Polttariviikonloppu

Hellurei! Mulla on yllättäen vähän hoppua kaiken järjestelyn kanssa, mutta tässä vähän kuulumisia:

Lauantaina minut herätettiin klo 10 aamulla ja oli vartti aikaa nousta ja pukea ja olla valmis. Ei temppu eikä mikään! Minähän olen perfektoinut jo töihinkin tämän "kymmenessä minuutissa ovesta ulos" -taktiikan. Ekaksi kirjoitin alle tämän sopimuksen, jossa sitouduin olemaan täysillä mukana koko päivän marisematta. Passasi.



Tanssija esittelee sopimusta



Rasvaa naamaan



Tällainen löytyi puhelimestani automatkalta :D



Ajoimme noin puoli tuntia (Paras Ystävä teki ylimääräistä lenkkiä harhauttaakseen minua, mutta olin ihan kartalla) ja saavuimme mökkitien alkuun. Siitä sitten Paras Ystävä jatkoi matkaa ja siskoni Tanssija veti mulle aamureenin.



Nam! Aamupalaa ja all time favourites: croissantit (söin vaan yhden!)

   Sitten oli vuorossa morsiussauna omassa mökkisaunassa. Ihan parhautta! Tuo kyseinen paita on siis Surusilmän huomenlahja :D Ja minä istuin koivunoksien ja havunoksan päällä kiltisti. Sisko teki ihanan päähieronnan ja serkkuni Tyhmä teki käsihieronnan. Huomatkaa ranteessa iänikuinen sykemittari.

Kaikista ihaninta oli, että isä oli tehnyt meille vastan (vihdan)! Ihana :) Sillä sitten mua hakattiin ja näytti että kolmea lasta se lupasi, ihanaa! Sain sen vastan katolle lopuksi nakattua niin että avio-onnea pitäisi olla tiedossa kuulemma.

Sitten aloi kauhut:



toi L-merkki on oikeasti se ajoharjoittelijoiden autoissa oleva lätkä, joka myös liitetään polttareihin jostain syystä



Ja näin nöyryytetään asulla pullukkaa!

 Rehellisesti sanottuna tuo oli mulle todella kova paikka toi asu. Teemana oli tuo neonvärisportti, mutta harmi vaan kun en saanut pukea omia neonvärisiäni, joihin osaan laittaa omat parhaat puolet esiin, kuten allaolevasta kuvasta näkee, että muut olivat aika pitkälle sen voineet tehdä tai sitten ei ollutkaan mitään peiteltävää. Itkua nieleskellen siinä sitten olin good sport ja toimi lisämotivaationa tuo oma peilikuva jatkaa Bikini Challengessa entistä  enemmän!

tiimikuva

Hauskuutta päivään toi myös se, että  meille oli varattu Spaissari-tanssitunti. Oli ihan huippua! Vedettiin Wannabea ja posetreenejä ja kaikki oli täysillä mukana! Oli niin mukavaa! Jouduin sitten esiintymään lopussa yksin kaikille, mutta noh, tuo oli pientä :D

Tämän tanssitunnin jälkeen kävin mökkipolulla lukemassa sinne ripustetut mulle kirjoitetut kirjeet, jotka olivat niiiiin ihania! Etenkin sukulaiset ja pari ystävää olivat kirjoittaneet niin sydämensä pohjasta, että mulla tuli itku. Mutta olenkin aina ollut tällainen tunteilija! Oli niin ihanaa lukea rakkaittensa ajatuksia ja siitä, että he taitavat oikeasti tykätä minusta tämmöisenä kuin olen. Varsinkin työkaverini ja ystäväni Jalkapalloilijan kirje oli erittäin koskettava, koska hän on minulle muutenkin ollut melkein alusta asti kuin isosisko. Lisäksi siskojeni ja serkkujeni koskivat syvälle, kuin myös Parhaan Ystävän. Ja ihanaa oli myös rehelliset kirjeet Auskukaverilta (kesäkuun postauksen polttarisankari) ja Päivänsäteeltä. Bikini Challenge -ystäväni Nappisilmä oli myös sanonut juuri ne asiat, joista hän itsekin on minulle viime aikoina tullut tärkeäksi erityisesti urheilukaverina!

Baarissa ilta kääntyi lopulleen ja meillä oli siellä ohjelmassa vielä Tinakenkätyttö karaokessa, johon meidän 10 hengen seurue ei olisi edes niitä mikkejä tarvinnut.



Kaiken kohokohta illassa oli se, kun pääsin kotiin kahden päivän reissulta ja Surusilmä saapui kotiin myös. Hänellä puolestaan oli takanaan kahden päivän bileet, toisin kuin minulla, joka oli vain kotoa kaksi päivää poissa. Oli niin ihanaa jutella ja jakaa kokemuksia polttareista ja meillä oli kummallakin ollut niin mukava päivä. Valvottiin varmaan ainakin tunti ja juteltiin vain.

Dieetistä sen verran, että on ollut käynnistymisvaikeuksia, mutta siskoni kyllä silti koko ajan kaventaa häämekkoani (ja kiroaa sitä :D). Nyt kuitenkin otan itseä niskasta kiinni ja muistuttelen itseä noista viikonlopun kuvista ja kuinka nöyryyttävältä tuntui, kun joku baarissa tuli sanomaan, että "Ihailen kyllä tosi paljon että suostuit vetään tollasen makkarankuoren päälle etkä anna sen häiritä." Saatoin täräyttää takas jotain suuntaan: "Ihailen että osaat noin huonosti peittää ilkeilyn." Eli huomisesta (teille tästä päivästä ajastuksesta johtuen) lähtien olen taas kunnolla ruodussa!

Sormus on haettu, ja se on niiiiin ihana! Näytän kuvaa sitten kun olen rouva :)  Eniten oli hienoa se, että Ypyä (tekijä) oli saanut mahdutettua sormukseen myös alkuperäiset kaiverrukset uudelleen. Sormuksessa luki siis myös alkuperäisen sormuksen mukaan mummini nimi ja kihlapäivä. Olen niin onnellinen, että sain ukkini sormuksen tuohon. Mulla kävi sikäli myös ihan älytön tuuri, että olin maksanut kaksi 0.03 kokoista timanttia sormukseeni ja he olivat vahingossa laittaneet 0.05-koon, mutta antoivat samaan hintaan. Vitsi mikä tuuri siis! Ja oikeasti mulle oli vain tärkeintä se, että saan ukkini sormuksen siihen, kaikelle muulle ihan sama <3 ja="" kin="" kyynelt="" pari="" saatin="" siin="" tirauttaa...="">
Ihanaa viikkoa kaikille! Mulla se tulee olemaan kiireinen ja jännä!

La vita e bella

Heippahei!
Kyllä on taas hymyilevänsorttinen elämä minulla! Paino on pudonnut, kunto on noussut kohisten ja se heijastuu a) jaksamiseen b) asenteeseen c) elämänlaatuun. Nyt sitten päätin vihdoin, että minä menen takaisin tanssimaan, vaikka se maksaisi maltaita. Oulussa kurssi City Dancella iki-ihanan Heikki Haltun opetuksessa maksoin kuitenkin 150e/ syyslukukausi, joten vaihdoin sitten kotipaikkakunnan työväenopiston perjantaikurssiin, joka maksoi 90e/ lukuvuosi. Sinne ohjaaja taas tulee Step Upilta Rovaniemeltä (mistä Heikkikin on lähtöisin silloisesta HotCakesista). Odotan aivan innoissaan pääsyä takaisn HipHop-tanssin pariin. Kalorit kuluu, on kivaa ja ajankulua ei edes tajua!

Lisäksi olen opettajan taitoja ylläpitääkseni (kun nyt on päästy hyvin arvosanoin alkuun) auttanut Pikkuveljeä enkun opinnoissaan. Kirjoitukset lähestyvät ja hänen paikkakuntansa kieliopin opetus on ala-arvoista ja lisäksi olematonta syksyn kirjoittajille. Poika siis kauhistui aika lailla ja pelkää rimanalitusta kirjoituksissa. Nyt taas ehkä olen onnistunut valamaan hieman uskoa tekemiseensä ja tähtää jo C:hen, mikä näyttääkin tällä hetkellä realistiselta tavoitteelta, hiphei, olen onnellinen, jos olen osaltani voinut auttaa tässä edes vähän!

Meksikolainen ystäväni on tulossa Suomeen. En malta odottaa, että pääsen taas viettämään aikaa hänen kanssaan. Carolina tuli Suomeen ensimmäisen kerran 2008, jolloin olin hänen tutorinsa. Nyt Caro seuraa sydäntään Suomeen ja odotan innoissani jälleennäkemistä ja mahdollista shoppailureissua (tai muuten vain ihanaa laatuaikaa, josta voi tännekin sitten laittaa kuvia).

Ennen kaikkea odotan 25-vuotissynttäreitäni jo nyt kuin tulisilla hiilillä. Siis mistä keksinkin heittää ilmoille Lontoon?! Nyt minä, Paras Ystävä, Nappisilmä ja Pieni ja Pippurinen olemme vakavissaan suunnittelemassa reissua kaikkineen. Sitä ennen minä pääsen Nizzaan tuhlaamaan rahani ja ihailemaan kauniita maisemia ja JetSet-elämää. En kyllä itse ymmärrä, miksi kenenkään elämän tavoite olisi olla rikas. Olisihan kiva kokeilla viikon ajan elämää ilman rahallisia huolia, mutta toisaalta en usko sen tuovan sen enempää onnea - huolia taas senkin edestä. Minusta on hienoa tietää, että ystäväni ovat ystäviäni, vaikka tienaankin heikosti ja olenkin (ainakin vielä toistaiseksi) köyhyysrajan alapuolella kesän ulkopuolisen ajan.

Mukavaa tänään taittuvan viikon jatkoa kaikille!

Elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma

Viikonloppuna osallistuin siis elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan, eli Torniossa järjestettyyn Naisten Pinkasuun. Matkana oli vain 6,5km, mutta luulin juoksemaan lähtiessä, että matka olisi 8km. Olin lähtöpäivänä aika täpinöissäni ja lisäksi tunsin oloni hieman kipeäksi, mutta tiesin, että jos luovuttaisin siihen, luovuttaisin koko juoksuharrastuksenikin. Juoksin erittäin kevyesti hölkäten kummitätini kanssa matkan ja syke huiteli koko ajan silti 160 paremmalla puolella, mikä vahvisti epäilyäni jännityksestä tai flunssan alusta. Maaliin päästyäni sain kuvan Ellenin kanssa, joka oli ilahduttanut kummisetäni kehumalla tätä nuoreksi ja komeaksi hirvaaksi (kummisetäni täyttää vielä tämän kesän aikana 50).

Täytyy sanoa, että Ellen on todella todella kaunis luonnossa. Telkkarissa hänet minusta laitetaan liian vahvalla maskilla ja liian viimeistellyllä hiustyylillä lavalle, nyt oli ihanan kesäisen kevyt tyyli.Huomatkaa muikea ilmeeni meikittömässä naamassa...

Ilta jatkui maailman parhaalla kiinalaisella (Tornion Golden Flower), kummitätin luona saunomalla ja hieman viiniä maistellen. Illalla palasimme takaisin kaupungin puolelle Twin City -festivaaleille. Itse siirryin melko varhaisessa vaiheessa pois "vanhusten" seurasta omien kavereideni saapuessa ja suuntasimme Kaija Koon keikkalavaa kohti. Samaisella lavalla ihailtiin myös myöhemmin Juha Tapiota.

Ilta oli kerrassaan niin ihana! Kuntoilua, hyvää ruokaa, saunaa, hyvää juomaa, ennen kaikkea hyvää seuraa ja ihania ihmisiä, sekä hyvää musiikkia ja illan päälle lähdettiin baareilemaan Kemiin, missä sitten vedettiin jalalla koreasti niin innoissaan, että emme tajunneet valomerkin aikaa ennen kuin diskojytän tilalla alkoivat Tuntematton Potilaan ensiplinkutukset. Ja voin muuten kertoa, että niillä kehuilla, mitä illan aikana sain ja sillä hauskanpidolla ja fiiliksellä, minkä sain illasta irti, elän varmasti vielä viisi vuotta lisää!

Day 17 - a song that you hear often on the radio

Lady Gaga - Born this way

En tosin ole vielä kyllästynyt - kyllä jalka edelleen vipattaa ja laulan mukana, kun kuulen tätä!

p.s. Uutukainen sykemittarini on ihan mahtava motivaattori! Siitä näkyy edistys, kulutus, reeniaika ja kaikki muukin tarpeeton ja tarpeellinen! Tänään vuorossa viikon pisin lenkki, joskin hieman väsynyt olen tässä vaiheessa. Täytyykin siis kiskaista lenkkitossut jalkaan heti töistä kotiuduttuani, jotten juuttuisi sohvan pohjaan (ja nukahtaisi päikkäreille kuten eilen). Hiphei ja on jo keskiviikko! Enää kaksi aamuherätystä! Mukavaa aurinkoista päivää kaikille!

Day 12 - a song from a band you hate

Sori vaan, inhoan Haloo! Helsinkiä. Turhauttavaa renkutusta!

Mutta muissa asioissa: viikonloppu lähenee ja sain uuden iki-ihanan sykemittarin!  Nyt lähden lenkille iltasella Housuboyn kanssa aivan innoissaan, kunhan saan asetukset kuntoon töiden jälkeen. Nämä sai tilata tällä kertaa siis täältä meidän työpaikan kautta alennuksella. Olen melko hyvilläni, että tällainen tilaisuus tarjoutui. Näin sykemittarin hinta oli halvempi ja se karsitaan suoraan tilistä. Olen keksinyt aika hullun tavoitteen nimittäin: mikäli jalkani kestävät, haluaisin juosta elokuun lopulla puolimaratonin! Iiks, kuulostaa hullulta, mutta toisaalta juoksuni on viime aikoina kulkenut todella kivasti ja kymppi ei enää tunnu juurikaan tavoitteelta. Toivon vain, että into kestää, mutta toisaalta näin ihanan sykemittarin kanssa uskon siihen aika vakaasti. Ihanaa viikonloppua kaikille! Pohjoisessa paistaa aurinko ja ruoho vihdoin vihertää!

Scream if you wanna go faster

New me! Ihanaa, kun kilot karisee! Saatan kohta pystyä ostaan rintsikat ihan halvemmistakin liikkeistä, M-koon hame näyttää tosi kivalta ja tähän siis törmäsin eilen pienellä ex tempore -shoppausreissulla. Helsinkiä ootan silti kuin kuuta nousevaa. Tää hame on siis Vero Modasta ja tuo iki-ihana tuubihuivi, josta en raski ikinä varmaan luopua, on Ginasta (toki joudun siitä luopumaan varmaan jo puolen vuoden päästä, kun se on osasina tuosta yleisestä laadun tasosta päätellen..)

Nyt, kun minulla on taas lupa ostaa pienempää kokoa, olen ostanut sitä jonkin verran. Toisaalta, olen niin innostunut uusista muodoista, että taidan jatkaa vielä valitsemallani tiellä - tavoitteeni on siis alun perinkin ollut päästä takaisin S-kokoon. Minulla on taipumus keskivartalolihavuuteen, joka on tunnetusti se kaikista vaarallisin tyyppi, joten nyt kun tämä on vielä kivaa, niin täysillä mennään :)

Olen jaksanut opetusharjoittelun ja elämänrytmini mukana vain ja ainoastaan liikunnan avulla. Pohjoisen Tyttö on ollut minulle korvaamaton tuki sekä liikunnassa että auskultoinnissa. Elämä maistuu tällä hetkellä mahtavalle! Olen saanut uutta puhtia elämääni, koska en enää nuku päikkäreitä ja telkkarinkin olen jättänyt kiinni paljon useammin. Aamu starttaa kaurapuurolla ja mehukeitolla ja päivärytmi on säännöllinen. En myöskään kuku yömyöhään. Ulkoilu on mahtavaa hiihtosuksilla, mutta pelkään hieman lumien sulamista, sillä juoksija minä en ole.

Viikonloppuna meillä oli ilo käydä Apulannan keikalla. Siinä sitten Toni Wirtanen tuli kysyneeksi, kuka yleisöstä on ollut ainakin puolet elämästään fani, ja pakkohan se oli myöntää - kauhunsekaisin tuntein. Olen siis jo 24!! Synttärit meni pari viikkoa sitten ja niitä juhlittiin Jennin keikalla. Ensi vuodeksi mietimme jo täyttä häkää viiskymppisiä Parhaan Ystävän kanssa (Lontoon reissu on mainittu! Ihanuutta ajatuskin!!) Paras Ystäväni sai kuitenkin paremmat bileet Apiksen keikalla, sillä herrat soittivat lähes kahden tunnin keikan. Toivon samaa myös Semmareiden klubikeikalta Virgin Oilissa parin viikon päästä.

Moni on kysynyt, mitä nyt teen eri tavalla, kun olen alkanut saada tuloksia laihdutuksella. Yksinkertaisesti liikun enemmän ja syön vähemmän roskaa. Kyllästyin olemaan ikuinen laihduttaja lopullisesti, kun ystäväni Muotibloggaajan kanssa käymämme keskustelu meni näin:

Muotibloggari: "Mun kaveri meni naimisiin Kemin Lumilinnassa. Se oli siistiä. Kaikilla vaan oli jotku kelkkahaalrit päällä, mutta oli tosi niiden näköset häät."
Minä (vilkaisten Housuboyta): "No hyi, mikä junttien riemuvoitto jokku kelkkahaalarit! Me ainaki mennään naimisiin jossain Balilla, missä kukaan ei tosiaan tarvi muuta ko bikinit päälleen korkeintaan, eikä tarvi palella!"
Muotibloggari: "No sitten sun pittää olla kymmenen vuotta laiharilla ennen sitä!"

Tajusin heti, että ystäväni tarkoitti enemmänkin ikuisuusprojektiani kuin sitä, että pitäisi minua valtavana. En tosiaankaan suuttunut vaan sisuunnuin itselleni. Lisäksi tajusin, että valitin painostani aivan liikaa ja tein aivan liian vähän. En minä ollut mikään olosuhteiden uhri, olin itseni uhri. Olikin kaksi vaihtoehtoa: lopeta valitus tai tee asialle jotain. Ja koska tiesin, etten voi olla onnellinen siinä koossa, piti alkaa tosissaan tehdä jotain. Simple as that.

Ja sitten vielä: huomenna pidän viimeisin auskultointituntini ja jännitän sitä ihan hirveästi, koska olen kasannut itselleni paineet maailmanhistorian upeimman tunnin pitämisestä. Olen niin perfektionisti kyllä, että käytän varmaan kaikki kesälomanikin opettajana kerätäkseni mahtavia ideoita tunnilleni! Wish me luck!

Ihanaa loppuviikkoa toivottelee,
Sho(e)paholic

Uudet rakastuksen kohteet

Olen tehnyt paluun juurilleni. Tämä kaikki liittyi siis siihen elämäntaparemonttiin, josta jo täällä olikin juttua, mutta en nyt aio taas jauhaa mun laihtumisprojektista. Sanon vaan sen, että mun vaateostokielto pätee edelleen. Aion kokeilla kohta jalkaan kokoa pienempää, mutta vielä en halua masentaa itseäni. Mutta ne uudet vanhat rakkaudet:

1) Liikunta
Tässä uusin juttu on Zumba. Suosittelen tosiaan, että jos teillä on mahdollisuus, kokeilkaa! Hyvän ohjaajan tunnilla palaa oikeastikin kaloreita ihan huomaamatta ja zumban idea on, että kaikilla on hauskaa eikä niinkään, että kaikki osaisivat täydellisesti. Itse kun tanssineena henkilönä osaan nuo lantion irtonaisuudet ym. naureskelin ekat tunnit joillekin "säheltäjille" ja panikoin siitä, miltä itse näytän. Tässä zumbassa on kuitenkin sekin hyvä puoli, että olen oppinut vain päästämään siitä tunteesta irti. Entä sitten, jos näytän vähän tyhmältä? Kyllä jotkut muutkin näyttää! Eli tanssi on taas palannut elämääni tavalla tai toisella, kuten myös hiihto, jota rakastan näköjään edelleen, kun lapsenakin.

2) Lukeminen
Liimaan nenän nykyään kirjaan aina ennen nukkumaanmenoa. Se auttaa nukahtamaan, tarjoaa seikkailuja mielikuvituksessa ja näin ollen virikkeitä aivoille. Oiva rauhoittumistapa minulle.

3) Kutominen
Näpertäminen on minulle aina ollut tosi kiva harrastus ja kutomisen olen löytänyt uudelleen. Puikkojen kilinä rauhoittaa minua ja samalla voi katsella telkkaria tai kuunnella musiikkia. Itselle olen jo tehnyt sukat ja säärenlämmittimiä kaksin kappalein ja innostus jatkuu. Ohjelmassa on seuraavana pipo.

4) Musiikki
Olen taas alkanut kuunnella musiikkia uudestaan enemmän kuin katsomaan vain televisiota. Televisio menee nykyään mulla kiinni viimeistään klo 24 arkisin ja muutenkin olen yrittänyt taas oppia sen huudattamisesta turhaan poissa.

5) Ruoan laittaminen ja sen ravintoarvoon kiinnittäminen
Nautin enemmän ruoasta nyt, kun teen sen tosiaan aina alusta loppuun itse. Nautin siitä, että ruoka ainakin minua ja Housuboyta miellyttää, joten näytän olevan siinä hyvä. Tällainen ruoka auttaa mua jaksamaan paljon paremmin ja muistamaan taas, kuinka hyvin minut on kotona opetettu terveelliseen ruokaan.

6) Shoppailuhimojen hillintä
Elämä ei ole ainoastaan uusia vaatteita, joten olen päättänyt, että kun kaapistani jo löytyy kaikkea ja vähän liikaakin, voisin alkaa panostaa enemmän rahaa laatujuttuihin. Ostan vain vaatteita, joita en voi unohtaa ja ennen kuin laihdun ainakin vaatekoon verran, en osta mitään muuta, kuin alusvaatteita tai legginsejä, toppia yms. halppisjuttuja. Aion jatkossakin tietysti ostaa niin sanotut perusjutut edullisesti, kun niitä kuitenkin tarvii uusia tiuhaan, mutta pyrin jatkossa mieluummin panostamaan laatuun kuin määrään. En ollut kenkäfriikki lukion alussa, shoppausfriikki aina. Nyt kuitenkin haluan oppia taas arvostamaan muitakin - syvällisempiä - asioita.

That said...
Kävin Nellyn nettikaupassa kuolaamassa näitä kaunokaisia :D

Tämän haluaisin ehdottomasti, sopii kaikenlaisille vartaloille!

Söpöilymekko :)

Jos pääsen kokoon 36, haluan tän mekon ihan ehottomasti biletykseen Sex and the City -tyyliin.

Maximekko, josta tykkäisin tositosi paljon!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Ai niin! Mitä laitetaan päälle, jos on viikonloppukurssi, jossa kuuluu olla mukavat, lämpimät möyryämisvaatteet, jotka sitten pitäisi näppärästi vaihtua drinkkiasuksi paikalliseen pubiin. Oon miettinyt jättihuppari ja leggareita. Sitten vois vaihtaa sen hupparin johonkin juttuun siihen leggingsien päälle. Saappaat jalkaan. Ideoita?

Tänään -4

Ei, tämä ei ole meidän pakkasasteet: tää on mun painoni putoamisluku! Siis kuinka helposti se on loppujen lopuks lähtenyt! Kävin tänään hiihtolenkin jälkeen vaa'alla ja reilu neljä kiloa on lähtenyt (, kun mun tukka on kuiva, tiedän, kuinka lähellä -5kg olen). Joulun jälkeen olen siis tapsan tansseista lähtien katsonut, mitä suuhuni laitan. Makeannälkään olen ostanut aina vain tyyliin pari niitä pientä lakritsapatukkaa (0,25e/ fazer) ja aina ennen ostoksiani olen pakottanut itseni miettimään vartin, haluanko todella todella paljon. Ja liikuntaa olen lisännyt elämääni: ti käydään jumpassa, ke salilla ja to ja su mulla on aina sähly (tuo tosin on ollut jo viimeiset neljä vuotta). Pe tai la pyrin käymään hiihtämässä kotipaikkakunnalla tai Oulussa, riippuu kummassa olen. Oulussa on ihan paska hiihtää verrattuna kotipaikan hiihtokeskukseen).

Mutta että näin! Vielä pitäs siis 10kg lähteä, että olisin takaisin siinä ihannepainoindeksissä, mutta enää ei tunnu yhtään niin mahdottomalta! Olen aivan pilvissä. Ja tässä ne positiiviset vaikutukset elämääni:

-kaikki ei vituta/ väsytä/ masenna
- vastoinkäymiset ei tunnu enää läheskään yhtä vaikeilta
- ylipitkät päiväunet ovat jääneet PALJON vähemmälle
- ei ole pitkiin aikoihin ollut ällöttävää turvonnutta oloa
- jaksan hymyillä paljon enemmän
- jaksan tehdä kaikkea muutakin paljon enemmän
- odotan innolla sitä aikaa, kun haluan ostaa taas vaatteita (oon päättänyt, että en osta uusia, ennen kuin pääsen takaisin edes yhtä koko alemmaksi)
- on paljon kivempi löhötä hyvällä omatunnolla päivän liikuntareenin jälkeen, kun tietää, että ei vaan löhöä vaan on myös tehnyt jotain

Ja kaikista ihaninta: mun iho paranee. Liikunta tosissaan auttaa ja varsinkin ulkoliikunta. Kerronpa teille, että jos teillä on illalla bileisiin lähtö, niin mikään hinkkaus, puunaus, kasvokuorinta tai -naamio ei auta luomaan sellasta ihanaa hehkua kasvoille kuin piipahdus hikilenkillä: kasvot loistaa ja poskilla on terve puna. En ole tarvinnut läheskään niin paljon tuskastelua peilin edessä ennen juhlimaan lähtemistä, kun on käynyt liikkumassa (ja suihkussa) ennen pynttäytymistä.

Eihän ihmisen onnellisuus painosta tai vaatekoosta ole kiinni, tai siis niin kaikki sanoo, mutta minun on :D olen ollut vielä lukiossa kokoa 34 ja nyt olen kokoa 40, enkä tunne oloani mukavaksi - päinvastoin. Kerronpa teille, että kun on kokoa 34 ainoa vaatemalli, jota täytyy vältellä, on mammatoppi. Ja se on taas tällä hetkellä melkein ainoa paitamalli mun kroppaan. Ei ole konsti eikä mikään pukeutua hienosti, jos on hoikka, mutta tämä pienikin ylipaino vaatii jo taitoa. Jos vain saisin sen vanhan itseni takaisin, voisin taas heittää päälleni topin ja farkut ja olla oikein onnellinen siitä, että yksinkertaisetkin vaatteet näyttäisivät taas kivoilta. Puhumattakaan siitä, miten paljon paremmin jaksan, kun elämässäni on muutakin kuin opiskel/ työ, ruoka ja nukkuminen.

Ihanaa ja reipasta viikonloppua kaikille! (ja kyllä, kirjotin just tällasen ärsyttävän ylipirteän liikunnan mainostuspuheen tänne, deal with it ;)

Eli tässä on minun uusi tukka. Piti laittaa jotain uutta tänne tekemisen puutteessa.

Uus tukka siis

Niin huomenna onkin jännittävää, kun siskoni Tanssijan ryhmä esiintyy paikallisessa yökerhossa. Huomenna onkin siis perjantai-iltainen uloslähtö ja mennään Housuboyn ja Nappisilmän kanssa ainakin. On ihanaa! Aion hulluna pynttäytyä! Ja laitan varmaan sen uuden ihanaisen mekon päälle :) Laitan sitten kuvia siitä. Yritän myöskin huomenna aamureenin jälkeen kirjottaa Lontoon reissustani ja ostoksista. Mulla oli ehkä maailman ihanin reissu. Tai sitte toinen niistä. Lontoo on vaan tämän tytön ehoton lemppari.

Oltiin eilen opiskelijajärjestön rastivahtina ja nyt tuntuu, että saatan olla tulossa kipeäksi. Jäätävä tuuli + liian vähän yöunta + kilsan kävely vesisateessa + senjälkeinen 1,5h bussimatka märissä vaatteissa = huono yhtälö :D mutta aion lähetä huomenna vähän urheileen, niin se yleensä auttaa ennaltaehkäisyssä.

Tällä hetkellä olen koukussa kahteen asiaan: liikuntaan ja mun Teho-Osaston koko tuotannon boksiin. Housuboy kutsuu tilaustani ruumisarkuksi :D (tuotantokausia on 15...) Housuboylla on muuten ensi viikonloppuna 25-vuotissynttärit ja halusin keksiä jotain erityistä. Olin jo suunnitellut yllätysbileitä, mutta kaverinsa pyysi häntä Irish Festivalille Ouluun ja Housuboy on kait sitten lähdössä/ tulossa sinne. Onhan se kai ihan kiva, mutta minun suunnitelmani menevät aika mönkään. Pakko kai vain hyväksyä, että viettää synttärinsä mieluummin niin? Onko teillä ideoita? Varsinkin Oulussa asuvat? Yksi mulla jo onkin :)

Hiphei!

Voi olen saanut vaikka mitä aikaan ja elämääni kuuluu taas kaikkea jännää! Ensinnäki laitoin uuden puhelimen ja miniläppärin. Ja voi että Soneran mokkula on ONNETON, WORTHLESS, PEACE OF SH...orbet.. Laittakaa jonku muun firman netti. Mulla on onneks täällä Oulussa PSOAS:in CampusBaana, joka on 100-meganen ja toimii loistavasti, mutta toi soneran oma liikkuva laajakaista kaatuu jatkuvasti ja tilettää tämän tästä koko koneen samalla ihan toimintakelvottomaksi. Mutta nyt siis uskaltaa taas datailla, koska kone (toistaiseksi) toimii.

Siskoni Keskimmäinen muutti uuteen kotiin ja sitä oltiin sitten juhlimassa. Harmi vaan, että kuvasta puuttu bileiden kypäräteema, meillä oli siskoni Kuopuksen kanssa mahtavat potat. Tosin ei voitettu. Keskimmäisestä ja minusta ei ole mulla kuvaa.

Minulla on päällä leggingsit H&M:ltä, farkkuliivi promod, mekko new look, rannekorut GT ja kaulakoru AvantPremier. Kuopuksella päällä mekko (mun, joka pysyy yllä tolla vyöllä) New Look. Muista en tiedä.

Sitten muihin asioihin. Olen ollut aika tyrmässä ja väsynyt edelleen, vaikka yleinen taistelumieli on selvästi parantunut ja koulu on mennyt tänä vuonna todella hyvin. Sain juuri tänään esiteltyä kandini ja yleisesti ottaen sain positiivista palautetta. Taputtelen itseäni joka päivä olalle siitä hyvästä, että opintoni nyt etenevät hyvää tahtia. Oikeastaan se tarvitsi vain sen, että mittaan voimavarani järkevästi: ei liikaa kursseja, joista pisteitä ei kerry tarpeeksi. Olen keskittynyt siis tänä vuonna enemmän opiskeluun ja kursseilla, joista saa kohtuullisesti pisteitä. Kun taas esim. ranskan opintoni ovat aika jäissä. En vain jaksa tällä hetkellä 2h/vk -kurssia, jota käydään vuosi ja tuloksena 3 op.
Olen alkanut miettimään paljon terveydentilaani. Liikunta on jäänyt luvattoman vähälle ja kun vertaan kroppaani parin vuoden takaiseen, huokailen kaihosta unelmakroppaani. Muistelen kaiholla aikaa, kun liikuntaharrastusten ansiosta olin kokoa 34/36 ja lihakset erottuivat nätisti ja naisellisesti, mutta ennen kaikkea: olin terve, energinen ja positiivinen. Olen pohtinut paljon myös painoani - lähinnä sitä, että en ole tyytyväinen. Oikeastaan ongelmana ovat vain kädet ja vatsa. Ja koska oikeastaan lihon vain vyötärölle ja vatsanseudulle eniten, kyseessä on kaikista vaarallisin lihomistyyppi. Olen ajatellut siis terveyttäni ennen kaikkea. Lisäksi sitä itsetuntoa ja terveyttä, joka uhkui minusta näissä kuvissa:

Näin ollen olen miettinyt tapoja parantaa terveyttäni. Olen syönyt liikaa roskaruokaa sekä sokeria ja tällä viikolla aloitin hiljalleen korvata karkkia jugurtilla, rahkalla, hedelmillä ja avokadolla. Olen myös Ellenin ansiosta alkanut oikeasti harkita lihan vähentämistä ruokavaliosta. En lupaa, että minusta tulee vegetaristi, eikä minusta todellakaan tule vegaania. Tällä hetkellä olen tämän viikon pysytellyt kanassa ja kasviksissa ja koittanut pitää silmällä proteiineja ja vitamiineja, joita tarvitsen saada. Ja olo on keveämpi ja terveempi. Sokerin korvaaminen luonnollisella sokerilla on aiheuttanut hieman päänsärkyä (luulen), mutta uskon suunnan olevan parempi. En osaa olla mitenkään absolutisti näiden asioiden suhteen, joten heti en voi kelkkaani kääntää, sillä rakastan esim. jauhelihatortillaa paljon enemmän kuin kanavaihtoehtoa, mutta ehkä kokeilen kalkkunanjauhelihaa ensi kerralla. Tavoitteena on kuitenkin päästä takaisin mukavuuspainoon.
Ongelmana on ainoastaan liikunnan lisääminen päivittäiseen ohjelmaani, sillä olen patalaiska. Oikeastaan vain salikäynti saa minut liikkumaan, koska silloin hoidan kaiken kunnolla. Yliopistossa ei todellakaan ole pulaa liikuntamahdollisuuksista, se on varma. Tällä hetkellä harrastan liikuntaa vain kahdesti viikossa käymällä pelaamassa 1,5h sählyä ja rakastan sitä joukkuelajiluonteen takia. Tanssi ei ole nyt mahdollista, mutta hiihtoa rakastaisin. Oulussa vain ei ole minulla suksia. Kotona käydessä ongelmana on se, että auto on Housuboyn ja me harrastamme niin eri lajeja. Tosin ensi viikolla meillä on sovittuna, että minä menen siksi aikaa hiihtoladulle, kun hän menee huitomaan palloa.

Olen siis päättänyt parantaa kaikkia elämäni aspekteja, sillä tämä positiivisuus ja sen kasaantuminen on aikalailla kuin huumetta: lisää pitää saada :)!

Klara vappen hela natten

A quick look at what I've been up to before I have to dash away again. You can see how hurrying up gets you nowhere by the look of my photos. Firstly, I decided I'd finally take up this book. Stephanie Meyer's books have been praised since they came out so I thought now was about time.

Pikainen katse puuhaamisiini ennen kuin hätäilen taas matkaan. Näistä kuvista voi taas nähdä, että kiireessä ei tule lasta eikä paskaa. Ensinnäkin, päätin ottaa tämän kirjan kauniihkoon käteeni (oikeesti, mun kädet on tosi rumat, koska puren kynsiä). Stephanie Meyerin kirjoja on ylistetty siitä asti, kun ne julkaistiin ja ajattelin, että olisi jo aika.

I was supposed to get a jeans vest from Mick's, but ended up buying this lovely hoodie. And no, I'm not bloody wearing any make up. I do appologize for that and hope you have no nightmares.

Mun piti hankkia farkkuliivi Mick'siltä, mutta hups! ostinkin tän hupparin (jossa ei oo huppua). Ja ei, minulla ei piru vie ole meikkiä. Pyytelen anteeksi ja toivon, että ette näe painajaisia.


From the supermarket: A nail polish from Lumene and Rimmel for 2e a piece. The lipstick brush is for applying the concealer by Maybelline. I lost the previous brush.

Kaupasta: Lumenen ja Rimmelin kynsilakat ja Iberon uusi huulipunasivellin. Käytän tuota siihen, että laitan tota Maybellinen Dream Mousse concealer -peitevoidetta. Hukkasin edellisen.

This is me in Tuira shore on Sunday during the rowing contest. The day was nice and the company excellent. I was happy to see my most important Oulu friends again.

Tässä minä olen Tuiran rannalla soutukisan aikana. Päivä oli kiva ja seura mahtavaa. Olin onnellinen, että näin tärkeimmät Oulun ystäväni taas.

I also found a magazine, the only kind of chocolate I'll eat, some princess balloons and Winnie the Pooh serpentine for tomorrow for going to Oulu. Below this pic you can see why I need the choccy.. Yeah, I have to sow some statements on my overalls this evening.

Löysin myös lehden, ainoaa suklaata, jota suostun syömään, prinsessailmapalloja ja Nalle Puh -serpentiiniä huomiseksi Ouluun menoa varten. Tän kuva alla voitte myös nähdä, miksi tarvin tuota suklaata. Joo, ompelen illan aikana pari uutta mielenilmausta haalareihini.

I have to ciritique the Finns a bit about what happened in Onnela on Saturday. There was a lady on the dance floor. I politely excused myself and asked her if she please could move her handbag from the floor on a table so I wouldn't trample it while dancing. She rolled her eyes, and told me "what fucking ever". I could have been impolite or just ignored the tote. She did move her bag though. But I'm sick and tired of seeing and hearing people be total assholes even though you yourself are trying your hardest to be as polite as possible. And no, it is not an excuse people are drunk! It's not an excuse that's something that is to be expected. Why is it that in some other countries it's still inacceptable to behave like a jerk unless you're in Finland (or maybe some other countries that I won't name).

Pakko kritisoida vielä suomalaisia yhdestä jutusta, mikä tapahtui Onnelassa lauantaina. Tanssilattialla oli eräs nainen. KOhteliaasti pysin anteeksi häiriötä ja kysyin, voisiko hän ystävällisesti siirtää käsilaukkunsa lattialta pöydälle, jotta en polkisi vahingossa sen päälle tanssiessa. Hän pyöräytti silmiään ja sanoi: "vittu ihan sama". Olisin voinut olla itsekin epäkohtelias tai vain polkea sen veskan päälle. Siirsi kuitenkin laukkuaan. Mutta olen läpikyllästynyt näkemään ja kuulemaan, kun ihmiset ovat täysiä kusipäitä vaikka yrität tappaa ne kohteliaisuuteen. Ja ei, se ei ole tekosyy, että ihminen on humalassa! Se ei myöskään ole se, mitä meidän pitää olettaa humalaisilta. Miksi muissa maissa törpön lailla käyttäytyminen ei ole hyväksyttävää, mutta Suomessa (ja muutamassa nimeltämainitsemattomassa maassa) kyllä?

The day without facebook

So today I have time to do things because it's the Day without Facebook. And if you're laughing at this because you think it's a joke, it's not. So stop laughing. And I don't need your sympathy. So some things have happened and will happen during this week that I will not have time to write about but will try to catch up when my life gets back on its rails in Finland (sigh). Here we have some photos of my temporary lodging and my room. I have to leave the other pictures until later, because I accidentally deleted them and will not be able to take any new ones before.. I don't know if I ever can, but here's hoping!

Joten tänään ehdin tehdäkin jotain, koska on Päivä ilman Facebookia. Ja jos nauratte, koska luulette tän olevan vitsi, se ei ole. Joten lakatkaa nauramasta. Ja en kaipaa sääliänne. Joten joitain juttuja on tapahtunut ja tapahtuu tällä viikolla, joista en ehdi kirjoittamaan, mutta yritän saada kaiken kiinni palattuani rytmiin Suomessa (huoh). Tässä meillä on sitten muutamia kuvia väliaikaisesta asumuksestani ja huoneestani. Mun pitää jättää loput kuvat myöhempään, koska poistin ne vahingossa, enkä voi ottaa uusia ennen.. En tiedä, voinko ikinä, mutta toivotaan, toivotaan!My hatch (motored switch control to lift and descend) // kattoikkunani (moottoroitu kytkintoiminto aukaisemiseen ja sulkemiseen)

My audiovisual centre // audiovisuaalinen keskukseni

My bathroom // kylpyhuoneeni

So all in all coming back to my host family was so amazing! You know how kids can be so annoying for a very long time that you just want to strangle them ( well, not exactly, maybe)? And then they do something simply adorable to make it all worth while? So I come home to this beautiful appartment that the family now has and the younger one has to be told three times to stay where he is ('cause they're eating) and not run to me because he is so excited I'm coming back. And when I sit down to eat with them I realize it doesn't actually bother me they are a bit out of control but catch myself smiling goofily with the parents at their undying quotes. In addition, I seem to have something in my throat when my host mum brings up the fact that it'll be my last entire week with them starting Monday.

Joten kaiken kaikkiaan paluu takaisin omaan isäntäperheeseeni oli niin mahtavaa! Tiedättekö, kuinka kersat osaa joskus olla niin rasittavia niin kauan, että tekis mieli kuristaa sitä vähän (no, ei ihan kuitenkaan, ehkä)? Ja sitten ne tekee jotain yksinkertasen suloista, mikä tekee siitä kaikesta potutuksesta sen arvoista? Eli tulen kotiin perheen älyttömän kauniiseen uuteen asuntoon ja nuorempaa poikaa pitää käskeä kolme kertaa pysymään missä on (ruokapöydässä) että hän ei juokse minua vastaan, koska on niin innoissaan, että tulen takaisin. Ja kun istun pöytään, tajuan, että minua ei enää haittaa, että pojat ovat välissä vähän holtittomia vaan huomaan hymyileväni typerästi vanhempien kanssa heidän kuolemattomille sitaateilleen. Kaiken hyvän lisäksi kurkussani tuntuu jotain, kun isäntäperheeni äiti mainitsee, että viimeinen kokonainen viikkoni heidän luonaan alkaa maanantaina.


I found myself a beautiful one. Well anyway I needed a bag because the old one was falling to pieces (heart-breaking to me, for real, by the way). Let's not mention the fact that I had already bought a bag for that. But my sister asked for a bag as a souvenir, so she can have that. And so I justified to myself the purchase of this drop-dead gorgeous piece of accessory.

Löysin itselleni kaunokaisen. Noh, tarvitsin joka tapauksessa laukun, koska edellinen hajoaa palasiksi (ja olen siitä murtunut, oikeasti). Ei mainita, että olin jo ostanut uuden laukun siihen tarkoitukseen. Mutta siskoni oli pyytänyt laukkua tuliaiseksi, joten hän saa sen. Ja näin olen perustellut itseni tämän kuolettavan ihanan asusteostokseni.


Pockets on the sides and in the front, two compartments inside. // Taskut sivuilla ja edessä. Kaksi osaa sisäpuolella.


Oh, just gotta love the OTT effect. Besides, my purple leather jacket and this bag = a match made in the Paradise Islands (they use a lot of colour there, right?) //
On vain pakko rakastaa näitä ylilyöviä juttuja. Sitä paitsi violetti nahkatakkini tän laukun kanssa = taivaan ja Paratiisisaarten pyhä liitto (käytetäänhän Paratiisisaarilla paljon värejä, käytetäänhän?)

TJ: 9

A weekend with loads to do

Ah, what a weekend! Sorry for not posting more frequently (actually it's me who has to remember all the things that I needed to write...), but I actually had tons to do :)! Let's start from Thursday, because that's when I'm used to starting my weekend in Finland. Here we have a nice smiley and cheerful photo of how I went out to have drinks with my former colleagues. For the other I actually thought I'd crack a smile just to try and look a bit prettier (anything helps in this economy). Drinks were fine but the time ran out too soon. The restaurant owner treated us to an entire pizza to eat with the bottle of red we ordered. This NEVER would have happened in Finland, am I right?

Mikä viikonloppu! Sori, että en postaillut aiemmin (oikeastaan se on mulle vaikeampaa, kun pitäs muistaa kaikki, mitä halusin teille kertoa...), mutta itse asiassa mulla oli hulluna tekemistä :)! Aloitetaan torstaista, koska silloin olen Suomessa tottunut aloittaan viikonloppuni. Tässä meillä on kiva hymyilevä ja pirteä kuva siitä, kuinka menin ulos juomaan drinkit edellisten kolleegoiden kanssa. Toista varten aattelin murjaista hymyn vain yrittääkseni näyttää hiukan nätimmältä (tässä konkurssissa kaikki auttaa). Drinkkeily oli kivaa ja ohi aivan liian pian. Omistaja tarjosi meille pizzan kylkiäisenä, kun tilasimme pullon punasta. Tätä ei IKINÄ tapahtus Suomessa, olenko oikeassa?

1.Shoes/ kengät: H&M 2. Bianco (ended up with no.1/päädyin ekoihin)
Trousers / housut: Edc by Esprit
Necklace/ kaulakoru: CityMarket
Ruffled top/ hörsötoppi: H&M
Bracelet/ rannekoru: Nomination
Cropped jacket/ jakku: Vila

On Friday I realized something like this was being built on the city square. I promised my host family's kid to take him there after school. It was closed still on Friday and after nothing much to do on Friday we decided to try again on Saturday with both kids. My host mum got robbed at work by a 10-year-old kid from her class and needed to kill all her cards and get someone to borrow her some money before getting home from Geneve and my host dad had an important dinner so I stayed with the kids and for the first time it went well! I think I'm starting to like the brats and maybe winning them over. So this is how it looked on Saturday.
Perjantaina tajusin, että kaupungin aukiolle pystytetään jotain tällasta. Lupasin isäntäperheen lapselle, että vien sen sinne koulun jälkeen perjantaina. Se oli kuitenkin kiinni vielä perjantaina, eikä meillä ollut juuri mitään tekemistä perjantaille, mutta päätimme kokeilla uudestaan lauantaina molempien kersojen kanssa. Isäntäperheeni äiti ryöstettiin töissä 10-vuotiaan oppilaansa toimesta ja hänen piti kuolettaa kaikki korttinsa ja saada joku lainaamaan rahaa ennen kuin pystyi kotiutumaan Genevestä ja isällä oli tärkeä illallinen, joten olin lasten kanssa ja kerrankin meni hyvin! Saatan jopa alkaa tykkään noista pennuista ja ehkä jopa voitan niitä puolelleni. Joten tältä näytti lauantaina.

In the evening I went out with a student to see a movie. This is how the place looked at night.
Illalla menin leffaan yhden oppilaan kanssa. Tältä paikka näytti pimeällä.
And this is how I looked. Pity I don't have any make-up yet.
Ja tältä näytin minä. Harmi, että ei oo vielä meikkiä tässä kuvassa.

Jeans/ farkut: Zara
clock/ kello: Esprit
Top(pi): Pimkie
Scarf/ huivi: H&M (love it!)
jacket/ takki: H&M

The movie was awesome but a bit cruel (such is life for some of us). We saw Slumdog Millionaire and I really recommend it. I got it in French!
Leffa oli mahtava, mutta vähän julma (kuten elämä joillekin meistä). Katsottiin Slumdog Millionaire ja suosittelen tosissaan. Tajusin sen ranskaksi!

And the thing I've been waiting for the most: my Skiing Day on the Alps. I was so happy to go finally! The day started out well and as usual, I discovered I was still great at skiing ;) The skiers don't seem to be to careful about the others. I remember Mikko Alatalo singing about skiing that the one who is coming from above has to watch out for the one skiing below. Not too well considered there. It was also cool to see people skiing off-side, but somehow I got the impression that the skis were taking the lead over the man instead of the man taking control of the skis...
So anyway I started carefully but well and was overjoyed to see I made the right decision to take the skis instead of a snowboard. In Finland I do snowboard because it makes even me look more relaxed and cooler than I really am - an achievement to say the least. After two hours of skiing I was exhausted, my feet and legs hurt and I wouldn't say a thing to look pathetic. But boy was it nice to have my shoes back on after three and a half hours of skiing! Maybe I should have taken the snowboard after all. All in all, I think I did well. The views were amazing but I didn't have my camera up there so you only have me and a slice of mountain on the background after the day's toll.
Ja juttu, jota odotin eniten: laskettelupäivä Alpeilla. Olin aivan onnessaan, kun vihdoin pääsin! Päivä alkoi hyvin ja kuten odottaa saatta, huomasin edelleen olevani varsinainen alppinisti ;) Laskijat eivät tunnu varovan toisia kovin paljon. Muistan Mikko Alatalon laulaneen, että "ylempänä laskevan on aina väistettävä alempana laskevaa - kenenkään päälle ei saa laskea!". Ei kovin hyvin otettu huomioon tuolla. Oli myös siistiä nähdä porukkaa laskemassa rinteiden ulkopuolella, mutta jotenkin näytti, että sukset vievät monesti miestä eikä mies suksia. Kuitenkin aloitin varovaisesti ja hyvin ja olin innoissaan, että olin ottanut sukset laudan sijasta. Suomessa lautailen aina, koska se saa jopa mut näyttään rennommalta ja coolimmalta, mitä olen - saavutus vaatimattomasti sanottuna. Kahden tunnin jälkeen jalat ja jalkapohjat oli hiivatin kipeät ja en vaan suostunut sanomaan mitään, että en olisi säälittävä, mutta perhana, että oli kiva saada kengät takaisin jalkaan 3,5h laskemisen jälkeen! Ois ehkä sitteki pitänyt ottaa se lumilauta. Silti olin ihan tyytyväinen suoritukseeni.

My jacket is from Halti and the trousers byt Raiski. The woolly felted hat is awesome and it comes with a scarf which I had already stripped off because I was getting too hot. They are from Taikatunturi from Inari. Check out the website it's adorable!

Toppatakkini on Haltin ja housut Raiskin. Toi pipo on ihan mahtava huovuttamalla tehty ja siihen kuuluu huiviki, jonka olin stripannut pois, koska olin tukehtumassa kuumuuteen. Ne on Taikatunturilta Inarista. Kattokaa vaikka tota nettisivua, se on sulonen!

//edit: check out MouMOun arvonta

Carnival of Rust pt 2

Will not be writing too many words about this. I stood outside for 3 hours (one in vain while waiting for it to start) to capture 150 pictures and only few of them made it here. Here are my favourites. Please pay attention to their faces as the makeup (airbrushing?) was amazing!

En kirjoita tänään paljoa. Seison 3 tuntia ulkona tän takia (yhden turhaan odotellessani kulkueen alkua) saadakseni kameralle 150 kuvaa kahden tunnin kulkueesta. Tässä parhaat palat ja huomioikaa upeat maskit!

The most amazing overall result with costumes and make-up//
Paras kokonaisuus meikin ja asun kanssa.

So call me whatever you want but this was my absolute favourite: The Ice Age -truck with Scratch :D! Paintigs awesome on the side as well.
No niin sanokaa miksi haluatte mua, mutta Ice Age -auto tuon oravan kanssa oli mun ehoton suosikki ja kylkien maalaukset olivat myös loistavia.

Talk about making an effort with this one!
Joku tosiaan panosti!
There's a story here: first there's the tractor you can see and then there's its stage. Pay attention to the girls on the sledge (= on the canoe) on the slide!
Tässä on tarina: ensin on traktori, jonka näette alla ja sitten on sen esiintymislava. Seuratkaa tyttöjä kelkassa (= kanootissa) liukumäessä!

And then we'll go to.. // ja sitten siirrymme..


Now here's an example of the incredible masks! // Tässä esimerkki näistä uskomattomista meikeistä!
There was a lot of music and musicians // Paljon musiikkia ja muusikoita

The queen of Hearts and Diamonds // Hertta ja ruuturouva

Again a group that excelled // edelleen ryhmä, joka ylitti itsensä

That's my day in pics. I was a bit sick, but at night I was a cat. Didn't wanna bother putting a picture about it again. Hands up if you were surprised about my choice of outfit..
Siinä päiväni kuvina.Illan asusta en jaksanut ottaa taas uutta kuvaa. Olin vähän kipeä, mutta olin kissa. Käsi ylös, joka yllättyi...