Polttariviikonloppu

Hellurei! Mulla on yllättäen vähän hoppua kaiken järjestelyn kanssa, mutta tässä vähän kuulumisia:

Lauantaina minut herätettiin klo 10 aamulla ja oli vartti aikaa nousta ja pukea ja olla valmis. Ei temppu eikä mikään! Minähän olen perfektoinut jo töihinkin tämän "kymmenessä minuutissa ovesta ulos" -taktiikan. Ekaksi kirjoitin alle tämän sopimuksen, jossa sitouduin olemaan täysillä mukana koko päivän marisematta. Passasi.



Tanssija esittelee sopimusta



Rasvaa naamaan



Tällainen löytyi puhelimestani automatkalta :D



Ajoimme noin puoli tuntia (Paras Ystävä teki ylimääräistä lenkkiä harhauttaakseen minua, mutta olin ihan kartalla) ja saavuimme mökkitien alkuun. Siitä sitten Paras Ystävä jatkoi matkaa ja siskoni Tanssija veti mulle aamureenin.



Nam! Aamupalaa ja all time favourites: croissantit (söin vaan yhden!)

   Sitten oli vuorossa morsiussauna omassa mökkisaunassa. Ihan parhautta! Tuo kyseinen paita on siis Surusilmän huomenlahja :D Ja minä istuin koivunoksien ja havunoksan päällä kiltisti. Sisko teki ihanan päähieronnan ja serkkuni Tyhmä teki käsihieronnan. Huomatkaa ranteessa iänikuinen sykemittari.

Kaikista ihaninta oli, että isä oli tehnyt meille vastan (vihdan)! Ihana :) Sillä sitten mua hakattiin ja näytti että kolmea lasta se lupasi, ihanaa! Sain sen vastan katolle lopuksi nakattua niin että avio-onnea pitäisi olla tiedossa kuulemma.

Sitten aloi kauhut:



toi L-merkki on oikeasti se ajoharjoittelijoiden autoissa oleva lätkä, joka myös liitetään polttareihin jostain syystä



Ja näin nöyryytetään asulla pullukkaa!

 Rehellisesti sanottuna tuo oli mulle todella kova paikka toi asu. Teemana oli tuo neonvärisportti, mutta harmi vaan kun en saanut pukea omia neonvärisiäni, joihin osaan laittaa omat parhaat puolet esiin, kuten allaolevasta kuvasta näkee, että muut olivat aika pitkälle sen voineet tehdä tai sitten ei ollutkaan mitään peiteltävää. Itkua nieleskellen siinä sitten olin good sport ja toimi lisämotivaationa tuo oma peilikuva jatkaa Bikini Challengessa entistä  enemmän!

tiimikuva

Hauskuutta päivään toi myös se, että  meille oli varattu Spaissari-tanssitunti. Oli ihan huippua! Vedettiin Wannabea ja posetreenejä ja kaikki oli täysillä mukana! Oli niin mukavaa! Jouduin sitten esiintymään lopussa yksin kaikille, mutta noh, tuo oli pientä :D

Tämän tanssitunnin jälkeen kävin mökkipolulla lukemassa sinne ripustetut mulle kirjoitetut kirjeet, jotka olivat niiiiin ihania! Etenkin sukulaiset ja pari ystävää olivat kirjoittaneet niin sydämensä pohjasta, että mulla tuli itku. Mutta olenkin aina ollut tällainen tunteilija! Oli niin ihanaa lukea rakkaittensa ajatuksia ja siitä, että he taitavat oikeasti tykätä minusta tämmöisenä kuin olen. Varsinkin työkaverini ja ystäväni Jalkapalloilijan kirje oli erittäin koskettava, koska hän on minulle muutenkin ollut melkein alusta asti kuin isosisko. Lisäksi siskojeni ja serkkujeni koskivat syvälle, kuin myös Parhaan Ystävän. Ja ihanaa oli myös rehelliset kirjeet Auskukaverilta (kesäkuun postauksen polttarisankari) ja Päivänsäteeltä. Bikini Challenge -ystäväni Nappisilmä oli myös sanonut juuri ne asiat, joista hän itsekin on minulle viime aikoina tullut tärkeäksi erityisesti urheilukaverina!

Baarissa ilta kääntyi lopulleen ja meillä oli siellä ohjelmassa vielä Tinakenkätyttö karaokessa, johon meidän 10 hengen seurue ei olisi edes niitä mikkejä tarvinnut.



Kaiken kohokohta illassa oli se, kun pääsin kotiin kahden päivän reissulta ja Surusilmä saapui kotiin myös. Hänellä puolestaan oli takanaan kahden päivän bileet, toisin kuin minulla, joka oli vain kotoa kaksi päivää poissa. Oli niin ihanaa jutella ja jakaa kokemuksia polttareista ja meillä oli kummallakin ollut niin mukava päivä. Valvottiin varmaan ainakin tunti ja juteltiin vain.

Dieetistä sen verran, että on ollut käynnistymisvaikeuksia, mutta siskoni kyllä silti koko ajan kaventaa häämekkoani (ja kiroaa sitä :D). Nyt kuitenkin otan itseä niskasta kiinni ja muistuttelen itseä noista viikonlopun kuvista ja kuinka nöyryyttävältä tuntui, kun joku baarissa tuli sanomaan, että "Ihailen kyllä tosi paljon että suostuit vetään tollasen makkarankuoren päälle etkä anna sen häiritä." Saatoin täräyttää takas jotain suuntaan: "Ihailen että osaat noin huonosti peittää ilkeilyn." Eli huomisesta (teille tästä päivästä ajastuksesta johtuen) lähtien olen taas kunnolla ruodussa!

Sormus on haettu, ja se on niiiiin ihana! Näytän kuvaa sitten kun olen rouva :)  Eniten oli hienoa se, että Ypyä (tekijä) oli saanut mahdutettua sormukseen myös alkuperäiset kaiverrukset uudelleen. Sormuksessa luki siis myös alkuperäisen sormuksen mukaan mummini nimi ja kihlapäivä. Olen niin onnellinen, että sain ukkini sormuksen tuohon. Mulla kävi sikäli myös ihan älytön tuuri, että olin maksanut kaksi 0.03 kokoista timanttia sormukseeni ja he olivat vahingossa laittaneet 0.05-koon, mutta antoivat samaan hintaan. Vitsi mikä tuuri siis! Ja oikeasti mulle oli vain tärkeintä se, että saan ukkini sormuksen siihen, kaikelle muulle ihan sama <3 ja="" kin="" kyynelt="" pari="" saatin="" siin="" tirauttaa...="">
Ihanaa viikkoa kaikille! Mulla se tulee olemaan kiireinen ja jännä!

Muutoksia

Heippahei ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Tämä tuleva morsian on aika kiireinen nykyään, mutta yritän keretä vielä päivittää. Nythän se pitäisi juuri keretä, kun en töiden jälkeen edes tällä viikolla käy salilla, vaan pidän palautusviikkoa kävellen ja palautellen.

En usko että olisin ikinä tehnyt tätä näin hyvällä omatunnolla. Superdieettikin on nyt sitten ohi, joten tässä vähän vielä faktaa: viimeisen viikon aikana ei tullut juurikaan muutosta, mihin olen hieman pettynyt. Ylipäänsä olen hieman pettynyt, että en saanut oikeastaan kilojen puolesta oikeasti tulosta. Paino on aikalailla sama, mutta onneksi senttejä on sentään kadonnut. Ehkä vaadin liikoja. MUTTA olen siitä erittäin positiivisesti yllättynyt, että olen näin motivoitunut jatkamaan. Pakkohan sen on jossain vaiheessa pudota tällä työmäärällä ja jos ei putoa, niin meno lääkäriin.

Viikonloppuna oltiin Kemissä Satama Open Airissa kuuntelemassa Jonne Aaronia, Anssi  Kelaa, Kaija Koota ja Grooving High All Starsia. Viimeisinhän on meidän oma paikkakunnan ylpeys ja Grooving High Allstarsin ihanainen Elluhan on jopa tanssinut minun kanssa samassa Wanhojentanssipuvussa :D Mutta siis kyseessä on mahtava nainen ja keikka oli ihan loistava! Oli huippu nähdä heidät. Jonnekin oli kyllä aika ihana. Ja Kaija nyt on aina. Olin niin fiiliksissä keikalla!


Meillä oli tosi hyvä meno päällä! Eka oli yhteiskuva virneellä ja sitten minä bongasin siskolleni vielä illan hämyssä Jonnen, joka tuli backstagelta ja suostui siskoni kanssa kuvaan. Siskoni ilme kertoo kaiken.




Ilme: korvaamaton :D



Seuraavan päivän kulutimme kokonaan hääaskarteluissa Parhaan ystävän ja siskon kanssa. Hienoja niistä ruusuista tulee!!

 

Sitten tuli yksi ihan huippu juttu! Nimittäin Nordea (ei maksettu mainos) tarjoaa nykyään ilmaista säästöpossuohjelmaa, jossa jos kaupassa käydessä kortilla maksaessa ostos on vajaa tasaeurosta yli 20snt, sen voi pyöristää tililleen sen lopun. Eli esim. jos ostokseni maksavat 27.70e, niin Nordea siirtää 30snt siitä säästötililleni. Olen säästänyt jo ihan huimasti tuolla ihan huomaamatta ja mistään ei ole tarvinnut luopua! Ja huom! Viikko kaksi on menossa tällä hommalla. Minimipyörsitys on 20snt (oisin itse toivonut että minimipyöristys olisi 5snt, mutta katsotaan, jos siihenkin tulisi mahdollisuus vielä). Tosi kätevää! Suosittelen :)
Viikonloppuna myös käytiin äidin kanssa kuuntelemassa minun ja Surusilmän kuulutukset. Se jotenkin konretisoi sen asian, kun kirkossa pyydettiin siunausta meille, kun aiomme solmia avioliiton. Tuli tippa linssiin jo siinä! Sitten tämä märyiita joutuu vielä kirkkoon. En muuten ole vieläkään löytänyt sitä vedenkestävää ripsaria by the way...
Tämä viikko menee siis kuten kerroin jo kevennellen ja lentoemäntädieetti vedetään siskon kanssa sen kunniaksi. Ihan hirveetä paskaa, voin kertoa. Tuntuu varmasti kivalta palata siihen Bikini Challenge -dieettiin sitten ensi viikolla tämän jäliltä. Ai niin ja viikonloppu ja polttarinikin lähenevät! IIks! Laitan sitte tänne kuvia ja kaikkea :D Odotan tosi paljon jo!

Miten teillä muilla menee, jotka on jo aloittaneet dieetin? Kertokaahan kokemuksia! Minä tulen perästä :)

La vita e bella

Heippahei!
Kyllä on taas hymyilevänsorttinen elämä minulla! Paino on pudonnut, kunto on noussut kohisten ja se heijastuu a) jaksamiseen b) asenteeseen c) elämänlaatuun. Nyt sitten päätin vihdoin, että minä menen takaisin tanssimaan, vaikka se maksaisi maltaita. Oulussa kurssi City Dancella iki-ihanan Heikki Haltun opetuksessa maksoin kuitenkin 150e/ syyslukukausi, joten vaihdoin sitten kotipaikkakunnan työväenopiston perjantaikurssiin, joka maksoi 90e/ lukuvuosi. Sinne ohjaaja taas tulee Step Upilta Rovaniemeltä (mistä Heikkikin on lähtöisin silloisesta HotCakesista). Odotan aivan innoissaan pääsyä takaisn HipHop-tanssin pariin. Kalorit kuluu, on kivaa ja ajankulua ei edes tajua!

Lisäksi olen opettajan taitoja ylläpitääkseni (kun nyt on päästy hyvin arvosanoin alkuun) auttanut Pikkuveljeä enkun opinnoissaan. Kirjoitukset lähestyvät ja hänen paikkakuntansa kieliopin opetus on ala-arvoista ja lisäksi olematonta syksyn kirjoittajille. Poika siis kauhistui aika lailla ja pelkää rimanalitusta kirjoituksissa. Nyt taas ehkä olen onnistunut valamaan hieman uskoa tekemiseensä ja tähtää jo C:hen, mikä näyttääkin tällä hetkellä realistiselta tavoitteelta, hiphei, olen onnellinen, jos olen osaltani voinut auttaa tässä edes vähän!

Meksikolainen ystäväni on tulossa Suomeen. En malta odottaa, että pääsen taas viettämään aikaa hänen kanssaan. Carolina tuli Suomeen ensimmäisen kerran 2008, jolloin olin hänen tutorinsa. Nyt Caro seuraa sydäntään Suomeen ja odotan innoissani jälleennäkemistä ja mahdollista shoppailureissua (tai muuten vain ihanaa laatuaikaa, josta voi tännekin sitten laittaa kuvia).

Ennen kaikkea odotan 25-vuotissynttäreitäni jo nyt kuin tulisilla hiilillä. Siis mistä keksinkin heittää ilmoille Lontoon?! Nyt minä, Paras Ystävä, Nappisilmä ja Pieni ja Pippurinen olemme vakavissaan suunnittelemassa reissua kaikkineen. Sitä ennen minä pääsen Nizzaan tuhlaamaan rahani ja ihailemaan kauniita maisemia ja JetSet-elämää. En kyllä itse ymmärrä, miksi kenenkään elämän tavoite olisi olla rikas. Olisihan kiva kokeilla viikon ajan elämää ilman rahallisia huolia, mutta toisaalta en usko sen tuovan sen enempää onnea - huolia taas senkin edestä. Minusta on hienoa tietää, että ystäväni ovat ystäviäni, vaikka tienaankin heikosti ja olenkin (ainakin vielä toistaiseksi) köyhyysrajan alapuolella kesän ulkopuolisen ajan.

Mukavaa tänään taittuvan viikon jatkoa kaikille!

Sho-e-paholic hearts all things English

Viime viikon viikonloppu meni minun brittivaatteissa. Eka mekko on ostettu Lontoosta, toka mekko on ostettu Asoksen nettikaupasta. RRRRRakastan näitä kerrassaan!

Saunailta työporukan kanssa:

Posing for the fun of it. Rakastan tätä mekkoa, siis en voi kyllin ihannoida tätä mekkoa. Etsin ja vihdoin löysin juuri sen, mitä hain! Ja nämä TopShopin kengät ovat niin parhautta ko. mekon kanssa, vaikka sen kanssa käy kyllä moni muukin kenkä, minkä kanssa haluaa esiintyä ja miltä näyttää.

T. sainpa vihdoin esiteltyä blogini mukaisia juttuja!

Ihanaa loppuviikkoa ja sunnuntaita kaikille!

Minulla on kesä! (muttei loma)

Siis olen kyllä aika neiti, mutta en tiedä, olenko ennenkin maininnut tästä minun pikku sivukesätyöstä, jota voisi myös kutsua orjaleiriksi - eli mummini mansikkaplantaasista. Siellä ei juhlita kauniilla vaatteilla, ei edes rusketuta pikkuhepenissä, sillä ötököitä on niin paljon, että ei edes ilkeä. Tällä tavalla siis vietän aina kolme viikkoa kesästäni, ressaten mansikoista. Olen nyt stressinkin takia luultavasti koko ajan vähän kipeänä - kurkku vaivaa, nieleminen tekee kipeää, mutta angiinasta ei kuitenkaan ole kyse. Kuumeelta olen onneksi säästynyt.

 Mutta: kesästä olen pyrkinyt nauttimaan as much as possible. Rakastuin näihin Ginan koruihin telineessä ostin: ne sopivat täydellisesti mulle ja korostavat jotenkin sekä vihreitä silmiäni, rusketustani että kiinnittävät liikkuessaan kivasti huomiota kasvoihin. Olen todella ihastunut näihin, pikku juttu, mutta ovat todella kivat!

Ohessa on sitten mänkkikuva, örgh. Kuvan toppi on H&M, enkä tajua, miksi ostin sellaisen, joka peittää vatsaa, jota mulla ei enää ole?! Se on kadonnut juoksun ja rullaluistelun myötä. Ostan edelleen M-koon yläosia huomatakseni, että ne vähän niin kuin roikkuvat. Tosin tämän topin tilanteessa S ei mahdu minun rinnan ympäri mitenkään. Ai niin ja tämä ei ole nyt kovin korrekti asu, koska alla on bikinit ja suuntana ranta. Sortsit on vanha Onlyn löytö, ballerinat on viime kesän Seppälän löytö. Ne ovat minusta todella söpöt! Huomatkaa Housuboyn koneelta puuttuva kuvankäsittelohjelma, jonka ansiosta näette meidän siivouspolitiikan tuloksia: tuo reppu on siis meidän KEITTIÖN lattialla... (muttei tällä kertaa minun jäljiltä)

Kaikista kivointa on ollut pienet tapahtumat kesässä, jotka piristävät minua ihan kummasti! Viime viikonloppuna käytiin meidän firma kesätyttöjen (ja okei, yhden käytännössä vakinaisen, mutta kuitenkin määräaikaisessa työsuhteessa olevan ihanan naisen) terassilla, ulkoilemassa ja kotibileiden kautta sitten mentiin paikalliseen yökerhoon. Aloitimme illan Kemissä Rantamakasiinin terassilta, missä meillä oli pöytävaraus. Vaikka ruoka olikin aika hyvää, tilausten kanssa tuli luvattoman paljon ongelmia ja luvattoman vähän anteeksipyntöjä (nolla) tai hyvitksiä näistä kämmäyksistä. Ilta jatkui rannassa kauniin ilman takia ei tehnyt mieli edes mennä sisään. Loppujen lopuksi myöhemmin siirryimme sisätiloihin saunomaan ja sitä kautta valmistumaan baariin lähtöön.Olin taas polttanut meille kaksi kesälevyä, jotka saivan onneksi kiitosta, joten meno oli vissiin hyvä :)

Jopa Kemissäkin voi siis viettää onnistunutta iltaa. Tämän huomasi kaikki ja nyt olemme sitten onnellisia siitä, että tämä oli se omakustanneilta ja firman lahjoittama illanvietto on meillä vielä edessä. Me odotamme nyt taas kaikki tällä tuloksella loistoiltaa tällä loistoporukalla. Olen niin tyytyväinen, että onnistuimme järjestämään niin kivan illan ja ensi kerralla kaikki aikovatkin olla alusta loppuun asti mukana (nyt osa luovutti, mutta se ei meidän menoa hiljentänyt). Mulla oli terassilla päällä H&M:n kiilakorot ja New Lookin mekko sekä Sveitsin Manorista ostettu käsilaukku. Mulla oli sama asu muuten töissä, mutta leggingsit alla ja neule päällä. Näin siirryttiin sitten kivasti iltapäivädrinkeille ;)

Näillä asuilla tytöt sitten lähtivät baariin! Joukko vähän harveni, mutta bileet eivät kärsineet. Tuossa kuvassa päällä on Vero Modan vyötäröfarkut (me love!), Lindexistä ostettu kaulakoruhärpäke (which I also love), H&M:n musta perustoppi ja Banana Republicin ohut cashmir-silkkineule, joka on aivan ihana kesäneule! Tässä meitä sitten oli kauniita naisia kokonainen kööri ja näillä mentiin vielä iltaa jatkamaan. Minä olen hyvin, hyvin onnellinen illan onnistumisesta, hyvästä seurasta, kauniista säästä, mahdollisuudesta tanssia koko yön läpi ja KESÄSTÄ!

The Rut

Tällä hetkellä kaikki on oikeasti muuten hyvin, mutta painonpudotus ei etene. Toisaalta, onneksi se ei ole ottanut takapakkiakaan, sehän olisi kamalaa. Ja tiedän, mistä ongelmat johtuvat: en vain ole jaksanut pariin viikkoon yrittää niin paljon. Tämä viikko on alkanut hankalasti, koska en ole vielä tottunut töiden vaatimaan hyvin aikaiseen rytmiin ja siksi olenkin ollut ihan sippi. Eilen kauppareissulla olin niin väsynyt, että tuntui kuin henki ei kulkisi kunnolla. Olen silti onnellinen, että opeharjoitteluni on nyt virallisesti suoritettu ja nyt vaihdoin ympyröitä taas tähän melko vakituiseksi käyneeseen kesätyöpaikkaani jo näin huhtikuun puolella.

Olen päättänyt Helsingin jälkeen ottaa eteeni uuden haasteen: shoppailukiellon. Tarkoituksena olisi olla pääsiäisestä vappuun säästökuurilla sekä talouden tasapainottamiseksi että ostosten järkeistämisen takia. Haluaisin pari ekaa tiliä visusti talteen ja lisäksi olemme Housboyn kanssa sijoittamassa Nizzan matkaan. Tällä hetkellä lennot sinne maksaisivat Norwegianin kautta yhteensä vain noin 440e (tähän siis kuuluu liittymälennot Helsinkiin täältä pohjoisesta). Itse haluaisin edelleen eniten uuden Lontoon matkan, mutta toisaalta Nizzassa yhdistyisi halpamatkan edullisuus, rantaloma ja kaupunkiloma. Viikkoon saisi mahtumaan paljon nähtävää, tehtävää ja toisaalta lomailua ja löhöilyä. Lisäksi Etelä-Ranskan väestö on mielestäni keskimäärin paljon sydämellisempää ja mukavampaa kuin esim. Pariisin seudun ihmiset. Ja minähän puhun sujuvaa ranskaa, joten siitäkään ei ole kyse kanssakäymisessä.

Muissa aiheissa tuli vielä mieleen, että on ollut ihanaa huomata, että hiihtokelien hävetessä juoksu on alkanut minulta sujumaan. Jalkavaivat ovat väistyneet ja minä olen oppinut juoksemaan järkevästi. Etukäteenhän pelkäsin siksikin hiihtokauden loppumista, että välikauden aikana ei juuri voi rullaluistella pyöräteillä lojuvan märän ja soran takia. Nyt siis pystyinkin juoksemaan ja varmaan kymppikin kohta taittuisi. Tuntuu matkana pitkältä, mutta sunnuntaina Housuboyn kanssa taittui vahingossa 7,5 km. Nyt olen sitten antanut itselleni luvan rahallisesti jo satsata urheiluun ja on todella mukavaa treenata kivoissa urheiluvaatteissa eikä vain jättiteepaidoissa.

Ja torstaina on vuorossa Helsinkiin lähtö, jesjesjes! Me ajamme täältä Lapista yötä myöten siskoni, Housuboyn ja Rokkarin kanssa. Perjantaina menen hävittämään sitten rahani ja illalla Semmareiden klubikeikalle Virgin Oiliin (ah, ihanuutta!). Lauantaina ohjelmassa on HipHopin SM-kisat Barona-Areenalla. Odotan kuin kuuta nousevaa kahden nuoremman siskoni taidonnäytteitä! Illalla mennäänkin sitten jonnekin syömään Helsingin Serkun kanssa ja sunnuntaina nään kotimatkalla Jääprinsessan. Voi ihanuuksien ihanuus! Rankka viikonloppu edessä, mutta toisaalta pääsiäisen aikana voi taas rentoutua.

p.s. Haudon mielessäni blogiini arvontaa, sillä olen bloggaillut jo 4 vuotta! En vain oikein osaa keksiä palkintoja. Onko mielestänne itse tehty myssy kiva? Sellaisen ainakin osaan tehdä nätisti. Toki palkintoja täytyisi keksiä useampia :)

Scream if you wanna go faster

New me! Ihanaa, kun kilot karisee! Saatan kohta pystyä ostaan rintsikat ihan halvemmistakin liikkeistä, M-koon hame näyttää tosi kivalta ja tähän siis törmäsin eilen pienellä ex tempore -shoppausreissulla. Helsinkiä ootan silti kuin kuuta nousevaa. Tää hame on siis Vero Modasta ja tuo iki-ihana tuubihuivi, josta en raski ikinä varmaan luopua, on Ginasta (toki joudun siitä luopumaan varmaan jo puolen vuoden päästä, kun se on osasina tuosta yleisestä laadun tasosta päätellen..)

Nyt, kun minulla on taas lupa ostaa pienempää kokoa, olen ostanut sitä jonkin verran. Toisaalta, olen niin innostunut uusista muodoista, että taidan jatkaa vielä valitsemallani tiellä - tavoitteeni on siis alun perinkin ollut päästä takaisin S-kokoon. Minulla on taipumus keskivartalolihavuuteen, joka on tunnetusti se kaikista vaarallisin tyyppi, joten nyt kun tämä on vielä kivaa, niin täysillä mennään :)

Olen jaksanut opetusharjoittelun ja elämänrytmini mukana vain ja ainoastaan liikunnan avulla. Pohjoisen Tyttö on ollut minulle korvaamaton tuki sekä liikunnassa että auskultoinnissa. Elämä maistuu tällä hetkellä mahtavalle! Olen saanut uutta puhtia elämääni, koska en enää nuku päikkäreitä ja telkkarinkin olen jättänyt kiinni paljon useammin. Aamu starttaa kaurapuurolla ja mehukeitolla ja päivärytmi on säännöllinen. En myöskään kuku yömyöhään. Ulkoilu on mahtavaa hiihtosuksilla, mutta pelkään hieman lumien sulamista, sillä juoksija minä en ole.

Viikonloppuna meillä oli ilo käydä Apulannan keikalla. Siinä sitten Toni Wirtanen tuli kysyneeksi, kuka yleisöstä on ollut ainakin puolet elämästään fani, ja pakkohan se oli myöntää - kauhunsekaisin tuntein. Olen siis jo 24!! Synttärit meni pari viikkoa sitten ja niitä juhlittiin Jennin keikalla. Ensi vuodeksi mietimme jo täyttä häkää viiskymppisiä Parhaan Ystävän kanssa (Lontoon reissu on mainittu! Ihanuutta ajatuskin!!) Paras Ystäväni sai kuitenkin paremmat bileet Apiksen keikalla, sillä herrat soittivat lähes kahden tunnin keikan. Toivon samaa myös Semmareiden klubikeikalta Virgin Oilissa parin viikon päästä.

Moni on kysynyt, mitä nyt teen eri tavalla, kun olen alkanut saada tuloksia laihdutuksella. Yksinkertaisesti liikun enemmän ja syön vähemmän roskaa. Kyllästyin olemaan ikuinen laihduttaja lopullisesti, kun ystäväni Muotibloggaajan kanssa käymämme keskustelu meni näin:

Muotibloggari: "Mun kaveri meni naimisiin Kemin Lumilinnassa. Se oli siistiä. Kaikilla vaan oli jotku kelkkahaalrit päällä, mutta oli tosi niiden näköset häät."
Minä (vilkaisten Housuboyta): "No hyi, mikä junttien riemuvoitto jokku kelkkahaalarit! Me ainaki mennään naimisiin jossain Balilla, missä kukaan ei tosiaan tarvi muuta ko bikinit päälleen korkeintaan, eikä tarvi palella!"
Muotibloggari: "No sitten sun pittää olla kymmenen vuotta laiharilla ennen sitä!"

Tajusin heti, että ystäväni tarkoitti enemmänkin ikuisuusprojektiani kuin sitä, että pitäisi minua valtavana. En tosiaankaan suuttunut vaan sisuunnuin itselleni. Lisäksi tajusin, että valitin painostani aivan liikaa ja tein aivan liian vähän. En minä ollut mikään olosuhteiden uhri, olin itseni uhri. Olikin kaksi vaihtoehtoa: lopeta valitus tai tee asialle jotain. Ja koska tiesin, etten voi olla onnellinen siinä koossa, piti alkaa tosissaan tehdä jotain. Simple as that.

Ja sitten vielä: huomenna pidän viimeisin auskultointituntini ja jännitän sitä ihan hirveästi, koska olen kasannut itselleni paineet maailmanhistorian upeimman tunnin pitämisestä. Olen niin perfektionisti kyllä, että käytän varmaan kaikki kesälomanikin opettajana kerätäkseni mahtavia ideoita tunnilleni! Wish me luck!

Ihanaa loppuviikkoa toivottelee,
Sho(e)paholic

Uudet rakastuksen kohteet

Olen tehnyt paluun juurilleni. Tämä kaikki liittyi siis siihen elämäntaparemonttiin, josta jo täällä olikin juttua, mutta en nyt aio taas jauhaa mun laihtumisprojektista. Sanon vaan sen, että mun vaateostokielto pätee edelleen. Aion kokeilla kohta jalkaan kokoa pienempää, mutta vielä en halua masentaa itseäni. Mutta ne uudet vanhat rakkaudet:

1) Liikunta
Tässä uusin juttu on Zumba. Suosittelen tosiaan, että jos teillä on mahdollisuus, kokeilkaa! Hyvän ohjaajan tunnilla palaa oikeastikin kaloreita ihan huomaamatta ja zumban idea on, että kaikilla on hauskaa eikä niinkään, että kaikki osaisivat täydellisesti. Itse kun tanssineena henkilönä osaan nuo lantion irtonaisuudet ym. naureskelin ekat tunnit joillekin "säheltäjille" ja panikoin siitä, miltä itse näytän. Tässä zumbassa on kuitenkin sekin hyvä puoli, että olen oppinut vain päästämään siitä tunteesta irti. Entä sitten, jos näytän vähän tyhmältä? Kyllä jotkut muutkin näyttää! Eli tanssi on taas palannut elämääni tavalla tai toisella, kuten myös hiihto, jota rakastan näköjään edelleen, kun lapsenakin.

2) Lukeminen
Liimaan nenän nykyään kirjaan aina ennen nukkumaanmenoa. Se auttaa nukahtamaan, tarjoaa seikkailuja mielikuvituksessa ja näin ollen virikkeitä aivoille. Oiva rauhoittumistapa minulle.

3) Kutominen
Näpertäminen on minulle aina ollut tosi kiva harrastus ja kutomisen olen löytänyt uudelleen. Puikkojen kilinä rauhoittaa minua ja samalla voi katsella telkkaria tai kuunnella musiikkia. Itselle olen jo tehnyt sukat ja säärenlämmittimiä kaksin kappalein ja innostus jatkuu. Ohjelmassa on seuraavana pipo.

4) Musiikki
Olen taas alkanut kuunnella musiikkia uudestaan enemmän kuin katsomaan vain televisiota. Televisio menee nykyään mulla kiinni viimeistään klo 24 arkisin ja muutenkin olen yrittänyt taas oppia sen huudattamisesta turhaan poissa.

5) Ruoan laittaminen ja sen ravintoarvoon kiinnittäminen
Nautin enemmän ruoasta nyt, kun teen sen tosiaan aina alusta loppuun itse. Nautin siitä, että ruoka ainakin minua ja Housuboyta miellyttää, joten näytän olevan siinä hyvä. Tällainen ruoka auttaa mua jaksamaan paljon paremmin ja muistamaan taas, kuinka hyvin minut on kotona opetettu terveelliseen ruokaan.

6) Shoppailuhimojen hillintä
Elämä ei ole ainoastaan uusia vaatteita, joten olen päättänyt, että kun kaapistani jo löytyy kaikkea ja vähän liikaakin, voisin alkaa panostaa enemmän rahaa laatujuttuihin. Ostan vain vaatteita, joita en voi unohtaa ja ennen kuin laihdun ainakin vaatekoon verran, en osta mitään muuta, kuin alusvaatteita tai legginsejä, toppia yms. halppisjuttuja. Aion jatkossakin tietysti ostaa niin sanotut perusjutut edullisesti, kun niitä kuitenkin tarvii uusia tiuhaan, mutta pyrin jatkossa mieluummin panostamaan laatuun kuin määrään. En ollut kenkäfriikki lukion alussa, shoppausfriikki aina. Nyt kuitenkin haluan oppia taas arvostamaan muitakin - syvällisempiä - asioita.

That said...
Kävin Nellyn nettikaupassa kuolaamassa näitä kaunokaisia :D

Tämän haluaisin ehdottomasti, sopii kaikenlaisille vartaloille!

Söpöilymekko :)

Jos pääsen kokoon 36, haluan tän mekon ihan ehottomasti biletykseen Sex and the City -tyyliin.

Maximekko, josta tykkäisin tositosi paljon!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Ai niin! Mitä laitetaan päälle, jos on viikonloppukurssi, jossa kuuluu olla mukavat, lämpimät möyryämisvaatteet, jotka sitten pitäisi näppärästi vaihtua drinkkiasuksi paikalliseen pubiin. Oon miettinyt jättihuppari ja leggareita. Sitten vois vaihtaa sen hupparin johonkin juttuun siihen leggingsien päälle. Saappaat jalkaan. Ideoita?

Tänään -4

Ei, tämä ei ole meidän pakkasasteet: tää on mun painoni putoamisluku! Siis kuinka helposti se on loppujen lopuks lähtenyt! Kävin tänään hiihtolenkin jälkeen vaa'alla ja reilu neljä kiloa on lähtenyt (, kun mun tukka on kuiva, tiedän, kuinka lähellä -5kg olen). Joulun jälkeen olen siis tapsan tansseista lähtien katsonut, mitä suuhuni laitan. Makeannälkään olen ostanut aina vain tyyliin pari niitä pientä lakritsapatukkaa (0,25e/ fazer) ja aina ennen ostoksiani olen pakottanut itseni miettimään vartin, haluanko todella todella paljon. Ja liikuntaa olen lisännyt elämääni: ti käydään jumpassa, ke salilla ja to ja su mulla on aina sähly (tuo tosin on ollut jo viimeiset neljä vuotta). Pe tai la pyrin käymään hiihtämässä kotipaikkakunnalla tai Oulussa, riippuu kummassa olen. Oulussa on ihan paska hiihtää verrattuna kotipaikan hiihtokeskukseen).

Mutta että näin! Vielä pitäs siis 10kg lähteä, että olisin takaisin siinä ihannepainoindeksissä, mutta enää ei tunnu yhtään niin mahdottomalta! Olen aivan pilvissä. Ja tässä ne positiiviset vaikutukset elämääni:

-kaikki ei vituta/ väsytä/ masenna
- vastoinkäymiset ei tunnu enää läheskään yhtä vaikeilta
- ylipitkät päiväunet ovat jääneet PALJON vähemmälle
- ei ole pitkiin aikoihin ollut ällöttävää turvonnutta oloa
- jaksan hymyillä paljon enemmän
- jaksan tehdä kaikkea muutakin paljon enemmän
- odotan innolla sitä aikaa, kun haluan ostaa taas vaatteita (oon päättänyt, että en osta uusia, ennen kuin pääsen takaisin edes yhtä koko alemmaksi)
- on paljon kivempi löhötä hyvällä omatunnolla päivän liikuntareenin jälkeen, kun tietää, että ei vaan löhöä vaan on myös tehnyt jotain

Ja kaikista ihaninta: mun iho paranee. Liikunta tosissaan auttaa ja varsinkin ulkoliikunta. Kerronpa teille, että jos teillä on illalla bileisiin lähtö, niin mikään hinkkaus, puunaus, kasvokuorinta tai -naamio ei auta luomaan sellasta ihanaa hehkua kasvoille kuin piipahdus hikilenkillä: kasvot loistaa ja poskilla on terve puna. En ole tarvinnut läheskään niin paljon tuskastelua peilin edessä ennen juhlimaan lähtemistä, kun on käynyt liikkumassa (ja suihkussa) ennen pynttäytymistä.

Eihän ihmisen onnellisuus painosta tai vaatekoosta ole kiinni, tai siis niin kaikki sanoo, mutta minun on :D olen ollut vielä lukiossa kokoa 34 ja nyt olen kokoa 40, enkä tunne oloani mukavaksi - päinvastoin. Kerronpa teille, että kun on kokoa 34 ainoa vaatemalli, jota täytyy vältellä, on mammatoppi. Ja se on taas tällä hetkellä melkein ainoa paitamalli mun kroppaan. Ei ole konsti eikä mikään pukeutua hienosti, jos on hoikka, mutta tämä pienikin ylipaino vaatii jo taitoa. Jos vain saisin sen vanhan itseni takaisin, voisin taas heittää päälleni topin ja farkut ja olla oikein onnellinen siitä, että yksinkertaisetkin vaatteet näyttäisivät taas kivoilta. Puhumattakaan siitä, miten paljon paremmin jaksan, kun elämässäni on muutakin kuin opiskel/ työ, ruoka ja nukkuminen.

Ihanaa ja reipasta viikonloppua kaikille! (ja kyllä, kirjotin just tällasen ärsyttävän ylipirteän liikunnan mainostuspuheen tänne, deal with it ;)

Suoraan sanottuna suurinpiirtein sellaista elämä on

Minun kesäni työrupeama lähenee loppuaan elokuun myötä. Minulla on ollut aivan ihana kesä! Olen nauttinut joka aamu siitä, että saan mennä töihin, saan tavata kivoja työkavereita, meillä on hyvä ilmpaiiri ja kiero huumori sekä siitä, että palkka kilahtaa tilille oikein ja ajoissa. Toissa viikko oli oikein rankka kahden henkilön lomittamisen ansiosta, mutta siitäkin selvittiin. Toki joinakin aamuina olisi ollut kiva jäädä vielä nukkumaan, mutta toisaalta olenkin liukumasta huolimatta repinyt itseni ylös viiden jälkeen ja ollut työpaikalla puoli seitsemältä. Silti en ole ajatellut kertaakaan, että pakko mennä töihin, ehen. Minä saan käydä töissä ja ihana niin.

Tässä on sitten se kivoin uutinen: minä olen tienannut itselleni kesän ajan ulkomaanmatkaa, jolle lähdemme Housuboyn kanssa syyskuussa. Matkamme on täydellinen, kunhan saamme vielä hankittua loman ajalle sijoittuvaan jalkapallopeliin liput. Me suuntaamme siis taas Lontooseen! <3 Ja jos hurahdan siihen kaupunkiin yhtään enempää, alamme varmaan miettimään Housuboyn kanssa vakavasti muuttoa ulkomaille joksikin aikaa, kun olemme vielä kumpikin nuoria.

Elämänmuutokseni sujuu nyt aika mukavasti. Olen puolessatoista viikossa vaa'an mukaan pudottanut 1,5kg painosta siitäkin huolimatta, että viikonloppu tuli väliin ja lauantaina tapahtui pieni notkahdus herkuttelun muodossa. Mutta olen ylpeä itsestäni, sillä perusluonteeltani olen laiska ja nyt olen jaksanut jo puolitoista viikkoa pysyä päätöksessäni liikkua, syödä terveellisesti ja laihtua. Tämä lopullinen kylmä saavi vettä niskaan päätöksessäni oli pikku käynti vaa'alla tuolloin 1,5 viikkoa sitten ja ymmärrys siitä, että olen seurustelun aloitettuani lihonut 15kg. Kaikki kyllä sanovat, että sitä ei huomaa (, koska se on tullut niin pikku hiljaa), mutta minä huomaan: en jaksa samalla tavalla, väsyn helpommin portaissa, en jaksa juosta juuri ollenkaan, tunnen oloni raskaaksi ja lähes joka kerta, kun näen vatsani, tulee kamala morkkis. Kaikista vaikeinta tässä remontissa? Vaivannäkö. Se, että ei voi hakea pitsaa, kun ei jaksa tehdä ruokaa tai kiinalaista tai mussuttaa vain jotain. On pakko kasata itselleen välipalaksi ruisleipä raejuustolla ja kalkkunalla tai pitää työpaikalla koko ajan naposteluporkkanoita käden ulottuvilla. Kaikki täytyy aluksi suunnitella. Joskus terveellisesti syöminen on tullut minulta todellakin luonnostaan, mutta nyt siihen on ikään kuin opeteltava takaisin. Onnekas olen siksi, että ne eväät minulta löytyy: äitini on opettanut minut hyvin tähän ja olen pienestä pitäen tiennyt, miten pitäisi ja ei pitäisi syödä.
Olo on kuitenkin jo nyt parempi ja joka liikuntasuorituksen ja pullapalan ohituksen jälkeen taputan itseäni selkään: pikku hiljaa. Toivoisin, että ihonikin alkaisi jo pian reagoida muutokseen, sillä se on edelleen pahassa pahassa kunnossa. Kasvohoito olisi varmasti omiaan.

Vielä näin viikon alkuun lisään, että viime yö meni meillä todella vakavassa keskustelussa Housuboyn kanssa ja minulla ei ole ikinä ollut näin helpottunut olo. Asiat saatiin puhuttua halki - minun huono käytökseni Housuboyta kohtaa, mistä se johtuu ja mitä pitäisi tehdä. Ihmettelen edelleen, miten Housuboy on jaksanut katsella tätä kiukutteluani niin kauan. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että saatan oikeastikin olla onnistunut muuttamaan Housuboyn elämänasenteita ja ajattelutapoja omalla asenteellani ja perheeni esimerkin avulla. Plus minulla näyttää olevan käsissäni kultakimpale. Tämä päivä taitaa mennä vähän väsyhuuruissa, mutta eiköhän se tästä. Toivotaan parasta ja itse ainakin menen tänään aivan uudella ja keveällä mielellä kotiin :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Hiphei!

Voi olen saanut vaikka mitä aikaan ja elämääni kuuluu taas kaikkea jännää! Ensinnäki laitoin uuden puhelimen ja miniläppärin. Ja voi että Soneran mokkula on ONNETON, WORTHLESS, PEACE OF SH...orbet.. Laittakaa jonku muun firman netti. Mulla on onneks täällä Oulussa PSOAS:in CampusBaana, joka on 100-meganen ja toimii loistavasti, mutta toi soneran oma liikkuva laajakaista kaatuu jatkuvasti ja tilettää tämän tästä koko koneen samalla ihan toimintakelvottomaksi. Mutta nyt siis uskaltaa taas datailla, koska kone (toistaiseksi) toimii.

Siskoni Keskimmäinen muutti uuteen kotiin ja sitä oltiin sitten juhlimassa. Harmi vaan, että kuvasta puuttu bileiden kypäräteema, meillä oli siskoni Kuopuksen kanssa mahtavat potat. Tosin ei voitettu. Keskimmäisestä ja minusta ei ole mulla kuvaa.

Minulla on päällä leggingsit H&M:ltä, farkkuliivi promod, mekko new look, rannekorut GT ja kaulakoru AvantPremier. Kuopuksella päällä mekko (mun, joka pysyy yllä tolla vyöllä) New Look. Muista en tiedä.

Sitten muihin asioihin. Olen ollut aika tyrmässä ja väsynyt edelleen, vaikka yleinen taistelumieli on selvästi parantunut ja koulu on mennyt tänä vuonna todella hyvin. Sain juuri tänään esiteltyä kandini ja yleisesti ottaen sain positiivista palautetta. Taputtelen itseäni joka päivä olalle siitä hyvästä, että opintoni nyt etenevät hyvää tahtia. Oikeastaan se tarvitsi vain sen, että mittaan voimavarani järkevästi: ei liikaa kursseja, joista pisteitä ei kerry tarpeeksi. Olen keskittynyt siis tänä vuonna enemmän opiskeluun ja kursseilla, joista saa kohtuullisesti pisteitä. Kun taas esim. ranskan opintoni ovat aika jäissä. En vain jaksa tällä hetkellä 2h/vk -kurssia, jota käydään vuosi ja tuloksena 3 op.
Olen alkanut miettimään paljon terveydentilaani. Liikunta on jäänyt luvattoman vähälle ja kun vertaan kroppaani parin vuoden takaiseen, huokailen kaihosta unelmakroppaani. Muistelen kaiholla aikaa, kun liikuntaharrastusten ansiosta olin kokoa 34/36 ja lihakset erottuivat nätisti ja naisellisesti, mutta ennen kaikkea: olin terve, energinen ja positiivinen. Olen pohtinut paljon myös painoani - lähinnä sitä, että en ole tyytyväinen. Oikeastaan ongelmana ovat vain kädet ja vatsa. Ja koska oikeastaan lihon vain vyötärölle ja vatsanseudulle eniten, kyseessä on kaikista vaarallisin lihomistyyppi. Olen ajatellut siis terveyttäni ennen kaikkea. Lisäksi sitä itsetuntoa ja terveyttä, joka uhkui minusta näissä kuvissa:

Näin ollen olen miettinyt tapoja parantaa terveyttäni. Olen syönyt liikaa roskaruokaa sekä sokeria ja tällä viikolla aloitin hiljalleen korvata karkkia jugurtilla, rahkalla, hedelmillä ja avokadolla. Olen myös Ellenin ansiosta alkanut oikeasti harkita lihan vähentämistä ruokavaliosta. En lupaa, että minusta tulee vegetaristi, eikä minusta todellakaan tule vegaania. Tällä hetkellä olen tämän viikon pysytellyt kanassa ja kasviksissa ja koittanut pitää silmällä proteiineja ja vitamiineja, joita tarvitsen saada. Ja olo on keveämpi ja terveempi. Sokerin korvaaminen luonnollisella sokerilla on aiheuttanut hieman päänsärkyä (luulen), mutta uskon suunnan olevan parempi. En osaa olla mitenkään absolutisti näiden asioiden suhteen, joten heti en voi kelkkaani kääntää, sillä rakastan esim. jauhelihatortillaa paljon enemmän kuin kanavaihtoehtoa, mutta ehkä kokeilen kalkkunanjauhelihaa ensi kerralla. Tavoitteena on kuitenkin päästä takaisin mukavuuspainoon.
Ongelmana on ainoastaan liikunnan lisääminen päivittäiseen ohjelmaani, sillä olen patalaiska. Oikeastaan vain salikäynti saa minut liikkumaan, koska silloin hoidan kaiken kunnolla. Yliopistossa ei todellakaan ole pulaa liikuntamahdollisuuksista, se on varma. Tällä hetkellä harrastan liikuntaa vain kahdesti viikossa käymällä pelaamassa 1,5h sählyä ja rakastan sitä joukkuelajiluonteen takia. Tanssi ei ole nyt mahdollista, mutta hiihtoa rakastaisin. Oulussa vain ei ole minulla suksia. Kotona käydessä ongelmana on se, että auto on Housuboyn ja me harrastamme niin eri lajeja. Tosin ensi viikolla meillä on sovittuna, että minä menen siksi aikaa hiihtoladulle, kun hän menee huitomaan palloa.

Olen siis päättänyt parantaa kaikkia elämäni aspekteja, sillä tämä positiivisuus ja sen kasaantuminen on aikalailla kuin huumetta: lisää pitää saada :)!

'cause I'm hot then I'm cold

What a weekend so far!Friday was awesome until the evening. The raclette thing got cancelled and I was so disappointed! I was prepared to spend the entire evening alone. Luckily the (hot) brother of my host mother came around and took me out to get a drink and then out with his friends. And mum, you really should not read this, but if you do I DID NOT PARTICIPATE! We went to the mountains to an abandoned vineyard road to see the near-by villages from the above (actually quite romantic) and to - smoke pot. Luckily the brother refused it so I felt safe going home and I was left alone - they didn't even offer. There were only six of us and we just hung out listening to music. It wasn't that special and after seeing how it was in France I wasn't that surprised that they would do that here as well.

Huih, mikä viikonloppu tähän asti! Perjantai oli huippu iltaan asti. Sitten Raclette-juttu peruuntui ja olin tosi pettynyt! Olin valmistautunut viettäämään koko illan yksin. Onneksi se isäntäperheeni äidin (hottis) veli tuli käymään ja vei mut kaljalle ja ulos kavereidensa kanssa. Ja äiti, sun ei tosiaan kanttis lukea tätä, mutta jos teet sen niin EN OSALLISTUNUT TÄHÄN! Me mentiin vuorelle jollekin hylätylle viinitarhatielle katsomaan lähellä olevia kyliä korkeammalta (itse asiassa aika romanttista) ja - polttamaan pilveä. Onneksi veli kieltäytyi siitä, joten tunsin kotimatkallakin olevani turvassa. Minut jätettiin rauhaan - eivät edes tarjonneet. Meitä oli vain kuusi ja hengailtiin siellä hetki kuunnellen musiikkia. Ei mitään erikoista ja nähtyäni jo kerran meiningin Ranskassa en ollut kovin yllättynyt tästä käänteestä, että samaa tapahtuu täälläkin.

My new shoes are divine. I went to school on Friday and you know that feeling you get when you know you look good? It doesn't happen that much (to me at least) but when it does you can just walk with cofdence and you know you're turning heads. I love it when it happens and on Friday it really did! I was so happy! Here some pics to judge for yourselves if I was delusional.
Mun uudet kengät on jumalasta. Menin perjantaina kouluun ja tiedättekö sen tunteen, kun tietää, että näyttää hyvältä? Ei tapahdu (mulle ainakaan) kovin usein, mutta silloin kun niin käy, voi vaan kävellä itsevastmasti ja tietää, että kääntää päitä. Rakastan sitä tunnetta ja perjantaina kävi noin tosiaankin! Olin niin onnellinen! Tässä pari kuvaa, että näettekö olenko vain harhainen ihminen :D
And today it's my B-day! Here's what Sunshine sent me for my birthday. Thank you so much my love! (The text says: Reach for the stars)
Ja tänään mullon synttärit! Päivänsäde lähetti mulle tällaisen. Kiitos kultaseni niin paljon!

My parents sent me chocolate, salmiak, liguorice, the books Confessions of a Shoplaholic and Robinson Crusoe. My friend Comic Book Hero composed a little poem (and didn't say no when I told him I'd post it on my blog).
Vanhempani lähettivat suklaata, salmiakkia, lakritsaa ja kirjat Himoshoppaajan tunnustukset ja Robinson Crusoe. Ystäväni Sarjakuvasankari sävelsi pienen runon (ja ei kieltänyt, kun sanoin lätkäiseväni sen tänne. Sori tää on enkuksi enkä ala raiskaan toisen runoa kääntämällä sitä.

Golden hair and shoes, oh, so shiny,
Posh clothes and new moisture cream,
You can all just go and kiss my hiney,
And my intention is not to be plain mean,

Since the things important in you go far below the outer skin!

Heart full of caring warmth, actions often misunderstood,
Because a face where a clever smirk is so timely booked,
might hatch its bearer very undeserved grudges to brood,
and make a kind and sweet, if only proud, soul overlooked,

So a shell hides a gentle heart like a pearl inside the clam-kin!

I guess this poem is just a lengthy way to say hello,
Happy birthday to you and let your day be mellow!

TOday we went out to terace and the sun was shining and it was +17 outside! In the evening the program is to go to the movies and get a drink (or two) ja huomenna Tour de Suisse. Hauskaa loppuviikkoa!
Tänään käytiin terassilla ja aurinko paistoi sekä oli +17! Illan ohjelmissa leffa ja lasilliset. Huomenna Tour de Suisse! Hauskaa loppuviikkoa!

karkkia, shoppailua ja iltajuhlat

Rankkaakin rankemman kahden luennon jälkeen lähdin kaupunkiin hakemaan Housuboylle synttärilahjaa (Onnea kulta!). Päädyin sitten ostamaan Simpsonit-sarjakuvakirjan :) kahdestakin syystä: 1) Herra on fanaattinen Simpsoni-fani 2) minä haluaisin, että hän lukisi enemmän :D lahja laitettiin mulle nätisti pakettiin :)




sieltä suunnistin alusvaateosastolle ja löysin nämä ihanuudet.

Olen hulluna kultaisen ja valkoisen yhdistelmään. Tässä tapauksessa epäilin ehkä kolme sekuntia. Ja nuo olivat älyttömän halvat: vain kolmekympiä yhteensä. Naisten osastolta löytyi nyt se ihana katkaistu jakku, jota olen metsästänyt iät ja ajat (anteeksi upeat kuvaalahjani):


Tiedostan myös tuskallisen hyvin, että tarvin kuorinta-aineen kasvoille. Joten kipitin alakertaan kosmetiikkaosastolle. Juteltuani hetken Biothermin konsultin kanssa sain hänet tarjoamaan ilmaistesteriä kotiin Biopur-sarjasta, joten sitä sitten kokeillaan tänään. Olen edelleen katkera, että Acnopurin teko lopetettiin! Se oli minulle aivan unelmamössöä! Sitten ostin tarjouksesta sen Ciliniquen ihonhoitosarjan ja nainen laittoi mulle mukaan vielä jonkun anti-blemish -sarjan testerit mukaan, hihhih ;)! KOlmisarjan rasva on überihana!

Shoppailemassa ja luennolla käytiin näillä.
Siinä ne vatsamakkarat taas on :( noh, ainakin teillä muilla saattaa olla parempi olo omasta kropasta :D seistessä tilanne ei ole todellakaan noin paha (selittää ne hiihtäjätkin). Onneksi huomenna pääsee kotiin ja liikuntaa on viikonloppu täynnä! Ja ei ole mitään mahdollisuuksia shoppailla! Jei! Farkut on Vilan (10e löytö) ja T-paita Your Facen, kuten huivikin. Nahkatakin olenkin näyttänyt jo kerran<3


Tässä vielä se karkkihaaste Tiitiltä. Sen jälkeen ohjelmassa on ESN city rally vaihtareitten kanssa ja ilta Onnelassa :)


ALoitetaan ylhäältä: Eka punakultainen on toffeeta. Ah ja huoh! Rakastan pehmeää toffeeta, sitkasta toffeeta ja ennen kaikkea lakritsitoffeeta. Makuunista ei saa lakritsitoffeeta, mutta Ruotsista Candy WOrldista saa ja olen koukussa niiden ralliruutukarkkeihin ja lakuneliöihin. Sitten on Dumlet, koska mitä ne ovatkaan? Aivan, toffeeta! Mansikkaremmit ovat nam! Ainoat remmit, jotka kauhon pussiini ovat mansikkaa. Alla on lakukaloja, joita olen syönyt penskasta asti. Ne ovat edelleen hyviä. Keskellä olevat lumipallot ovat parhaita, JOS ne olisivat pehmeitä (mutta nykyään saan nykyään vaan kaivella niistä irti hampaideni paikat...) ja tapanani on ottaa aina pari mansikka- ja banaanityynyä, koska ne ovat jo niin klassikoita. Ai niin ja olen nyt ollut Housuboysta erossa kolme viikkoa, joten miten tämä tyttö suhtautuu koti-ikävään? Ottaa alitajuisesti pari Housuboyn lempikarkkia mukaan, koska niin hän aina kehottaa kotonakin tekemään. Ihan pikkasen säälittävää. Huomenna pääsen onneksi kotiin :D

reipas tyttö

Tänään oli laiska päivä sikäli, että en mennyt kuin yhdelle luennolle. Jotenkin oli myös muuten laiska olo, joten päälle meni Henkkamaukan läskiteltta (siis kaikki, jotka peittää pienen pömpän, ovat minusta läskitelttoja), peruspillifarkut ja luottosaappaat sekä luottonahkatakki. Tässä tosin nahkatakki ei vielä ollut päällä - eikä hymykään. Paita H&M, farkut samaten, saappaat Andiamosta, alkuperäinen hinta oli 136e mutta sain ne 50e alennuksesta ja ei olisi silloin pitänyt ostaa mitään, mutta onneksi vaiensin omatuntoni ja ostin, koska nuo sopivat vaikka kaurapuuron kanssa!


Tuossa kaverina oli sitten siis henkkamaukan ruskea tekonahkatakki, joka sopii noihin saappaisiin kuin nenä päähän (aika jännä :D). Koska koin näyttäväni aika tylsältä ilman varsinaista meikkiä ja tuossa väriskaalassa laitoin päähäni vielä tämän kukkasen, jonka olen sosialisoinut äidiltäni joskus. Kukassa on mahdollisuus laittaa se rintaankin ja mallasin sitä kauan tohon rintaneulaksi tuohon paitaan, mutta kahdesta syystä en uskaltanut: 1) pelkäsin, miten törkeältä se muiden mielestä olisi näyttänyt (niinpä niin, taas nostin päätään se kuuluisa itsetietoisuus) ja 2) olen ennenkin saanut reikiä pelkällä neulalla menkkahaukan tuotteisiin.



Mutta sitten luentojen jälkeen raahasin lihavan perseeni uimahalliin. Raksilassa uinti maksaa 2,10e kerta ja minusta se on aika edullista. Tällä viikolla käytössäni on siis äiskän auto, joten ei tarvinnut murehtia sitä kuinka käy, kun ensin käyn uimassa, suihkussa ja sitten vielä pyöräile kotiin (eli uusi suihku ois tarvittu). Oli ensin hiukan itsetietoinen olo, koska en ole omasta mielestäni enää mitenkään bikinikunnossa. Mikä siinä on, että itse on varmasti paljon hoikempi kuin ne, joiden kroppia ihailen siellä hallilla kurvikkaina, mutta itse olen mielestäni vain röllykkämahainen? No siinä vaiheessa, kun saunaan sattui nainen, joka oli menettänyt toisen rintansa ja oli silti liikkeellä julkisessa uimahallissa, päätin lopettaa naurettavuuteni. Minä olen nainen ja sillä hyvä. Ja silti vedin vatsaa ihan pikkasen sisään kun kävelin hallissa ei-vedenalaisesti. Olen muuten maailman onnettomin räpiköijä.