Melkein. Lähdin. Pubiin. Pynttäydyttyäni. 2 tuntia.

Did I mention I hate the rain?

Olen ollut siis Lontoossa ja voin kertoa hankinnoista myöhemminkin. Tämä on siis ilta, jolloin melkein lähdin paikalliseen vaihtareiden illanviettoon. Mutta kun mun tukka oli kerrankin niin ihanasti ja siellä sato kaatamalla ja se ois vaan mennyt pilalle! (plus tajusin, että mulla on yks huomisen deadline-tehtävä tekemättä)

Mutta siis näin olisin lähtenyt ;)

Takki: jane norman
leggingsit: River Island
Saappaat: en muista, mutta Suomesta



Mekko (, johon rakastuin heti): New Look
Neule (, jota rakastaisin vielä enemmän, mutta se oli kallis ja nukkaantuu): Banana Republic

Opiskelut ovat käynnistyneet ja toistaiseksi olen vielä pysynyt liikunnan syrjässä kiinni. Olen todella ylpeä itestäni. Paino ei tipu, mutta olotila on energisempi ja positiivisempi kuin ennen. En tarvi enää tuntikausien päikkäreitä luentojen jälkeen ja toistaiseksi kouluhommat hoituu sukkelammin ja tunnollisemmin. Suosittelen siis terveellisiä elämäntapoja kaikille :)

Uusi tukkanikin on ilon aihe. Ensin meni vähän lannistuksen puolelle, kun kukaan ei oikein sanonut niistä mitään positiivista. Sitten Housuboy vain sanoi, että minun pittääkin ittenikin takia välissä vähän muuttaa asioita :) Se oli ihanasti sanottu ihmiseltä, joka ei erityisemmin edes pidä punaisesta väristä. Tää blogger hankaloittaa mun elämää nyt niin paljon, että en saa kuvaa tukastani tänne, mutta ehkä joku toinen päivä.

Lopuksi haluaisin vielä kertoa teille eräästä kirjasta, jonka taannoin luin:Irmeli Castrénin Nykynaisen hyvinvointivinkit. Ostin kirjan itselleni luettuani pari riviä illanistujaisissa kaverin luona. Syy? Tämä kirja vaikutti todella järkevältä. Siis tässäpä muutamia poimintoja kirjasta, jonka lääketieteeen ammattilaiset ovat tarkistaneet:

1) Naisten tulisi välttää kuorintaa, sillä se voi katkoa ohuita pintaverisuonia ja aiheuttaa punoitusta iholla
2) hoitoaine on suurimmalle osalle ihmisistä turha keksintö, sillä saman asian ajaa kylmällä vedellä huuhteleminen. Tämä sulkee hiussuomut ja edesauttaa hiuksen kiiltoa.
3) Suomalaisten hiusaatu on aivan erilainen kuin esim. keskieurooppalaisen, missä hius on paljon karheampi. Meidän hiuksemme ovat ohuita ja hennompia eivätkä kaipaa lisää silikonia, jota suurin osa shampoosarjoista käyttää. Se aiheuttaa turhaa hiuksen veltostumista ennestään. Esim. XZ ei käytä silikonia tuotteissaan (tämä bloggari suosittelee ehottomasti vaniljakahvishampoota, NAM mikä tuoksu!)

Näitä käytännön viisaita, asiallisia ja järkeistettyjä kauneusvinkkejä on kirja täynnä. Tosiaan: entä jos meille on vain luotu näitä tarpeita mainoksilla ja todellisuudessa esim. minunkin ihoni olisi paljon paremmassa kunnossa, jos en olisi koskaan tarttunut puhdistaviin ihotuotteisiin?

Oikein mukavaa viikkoa lukijoille :)!

Nousee päivä, laskee päivä

Minun ukkini on ollut halki elämäni tärkeimpiä henkilöitä. Hän opetti minulle lapsuudesta asti käyttäytymistä, sitä kuinka tärkeää on auttaa ja välittää, kuinka työnteko palkitaan ja kuinka englantia lausutaan - muutamia mainitakseni. Vietin lapsuudessani tolkuttomia määriä mummolassa, sillä se vaan oli kivempi paikka kuin esim. koulun iltapäiväkerho. Olen saattanut jopa pari kertaa suurennella kuumeoireitani, koska tiesin pääseväni mummolaan hoitoon (maailman parhaat herkut, piirretyt ja hoito).

Opintojen edistyessä ukki käytti tuntikausia kerratakseen kanssani englantia, opettaakseen minulle rakenteita, joita koulu ei enää meille opettanut ja korjatakseen lausumistani oikeaan brittienglannin suuntaan ;) Varsinkin varhaisessa vaiheessa tästä oli minulle huomattavasti etua ja tulokset puhuivat puolestaan. Ukki auttoi minua aina sairastumiseensa asti.

Lisäksi soitin viulua kuusivuotiaasta asti, jolloin ukki pelasti vanhempieni päivän useampaan otteesseen, kun jostain syystä ei minua olisi ehdittykään viedä soittamaan. Hän saattoi ilmestyä kovina pakkaspäivinä yhtäkkiä aamulla kotiovellemme ilmoittamaan, että vie meidät kouluun. Ukki kävi meillä autollaan harva se päivä aina sairastumiseensa asti. Kovin paikka ukille sairastumisessa olikin ajokyvyn menettäminen.

Ukki on ollut tukeni ja turvani aina (maailmani romahtamiseen) vuoteen 2003 asti, jolloin hän sai aivoinfarktin ja halvautui vasemmalta puoleltaan. Siitä lähtien ihminen, joka oli käyttänyt lähes kaiken aikansa muista huolehtimiseen alkoi olla se huolehdittava. Ja edelleen ukki opetti minua: hyväksymään fyysisen vamman, henkiset rasitteet, joita tilanne toi ja ymmärtämään paremmin invalidien tilannetta. Hän teki minusta ihmisen, joka palavalla raivolla puolusti vammaisten oikeuksia, puhumattakaan niistä kaupan invapaikoista, jotka oli vienyt aina joku, joka haki niin paljon kaljaa, että auto oli saatava lähelle. Liikennepoliisin taipumukset ovatkin varmaan tulleet suggestion kautta ukilta :D

Ennen kaikkea me kaikki opimme joustamaan, ymmärtämään, olemaan kärsivällisiä ja tukemaan toisiamme. Ukin tilanne opetti meidät tuntemaan mummin: mummi luotti paikkakuntansa lapsenlapsiin kuin kallioon ja olen onnellinen, että etäinen ja jokseenkin viileä, jopa pelottava mummi on nykyään myös minulle tärkeä ihminen. Eilen juuri olimme vierekkäin, kun mummi ei enää jaksanut seistä.

Vaikka ukkini eläisi vielä kymmenen vuotta, en ikinä tämän eliniän aikana voisi korvata hänen hyväntekeväisyyttään. En varsinkaan pysty siihen yhtä pyyteettömästi ja kärsivällisesti kuin ukkini on pystynyt. Kai suurin katumukseni onkin, että ukki ei tiennyt sitä laajuuttaa, jolla häntä arvostettiin silloin, kun hän oli vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ukki tuki vaimonsa leskeksi jäänyttä siskoa väsymättä, tuki vanhempiani lastenhoidossa, tuki meitä useampaan otteeseen rahallisesti ja henkisesti sekä auttoi Lions Clubin aikanaan mm. järjestämään kävelykyvyttömän venäläistytön leikkauksen (, joka tanssi pari vuotta myöhemmin jo balettia). Elämä ei aina kohtele meitä reilusti.

Olen ajatellut ukin tilan huonontuessa jopa niin, että ukin pitäisi jo saada mennä. Ukkia pelottaa olla sairaalassa, pelottaa, mitä tapahtuu, eikä hän enää ymmärrä koko tilannetta. Mummin poistuminen paikalta kauhistuttaa häntä kuten myös oma sairaus. Olen ottanut etäisyyttä tilanteeseen, koska ukki on ollut sairas jo niin kauan aikaa, että en uskonut tilanteen olevan niin paha kuin se on ja lisäksi siksi, että tilannetta on helpompi käsitellä. Eilen, kun näin sairaalassa rakkaan ukin niiden letkujen keskellä, kuihtuneena kuin varjo entisestään ja lohdutin itkevää mummia, tajusin silti sen hienouden, että minulla on ollut niin kauan ukki. Kuten myös sen upean elämän, jonka hän on elänyt mummin kanssa, mitä ukki on tehnyt ajallaan ja kuinka se perintö jää meille.

Tällä hetkellä siis tämä bloggaaja joko kirjoittaa suruunsa tai jättää kirjoittamatta - aika näyttää. Tällä hetkellä kuitenkin olo on aika maassa ja jaksaminen vähäistä. Kauhein tunne on pinnistellä sairaalassa muiden tukena, koska en tunne että minulla on oikeutta itkeä, kun muilla on varmasti vielä pahempi olla. Sairasvuoteelta ei malttaisi lähteä pois, mutta toisaalta paha olo puskee päälle niin valtavina aaltoina, että potilaan luonakin on vaikea olla. Takaraivossa on ymmärrys siitä, että ukin pitäisi saada mennä - on lupa antaa periksi. Sydämessä tuska on hirmuinen ja itsekkyys huutaa vastaan: pysy vielä täällä!

Tänään se jännitys päättyy!

En malta odottaa, että pääsen aukaisemaan Sen Jutun! Meillä oli Housuboyn kanssa haastattelu ja kuvaussessio MeNaisiin. Meidän juttumme on tuo "Minä ja mieheni lomailemme erikseen". Tämä juttu tehtiin joku hetki sitten, mutta en jotenkin uskaltanut sanoa mitään ennen kuin juttu oli varmasti lehdessä. Olin varma, että meitä ei hyväksytäkään :D Joko siksi, että olemme vähän liian reikäpäisiä tai siksi, että olemme liian tylsiä. Toimittaja (lapsuudenkaverini Viisufani) lähetti minulle tänään tekstarin, jossa kertoi, että meidän kappaleemme lehdestä ovat postissa ja perillä viimeistään huomenna. Jos ne eivät ole luukussa tänään, minun on ehkä pakko mennä ostamaankin yksi ja antaa se äitille sitten, kun olen sen lukenut. Siinä minun 15 minutes of Fame :D

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että vietimme aivan ihanan päivän kirjoittajan ja kuvaajan kanssa! Jotenkin meidän tylsät arkirutiinimme saivat kivan piristysruiskeen ja nautimme tosiaan ulkoilusta, jolla oli vähän erilainen tarkoitus. Fiilis oli alusta loppuun asti rento ja hyvä ja viihdyimme tosi hyvin parivaljakon kanssa. Hyvä maku jäi suuhun ja olimme koko loppupäivän mielettömän hyvällä tuulella.

Sitä paitsi tuo oli sellainen päivä, että jouduin pesemään meikkini töistä tullessa, koska naamani oli kuivunut. Tultuani kotiin huitaisin naamanpesun jälkeen väriä naamaan turbovauhdilla ja erittäin hyvin tuloksin. Loput sudin autossa matkalla kuvauspaikalle. Olin oikein tyytyväinen. HUOM! en ole vielä nähnyt lopputulosta :D

Ai niin, lehdestä voi tsekata päivän asukuvan ;) joo olen tosi laiska kuvaamaan asuja tai mitään muutakaan, mutta johtuu kiireistä koulun kanssa. Vielä viimeiset jutut pitäisi saada valmiiksi ennen toukokuun loppua.

Ne Isot Bileet

Kaiken tämän puurtamisen keskellä tiesin, että rytmini voi mennä silti sekaisin, joten saan katsoa Oscarit. Ja niin tein. Sen lisäksi teen kuin hullu kandia ja keskiviikkona suuntaamme kohti Saariselkää ja pitkästä aikaa minulle KUNNON tunturihiihtolomaa. Odotan aivan innoissani, sillä mukana vanhempani, siskoni helluineen ja minä ja Housuboy lähdemme liittymään joukkoon. Keskiviikkona (huomenna) Housuboyn päästyä töistä, nokka on kohti Rovaniemeä siskoani Keskimmäistä ja hänen poikaystäväänsä Rumpalia hakemaan. Siitä sitten ajelemme illan kohti Saariselkää ja luultavasti ehdimme vielä a) pulkkamäkeen ja saunaan tai b) kylpylään. Molempi kait parempi.

Asiaan kuitenkin siis: Minulla on tietysti omat mielipiteeni edellämainittujen bileiden parhaista paloista ja tässä parhausjärjestykseni - ideana paras kokonaisuus.
1. Queen Latifah. Yksinkertaisesti ihana kokonaisuus, mahtavasti sointuvat värit, mekon malli, kampaus, meikki, kengät. Siis voi että on kaunis ja elegantti! Jos joku tietää yhtään, miten tämä nainen on ruukannut pukeutua, niin ymmärrätte innostukseni. Ihana nähdä tällainen väri ja ihailla naisen tyyliä. Spanxia tai ei, nainen on saanut kurvit kohdalleen ja näyttää lumoavalta!

2. Vera Farmiga. En yleensä tykkää tällaisista ylilyönneistä, mutta tämän naisen puvun röyhelöt ja koristeet menivät täsmälleen oikein, kaartuivat ja kiertyivät vartalon kurvien mukaan ja korostivat naisen ihanaa kroppaa todella kauniisti. Ihana kermakakku kerrassaan.

3. Kestosuosikkini Penelopé Cruz. Siis niin kaunis nainen, mutta mekko oli ei liian tylsä eikä liian krumeluuri. Väri korosti hänen ihoaan ja kasvojaan ja hiuksiaan. Edelleen: se on helppoa, kun sen osaa (ja on tuollaiset lähtökohdat). Voin myös myöntää, että vaikka minua ällistyttää naisen järkyttävän huono englannin lausuminen niin monen jenkkivuoden jälkeen, niin hän on edelleen minulle jonkinlainen kauneusihanne ja lisäksi vaikuttaa todella kivalta ihmiseltä.

4. Carey Mulligan. Freesi kuin mikä, ihana, omalaatuinen tyyli, kauniit piirteet, mahtavan tyttömäinen ja samalla elegantti tyyli ja omalaatuinen puku olematta ylilyönti ja harvinaisen hyvin musta sopi tälle tyttöselle.


5. Anna Kendrik. Minusta tämä mekko, tyyli ja kampaus vain olivat kauniita tyttömäisellä ja naisellisella tavalla. Jotkut kommentit olivat siihen suuntaan, että liian kalpea vaikutelma - ei minusta. Minusta Anna onnistui hyvin. Minusta hänen ei kuulu olla vielä aikuinen nainen ja tämä tyyli korosti tarpeeksi sitä raikkautta, joka tuossa iässä kuuluukin asuvalinnasta huokua.

6. Kristen Stewart, joka oli yllättävän elegantti. Olisin kuvitellut naiset tulevan tuonnekin Converset jalassa, mutta olikin todella juhlava ja kaunis kokonaisuus. Kaipaisin hänen päälleen muutakin kuin mustaa, sillä tuolla tukan värillä ja kauniilla, vaalealle iholla voisin kuvitella muitakin värejä, jotka sopisivat hänelle ja saattaisivat jopa saada hänet näyttämään vielä kauniimmalta.

7. Jennifer Lopez, koska tällä kertaa J'Lo näytti kauniilta, elegantilta ja oikein pukeutuneelta. Ei lisättävää. (Amanda on kuvassa sattumalta, mutta eipä hänkään HUONOSTI pukeutunut. En vain ole varma, kannattaako noin vaalean ihmisen pukeutua kyseisen väriseen mekkoon)

8. Olisin halunnut antaa Sandra Bullockille korkeamman sijan, mutta NOI HUULET! Siis oli se yritys väriläiskään, fashion statement, yritys pysyä ajan hermolla fuksian värisillä huulilla tai mitä tahansa, se ei ollut oikea valinta. Nuden sävyiset huulet olisivat saaneet ihon hehkumaan paremmin. Päivettyneen näköinen iho olisi ollut parempi valinta tämän sairaan ihanan mekon kanssa, joka taas puolestaan oli 10.

9. Kaikkien aikojen lempparini Cameron Diaz. Ei siksi, että olisi mikään välttämättä tyyli-ikoni, mutta tykkään tuosta kestohymystä ja asenteesta. Kaunis, tyylikäs kokonaisuus.


10. Dame Helen Mirren. Katsokaa nyt tätä naista. Hän ei ole IKINÄ tehnyt virhettä Oscareissa. She's a lady.

Komein pari on sitten tässä. Minusta Robert Downey Jr. oli oikein veikeän ja tyylikkään näköinen ja pariskuntana olivat oikein edustava.

Ja sitten tämä Zoe Saldanan puku. Ihanat värit, ihana yläosa, kaunis meikki. Kengät oli vähän niin ja näin ja tuo helma? Voi strutsiparka.. Siis en osaa päättää, mitä olen tästä mieltä.

Pettymykseni:
1. Kate Winslet. Okei, se ei ole kämmännyt tässä. Tylsä puku, tylsä väri ja ei korostanut mitään eikä tuhonnut mitään. Viime vuosien voittokulkuun verrattuna liian vaisu suoritus.

2. Miley Cyrus. Siis mikä ryhti? Kuihtuneen näköinen tyär, joka vielä luuhistaa ja veikkaanpa, että näin kaunis ja tyylikäs puku olisi näyttänyt kauniilta, jos tämä vaatepuutakin rumempi malli olisi korjannut suoristamalla selkänsä.

3. ja pahin. Siis mitä HELVETTIÄ SJP ajatteli?! En edes pyydä anteeksi sanavalintaani. Siis ihana mekko, ei siinä mitään. MUTTA missä hiivatin solariumissa se on asunut kolme kuukautta ennen kolmea kerrosta suihkurusketusta? Ei mun on pakko lisätä tähän vielä sen naamakuva.

Hänhän ei näytä päivääkään vanhemmalta kuin 60-vuotiaat rusinamummot, jotka ottavat Rivieralla rajatonta kaiken auringonpaisteajan. Jos olisit värjännyt tukkasi kloritilla, vaikutelma olisi ollut täydellinen.

4. Ja Pahin kaikista. Charlize Theron. Kaikkien aikojen kaunein nainen. Ehkä. Yleensä tekee sen Sun-kissed Glow -lookin kaikkia muita paremmin. Ja nyt sitten näyttää kalpealta, vääränlainen meikki mekkoon nähden ja sitten toi mekko? Siis, mitä? Halusiko se, että kaikki huomaa, mihin huomio pitäisi kiinnittää? En ymmärrä.

No niin, näin täällä. Kuka muu kattoi ja haluatteko olla eri mieltä tai samaa mieltä?

Emotional rollercoaster/ hustle, hustle!

So now that it is safe to say: I landed my dream job as a language course teacher/ leader in July in a place and a firm I would not shout from the rooftops. I did, however, decide, that next year, if my summer job is declined from me again, I will look for a job in the Southern Finland, because
a) we seem to be popular coming from the North
b) we seem to be evaluated on the grounds of our experience/ credits/ qualifications rather than if the employer knows our granny/ mom/ dad/ uncle/ spouse/ friend
c) they actually read my application even though I knew nobody in the company (whereas in here, applications are not read even if the applicant is very qualified for the job but is a nobody to the employer)
Bitter, me?!
So it finally feels like I am good for something. The downside to this is (and this is not me complaining!) that I have to be in Helsinki on Thursday at 4.30 p.m. for an orientation and then come back home after the end of the orientation at 8 p.m. They credit your journeys, just not flights, only the train. This means over 16 hours in a train during 24 h. But, again, it is a dream job, gives me a chance to travel as well as practice the language. Actually, two languages. And this trip is not all of it. As my sister The Dancer is going to a meeting about going to the States to work as an Au Pair, I will be her moral support on the way to the meeting to Rovaniemi tomorrow. So my schedule is booked.
I am happy to be seing my cousins as well and having had some difficulties resolved my heart feels a bit lighter again.

BTW, the lack of outfit pictures is the fact that I've been wearing my baggy trousers and sweatshirts because of a tattoo I got three weeks ago and I'm hoping to step up my game now that it's healed.


Niin että nyt kun on turvallista sanoa, sain työn kielikurssin opettavana ohjaajana heinäkuussa paikassa ja työnantajalta, joita en halua tarkemmin huutaa joka katonharjalta. Päätin myös, että jos ensi kesänäkään en pääse kesätyöhöni, haen töitä Etelä-Suomesta, koska
a) vaikutamme olevan suosittuja tullessamme Lapista
b) meitä näytetään arvioivan koulutuksen/ kokemuksen/ pätevyyden perusteella eikä puolison/ äidin/ isän/ enon/ mummon tuntemisen takia
c) he itse asiassa lukivat hakemukseni, vaikka en tuntenut yrityksestä ketään (kun taas täällä edes ylipätevän henkilön vaivalla laatimaa hakemusta ei huomioida, jos hakija ei ole joku, jonka työnantaja tuntee)
Minäkö katkera?!

Joten vihdoinkin tuntuu, että kelpaan johonkin. Tässä vain on pari haittapuolta (ja minä en silti valita!), että koulutuksessa on oltava torstain klo 16.30 alkaen Helsingissä ja vaika yhtiö korvaa matkakulut, ne eivät kata lentolippua, joten istun vuorokaudesta reilun 16 tuntia junassa. Mutta edelleen, kyseessä on unelmatyö, jossa saan matkustaa toisen kustannuksella ja harjoitella kieltä. Itse asiassa kahtakin. Ja tämä matka ei ole vielä kaikki. Siskoni Tanssija on menossa Rovaniemelle Au Pair -haastatteluun lähteäkseen Jenkkeihin, joten menen sinne mukaan henkiseksi tueksi huomenna. Joten aikatauluni on aika täynnä.
Näen lisäksi onnekseni serkkujani ja asioita on selvinnyt, joten sydän on taas vähän keveämpi.

Niin muuten, päivän asu -kuvien puute johtuu tatskasta, jonka tikkautin ihooni reilu kolme viikkoa sitten ja löysistä oloasuista, joita olen pitänyt sen parantuessa. Ehkä nyt, kun aikaa on kulunut tarpeeksi, yritän taas alkaa tsemppaamaan valintojeni kanssa.

Tunnustus

Garnetice antoi tämän blogitunnustuksen mulle, ja voisin sanoa, että right back at you! Ice on aika samanlainen kuin minä: opiskelee, on nuori (hän vieläpä nätti), englanti sujuu ja tyttö rakastaa penkkiurheiluakin. Tosin se kannattaa väärää jäkisseuraa, mutta hey, ei se ainakaan kannata Jokereita. Sillon ei varmaan voitas olla kavereita ;)

säännöt ovat seuraavat:
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.

2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

Ja minä nimeän seuraavat:

Nerikah: Ihanan terävää kieltä ja hauskoja sanavalintoja elämästä, joka ei koskaan kuulosta tylsältä. Luen tätä, kun oma mies on töissä, auto on poissa ja en ole jaksanut lähteä niihin makeisiin bileisiin, soittaa ketään kahville tai kipaissut kävelylle ja mussutan koneella tai telkun ääressä karkkia/ salaattia/ leipää ja haaveilen, että oispa munki elämä joskus noin jännää :D

Natjale: Luen erään äidin/vaimon/ supernaisen blogia, koska Natjalesta tuli edellisessä blogielämässään blogiäitini :D sitä on vaikea selittää, mutta siinä vaiheessa, kun on uskaltanut avautua niin vieraalle henkilölle kuin voi kuvitella pelkän blogituttavuuden perusteella toisen olevan ilman minkäänlaista ahdistusta tai syyllisyyttä siitä, että on "mennyt toiselle avautumaan/ valittamaan" ja joka kerta saanut niin loistavan vastaanoton ja mahtavia vastauksia, niin koen jotenkin olevani kytköksissä henkilöön. Oli ihanaa, että nihku tuli takaisin :) Nyt se asuu Hollannissa ja pitää kaikkia lankoja käsissään ja hoitaa kodin remonttia.

tiiti:Valloittavan ihanat sanavalinnat, hykerryttävän törkeää huumoria ja mahtava oma tyyli. Muotibloggareista en seurannut häntä ensin, mutta silti kun ei sille voi mitään, että tätä kuivaa sarkasmia on pakko aina lukea. Ehkä johtuu omasta kieroutuneesta huumoristani, mutta nauran näille kippurassa. Eniten rakastin tiitin tätä postausta, jota nauroin kaksikymmentä minuuttia.

verna: Ihmisläheinen ihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Rakastan tarinoita, mietteliäitä kirjoituksia ja viime aikoina ilmaantuineita seikkailuita (esim. Lontoo). Voisin kuvitella, että jos saisin joskus sen, mitä vernalla on elämässään tällä hetkellä, voisin olla onnellinen elämääni. Ihailen tämän naisen taistelua ja rehellistä kerrontaa erittäin vaikeasta aiheesta ja siitä, miten hän on päättänyt selvitä. Hän kertoo siekailematta, milloin tuntuu pahalta ja miksi ja varmasti tuo lohtua heille, jotka ovat kokeneet saman. Kaikesta välittyy ihana viesti - elämä kantaa sittenkin.

Linkittäisin muitakin, mutta lyhyestä virsi kaunis jne. Antaisin tunnustuksen, vielä rakkaalle tosielämän blogittajaystävälle, mutta olen luvannut linkitykset hänestä jättää pois :) tietää kuitenkin, kun lukee tämän, että on saanut tunnustuksen inspiroivasta muotiblogista ja ihanasta ideasta sekä loputtomasta ajatustulvasta. Mielestäni hän ei aina tee ihan sitä tyypillisintä tai kauneinta ratkaisua, mutta omalla tyylillään aina ja minusta erilaisuus ja kokeilu ja rohkeus kantaa omia juttujaan tekee tästä bloggarista mahtavan ja ihailen sitä pokkaa sekä niitä lumoavia juttuja, mitä onnistuu taikomaan (yhden jutun olen jo häneltä ostanut ja esittelen ne kohtapuolin :) Joten tunnustus menee sille, joka tietää, kenestä puhun.

This text has no point being written in English, since none of the blogs I tagged are in English. Tomorrow I'll get back on track and write some fresh things in both languages.