reipas tyttö

Tänään oli laiska päivä sikäli, että en mennyt kuin yhdelle luennolle. Jotenkin oli myös muuten laiska olo, joten päälle meni Henkkamaukan läskiteltta (siis kaikki, jotka peittää pienen pömpän, ovat minusta läskitelttoja), peruspillifarkut ja luottosaappaat sekä luottonahkatakki. Tässä tosin nahkatakki ei vielä ollut päällä - eikä hymykään. Paita H&M, farkut samaten, saappaat Andiamosta, alkuperäinen hinta oli 136e mutta sain ne 50e alennuksesta ja ei olisi silloin pitänyt ostaa mitään, mutta onneksi vaiensin omatuntoni ja ostin, koska nuo sopivat vaikka kaurapuuron kanssa!


Tuossa kaverina oli sitten siis henkkamaukan ruskea tekonahkatakki, joka sopii noihin saappaisiin kuin nenä päähän (aika jännä :D). Koska koin näyttäväni aika tylsältä ilman varsinaista meikkiä ja tuossa väriskaalassa laitoin päähäni vielä tämän kukkasen, jonka olen sosialisoinut äidiltäni joskus. Kukassa on mahdollisuus laittaa se rintaankin ja mallasin sitä kauan tohon rintaneulaksi tuohon paitaan, mutta kahdesta syystä en uskaltanut: 1) pelkäsin, miten törkeältä se muiden mielestä olisi näyttänyt (niinpä niin, taas nostin päätään se kuuluisa itsetietoisuus) ja 2) olen ennenkin saanut reikiä pelkällä neulalla menkkahaukan tuotteisiin.



Mutta sitten luentojen jälkeen raahasin lihavan perseeni uimahalliin. Raksilassa uinti maksaa 2,10e kerta ja minusta se on aika edullista. Tällä viikolla käytössäni on siis äiskän auto, joten ei tarvinnut murehtia sitä kuinka käy, kun ensin käyn uimassa, suihkussa ja sitten vielä pyöräile kotiin (eli uusi suihku ois tarvittu). Oli ensin hiukan itsetietoinen olo, koska en ole omasta mielestäni enää mitenkään bikinikunnossa. Mikä siinä on, että itse on varmasti paljon hoikempi kuin ne, joiden kroppia ihailen siellä hallilla kurvikkaina, mutta itse olen mielestäni vain röllykkämahainen? No siinä vaiheessa, kun saunaan sattui nainen, joka oli menettänyt toisen rintansa ja oli silti liikkeellä julkisessa uimahallissa, päätin lopettaa naurettavuuteni. Minä olen nainen ja sillä hyvä. Ja silti vedin vatsaa ihan pikkasen sisään kun kävelin hallissa ei-vedenalaisesti. Olen muuten maailman onnettomin räpiköijä.

Oudoimmat tapani

Koska alunperinkin pidin vain päviäkirjamallista blogia, ajattelin tehdä tämän jutun alta pois, koska se ei periaatteessa liitykään mitenkään muotiin. Eli näin friikki on tämä kenkäholikki:


1. Menen paniikkiin kaikista vastoinkäymisistä
Autossa on vika, tietokone ei toimi, en löydä perille heti jne. Olen muutoin erittäin rationaalinen ihminen, paitsi vaistoinkäymisissä. Puhkun, puhisen, haukon henkeä ja poljen jalkaa sekä kiroilen. Paljon. Sekin on muuten epätavallista, kuinka paljon kirjoilenkaan naiseksi. Anyway, kaikilla läheisilläni on mennyt hermot minun panikointini kanssa ja jos en panikoi paljon, sekin otetaan vastaan paniikkina. Minun pitää kuitenkin saada se pikku paniikki/ vitutus päälle, jotta voin tarttua toimiin ja minä muuten toimin yleensä stressin tai paineen alla ihan perhanan hyvin.

2. En syö suklaata
Luitte oikein. Syön suklaata äärimmäisen harvoin ja silloin sen täytyy olla kakussa, Tupla-patukassa tai appelsiinikrokanttia. Tähän kategoriaan kuuluvat myös sipsit ja juustot. Terkkari kielsi ne minulta yläasteella. Juustosta en koskaan ole kauheasti pitänyt (siis suomalaisista juustoista, ulkomailla kyllä syön oikeata juustoa) ja sipseistä opettelin pois. Suklaa ei koskaan ollut minulle niin tärkeää. Se on liian makeaa. En ole koskaan pystynyt syömään mitään edellämainituista kerrallaan enempää kuin kourallisen, sitten riittää. Kiitos.

3. Syön pusuista viimeisenä vaahdon
Tämä siis tarkoittaa, että kun saan suukon käteeni, kuorin sen eka siitä suklaasta, joka on päällä. Sitten otan kiinni sormilla siitä vaahdosta ja syön sen vohvelipohjan. Ja sitten syön sen vaahdon ja nuolen sormeni. Haluatteko kuvamateriaalia? Didn't think so.

4. Minulla on pakottava tarve saada puhua vieraskielisten kanssa
Tätä kumpikin siskoni ja Paras Ystävä häpeävät minussa rajattomasti (ja huokailevat äänekkäästi aina, kun teen näin :D). Busseissa, julkisilla paikoilla ja junissa sekä kaikissa mahdollisissa paikoissa olen korvat höröllään aina, kun kuulen ruotsia, ranskaa, engalntia, saksaa tai espanjaa, sillä minähän saan ylimääräistä harjoitusta. Olen jopa aloittanut espanjan kielellä keskustelun italiaanojen kanssa ja hyvin meni! En tunne minkäänlaista häpeää tästä piirteestäni ja olen saanut siitä paljon kiitosta näiltä ulkomaalaisilta. Tämä piirre ajoi minut myös tämänhetkiseen työhöni kummina eli kansainvälisten opiskelijoiden tuutorina. Viihdyn ulkomaalaisten kanssa, sillä koen heidät usein välittömämmiksi kuin suomalaiset. Hassuinta on, että olen huomannut myös suomalaisten olevan avoimempia ulkomaalaisten seurassa kuin keskenään.

5. Jos keskityn johonkin kovasti, unohdan hengittää
Olen siis ultimateblondi! Jos esimerkisi laitan rajauksia tai ripsiväriä, se on niin tärkeä prosessi, että unohdan hengittää. Niinpä hengitän katkonaisesti ja erityisen raskaasti. En ole ikinä itse huomannut tekeväni muuta meikatessani kuin että pidän suuta auki, mutta siskoni huomauttelee läähätyksestäni jatkuvasti eikä halua olla lähelläni, jos meikkaan :D

+ minulla on lukuisia erittäin äijämäisiä piirteitä
tiedän, mitä tarkoittaa, jos moottori on 2,8-litrainen Veekutonen. Osaan lisätä jarrunestettä, pissapojannestettä, öljyä ja jäähdytinnestettä. Inhoan shoppaillessa luuhata kaupoissa. Jos ostetaan, niin ostetaan. En myöskään jaksa sovittaa, koska siinäkin menee aikaa. En voi sietää, että eräät kaverini olettavat minun tietävän, että joku on huonosti ilman että sanovat mitään (joskus kyllä tiedän tosin). Olen huono siivoamaan, röyhtäilen, piereskelen ja teen sitä jopa seurassa. En käsitä sitä, että asioita ei voi sanoa suoraan, vaan ne pitää kirjoittaa kirjeeseen enkä osaa kadehtia toisia naisia vaikka he olisivat kuinka paljon kauniimpia, siis sillä tavalla katkerasti. Ihailen heitä kyllä varmasti ja toivoisin itsekin saavani edes palan siitä (ja saatan kevyeen sanoa vaikka kenelle, jos he ovat mielestäni kauniita. Sanon jollekin niin joka päivä). Viihdyn paremmin äijäseurassa ja pukeudun mieluusti kotivaatteisiin tai löysiin farkkuihin. Baariin voin lähteä peruskamppeissa ilman superlaittautumista ja tanssin mieluummin HipHopia, koska siinä ei tarvitse pyörittää kovin paljon persettä. Silti rakastan olla nainen ja tehdä naisten juttuja. Ja tiedän, että tästä viimeisestä joku ottaa palkokasvin hengityselimistöön, ja jos niin käy, se henkilö on nainen.

p.s. MouMoulla on ihana pika-arvonta.

It's alive! (for now)

Koneeni on toistaiseksi kunnossa (pöytätuulettimella)! En uskalla vielä innostua, joten kirjoitan pikaisesti päivityksiä ennen kuin tipahtaa. Keskiviikon fuksisuunnistuksen ja rastivahdin hommien jälkeen oli aika kiitettävän huono olo mennä luennoille ja junaan. Junassa vieressäni istui sitten kaveri, jonka henki haisi aika lailla oksennukselle ja päänsärky oli sitä luokkaa, että en kyennyt nukkumaan :/ no onneksi kaikki meni parhaiten päin ja pääsin elossa Tampereelle.

Aamusta alkoikin tohina. Tiedättekö, kuinka paljon on uhmaa viisivuotiaassa tytössä?! Jos äiti pyytää laittamaan jalkaan farkut, niin tyttö kiskoo hameen päälle ihan vain kiusallaan. Noh, joka tapauksessa, normaali päivärytmi oli minulle hyvin tervetullutta. Ostin Oulusta lähtiessäni aivan ihanat kengät, jotka näytän teille heti, kun muistan räpsästä kuvan niistä. Ohjelmassa oli pikkuprinsessan taitoluisteluharkat ja jumppaharkat. Tamperelaisena tyttöhän luistelee samassa seurassa kuin Kira Korpi ja fanittaa ihan pikkuisen kyseistä luistelijaa. Rauhallinen ilta lasten kanssa ja seuraavana päivänä mie pääsin sitten shoppaamaan. Mietittiin pitkään IdeaParkin ja keskustan välillä ja koska vihdoin halusin GT:lle niin päädyttiin keskustaan.

Ensimmäisenä astahdettiin menkkahaukalle, mistä halusin ne kengät mutta sitten, kun siellä olimme, unohdin katsoa niitä! Joka tapauksessa, mukaan tarttui pari tosi kivaa paitaa, jotka näytän piakkoin, sillä aion piakkoin pukeutua kumpaankin! Sokokselta haettiin Nivean syvän violetti kynsilakka ja BM:n kasvovoide. Sitten suunnattiin Minusviiruspäiville Koskikeskukseen. Your Facelta löytyi pari huivia ja perus T-paita vaaleanpunaisena:



Oikeanpuoleinen on muuten aivan loistava nahkatakkini kanssa! Ja tuon vaaleanpunaisen huivin ostin, koska se oli mielestäni niin hurmaava. Sen takia ostin myös sen vaaleanpunaisen paidankin. Näin järkevästi meikäläinen siis suunnittelee vaatteeni. Nuo huivit olivat tosi halpoja, joten ajattelin, että opettelisin taas pitämään niitä. Emme löytäneet Aleksi 13:a, koska Jääprinsessan äiti ei muistanut sen sijaintia, joten en saanut ostaa haluamaani violettia laukkua. Saatan mennä huomenna katseleen uudelleen kotikaupungin keskustaan.

Lopputilini voimalla ahtauduimme vielä Gina Tricot'lle ja tuhlasin suurimman osan budjetistani sinne. Oulussahan ei ole Gina Tricot'ta joten täällä ei tule näkymään heti samanlaisia ja se lohdutti. Toki GT tulee sinne Tornioon Rajalla-kauppakeskukseen. Me olemme muuten kaikki Parhaan YStäväni, Äkäpussi-siskon ja Pienen ja Pippurisen kanssa menossa avajaisiin!Muun muassa tämä kaunistus löytyi sieltä. Olisin ostanut vaikka ja mitä, mutta en vain raskinut enää törsätä enempää! Lisää kuvia tulee kyllä.

Sunnuntaina en mahtunut siihen Pendolinoon, johon olisin halunnut, joten jouduin jumiin Tampereelle vielä tunniksi. Silloin ehdinkin loistavasti kipaista uudestaan sinne H&M:lle niitä kenkiä hakemaan. Siinä ne nyt sitten ovat (ah, me likey, aivan ihanat jalassa!)



Tänään olin yliopistolla Café Linguassa, jonka ajatuksena ovat kahvilan pöydät, joissa on etukäteen määrätty kieli. Ja jopa minä jaksoin reippaana tyttönä marssia sinne kielipöytään jossa luki FRANçAIS, sillä se lähtö on varmasti Sveitsiin päin ennen kuin huomaankaan. Enkun laitos on päättänyt olla antamatta mulle siitä minkäänlaista tunnustusta, mutta ranskan laitos ja kasvatustiede kyllä antavat pojoja. Plus se tulee näyttämään mahtavalta CV:ssä. Tämä tyttö siis näillä näkymin on 14.1. alkaen harjoittelussa jossain Sveitsin ranskankielisellä alueella. Kotimatka oli hieman pelottava, sillä vähintäänkin kyseenalainen hiippari hännysteli mua siinä määrin, että minun oli pakko puhua puhelimessa Housuboylle kotimatkan ajan. Hauskaa alkuviikkoa kaikille!

Ainiin ja asensin digiboksin. Kertokaahan mulle, että mikä hitto siinä muka on niin vaikeaa? Neljä eri johtoa, joista kaksi menee sähköpistokkeeseen. Yksi kaapeli, joka menee kaapelin aukkoon ja yski scartti, joka menee digiboksista telkkariin. Aikaa meni noin 7 min.

Sorry go round

Minun tietokoneeni on rikki, tarkemmin sanottuna tuuletin. Joten se toosa ei pysy päällä. Tänään on soitettava huoltoon ja kysyttävä maksaako se omaisuuden se korjaaminen vai niin paljon, että ostan uuden. Joten nyt minua ei näy hetkeen. Huomenna fuksisuunnistuksen rastivahdiksi ja saatte kyllä kuvia ja tekstejä luultavasti vasta Tampereen reissun jälkeen. Adios ja hauskaa loppuviikkoa!

p.s. ongelmaan saattaa tepsiä pöytätuuletin, joten peukut pystyssä kohti Prismaa :D

Niin paljon kuuluu rakkauteen

Minä löysin rakkaimpani. Tämähän löytyi Stockkan Vero Modasta ja se on violetti. Olen päättänyt, että vihdoinkin alan tehdä saman, mitä Paras Ystävä on taitanut jo iät ja ajat: alan pukeutumaan siten, että minä pidän siitä. Paras Ystävä on tässä mestari. Hän saattaa vetää baariin vaikk korsetin, mustan pitsihameen punaisilla silkkinauhoilla (joka ehkä juuri ja juuri peittää pepun), vetää alle mustat verkkosukkikset ja laittaa päähän pannan ja jalkaan todella härskit kengät ja lähteä matkaan, mutta voi pirskatti, että hän näyttää aina niin hyvältä! Meillä on monesti ollut vitsikin aiheesta, sillä kun Paras Ystävä päättää näyttää hyvältä jätesäkissä, hän sen tekee. Joten kun näin tämän perjantaina äidin kanssa ostoksilla, minä pohdin, että se on ihana. Sitten jäin miettimään sitä väriä, mutta lauantaina olin jo kehittänyt sellaisen lievähkön pakkomielteen - luotan, että naiset tietävät, mistä puhun ;) Ja nyt minulla on maailman ihanin nahkatakki<3! style="text-align: left;">Eilen en sitten mennytkään saunomaan, vaan ohjelmassa oli kampuksella leffailta. Katsottiin Batman ja se Heath Ledger oli ihan ilmiömäisen hyvä! Harmi, että se kuoli, kun se olis saattanut saada Oscarin. Vein vaihtareille mukanani salmiakkikossua ja se ei ilmeisesti ollut kuitenkaan niin kova järkytys maun puolesta.

Tässä on vielä ne toiset Espritin kengät, jotka ostin 25e, mutta nyt ne oli eilen nostettu 39e (mikä ihmeen järki tässä nyt on?!).Tänään nukuin oikein pitkään ja lähdin sitten "aamulenkille" ihanaan ilmaan. Sitten kävin salilla ja vedin täällä yksin pari kertaa tanssirutiinia, koska vieroitusoireet alkavat vaivaamaan jo tuon HipHopin suhteen. Voi että mitä elämä oliskaan ilman tanssimista!

p.s. mulla oli perjantaina ehkä maailman suloisin taksikuski matkalla kotiin! Se odotti niin kauan siinä kadun varressa, että näki mun menevän sisään, vaikka tiputin avaimetkin ja kaikki siinä ovella niin se ei tehnyt elettäkään liikkuakseen ennen kuin sain itseni sisäistettyä. Tuli mieleen se juttu, kun Oulussa tuossa kesällä raiskattiin joku tyttö, joka oli noussut taksista ennen miestä, jonka kanssa oli jakanut taksin ja mies oli sitten noussutkin perään ja raiskannut sen. Varmaan tästä sattumasta johtui se, että tuo minun kuljettaja seurasi tilanteen loppuun, mutta jotenkin se oli niin liikuttavaa :)

Pubi-ilta ja Ookko nää Nauranu?

Torstaina siis olin pubi-illassa ja siitä asusta ei ole kuvaa, koska kameraa ei vielä silloin ollut, mutta hauskaa siellä oli senkin edestä. Kaksi aussia, kaksi meksikolaista ja saksalainen, kanadalainen ja belgialainen saapuivat paikalle :) Oli todella mukava ilta: pelattiin bilistä, syötiin ja juotiin pari drinksua ja juteltiin vain siitä, miten on mennyt. Sitten on yksi asia, josta aion nostaa metelin tuolla lipastolla maanantaina nimittäin: bilsan lukijoiden kurssilistat ovat jo toista vuotta päivittämättä netissä ja koordinaattori ei vastaa sähköpostitiedusteluihin etukäteen. Tästä syystä heidät "huijataan" Suomeen lukemaan kursseja, joita ei ole. Minun vaihtarini, joka koki tämän vääryyden, ei onneksi tule Saksaa kauempaa, mutta tosiaan, jotkut ovat tulleet paljon kauempaa lukemaan uniikkikurssia, jota ei ole järjestetty nyt pariin vuoteen! Yleensä varoisin, mitä oman pärstäni taakse kirjoitan, mutta tämä on pöyristyttävää! Kyllähän nuo vaihtarit nielevät tilanteen jne. mutta mielestäni se on täysin epäreilua ja vaikuttaa tahalliselta. Pubi-illassa myös ehdotin kahta asiaa: 1)menemme käymään mökeillämme pohjoisessa tuntureilla ennen joulua ja vaihtareiden (sekä minun) lähtöä Suomesta sekä
2) menemme tänään Sarjakuvasankarin luo saunomaan.

Perjantainahan olimme Sarjakuvasankarin, hänen valittavan ystävänsä ja Sarjakuvasankarin veljen ja veljen tyttökaverin kanssa katsomassa Ookko nää Nauranu? -stand up komediaa. Esiintyjinä Jukka Lindström, Teemu Vesterinen ja Jason Rouse. Mulla oli niin hauskaa! Nauroin ensimmäisille kahdelle ihan vedet silmissä ja tänään tuntuu jopa vatsalihaksissa se, tai sitten Sarjakuvasankarin tarakalla istuminen (hyi meitä!). Viimeinen pääesiintyjä oli lievästi sanottuna pettymys. Siis kaveri jauhoi varmaan reilun puoli tuntia seksistä ja siihen liittyvistä perversioista ja minusta se ei ollut hauskaa enää. Jotenkin vain en halua kuulla niin ronskeja "vitsejä" lapsipornosta, insestistä tai raiskauksista. Toki, minähän nyt lyön tähän sitä kuuluisaa Lapin lisää, mutta lupaan teille, rakkaat lukijat, että minä en ole niitä, jotka säikkyvät ensimmäisenä härskejä juttuja normaalisti. En säikkynyt nytkään - läppä vain oli... väsynyttä.

Onneksi kuitenkin pääsin ulkoiluttamaan uusia kenkiäni:
ja kaveriksi asuun tuli ihana iso rannerenkaani

Kummatkin Spirit Storesta. Kengät 39e ja rannerengas 9e. Lisäksi korvissa killuivat 5e korvikset samasta lafkasta, joiden oletan hajoavan osiin viimeistään kolmannella käytöllä :D
Ja tässä on vielä kokonaisuus:

anteeksi, että asento on outo ja kammottava, mutta eka kertaa otin kuvaa Oulun kämpässä :D Tuo jälkimmäinen on siksi, että näkyisi paita myös edestä.

Paita Vero Moda, 20e (sauma rikki -ale)
legginsit Vero Moda, 5e

shortsit One Way, 24,90e

Ja sitten tuo paita ei oikein näy kunnolla, mutta siinä on sellaiset metalliset ohuet ketjut, jotka roikkuvat takana. Mulla on noihin joskus B-kuppiaikana ostetut menkkahaukan rintsikat, jotka ovat takaa silikonista, joten niitä voi pitää. Tai no, minähän pidän, vaikka tissini menevät sinne hyvin heikosti... Olen ihastunut avonaisiin paitoihin, sillä niissä näkyy tuo tatskani. Aina en halua sitä kuitenkaan näkyviin ja silloin se on helppo peittää :) Laitan muuten tatskastani kuvan myöhemmin. Tässä on vielä meikki, jonka tein Diorin luomivärillä.




Perjantaina näin myös äitikultaa täällä ja shoppailimme oikein urakalla. Tai noh, äiti shoppaili, minä katselin vierestä, ettei kaupan täti tyrkytä mitään mummokuteita. Äidilläni on kyllä mielestäni aika pettämätön maku. Aleksi 13:n myyjä vissiin veti herneen nenuseen, kun tyrmäsin yhden nilkkurit suoralta kädeltä ja äiti vielä myötäili, että "tyttö kyllä tuntee kengät. Jos se sanoo, että et pidä noita, niin sitten en pidä". Minä hihittelin. Se myyjärassu varmaan luuli, että olen joku lellipentu. Äiskä testamenttasi mulle yhden ostamansa paidan, koska ei tarvinnutkaan sitä. Sellainen perusruskea. Tarvitsin peruspaitoja, koska eräs ihana poikaystävä ei voinut tuoda mulle paria paitaa matkallaan Turkuun (huikea kolmen kilsan koukkaus varmaan tekee sen). Äiti myös toi mulle kameran!

Minut muuten hyväksyttiin sinne Sveitsiin! Tammikuussa nokka kohti etelää siis. Olettaen, että enkun laitos hyväksyy sen enkunkieliseksi vaihdoksi, sillä työkieli olisi ehdottomasti englanti. Mutta jos ei hyväksy, niin sitten katsomme uudestaan. Tänään saunomaan ja juhlimaan. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Wednesday rut

No niin, tänään istuin kummatkin luennot kunnolla ja rauhassa sekä tein todella tunnollisesti muistiinpanot. Nyt olisi vielä tehtävä ranskan compte-rendu, eli lyhennelmä. Oikeasti tuntuu jotenkin järjettömältä, että koko hiton kurssi on vain sitä, että tehdään vuosi tiivistelmiä. Mikä järki tässä siis on? Pitäis varmaan purnata yliopiston ranskan kielen opiskelijoiden palautepäivillä... Eka luento oli siis tänään Grammar 2 ja siellä oli hauska opettaja, joka muistutti, että huomenna on vanhan perinteen mukaan EKL Pub Night ravintola Caiossa. Ideana on, että henkilökunta ja opiskelijat kerääntyvät yhteen. Ensin kokoan vaihtarini sinne yhteen ja käyn läpi perusasioita, minulla on nimittäin aivan ihana porukka, jossa viihdyn muustakin kuin velvollisuuden tunnosta :)

Tänään en siis lähtenyt minnekään. Kävin jo pankissa hoitamassa raha-asiani, mutta sitten kun piti lähteä Mick'sin kanta-asiakasiltaan, tuli ongelmatilanne. Pyöräni etukumi on nimittäin puhki, joten se on korjattava. Päätin siis vain mennä alakerran punttikselle ja purkaa shoppausturhautumaa :D No, enhän minä olisi muutenkaan halunnut mitään uusia vaatteita eikä mulla olisi ollut varaa ja olisi vaan käynyt tuohon päähän, jos ei olisi voinut ostaa. Joten kieliopin ja World Englishes -luennon jälkeen heittäydyin tylsäksi ja katselin Cockneyn murteen slangisanoja (huomenna. hankin. sitten. elämän.) Ja äiskä tuo mulle perjantaiaamuna kameran!

Asiaan siis, koska olen herkässä tilassa tässä vaiheessa iltaa. Kävin kävelyllä siellä pankissa ja satuin poikkeamaan yliopiston päärakennuksen ohi, missä nuoret vaahteran olivat kauneimmissa väreissään.
Illalla kävin uudelleen kävelyllä ihan omaksi ilokseni ja mietin asioita. Tällä kertaa oli tarkoitus vain tuulettaa mieltä, eikä mitenkään kuntoilla, joten mukaan tarttui hempeilysoittolista ja lenkille. Koska kuulin Trio Niskalaukauksen Lintu -kappaleen, aloin miettimään asioita todella paljon. Paras Ystävä oli luullut, että taannoin blogitekstini asioiden muuttamisesta koskisi ystävieni hylkäämistä, joten aloin miettimään, että kuinka moni ystävistä on todella jäänyt elon tiellä. Heitä ei ole paljon, mutta kaikkia olen surrut. Kuunnelkaa tuo kappale, sillä ilman sitä tämä teksti ei tule teille avautumaan.

"En kadu ketään heistä joita syliini suljin, heitä sentään rakastin.
Itken kaikki niitä, joiden ohitse kuljin, joita väistin ja pakenin.
Sillä aina, kun ihmisen lähelle päästin, löysin lähelle itsekin,
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin, heti eksyin ja palelin."



Itselläni on ollut suunnaton onni, sillä minun elämässäni on ollut paljon ihmisiä, joita olen saanut rakastaa ja jotka ovat rakastaneet minua. Minulle tässä on jo elämän tarkoitus täytettynä: oma elämäni ei olisi koskaan ollut minkään arvoista ilman rakkautta, sillä tiedän, mitä rakkaus on. Jokainen rakkaistani on antanut minulle jotain tai saanut minulta jotain ja joskus kai ihminen katoaa, koska se tarkoitus on täytetty. Joten niin paljon kuin surenkin niitä, jotka jäivät kyydistä, iloitsen siitä, että he edes joskus nousivat rattaille - vaikka vain sulostuttaakseen elämääni edes hetken. Jotkut opettivat minulle, surullista kyllä, katkeruutta tai itsekkyyttä, toiset taas pitämään puoliani ja jotkut ottamaan rennommin. Esimerkiksi Hevostyttö oli minun tukeni ja turvani sekä sieluntoverini ala-asteen, kun olin kaikista haavoittuvaisimmillani. Hänen ystävyytensä vakuutti minut myöhemmin siitä, että ei ole minun vikani, vaikka minua kiusataan koulussa paljon - he eivät vain tunne minua.



Jalkapalloilija oli mielestäni eniten sieluntoverini. Olimme aina samalla aaltopituudella ja hänelle oli hyvin vaikeaa puhua tunteistaan ja hän piti kauhean paljon asiaa sisällään. Halusin olla siinä joka kerta, kun hänellä oli paha olla, mutta aina en ollut sen arvoinen. Jotenkin kai kummatkin tiedämme, että minulle oli vaikeaa, että hän ei sanonut välittävänsä ja hänelle oli vaikeaa sanoa se. Jalkapalloilija silti tietää, että rakastin häntä ja hän luultavasti tietää, että minäkin opin sen tietämään sanomattakin. Eniten minulle tulee ikävä häntä yksinäisinä viikonloppuiltoina.
Paras Ystävä on opettanut minulle niin paljon. Kuinka keskustellaan, kuinka vain ollaan ja kuinka asioista voi tuntea niin kovaa intohimoa ja omistautumista. Kuinka tärkeitä ystävät ovat ja kuinka vain todellisen ystävän syliin voi romahtaa aivan täysin. Ja kuinka yksikään mies ei ole minkään riidan arvoinen (puolin ja toisin olemme tätä opetelleet). Kaikista eniten Paras Ystävä on vain ollut siinä ja sitä olen aina tarvinnut, koska sitä me kaikki tarvitsemme. Lisäksi minun täytyy tietää, että Paras Ystävä voi milloin tahansa soittaa minulle ongelmatilanteessa, kuten kaksi muutakin suloisinta ystävää: Pieni ja Pippurinen sekä Suklaasilmä. Pieni ja Pippurinen on ottanut huumorini eniten vastaan. Hän ei minua tuomitse ja on ensimmäisenä räkättämässä sille, mitä möläytän suustani. Vaikka tästä turvasta ensimmäisenä hörähtää noin kolmekymmentä kirosanaa, niin oikeasti en ole niin vahvaa mieltä asiasta. Suklaasilmä ottaa taas asiat eniten puheeksi ja eniten oikealla tavalla. Hän ei kaipaa konflikteja eikä riitoja ja haluaa, että kaikki on hyvin, joten hän onkin porukan steriilein mutta myös ehdottomasti seesteisin jäsen. Vaikka porukassa olisi joskus ollut riita, hän ei olisi ollut siinä mukana :) Suklaasilmä saattaa katsella todella kauan asioita sivusta ja sitten miettiä, miten asia kannattaa esittää. Minun rinnallani tämä on aivan loistava vastakohdat täydetävät -tilanne.




Jokainen tyttö tarvii rinnalleen miehen, joka ei ole kiinnostunut romanttisessa mielessä ja minulla näitä on kaksi läheistä. Toinen on Partiopoika ja toinen Sarjakuvasankari. Aivan eri maata! Partiopoika ja minä menemme naimisiin 40-vuotiaana, jos kumpikaan ei ole löytänyt Sitä Oikeaa ja naimisissa siihen mennessä :D olemme asioista usein hyvin samaa mieltä, mutta Partiopoika ei ilmaise mielipiteitään julkisesti korriktiuttaan ja toisaalta haluaa olla kaikkien kaveri. Tästä kielii jopa se, että ei ota puolia missään, mutta rivien välistä voi usein lukea ahdistusta esim. tytöstä, joka kutsuu itse itsensä hänen poikien saunailtaansa. Sitten Partiopoika kyselee epätoivoissaan muitakin tyttöjä mukaan, ettei tämä yksi tunne oloaan yksinäiseksi <3 onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYHUW0H_9fvsS9xZ93Q2VAZZNZGcAbsOxOvZZJKCs4pzHmKwqqAUIpDpAeIkjdQnb5bM09ukiREf8C2uJdUe-qQVS_pEzJzCMBpylJCFsQL77HnGjbiUK-eNqkPzMb8vXHHiriRAPbrmQ/s1600-h/goodbye+farewell.jpg">

Joten kyllä, minä olen raa'asti tiputtanut kavereita kuormasta. Osa on tosin lähtenyt vapaaehtoisesti, sillä en mielelläni ota kaikki syitä omille niskoilleni. Toivon, että joskus asiat olisivat menneet toisin, mutta asiat eivät menneet ja minulla ei aina ollut energiaa auttaa sitä tyttöä, joka ripustautui minuun uhkaamalla itsemurhalla ja sillä joka ei ollut koskaan missään väärässä. Eikä ole muuten edelleenkään. Eikä minulla ole voimia olla aina eri mieltä tai pistää vastaan. Eniten silti kaipaan sitä, että hänen kanssaan oli niin paljon yhteistä. Samaten kuin Partiotytöllä ja minulla oli kunnes annoin oman tyhmyyteni ansiosta ystävyyden kadota ja myöhemmin muiden mielipiteet vaikuttivat päätöksiini. Silti tällaisina iltoina haluaisi soittaa kaikille ja sanoa, kuinka he ovat tai olivat rakkaita ja tärkeitä. Ja sitten jos se tilaisuus tulisi, niin käyttäisinkö sen? Ennen kaikkea: osaisinko antaa anteeksi?

Tästä puuttuisi 10 senttiä

Tänään aion pureutua sellaiseen mielenkiintoiseen asiaan kuin asiakaspalveluun. Tänään nimittäin sattui itselle ja siskolleni, siis Äkäpussille, pari juttua. Minä olen tässä tilanteessa asiakkaan näkökulmissa, nimittäin apteekissa sain vain 75snt takas, vaikka olisi pitänyt saada 85snt. Aloin tarkistamaan, koska sillä kassaneitillä näytti olevan niin hankalaa se juttu. Kiltisti ja kärsivällisesti kuitenkin odotin, koska joskus olen itsekin ollut eka päivää kassalla ja kaiken lisäksi tämä tyttö oli antamassa minun ostoksestani opiskelija-alennusta. Sitten otin ne 75snt enkä viitsinyt valittaa, koska epäilin, että tyttö ei uskoisi kuitenkaan.
Sama tapahtui sitten Prismassa. Patongin hinta pakastealtaassa 1,29e ja kassalla 1,39e. En viitsinyt valittaa, koska nainen vaikutti jo muutenkin aika kyrvähtäneeltä. Teinköhän minä nyt oikein? Tämä on taas tyypillistä minua, nimittäin. En sano, koska pelkään, että minuahan siinä sitten asiasta syytetään. Pelkään aivan älyttömästi konflikteja, koska niissä joutuu aina loppujen lopuksi joku pahalle mielelle.
No sitten tämä Äkäpussin kokemus liittyy vaatekauppaan, sillä hän on työharjoittelussa alansa puolesta vaatekaupassa. Nimi ja ja osoite pidetään piilossa ja kerrottakoon vielä, että kyseinen paikkakunta ei tosiaan ole Oulu. Tosin Oulussa niitä mahdollisuuksia olisi aika paljon. Niin tai näin, siskoni oli saanut huudot siksi, että oli vaatteita hyllyyn laittaessaan jutellut liikkeeseen asioimaan saapuneen tanssijakaverinsa kanssa. Mitä tässä tilanteessa olisi pitänyt sanoa? "Anteeksi kun minä en saa kommunikoida kavereideni kanssa niin voisitko mennä tuonne toisen tytön luo pyytämään apuja niiden farkkujen kanssa? Tai ainakin pitäytyä ihan täysin näissä mun työhön liittyvissä asioissa?" Tässä nyt voin suoraan todeta, että kyseisessä liikkeessä opettajana toimiva tyttö on ollut töissä jo niin kauan, että tämä työ on hänelle todella tärkeä. Hän ehti jo arvella kaiken maailman tekstiviestipalstojen syytökset ja muut huomisen lehteen. Siskoni oli pahoitellut huomauttamisen jälkeen kovasti puhumistaan ja minusta kerran saa sanoa nätisti, MUTTA kun tämä ei ollut jäänyt tähän vaan siitä oli alettu uudestaan, jopa tulkuttamalla, puhumaan. Siskoni on erittäin hyvä työntekijä, sillä hän on kohta vuoden tehnyt tunnollisesti töitä jopa yövuorossa ja grillillä eikä hän yleensä valita. Tämä oikean, palkallisen työn, pomo on aivan rakastunut siskooni ja suutahti jopa kerran minulle, kun nimitin häntä kiusoittelevasti nimellä. Sen lisäksi tämän nykyisen harjoittelupaikan pomo on edellisen harjoittelupaikan pomon veli ja ensimmäisessä paikassa siskostani on tykätty myös todella paljon.

Niin että miten on näissä asiakaspalvelujutuissa? Itse olen ollut kaupan kassalla ja se on välissä todella epäkiitollista puuhaa, mutta haluaisin, että asiakas sanoo, jos kokee saaneensa esim. väärin rahaa takaisin sen sijaan, että kirjoittaa esim. tekstaripalstalle asiasta nimelläni. Tiedän kuitenkin, että omanikäisistäni naisista ja miehistä aika moni on rahoittanut opintojaan ja työskennellyt kesäisin kaupan kassoilla. Missä menee valituksen raja ja miten asiasta saa valittaa? Vai saako?

"I want you to enjoy your studies"

Näin totesi meille tänään lausumisen opettajamme. Tällä hetkellä on hieman vaikea nauttia opiskelusta, joten lähdin shoppailemaan ja ostin ne pirun kengät - ja sitten toisetkin :D Mutta olihan mun pakko, kun ne kummatkin olivat alennuksessa ja maksoivat yhteensä vain 64e.. ja taas voi kuvitella, että kyllä opiskelijan kelpaa, mutta ei kelpaa. Näin ei ole hyvä. Kuvan saatte myöhemmin, koska mulla ei vieläkään ole sitä omaa kameraa. Joka tapauksessa ostin kahdet kengät, joissa on noin Empire State Bulidingin korkuiset korot - toiset keltaisena ja toiset mustina. Mustat ovat pyöreäkärkiset slingbackit ja keltaiset ihan peruskorkkarit. Niillä on sitten tarkoitus mennä varmaan niillä keltaisilla perjantaina katselemaan Ookko nää nauranu? eli ständappia ja sitten vielä (toivon näin) sen jälkeen jonkun kanssa drinkeille.
Olin tänään fiksu ja lähdin liikkeelle noissa kengissä. Eli jalat kiittävät ja olo on mukava. Mielestäni nuo kengät eivät todellakaan ole sitä paitsi kovin tyypilliset tennarit vaan aika koristeellinen ja tyylikäs versio. Nuo olivat myös viikonloppuna baarissa, sillä se oli viimeinen viikonloppu kotopuolessa ennen neljän viikon taukoa, eli ystäviä oli pakko päästä näkemään <3 onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://mp3.generationmp3.com/files/00_2007/mai/disney_stitch.jpg">Lisäksi ystäväni toi minulle maailman ihanimman Stitch-repun, jonka haluan näyttää teille, joten sekin vilahtaa täällä vielä :) Hauskaa alkuviikkoa!

One to go

Viimein työpäivä tälle kesälle lähtee siis liikkeelle. Sen jälkeen tämä kaupallisen koordinaattorin kesälomittaja viettää viikonlopun pakkaillen ja miettien, mitä viedään mukaan Ouluun. Olen oikeastaan aika innoissaan, kuten odottaa saattaa. Tänä kesänä sain rakkaalta serkultani noin miljoona uutta ja hauskaa haalarimerkkiä vihreään vaatteeseeni.

Sen lisäksi olen aivan varma, että vaihtarikummina työskentely tuo kivasti sisältöä elämään ja intoa Oulussa oleskeluuni. Olen vielä aika hukassa tuon Oulun kanssa sikäli, että mielestäni Oulu on ihana kaupunki, mutta en ole kunnolla kotiutunut, koska, myönnettökööt, en anna kaupungille mahdollisuutta. Olen viettänyt ehkä kaksi viikonloppua siellä ja niistä en ole ollut yksinäni ollenkaaan. Pitäisi keksiä joku rauhallinen Oulun viikonloppu, jolloin saisi perjantaina menemällä aamusta shoppaamaan ja sitten syömään ja illalla rentoutua ja katsoa telkkaria ja käydä lenkillä sekä ehkä jatkamalla johonkin iltarientoihin. Oulussa on mielestäni ihania kauppoja! Nyt tosin Tornioon kohoaa myös kotipaikkakuntani läheisyyteen På Gränsen - rajalla -projektin myötä iso kauppakeskus, joka mielestäni asettaa aika hyvin kilpailua jopa Oulun kaupoille, sillä tuolta löytyy huhujen mukaan mm. GT, H&M, Spice Ice, Arnold's, Rax, Lindex, KappAhl, Skopunkten, Dinsko jne.

Tuossa on siis se 3D-visio siitä paikasta. Työt näkyivät viikko sitten olevan hyvällä mallilla ja tyylikkäältä näyttää - varsinkin Tornioksi. Joka tapauksessa ensi viikolla palaan Ouluun ja sieltä, tai viimeistään kuun lopussa Tampereelta on tehtävä hankintoja. Olen iskenyt silmäni ihaniin keltaisiin korkokenkiin Spirit Storessa ja niihin harmaisiin kiilakorkoihin, jotka löytyvät menkkahaukan syysmallistosta, mutta eivät Oulusta vaan ainoastaan Helsingistä tai Tampereelta.. Nelliina esitteli kengät postauksessaan jo syyskuun alussa ja olin katsellut niitä jo aiemmin noista mallikuvista.

Jotenkin tekisi mieli nyt lähteä juhlistamaan pitkän työrupeaman loppua, mutta ehkä teen sen huomenna. Tänään hellu lupaili, että tanssitreenieni jälkeen oltaisiin ilta ihan kaksin. Toivottavasti nyt saan viikonlopun aikana tuunattua tämän blogini siihen kuntoon kuin haluan, mutta viimeistään sitten maanantaina, kun saan oman läppärin taas käyttöön! Hauskaa viikonloppua kaikille!

tuoksuista

Yöhoitajan maailmasta -blogin verna kysyi minulta kuvaa ostamastani Guerlainin Météorites-pohjustusaineesta ja tässä se tulee.

Kuten kaikki, jotka lukivat edellistä blogiani tietävät, minulla on huono iho. Noh, tämä ihanan tuoksuinen, kauniisti kimalteleva aine sai ihoni hehkumaan. Tuotehan maksoi 63,70e, mistä syystä rakkaani Housuboy oli lentää oikein komealle takamukselleen. Vielä Stockan tiskilläkin hän rukoili minua tulemaan järkiini, mutta sellaisia miehet ovat :) Tuo tosiaan tekee kaiken sen, mitä lupaa. Jotenkin se tavallaan hillitsee kiiltoa, mutta heijastaa valoa. Siinä on mielestäni vissi ero, sillä puuteria en ole tarvinnut tämän aloittamisen jälkeen, mutta iholle on ilmestynyt tasaisempi pohja ja kaunis hehku. Siltikään en välttämättä ottaisi syitä niskoilleni siitä, että te nyt myös ostaisitte tämän ja ette pitäisikään - harkitkaa tarkkaan, niin Housuboy (ja varmaan kunkin mahdollinen armas) sanoisi. Outoa, että Housuboy ei ole vielä oppinut, että en tule järkiini näissä asioissa.

Kuitenkin tämän tuotteen tuoksu toi mieleeni sen, kuinka rakastan meikkien tuoksua! Tuoksut ovat minulle hirveän tärkeä kokemus ja tuovat mieleeni paljon muistoja. Ensimmäinen muistoni kosmetiikasta on äitini tuoksu, kun hän meikkasi. Niinpä, vaikka en itse Lumenen meikkejä pidäkään kovin kaksisina, rakastan niiden tuoksua, koska minulle ne ovat yhtä kuin äitini tuoksu. Muistan elävästi ensimmäisen kerran, kun sain laittaa äidilleni meikkivoidetta ja tuttu tuoksu tulvahti purkista.

Lisäksi elämässäni suurta roolia pienestä pitäen näyttelivät Lancômen Trésor ja sen lisäksi se ainoa oikea Old Spice, jota ukkini käytti aina, ja lisäksi mummin käyttämä YSL:n Opium. Kumpikin hajuvesi on tainnut olla olemassa dinosaurusten ajalta asti. Olen tuskallisen tietoinen siitä, että kaksi viimeistä ovat mauttomia ja liian voimakkaita tuoksuja. Jos mummi osti minulle kauniin paidan kouluun, se piti ensin pestä, tuulettaa ja viedä saunaan (lämmin sauna syö muuten kaikista parhaiten hajuja) ennen kuin uskalsin laittaa sen päälleni kouluun, sillä tämä Opiumin tuoksu oli niin vahvasti vaatteessa, että haisin mummolle. Ja minusta se oli maailman ihanin, turvallisin tuoksu. Minä vietin mummoloissa nimittäin ala-asteaikanani enemmän aikaa kuin kotona. Tälläkin hetkellä Old Spice tuo mieleeni ukin kurvaamassa kotipihaamme ja kaappaamassa meidät syliinsä nauraen. Silloin ukki vielä nauroi ja ajoi autoa päivittäin. Autossa tuoksui vaniljainen Wunderbaum, vaikka koskaan en sellaista autosta löytänyt. Ukki ajoi autolla joka päivä ja oli hänelle kova pala luopua kortista. Ukin tytöntytölle oli paljon vaikeampaa, että ukki kadotti naurunsa ja ilmeensä.

Rantasauna tuoksui mielessäni aina juuri siltä, miltä mökkisaunamme tuoksui. Kesäyöltä, jokivedeltä, koiranputkilta, mökkishampoolta, uimapuvulta, saunavastalta ja tervatulta puulta sekä pihkalta. Se edusti puhtautta, rauhaa, aikaa, terveyttä ja yhdessäoloa - kaikkea sitä, mitä ikinä toivoin. Luontoa se edusti myös ja yleensä sitä paahtavan kuuman päivän leutoa iltaa. Minun luontoani edusti eniten sateinen sää, sillä vietin lapsuusvuosiani ruskaretkillä joka syksy. Sää oli ankea, mutta maisema kaunis ja värikäs sekä ilma, jos se sattui paranemaan, oli kaikista kaunein sateen jälkeen aamulla kirpeänä ja raikkaana tuoksuessaan syksylle, kuoleville lehdille ja puolukoille. Sen lisäksi rakastin ensilumen tuoksua ja kevätpäivän auringonpaisteen tuoksua vasta-ajetulla hiihtoladulla. Näistä kuntolenkeistä poikkesivat yhteiset hiihtoretket, joista Tuplan tuoksu edelleen muistuttaa minua. Äiti tarjosi meille aina tuplan, josta puolet sai syödä eväspaikalla ja puolet retken päätyttyä.

Rakkaus tuoksuu tällä hetkellä Hugo Bossin Man-hajuvedeltä, mutta aina, kaikkien rakkauden kohteideni kohdalla, se on tuoksunut myös iholta, viileiltä lakanoilta ja hieltä.

p.s. Shandin blogissa on ihana karkkiarvonta

First time for everything

Blogiystäväni inspiroimana vaihdan paikkaa. Kokeilen ekaa kirjoitusta ilman kuvia ja ihan vain, että miltä se tulee näyttämään sivullani. Siirryn siis blogspotiin täältä. Tavoitteena on jatkaa samalla linjalla, sillä minulla on mielestäni sanottavaa aina silloin tällöin - harvoin asiaa tosin ;). En halua aloittaa varsinaista muotiblogia, mutta esteetikkona haluan myös esitellä täällä kiinnostukseni kohteita: tämä tyttö rakastaa kulttuureita, kenkiä, alusvaatteita ja luontoa. Ensimmäisenä ostoslistalla blogia varten on kamera. Täällä ajattelin myös uskaltautua kirjoittamaan omalla nimelläni ja seisomaan täysin mielipiteideni takana esiintymättä enää kasvottomana.