä oli ensin tarkoitus myös maalata ruusut, mutta se olisi ollut erittäin kova homma (maalaus ensin laimealla värillä, kärkiä kohti tummemmalla ja päät aivan tummalla saman värin sävyllä vesi - väri -suhdetta kontrolloimalla. Sen jälkeen kuivatus ja sitten vasta ruusujen viimeistely terälehtiä taivuttamalla). Kuitenkin nuo sopivatkin niin hyvin tuollaisenaan teemaväreihimme, että emme tee niistä maalattuja versioita, mutta jos haluatte itse katsoa, niin vilkaiskaa vaikka Googlen kuvahaulla vastaavia tuotoksia värillisinä, hienoja ovat!

Nyt ruusuja on neljänlaisia: valkoisia, joissa on kultaglitteriä, valkoisia, joissa on kultaspraytä ja vastaavia ruskeita, joissa on valkoista glitteriä ja kultaspraytä. Eikö olekin aika hienoja? Nämä on ajatus laittaa maljakoihin, jotka tehdään erinäisistä viinipulloista. Ja siis alun perin ajatus lähti säästöstä: aitojen kukkien tilaus ja laitto hääpaikalle olisi kustantanut n. 300e (siis tähän ei ole laskettu niitä pakollisia kukkia, joita on joka tapauksessa oltava, esim. minun morsiuskimppu). Siksi toisekseen näitä voi tehdä aivojen rentouttamiseksi katsellessaan kotona telkkaria, ne säilyvät mainiosti ja niistä ei tarvi ressata, kun ne ajoissa aloittaa tekemään. Ja se kaikista suurin plussa: ne voi viedä hääpaikalle jo torstai-iltana (ei lauantaiaamuna) ja ne selviävät siellä vallan mainiosti ilman vettä, virkistettä ja auringon valoa.

Aurinkoista alkavaa viikkoa toivottelen minä täältä!

p.s. laitan vielä kuvaa niistä "maljakoista", ja mitä olemme niihin keksineet koristeeksi.

// edit: nämä paperiruusut tulevat siis maksamaan noin 30e johon sisältyy
3pkt suodatinpusseja, valkoisia ja ruskeita
1 prk (250 ml) Eri Keeperiä (kirkkaaksi kuivuva liima)
1 kultainen spraymaali
kaksi purkkiaglitteriä (kulta ja valkoinen)
yksi paketti puisia grillivartaita kukan varsiksi
4 rullaa kaksipuolista teippiä

I'm gonna save money, I'm gonna save money, I'm gonna save m... OH SHOES!!

Kävin Topshopin sivulla, VIRHE! Maailman ihanimmissa väreissä ihanan ihanat kengät. Mietin jo valmiiksi, mihin kaikkeen nuo minun vaatekaapissa sopisivat. Se ei kestänyt kauaa se mietintä, sillä rakastan violettia ja olen aika monesti miettinyt violettien elementtien sovittamista asuun ennenkin :D

Ihanaa, että on viikonloppu. Tämän viikonlopun missio (Sulhasen unohdettua vuosipäivämme ja varattua poikien illan meidän illallisen sijaan :D ) on kirjoittaa seminaarityö (lue: gradun alku) palautuskuntoon.

Hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Rakastan kesää!

Tällä hetkellä, tosin vaikka tekemättömät työt painavat päälle, olen todella vakuuttunut, että kesä on minun aikaa. Ensinnäkin edessä ovat vielä häät. Hääthääthäät!
Minusta on kiva puhua häistäni, mutta huomaan, että se on ainoa asia, josta kaikki puhuvat nyt. En minä osaa selittää, miten suunnitelmat etenevät. En pärjäisi näissä jutuissa kovin hyvin ilman äitiäni, joka osaa (kokemuksen ansiosta) ajatella kaikki asiat läpi. Itse puhuin niin mielellään jostain muustakin välissä :)

Kuten esimerkiksi että työni lukiossa menivät mahtavan hyvin! Vertasin arvosanojakin oppilailla edellisiin ja en varmaan edes tehnyt pysyvää tuhoa, hehhe :D Edelleen olen ehkä sitä mieltä, että olen enemmän se yläkoulun ope enemmän, mutta lukiokaan ei enää pelota niin paljon. Sitä paitsi huomaan, että minulla on se tarvittava ammattitaito tällä hetkellä. Ja se saattaa hieman mennä jopa "hukkaan" yläasteella, missä vaatimus- tai osaamistaso ei ole niin kova. Toisaalta minulla vastustaa todella kovasti lukion vaatimustaso ja sitä myöten sen tahti, millä kursseilla edetään. Haluaisin vähän auttaa vielä oppilaita enemmän, käyttää enemmän aikaa, olla varma, että asia on käyty läpi hyvin.

Lisäksi minusta on ihanaa, että on lämmintä. Nauran ehkä hieman vahingoniloisesti jopa helsikiläisille, kun katson näitä Lapin lämpölukemia ja kuuntelen etelän sadetiedotetta, mutta ennen kaikkea Englannin kavereille, joilla ei todellakaan mene yhtä hyvin. Utsjoki-Kevo oli perjantaina Euroopan kuumin paikka ja se jos mikä aiheuttaa vatsanpohjassa hetkumista. Lapsellista täällä siis.

Jotenkin olen todella kovasti tämän vuodeajan takia ja opettajan töideni takia kaivannut ukkiani entistä enemmän. Mietin jatkuvasti, että ukista olisi ollut niin paljon apua hääjutuissa, mikäli olisi vielä elossa ja kunnossa. On uskomatonta, ei niinkään se, että suren vielä vuoden jälkeen, mutta se, että vielä 10 vuotta sen jälkeen, kun ei enää voinut auttaa kantohommissa, surkuttuttelen sitä ettei hän olekaan auttamassa. Naurettavaa, mutta näin se ihmismieli vain toimii. Onneksi suru on muuttumassa enemmän ja enemmän haikeudeksi ja jollain jännällä tavalla voimaksi: tietoisuudeksi joka päivä siitä, mitä ehdin saada itselleni ukilta.

Mutta siis niistä häistä kuitenkin:

Mekkokankaat on ostettu ja mallivedos lakanakankaasta tehty. Hiuksia yritetään kasvattaa niin maan pirusti, mutta lisäksi jatkoa on hankittu jo. Polttarisuunnitelmat kuulostavat etenevän, vaikka en itse niistä tiedäkään. Lisäksi etenee aika. Se on armoton. Meillä oli tosiaan ensin tarkoitus ensin tehdä kaikki itse, mutta projekti on aika iso ja nyt mietimme, olisiko meillä sittenkin varaa irroittaa rahaa pitopalveluun.
Morsian puolestaan on jo parikin kertaa repinyt hiuksia muutaman "avuliaan" kommentin takia. Meillä on jo tarjottava ruoka esim. päätetty ja koska kyseessä on kalaruoka, on muutama avulias yksilö (joille Sulhanen oli hyvää hyvyyttään lipsauttanut menun tiedoksi) jo julistanut, että "kaikki ei kalasta tykkää!". Kiitänkin kohteliaasti näitä aikamme Sherlock Holmeseja ja totean, että emme pysty toteuttamaan kaikille omaa ruokalistaa, tai edes useampaa vaihtoehtoa ravintolan tapaan. Meidän tarkoituksemme on siis juhlia päiväämme sukulaisten ja ystävien kanssa, pitää hauskaa ja toivoa, että kaikilla sitä riittäisikin.  Kaikesta huolimatta yritän pitää mielen korkealla ja muistaa, että siitä todennäköisesti tulee unelmieni päivä joka tapauksessa, vaikka nyt jotkin jutut vähän vastustavatkin.

En halua ottaa pikkujutuista liikaa stressiä, sillä pilaisin sillä paitsi itseni, myös muiden juhlat ennen h-hetkeä. Ja yritän muistuttaa tästä itseäni koko ajan. Pääasiahan on aivan muualla ja sen muistan edelleen aina, kun hetken aikaa arjessa kerkeää tuijotella Sulhasta silmiin ja hymy pyrkii suupieliin.

Jos teillä on muuten kokemuksia, niin yksi asia mikä meillä tökkii, on bändin löytäminen. Sopuhintaan. Onko joku täällä, joka ei ole ottanut bändiä ollenkaan? Mietin vain, onko mahdollista soittaa vain musiikkia soittimelta, meneekö mauttomaksi? Bändiä emme kuitenkaan ottaisi paria tuntia pidemmäksi aikaa, sillä illaksi haluamme vähän menevämpää musiikkia - eli vähän nopsempaa tanssimusaa. Meillä pitäisi tunnelman puolesta olla livemusiikkia, koska kyseessä on joenrantahäät nuorisoseuralla ja oikeinkin perinteiset. Mutta mikä on teidän kokemuksenne?
p.s. tarkoituksena on tuunata ensi viikonloppuna korkokenkäni hääkuntoon: tällä hetkellä ne ovat siis valkoiset H&M:n alekorkkarit, joista olisi tarkoitus tehdä vähän hienommat jotenkin. En ole vain vielä ihan sitä suunnitelmaa lyönyt lukkoon, mutta aion laittaa tänne kuvaa, kun ovat valmiit. Ihana leikkiä kenkäsuunnittelijaa. Tai, no, stailaajaa :D Ja paljon mukavampaa kuin esim. gradun kirjoittaminen :D