Se hiipi elämääni aivan varkain. Tai oikeastaan se oli täysin hallinnassani aluksi. Isäni sai minut kiinnostumaan siitä jo nuorena ja koska kukaan muu ei asiasta samalla tavalla jaksanut kiinnostua, huomasin, että sain vanhempani jakamattoman huomion seuratessani tapahtumia hänen kanssaan. Tuolloin kaikki oli kuitenkin hyvin viatonta ja satunnaista. Hommahan jäi moneksi vuodeksi lukioaikanani taka-alalle. Sitten lopetin lukion ja kuvioihin tuli Housuboy.
Tällöin alkoi itsessäni ilmestyä hälyttäviä piirteitä: liimauduin hänen kanssaan yhteisen kiinnostuksen äärelle yhä useammin ja useammin. Jokaikinen sunnuntai menimme vanhempieni luo sählyn jälkeen ja parkkeerasimme ruudun eteen kyseisen espanjalaisversion äärelle. Kivoina syyspäivinä saatoimme lähteä ulos katsomaan tapahtumia paikallistasolla livenä. Kesällä se imi kaiken vapaa-aikani ja sai minut elämään kuukauden univajeessa, koska eihän nyt MM-kisoja voi missata! Ja kun suostuttelin Housuboyn Lontooseen, olin täysin valmis maksamaan n. 100e nähdäkseni jotain niin mahtavaa isossa skaalassa oikealla stadionilla.
La Ligasta tuli perinne. Sitten tuli Valioliiga. Sen jälkeen Kemi Kingsin kotipelit ja sitten, reilu kuukausi sitten Emirates Stadium ja Arsenal - Bolton. Nähtyäni, kuinka jalkapallostadion on oikeastaan kannattajilleen kirkko, en ole enää voinut elää ilman jalkapalloa. Vaikka yritinkin uskotella itselleni, että tämä oli Housuboyn intohimo, tajusin vasta kun tuuletin Arsenalin avausmaalia seisaallaan karjuen, että en ehkä ollutkaan niin cool, kuin kuvittelin. Suren kaapelitaloudesta muuttamisen myötä eniten juuri edullisen Canal + -kanavapaketin urheilukanavien menetystä; sitä että enää ei ole Valioliigakierrosta pilaamassa koko viikonloppua tai La Ligaa sunnuntai-iltojen rattona. Puhumattakaan Tuomas Virkkusen selostuksesta. Ja itsekseni hymähdellen huomaan, että kaikki se valitus jalkapallosta ei oikeastaan ole läheskään tosissani - olen lähes vähintään yhtä kiinnostunut peleistä kuin toinenkin puoliskoni.
Olen oikeastaan aika ylpeä, että tiedän, mikä on paitsiosääntö tai -ansa. Minusta on oikeastaan aika hauska nähdä se yllättynyt ilme miespuolisten henkilöiden kasvoilla, kun osoitan jonkinlaista kiinnostusta asiaan - puhumattakaan siitä, kun sanon heidän mielestään jotain järkevää aiheesta. Ja voinpa vielä myöntää senkin, että istuessani tänään yksin kämpässäni Oulussa kuumeessa, tuo edes pientä lohtua se, että Tottenham pelaa niin hyvin Interiä vastaan. Ja jotenkin jalkapallosta tuli minun ja kultani Juttu ja se luo merkillistä turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste she's the man. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste she's the man. Näytä kaikki tekstit
2. marraskuuta 2010
7. toukokuuta 2009
Huono päivä
I'm sorry I haven't written but I had some things to take care of. But then again I had some things happen to me that I wanted to talk about. Vappu was a catastrophe so I don't want to go into that, let's just say that I hate parties where you can't have a nice conversation because some people think we need to here their voice all the time. Oh, and my boyfriend also recommends not jumping in the elevator at 10.30 p.m. It may piss you girlfriend off to wait for the elevator-guy to let you out for half an hour. But (above and below) this is how she'll look before that, though, 'cause she's had some alcohol.
Olen pahoillani, että en ole kirjoitellut, mutta piti hoitaa asioita. Ja taas toisaalta mulle sattui pari asiaa, joista haluan puhua. Vappu oli katastrofi, joten en halua puhua siitä, sanotaan vaan, että en tykkää bileistä, joissa ei saada kunnon keskustelua rauhassa aikaan, kun joku luulee, että sille keskustelulle on olennaista, että heidän äänensä kuuluu koko ajan. Niin ja Housuboy pyysi lisäämään, että ei suosittele hississä hyppimistä puol 11 yöllä. Se puolen tunnin odotus, että hissihuolto tulee päästään ulos saattaa ottaa tyttöystävää aivolohkoon jonkin verran. Mutta onhan se ensin sentään näyttänyt tältä (yllä ja alla), kun se on saanut vähän alkoholia.
So the thing I wanted to talk to you about was my butt. Who cares about my butt? Apparently many people do from what I've seen going out. At this point I'd like to underline the fact that it's mine and it doesn't say "pinch me". It also doesn't say "squeeze me", "hold me", "can you feel me?" or "gimme some a-loving". It isn't exposed and it isn't yours. But pretty soon it will say "I'm American and my dad's a high-profile lawyer" or "would I touch your PlayStation/ Xbox?" or "would I kick you in the nuts?". And those are just because any threats ( I feel like saying) like "touch mine and you'll die" would be just as effective as saying "take a whack at it" or "I dare you". I mean, what can we do? The bouncers don't give a rat's ass if you try to tell them to kick someone out because they're groping you and they know too well they can sue you if you kick them in the nuts - and win (based on excessive use of force). What do we need to do to make them understand how much of an insult it is to us? Oh, I'm sorry, I forgot, it's our fault because we were begging for it.. And also writing this makes me an angry, pathetic feminist blogger.
Niin haluaisin puhua mun takamuksestani. Ketäs se kiinnostaa? Ilmeisesti aika monia, mitä olen huomannut baarireissuillani. Tässä vaiheessa haluaisin alleviivata, että se on minun ja siinä ei luke "nipistä". Siinä ei myöskään lue "purista", "pitele", "kokeile" tai "anna vähän rakkautta". Se ei ole näytillä ja se ei ole sinun. Mutta kohta siinä lukee "olen jenkeistä ja isäni on huippuluokan juristi" tai "koskisinko minä sinun pleikkariin/ Xboxiin?" tai "potkaisisinko minä sinua kasseille?". Ja nuo replat vain siksi, että jos siinä lukisi (,mitä oikeasti ajattelen) "koskepa ja kuolet" olisivat yhtä tehokkaita kuin "kokeile vaan" tai "et uskalla". Mitä me oikeasti voimme asialle? Portsarit eivät lotkauta korvaansakaan, jos yrittää saada kyseisiä henkilöitä ulos baarista kourimisen perusteella ja nämä hipelöijät tietävät liian hyvin, että voivat haastaa oikeuteen, jos potkaisemme kiitokseksi kasseille - ja voittaisivat (, koska meidän puoleltamme kyseessä olisi liiallinen voimankäyttö). Millä ihmeen ilveellä he tajuaisivat, kuinka suuri loukkaus se on. Anteeksi siis, sehän on meidän vikamme, kun kerjäsimme sitä.. Ja tämän kirjoittaminen tekee minusta säälittävän vihaisen feministibloggarin.
Fucking Finnish Ice hockey team...
Vitun Leijonat...
30. syyskuuta 2008
Oudoimmat tapani
Koska alunperinkin pidin vain päviäkirjamallista blogia, ajattelin tehdä tämän jutun alta pois, koska se ei periaatteessa liitykään mitenkään muotiin. Eli näin friikki on tämä kenkäholikki:
1. Menen paniikkiin kaikista vastoinkäymisistä
Autossa on vika, tietokone ei toimi, en löydä perille heti jne. Olen muutoin erittäin rationaalinen ihminen, paitsi vaistoinkäymisissä. Puhkun, puhisen, haukon henkeä ja poljen jalkaa sekä kiroilen. Paljon. Sekin on muuten epätavallista, kuinka paljon kirjoilenkaan naiseksi. Anyway, kaikilla läheisilläni on mennyt hermot minun panikointini kanssa ja jos en panikoi paljon, sekin otetaan vastaan paniikkina. Minun pitää kuitenkin saada se pikku paniikki/ vitutus päälle, jotta voin tarttua toimiin ja minä muuten toimin yleensä stressin tai paineen alla ihan perhanan hyvin.
2. En syö suklaata
Luitte oikein. Syön suklaata äärimmäisen harvoin ja silloin sen täytyy olla kakussa, Tupla-patukassa tai appelsiinikrokanttia. Tähän kategoriaan kuuluvat myös sipsit ja juustot. Terkkari kielsi ne minulta yläasteella. Juustosta en koskaan ole kauheasti pitänyt (siis suomalaisista juustoista, ulkomailla kyllä syön oikeata juustoa) ja sipseistä opettelin pois. Suklaa ei koskaan ollut minulle niin tärkeää. Se on liian makeaa. En ole koskaan pystynyt syömään mitään edellämainituista kerrallaan enempää kuin kourallisen, sitten riittää. Kiitos.
3. Syön pusuista viimeisenä vaahdon
Tämä siis tarkoittaa, että kun saan suukon käteeni, kuorin sen eka siitä suklaasta, joka on päällä. Sitten otan kiinni sormilla siitä vaahdosta ja syön sen vohvelipohjan. Ja sitten syön sen vaahdon ja nuolen sormeni. Haluatteko kuvamateriaalia? Didn't think so.
4. Minulla on pakottava tarve saada puhua vieraskielisten kanssa
Tätä kumpikin siskoni ja Paras Ystävä häpeävät minussa rajattomasti (ja huokailevat äänekkäästi aina, kun teen näin :D). Busseissa, julkisilla paikoilla ja junissa sekä kaikissa mahdollisissa paikoissa olen korvat höröllään aina, kun kuulen ruotsia, ranskaa, engalntia, saksaa tai espanjaa, sillä minähän saan ylimääräistä harjoitusta. Olen jopa aloittanut espanjan kielellä keskustelun italiaanojen kanssa ja hyvin meni! En tunne minkäänlaista häpeää tästä piirteestäni ja olen saanut siitä paljon kiitosta näiltä ulkomaalaisilta. Tämä piirre ajoi minut myös tämänhetkiseen työhöni kummina eli kansainvälisten opiskelijoiden tuutorina. Viihdyn ulkomaalaisten kanssa, sillä koen heidät usein välittömämmiksi kuin suomalaiset. Hassuinta on, että olen huomannut myös suomalaisten olevan avoimempia ulkomaalaisten seurassa kuin keskenään.
5. Jos keskityn johonkin kovasti, unohdan hengittää
Olen siis ultimateblondi! Jos esimerkisi laitan rajauksia tai ripsiväriä, se on niin tärkeä prosessi, että unohdan hengittää. Niinpä hengitän katkonaisesti ja erityisen raskaasti. En ole ikinä itse huomannut tekeväni muuta meikatessani kuin että pidän suuta auki, mutta siskoni huomauttelee läähätyksestäni jatkuvasti eikä halua olla lähelläni, jos meikkaan :D
+ minulla on lukuisia erittäin äijämäisiä piirteitä
tiedän, mitä tarkoittaa, jos moottori on 2,8-litrainen Veekutonen. Osaan lisätä jarrunestettä, pissapojannestettä, öljyä ja jäähdytinnestettä. Inhoan shoppaillessa luuhata kaupoissa. Jos ostetaan, niin ostetaan. En myöskään jaksa sovittaa, koska siinäkin menee aikaa. En voi sietää, että eräät kaverini olettavat minun tietävän, että joku on huonosti ilman että sanovat mitään (joskus kyllä tiedän tosin). Olen huono siivoamaan, röyhtäilen, piereskelen ja teen sitä jopa seurassa. En käsitä sitä, että asioita ei voi sanoa suoraan, vaan ne pitää kirjoittaa kirjeeseen enkä osaa kadehtia toisia naisia vaikka he olisivat kuinka paljon kauniimpia, siis sillä tavalla katkerasti. Ihailen heitä kyllä varmasti ja toivoisin itsekin saavani edes palan siitä (ja saatan kevyeen sanoa vaikka kenelle, jos he ovat mielestäni kauniita. Sanon jollekin niin joka päivä). Viihdyn paremmin äijäseurassa ja pukeudun mieluusti kotivaatteisiin tai löysiin farkkuihin. Baariin voin lähteä peruskamppeissa ilman superlaittautumista ja tanssin mieluummin HipHopia, koska siinä ei tarvitse pyörittää kovin paljon persettä. Silti rakastan olla nainen ja tehdä naisten juttuja. Ja tiedän, että tästä viimeisestä joku ottaa palkokasvin hengityselimistöön, ja jos niin käy, se henkilö on nainen.
p.s. MouMoulla on ihana pika-arvonta.
1. Menen paniikkiin kaikista vastoinkäymisistä
Autossa on vika, tietokone ei toimi, en löydä perille heti jne. Olen muutoin erittäin rationaalinen ihminen, paitsi vaistoinkäymisissä. Puhkun, puhisen, haukon henkeä ja poljen jalkaa sekä kiroilen. Paljon. Sekin on muuten epätavallista, kuinka paljon kirjoilenkaan naiseksi. Anyway, kaikilla läheisilläni on mennyt hermot minun panikointini kanssa ja jos en panikoi paljon, sekin otetaan vastaan paniikkina. Minun pitää kuitenkin saada se pikku paniikki/ vitutus päälle, jotta voin tarttua toimiin ja minä muuten toimin yleensä stressin tai paineen alla ihan perhanan hyvin.
2. En syö suklaata
Luitte oikein. Syön suklaata äärimmäisen harvoin ja silloin sen täytyy olla kakussa, Tupla-patukassa tai appelsiinikrokanttia. Tähän kategoriaan kuuluvat myös sipsit ja juustot. Terkkari kielsi ne minulta yläasteella. Juustosta en koskaan ole kauheasti pitänyt (siis suomalaisista juustoista, ulkomailla kyllä syön oikeata juustoa) ja sipseistä opettelin pois. Suklaa ei koskaan ollut minulle niin tärkeää. Se on liian makeaa. En ole koskaan pystynyt syömään mitään edellämainituista kerrallaan enempää kuin kourallisen, sitten riittää. Kiitos.
3. Syön pusuista viimeisenä vaahdon
Tämä siis tarkoittaa, että kun saan suukon käteeni, kuorin sen eka siitä suklaasta, joka on päällä. Sitten otan kiinni sormilla siitä vaahdosta ja syön sen vohvelipohjan. Ja sitten syön sen vaahdon ja nuolen sormeni. Haluatteko kuvamateriaalia? Didn't think so.
4. Minulla on pakottava tarve saada puhua vieraskielisten kanssa
Tätä kumpikin siskoni ja Paras Ystävä häpeävät minussa rajattomasti (ja huokailevat äänekkäästi aina, kun teen näin :D). Busseissa, julkisilla paikoilla ja junissa sekä kaikissa mahdollisissa paikoissa olen korvat höröllään aina, kun kuulen ruotsia, ranskaa, engalntia, saksaa tai espanjaa, sillä minähän saan ylimääräistä harjoitusta. Olen jopa aloittanut espanjan kielellä keskustelun italiaanojen kanssa ja hyvin meni! En tunne minkäänlaista häpeää tästä piirteestäni ja olen saanut siitä paljon kiitosta näiltä ulkomaalaisilta. Tämä piirre ajoi minut myös tämänhetkiseen työhöni kummina eli kansainvälisten opiskelijoiden tuutorina. Viihdyn ulkomaalaisten kanssa, sillä koen heidät usein välittömämmiksi kuin suomalaiset. Hassuinta on, että olen huomannut myös suomalaisten olevan avoimempia ulkomaalaisten seurassa kuin keskenään.
5. Jos keskityn johonkin kovasti, unohdan hengittää
Olen siis ultimateblondi! Jos esimerkisi laitan rajauksia tai ripsiväriä, se on niin tärkeä prosessi, että unohdan hengittää. Niinpä hengitän katkonaisesti ja erityisen raskaasti. En ole ikinä itse huomannut tekeväni muuta meikatessani kuin että pidän suuta auki, mutta siskoni huomauttelee läähätyksestäni jatkuvasti eikä halua olla lähelläni, jos meikkaan :D
+ minulla on lukuisia erittäin äijämäisiä piirteitä
tiedän, mitä tarkoittaa, jos moottori on 2,8-litrainen Veekutonen. Osaan lisätä jarrunestettä, pissapojannestettä, öljyä ja jäähdytinnestettä. Inhoan shoppaillessa luuhata kaupoissa. Jos ostetaan, niin ostetaan. En myöskään jaksa sovittaa, koska siinäkin menee aikaa. En voi sietää, että eräät kaverini olettavat minun tietävän, että joku on huonosti ilman että sanovat mitään (joskus kyllä tiedän tosin). Olen huono siivoamaan, röyhtäilen, piereskelen ja teen sitä jopa seurassa. En käsitä sitä, että asioita ei voi sanoa suoraan, vaan ne pitää kirjoittaa kirjeeseen enkä osaa kadehtia toisia naisia vaikka he olisivat kuinka paljon kauniimpia, siis sillä tavalla katkerasti. Ihailen heitä kyllä varmasti ja toivoisin itsekin saavani edes palan siitä (ja saatan kevyeen sanoa vaikka kenelle, jos he ovat mielestäni kauniita. Sanon jollekin niin joka päivä). Viihdyn paremmin äijäseurassa ja pukeudun mieluusti kotivaatteisiin tai löysiin farkkuihin. Baariin voin lähteä peruskamppeissa ilman superlaittautumista ja tanssin mieluummin HipHopia, koska siinä ei tarvitse pyörittää kovin paljon persettä. Silti rakastan olla nainen ja tehdä naisten juttuja. Ja tiedän, että tästä viimeisestä joku ottaa palkokasvin hengityselimistöön, ja jos niin käy, se henkilö on nainen.
p.s. MouMoulla on ihana pika-arvonta.
29. syyskuuta 2008
It's alive! (for now)
Koneeni on toistaiseksi kunnossa (pöytätuulettimella)! En uskalla vielä innostua, joten kirjoitan pikaisesti päivityksiä ennen kuin tipahtaa. Keskiviikon fuksisuunnistuksen ja rastivahdin hommien jälkeen oli aika kiitettävän huono olo mennä luennoille ja junaan. Junassa vieressäni istui sitten kaveri, jonka henki haisi aika lailla oksennukselle ja päänsärky oli sitä luokkaa, että en kyennyt nukkumaan :/ no onneksi kaikki meni parhaiten päin ja pääsin elossa Tampereelle.
Aamusta alkoikin tohina. Tiedättekö, kuinka paljon on uhmaa viisivuotiaassa tytössä?! Jos äiti pyytää laittamaan jalkaan farkut, niin tyttö kiskoo hameen päälle ihan vain kiusallaan. Noh, joka tapauksessa, normaali päivärytmi oli minulle hyvin tervetullutta. Ostin Oulusta lähtiessäni aivan ihanat kengät, jotka näytän teille heti, kun muistan räpsästä kuvan niistä. Ohjelmassa oli pikkuprinsessan taitoluisteluharkat ja jumppaharkat. Tamperelaisena tyttöhän luistelee samassa seurassa kuin Kira Korpi ja fanittaa ihan pikkuisen kyseistä luistelijaa. Rauhallinen ilta lasten kanssa ja seuraavana päivänä mie pääsin sitten shoppaamaan. Mietittiin pitkään IdeaParkin ja keskustan välillä ja koska vihdoin halusin GT:lle niin päädyttiin keskustaan.
Ensimmäisenä astahdettiin menkkahaukalle, mistä halusin ne kengät mutta sitten, kun siellä olimme, unohdin katsoa niitä! Joka tapauksessa, mukaan tarttui pari tosi kivaa paitaa, jotka näytän piakkoin, sillä aion piakkoin pukeutua kumpaankin! Sokokselta haettiin Nivean syvän violetti kynsilakka ja BM:n kasvovoide. Sitten suunnattiin Minusviiruspäiville Koskikeskukseen. Your Facelta löytyi pari huivia ja perus T-paita vaaleanpunaisena:
Oikeanpuoleinen on muuten aivan loistava nahkatakkini kanssa! Ja tuon vaaleanpunaisen huivin ostin, koska se oli mielestäni niin hurmaava. Sen takia ostin myös sen vaaleanpunaisen paidankin. Näin järkevästi meikäläinen siis suunnittelee vaatteeni. Nuo huivit olivat tosi halpoja, joten ajattelin, että opettelisin taas pitämään niitä. Emme löytäneet Aleksi 13:a, koska Jääprinsessan äiti ei muistanut sen sijaintia, joten en saanut ostaa haluamaani violettia laukkua. Saatan mennä huomenna katseleen uudelleen kotikaupungin keskustaan.
Lopputilini voimalla ahtauduimme vielä Gina Tricot'lle ja tuhlasin suurimman osan budjetistani sinne. Oulussahan ei ole Gina Tricot'ta joten täällä ei tule näkymään heti samanlaisia ja se lohdutti. Toki GT tulee sinne Tornioon Rajalla-kauppakeskukseen. Me olemme muuten kaikki Parhaan YStäväni, Äkäpussi-siskon ja Pienen ja Pippurisen kanssa menossa avajaisiin!
Muun muassa tämä kaunistus löytyi sieltä. Olisin ostanut vaikka ja mitä, mutta en vain raskinut enää törsätä enempää! Lisää kuvia tulee kyllä.
Sunnuntaina en mahtunut siihen Pendolinoon, johon olisin halunnut, joten jouduin jumiin Tampereelle vielä tunniksi. Silloin ehdinkin loistavasti kipaista uudestaan sinne H&M:lle niitä kenkiä hakemaan. Siinä ne nyt sitten ovat (ah, me likey, aivan ihanat jalassa!)
Tänään olin yliopistolla Café Linguassa, jonka ajatuksena ovat kahvilan pöydät, joissa on etukäteen määrätty kieli. Ja jopa minä jaksoin reippaana tyttönä marssia sinne kielipöytään jossa luki FRANçAIS, sillä se lähtö on varmasti Sveitsiin päin ennen kuin huomaankaan. Enkun laitos on päättänyt olla antamatta mulle siitä minkäänlaista tunnustusta, mutta ranskan laitos ja kasvatustiede kyllä antavat pojoja. Plus se tulee näyttämään mahtavalta CV:ssä. Tämä tyttö siis näillä näkymin on 14.1. alkaen harjoittelussa jossain Sveitsin ranskankielisellä alueella. Kotimatka oli hieman pelottava, sillä vähintäänkin kyseenalainen hiippari hännysteli mua siinä määrin, että minun oli pakko puhua puhelimessa Housuboylle kotimatkan ajan. Hauskaa alkuviikkoa kaikille!
Ainiin ja asensin digiboksin. Kertokaahan mulle, että mikä hitto siinä muka on niin vaikeaa? Neljä eri johtoa, joista kaksi menee sähköpistokkeeseen. Yksi kaapeli, joka menee kaapelin aukkoon ja yski scartti, joka menee digiboksista telkkariin. Aikaa meni noin 7 min.
Aamusta alkoikin tohina. Tiedättekö, kuinka paljon on uhmaa viisivuotiaassa tytössä?! Jos äiti pyytää laittamaan jalkaan farkut, niin tyttö kiskoo hameen päälle ihan vain kiusallaan. Noh, joka tapauksessa, normaali päivärytmi oli minulle hyvin tervetullutta. Ostin Oulusta lähtiessäni aivan ihanat kengät, jotka näytän teille heti, kun muistan räpsästä kuvan niistä. Ohjelmassa oli pikkuprinsessan taitoluisteluharkat ja jumppaharkat. Tamperelaisena tyttöhän luistelee samassa seurassa kuin Kira Korpi ja fanittaa ihan pikkuisen kyseistä luistelijaa. Rauhallinen ilta lasten kanssa ja seuraavana päivänä mie pääsin sitten shoppaamaan. Mietittiin pitkään IdeaParkin ja keskustan välillä ja koska vihdoin halusin GT:lle niin päädyttiin keskustaan.
Ensimmäisenä astahdettiin menkkahaukalle, mistä halusin ne kengät mutta sitten, kun siellä olimme, unohdin katsoa niitä! Joka tapauksessa, mukaan tarttui pari tosi kivaa paitaa, jotka näytän piakkoin, sillä aion piakkoin pukeutua kumpaankin! Sokokselta haettiin Nivean syvän violetti kynsilakka ja BM:n kasvovoide. Sitten suunnattiin Minusviiruspäiville Koskikeskukseen. Your Facelta löytyi pari huivia ja perus T-paita vaaleanpunaisena:
Oikeanpuoleinen on muuten aivan loistava nahkatakkini kanssa! Ja tuon vaaleanpunaisen huivin ostin, koska se oli mielestäni niin hurmaava. Sen takia ostin myös sen vaaleanpunaisen paidankin. Näin järkevästi meikäläinen siis suunnittelee vaatteeni. Nuo huivit olivat tosi halpoja, joten ajattelin, että opettelisin taas pitämään niitä. Emme löytäneet Aleksi 13:a, koska Jääprinsessan äiti ei muistanut sen sijaintia, joten en saanut ostaa haluamaani violettia laukkua. Saatan mennä huomenna katseleen uudelleen kotikaupungin keskustaan.
Lopputilini voimalla ahtauduimme vielä Gina Tricot'lle ja tuhlasin suurimman osan budjetistani sinne. Oulussahan ei ole Gina Tricot'ta joten täällä ei tule näkymään heti samanlaisia ja se lohdutti. Toki GT tulee sinne Tornioon Rajalla-kauppakeskukseen. Me olemme muuten kaikki Parhaan YStäväni, Äkäpussi-siskon ja Pienen ja Pippurisen kanssa menossa avajaisiin!
Muun muassa tämä kaunistus löytyi sieltä. Olisin ostanut vaikka ja mitä, mutta en vain raskinut enää törsätä enempää! Lisää kuvia tulee kyllä.Sunnuntaina en mahtunut siihen Pendolinoon, johon olisin halunnut, joten jouduin jumiin Tampereelle vielä tunniksi. Silloin ehdinkin loistavasti kipaista uudestaan sinne H&M:lle niitä kenkiä hakemaan. Siinä ne nyt sitten ovat (ah, me likey, aivan ihanat jalassa!)
Tänään olin yliopistolla Café Linguassa, jonka ajatuksena ovat kahvilan pöydät, joissa on etukäteen määrätty kieli. Ja jopa minä jaksoin reippaana tyttönä marssia sinne kielipöytään jossa luki FRANçAIS, sillä se lähtö on varmasti Sveitsiin päin ennen kuin huomaankaan. Enkun laitos on päättänyt olla antamatta mulle siitä minkäänlaista tunnustusta, mutta ranskan laitos ja kasvatustiede kyllä antavat pojoja. Plus se tulee näyttämään mahtavalta CV:ssä. Tämä tyttö siis näillä näkymin on 14.1. alkaen harjoittelussa jossain Sveitsin ranskankielisellä alueella. Kotimatka oli hieman pelottava, sillä vähintäänkin kyseenalainen hiippari hännysteli mua siinä määrin, että minun oli pakko puhua puhelimessa Housuboylle kotimatkan ajan. Hauskaa alkuviikkoa kaikille!
Ainiin ja asensin digiboksin. Kertokaahan mulle, että mikä hitto siinä muka on niin vaikeaa? Neljä eri johtoa, joista kaksi menee sähköpistokkeeseen. Yksi kaapeli, joka menee kaapelin aukkoon ja yski scartti, joka menee digiboksista telkkariin. Aikaa meni noin 7 min.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)