Siskoni Keskimmäinen muutti uuteen kotiin ja sitä oltiin sitten juhlimassa. Harmi vaan, että kuvasta puuttu bileiden kypäräteema, meillä oli siskoni Kuopuksen kanssa mahtavat potat. Tosin ei voitettu. Keskimmäisestä ja minusta ei ole mulla kuvaa.

Sitten muihin asioihin. Olen ollut aika tyrmässä ja väsynyt edelleen, vaikka yleinen taistelumieli on selvästi parantunut ja koulu on mennyt tänä vuonna todella hyvin. Sain juuri tänään esiteltyä kandini ja yleisesti ottaen sain positiivista palautetta. Taputtelen itseäni joka päivä olalle siitä hyvästä, että opintoni nyt etenevät hyvää tahtia. Oikeastaan se tarvitsi vain sen, että mittaan voimavarani järkevästi: ei liikaa kursseja, joista pisteitä ei kerry tarpeeksi. Olen keskittynyt siis tänä vuonna enemmän opiskeluun ja kursseilla, joista saa kohtuullisesti pisteitä. Kun taas esim. ranskan opintoni ovat aika jäissä. En vain jaksa tällä hetkellä 2h/vk -kurssia, jota käydään vuosi ja tuloksena 3 op.
Olen alkanut miettimään paljon terveydentilaani. Liikunta on jäänyt luvattoman vähälle ja kun vertaan kroppaani parin vuoden takaiseen, huokailen kaihosta unelmakroppaani. Muistelen kaiholla aikaa, kun liikuntaharrastusten ansiosta olin kokoa 34/36 ja lihakset erottuivat nätisti ja naisellisesti, mutta ennen kaikkea: olin terve, energinen ja positiivinen. Olen pohtinut paljon myös painoani - lähinnä sitä, että en ole tyytyväinen. Oikeastaan ongelmana ovat vain kädet ja vatsa. Ja koska oikeastaan lihon vain vyötärölle ja vatsanseudulle eniten, kyseessä on kaikista vaarallisin lihomistyyppi. Olen ajatellut siis terveyttäni ennen kaikkea. Lisäksi sitä itsetuntoa ja terveyttä, joka uhkui minusta näissä kuvissa:

Ongelmana on ainoastaan liikunnan lisääminen päivittäiseen ohjelmaani, sillä olen patalaiska. Oikeastaan vain salikäynti saa minut liikkumaan, koska silloin hoidan kaiken kunnolla. Yliopistossa ei todellakaan ole pulaa liikuntamahdollisuuksista, se on varma. Tällä hetkellä harrastan liikuntaa vain kahdesti viikossa käymällä pelaamassa 1,5h sählyä ja rakastan sitä joukkuelajiluonteen takia. Tanssi ei ole nyt mahdollista, mutta hiihtoa rakastaisin. Oulussa vain ei ole minulla suksia. Kotona käydessä ongelmana on se, että auto on Housuboyn ja me harrastamme niin eri lajeja. Tosin ensi viikolla meillä on sovittuna, että minä menen siksi aikaa hiihtoladulle, kun hän menee huitomaan palloa.
Olen siis päättänyt parantaa kaikkia elämäni aspekteja, sillä tämä positiivisuus ja sen kasaantuminen on aikalailla kuin huumetta: lisää pitää saada :)!
3 kommenttia:
Positiivisuutesi hehkuu kauneutena ulospäin! Älä siis murehdi ulkonäöstäsi. Jokainen toivoo ja haluaa olla aina vähän timmimpi, mutta lopulta kelpaamme juuri sellaisina kuin olemme. : )
Ja muista: Olet hyvin kaunis nuori nainen!!!
Mahtavaa, että uskallat olla rehellinen! Juuri siksi tykkään lukea blogiasi, koska uskallat myöntää myös negatiivisiä asioita, eikä kaikki ole aina ihanan hehkuttamista.
Jotku blogin pitäjät haluavat vain kohottaa itsetuntoaan kehumalla omia tuotoksiaan ja julkaisevat vain positiivisiä asioita itsestään. Sinun blogisi onkin piristys joukossa, koska uskallat kertoa myös esimerkiksi lihomisestasi.
On myös ollut mukava huomata, että vaikka olet joskus saanut kärkästäkin kritiikkiä, et ole masentunut ja lopettanut, vaan jatkanut pää pystyssä. Tsemppiä jatkossakin!
Verna: tuhannet kiitokset :)
Anonyymi: kiva kuulla, että tykkäät lukea, pyrin rehellisyyteen ainakin silloin, kun tajuan sen ja valheen eron. Joskushan sitä on vähän sokea omille teoilleen...
Olen toki saanut kritiikkiäkin, mutta toisaalta kaikkia ei voi miellyttää. Minulle se on erittäin vaikea ajatus oppia, mutta pikku hiljaa iän myötä sen ymmärrys on kasvanut ja tuonut sisälle rauhaa hyväksyä se tosiasia, että aina ei voi kaikkia miellyttää. Kiitos!
Lähetä kommentti