Minun kesäni työrupeama lähenee loppuaan elokuun myötä. Minulla on ollut aivan ihana kesä! Olen nauttinut joka aamu siitä, että saan mennä töihin, saan tavata kivoja työkavereita, meillä on hyvä ilmpaiiri ja kiero huumori sekä siitä, että palkka kilahtaa tilille oikein ja ajoissa. Toissa viikko oli oikein rankka kahden henkilön lomittamisen ansiosta, mutta siitäkin selvittiin. Toki joinakin aamuina olisi ollut kiva jäädä vielä nukkumaan, mutta toisaalta olenkin liukumasta huolimatta repinyt itseni ylös viiden jälkeen ja ollut työpaikalla puoli seitsemältä. Silti en ole ajatellut kertaakaan, että pakko mennä töihin, ehen. Minä saan käydä töissä ja ihana niin.
Tässä on sitten se kivoin uutinen: minä olen tienannut itselleni kesän ajan ulkomaanmatkaa, jolle lähdemme Housuboyn kanssa syyskuussa. Matkamme on täydellinen, kunhan saamme vielä hankittua loman ajalle sijoittuvaan jalkapallopeliin liput. Me suuntaamme siis taas Lontooseen! <3 Ja jos hurahdan siihen kaupunkiin yhtään enempää, alamme varmaan miettimään Housuboyn kanssa vakavasti muuttoa ulkomaille joksikin aikaa, kun olemme vielä kumpikin nuoria.
Elämänmuutokseni sujuu nyt aika mukavasti. Olen puolessatoista viikossa vaa'an mukaan pudottanut 1,5kg painosta siitäkin huolimatta, että viikonloppu tuli väliin ja lauantaina tapahtui pieni notkahdus herkuttelun muodossa. Mutta olen ylpeä itsestäni, sillä perusluonteeltani olen laiska ja nyt olen jaksanut jo puolitoista viikkoa pysyä päätöksessäni liikkua, syödä terveellisesti ja laihtua. Tämä lopullinen kylmä saavi vettä niskaan päätöksessäni oli pikku käynti vaa'alla tuolloin 1,5 viikkoa sitten ja ymmärrys siitä, että olen seurustelun aloitettuani lihonut 15kg. Kaikki kyllä sanovat, että sitä ei huomaa (, koska se on tullut niin pikku hiljaa), mutta minä huomaan: en jaksa samalla tavalla, väsyn helpommin portaissa, en jaksa juosta juuri ollenkaan, tunnen oloni raskaaksi ja lähes joka kerta, kun näen vatsani, tulee kamala morkkis. Kaikista vaikeinta tässä remontissa? Vaivannäkö. Se, että ei voi hakea pitsaa, kun ei jaksa tehdä ruokaa tai kiinalaista tai mussuttaa vain jotain. On pakko kasata itselleen välipalaksi ruisleipä raejuustolla ja kalkkunalla tai pitää työpaikalla koko ajan naposteluporkkanoita käden ulottuvilla. Kaikki täytyy aluksi suunnitella. Joskus terveellisesti syöminen on tullut minulta todellakin luonnostaan, mutta nyt siihen on ikään kuin opeteltava takaisin. Onnekas olen siksi, että ne eväät minulta löytyy: äitini on opettanut minut hyvin tähän ja olen pienestä pitäen tiennyt, miten pitäisi ja ei pitäisi syödä.
Olo on kuitenkin jo nyt parempi ja joka liikuntasuorituksen ja pullapalan ohituksen jälkeen taputan itseäni selkään: pikku hiljaa. Toivoisin, että ihonikin alkaisi jo pian reagoida muutokseen, sillä se on edelleen pahassa pahassa kunnossa. Kasvohoito olisi varmasti omiaan.
Vielä näin viikon alkuun lisään, että viime yö meni meillä todella vakavassa keskustelussa Housuboyn kanssa ja minulla ei ole ikinä ollut näin helpottunut olo. Asiat saatiin puhuttua halki - minun huono käytökseni Housuboyta kohtaa, mistä se johtuu ja mitä pitäisi tehdä. Ihmettelen edelleen, miten Housuboy on jaksanut katsella tätä kiukutteluani niin kauan. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että saatan oikeastikin olla onnistunut muuttamaan Housuboyn elämänasenteita ja ajattelutapoja omalla asenteellani ja perheeni esimerkin avulla. Plus minulla näyttää olevan käsissäni kultakimpale. Tämä päivä taitaa mennä vähän väsyhuuruissa, mutta eiköhän se tästä. Toivotaan parasta ja itse ainakin menen tänään aivan uudella ja keveällä mielellä kotiin :)
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
1 kommentti:
Kuulostaa mahtavalta viikon aloitukselta!
Lähetä kommentti