Klara vappen hela natten

A quick look at what I've been up to before I have to dash away again. You can see how hurrying up gets you nowhere by the look of my photos. Firstly, I decided I'd finally take up this book. Stephanie Meyer's books have been praised since they came out so I thought now was about time.

Pikainen katse puuhaamisiini ennen kuin hätäilen taas matkaan. Näistä kuvista voi taas nähdä, että kiireessä ei tule lasta eikä paskaa. Ensinnäkin, päätin ottaa tämän kirjan kauniihkoon käteeni (oikeesti, mun kädet on tosi rumat, koska puren kynsiä). Stephanie Meyerin kirjoja on ylistetty siitä asti, kun ne julkaistiin ja ajattelin, että olisi jo aika.

I was supposed to get a jeans vest from Mick's, but ended up buying this lovely hoodie. And no, I'm not bloody wearing any make up. I do appologize for that and hope you have no nightmares.

Mun piti hankkia farkkuliivi Mick'siltä, mutta hups! ostinkin tän hupparin (jossa ei oo huppua). Ja ei, minulla ei piru vie ole meikkiä. Pyytelen anteeksi ja toivon, että ette näe painajaisia.


From the supermarket: A nail polish from Lumene and Rimmel for 2e a piece. The lipstick brush is for applying the concealer by Maybelline. I lost the previous brush.

Kaupasta: Lumenen ja Rimmelin kynsilakat ja Iberon uusi huulipunasivellin. Käytän tuota siihen, että laitan tota Maybellinen Dream Mousse concealer -peitevoidetta. Hukkasin edellisen.

This is me in Tuira shore on Sunday during the rowing contest. The day was nice and the company excellent. I was happy to see my most important Oulu friends again.

Tässä minä olen Tuiran rannalla soutukisan aikana. Päivä oli kiva ja seura mahtavaa. Olin onnellinen, että näin tärkeimmät Oulun ystäväni taas.

I also found a magazine, the only kind of chocolate I'll eat, some princess balloons and Winnie the Pooh serpentine for tomorrow for going to Oulu. Below this pic you can see why I need the choccy.. Yeah, I have to sow some statements on my overalls this evening.

Löysin myös lehden, ainoaa suklaata, jota suostun syömään, prinsessailmapalloja ja Nalle Puh -serpentiiniä huomiseksi Ouluun menoa varten. Tän kuva alla voitte myös nähdä, miksi tarvin tuota suklaata. Joo, ompelen illan aikana pari uutta mielenilmausta haalareihini.

I have to ciritique the Finns a bit about what happened in Onnela on Saturday. There was a lady on the dance floor. I politely excused myself and asked her if she please could move her handbag from the floor on a table so I wouldn't trample it while dancing. She rolled her eyes, and told me "what fucking ever". I could have been impolite or just ignored the tote. She did move her bag though. But I'm sick and tired of seeing and hearing people be total assholes even though you yourself are trying your hardest to be as polite as possible. And no, it is not an excuse people are drunk! It's not an excuse that's something that is to be expected. Why is it that in some other countries it's still inacceptable to behave like a jerk unless you're in Finland (or maybe some other countries that I won't name).

Pakko kritisoida vielä suomalaisia yhdestä jutusta, mikä tapahtui Onnelassa lauantaina. Tanssilattialla oli eräs nainen. KOhteliaasti pysin anteeksi häiriötä ja kysyin, voisiko hän ystävällisesti siirtää käsilaukkunsa lattialta pöydälle, jotta en polkisi vahingossa sen päälle tanssiessa. Hän pyöräytti silmiään ja sanoi: "vittu ihan sama". Olisin voinut olla itsekin epäkohtelias tai vain polkea sen veskan päälle. Siirsi kuitenkin laukkuaan. Mutta olen läpikyllästynyt näkemään ja kuulemaan, kun ihmiset ovat täysiä kusipäitä vaikka yrität tappaa ne kohteliaisuuteen. Ja ei, se ei ole tekosyy, että ihminen on humalassa! Se ei myöskään ole se, mitä meidän pitää olettaa humalaisilta. Miksi muissa maissa törpön lailla käyttäytyminen ei ole hyväksyttävää, mutta Suomessa (ja muutamassa nimeltämainitsemattomassa maassa) kyllä?

Keep on shining

The trip was amazing, although Ice Princess was feeling a bit under the weather and my grandma insisted I didn't know how to read or tell the numbers while driving ("this here says Tampere, you have to take a right here", or "the speed limit is now changing to 80 km an hour") About three hours ago I decided to keep moving and go to Oulu tomorrow to see the rowing in Tuira, which, for me, is a great way to kick-start the 1st of May festivities (that in universities usually last for a week before the actual day). I have no place to crash in so I'll take the train back in the morning after the bar and the late-night snack ( I wouldn't anyone anyway). ABove you can see my overalls (that have since gotten a lot more things on them) last year when we went to see the rowing contest and it was my first university party of the first of May.

Matka oli mahtava, vaikka Jääprinsessa olikin vähän puolikuntoinen ja mummini oli päättänyt, etten osannut lukea tai numeroita ajaessani ("Tuossa lukee Tampere, sun pittää kääntyä oikealle tästä" tai "Nythän tuo nopeusrajoitus muuttuu kahdeksaan kymppiin"). Noin kolme tuntia sitten päätin jatkaa liikkumista ja lähteä Ouluun huomenna katsomaan Tuiran kilpasoudut, mikä on minusta paras tapa potkaista vappu kunnolla käyntiin (yliopistollahan bileet kestävät viikon). Mulla ei oleyöpaikkaa, joten palaan kotiin aamujunalla baarin ja grilliruoan jälkeen (en olis kuitenkaan huijannut itseänikään). Ylhäällä näette haalarini (, jotka ovat sittemmin saaneet enemmän juttuja itseensä) viime vuoden souduissa otetussa kuvassa, joka oli ensimmäisen yliopistovappuni eka juhla.

This shady pic is supposed to be my new hair. I love the layers and the cut! It took me so long to find someone to cut my hair the way I wanted it and I'm so happy with it now. I don't have a better pic, though. The dress I found in Gina Tricot for 5e. I thought it'd be a great thing to team with leggings now and as such in the summer. Speaking of great things found, here are the lovely Mary Poppins meets The Little Princess -shoes from Mekka. I wanted to get them in sand and black, but ended up choosing the sand one. See?! I can make rational choices. So there. I'm insanely in love with them and the heel is extremely comfortable to walk with.

Tämä hämärä kuva esittää uusia hiuksiani. Rakastan noita kerroksia ja leikkausta! Kesti niin kauan löytää joku leikkaamaan hiukseni haluamallani tavalla ja olen todella tyytyväinen niihin nyt. Ei tosin ole parempaa kuvaa. Mekko on Gina Tricotista 5e alelöytö. Ajattelin, että se ois kiva leggingsien kanssa nyt ja kesällä ilman. Hienoista löydöistä puheenollen nämä Maija Poppanen ja Pikku Prinsessa törmäyskurssilla -kengät löytyivät Mekasta. Oisin halunnut ne hiekan ja mustan värisena, mutta valitsin kuitenkin vaan yhdet. Näettekö?! Minä pystyn järkeviin valintoihin. Niin kerta. Olen käsittämättömän rakastunut näihin kenkiin ja korot ovat käsittämättömän mukavat kävellä.

This flower grows in our backyard. My significant other made a point of this after trying to be nice after a bicker we had. It looks refreshingly bright and colourful after the winter and spring rut. I have no idea what it is. Anyone smarter? :D

Tämä rehu kasvaa takapihallamme. Housuboy osoitti ne minulle hyvittelyeleenä pienen kinan jälkeen. Näyttävät virkistävän kirkkailta ja värikkäiltä talven ja syksyn harmauden jälkeen. Ei mitään hajua, mikä kukka tuo on. Kukaan viksumpi? :D



Have a nice rest of the week!

Hauskaa loppuviikkoa!

P.S. My brother-in-law fixed my computer's ventilator and it works like a dream at the moment!!

P.S. Mun lankoni korjasi läppärini tuulettimen ja se toimii kuin luottokunnan laskutus tällä hetkellä.

My very expensive getaway

I will be spending the next few days in the south of Finland on a road trip with my.... GRANDMA! Packed my bags yesterday and will be going to see my goddaughter the Ice Princess on Thursday. I will be back on Friday. Turns out my supposed-to-be-cheap trip turned out quite expensive today when I was offered a substitution for a teacher here. But, as I can't break the little girl's heart and I think the most important things cannot be mesured in money I'll leave anyway. So on Friday I'll show you what I didn't buy but how fun we had :D (hoping Karma won't strike me back and leave me unemployed for the next decade)



Vietän seuraavat pari päivää Etelä-Suomessa road tripillä MUMMIN kanssa :D! Pakkasin laukut eilen ja lähden katsomaan kummityttöäni Jääprinsessaa torstaina. Takas tulen perjantaina. Kävi ilmi, että halvasta reissustani tulikin aika kallis, koska oisin saanut tehdä vielä sijaisuuksia kotipaikkakunnan koululla. Mutta, koska en voi särkeä Jääprinsessan sydäntä ja uskon, että tärkeimpiä asioita ei voi mitata rahassa, lähden siitä huolimatta. Joten perjantaina en näytä, mitä ostelin vaan miten hauskaa meillä oli :D (toivoen, että Karma ei iske takaisin ja etten joudu seuraavan 10 vuoden ajaksi työttömäksi)

Re-falling in love

I had a rough week towards the end of it because I stayed with my granddad while my grandma was in the hospital. It always makes me feel down to see the previously smartest man I knew being mentally and intellectually challenged due to his brain stroke. If I haven't told you, my granddad is paralysed from his left side. I stayed there overnight and picked up my grandma the next day just before going to the hairdresser's. I'll show you some pics after I've hid the creepy roots under some fresh colour. Also, my grandma and I went shopping before our trials and I found myself a great pair of shoes that was extremely cheap and my grandma was kind enough to buy them for me! (I didn't ask for it)

Loppuviikkoni oli aika rankka, koska olin ukkini kanssa, kun mummini oli sairaalassa. Masennun aina nähdessäni ennen fiksuimman miehen, jonka tunsin nyt henkisesti ja järjellisesti rajoittuneessa tilassa aivoinfarktin takia. Jos en ole kertonut teille, ukkini on halvaantunut vasemmalta puolelta. Olin mummolassa yön yli ja hain mummin perjantaina juuri ennen kampaajalle menoa. Näytän teille pari kuvaa uudesta tyylistä, kun saan juuret tuoreen värin alle. Sen lisäksi käytiin mummin kanssa shoppailemassa ennen koittelemuksiamme ja löysin itselleni ihanan kenkäparin todella halvalla ja mummini oli niin kiltti, että osti ne minulle (en todellakaan pyytänyt)!

On Friday after the hairdresser's my boyfriend asked me if we could go shopping! (Yes, I have a boyfriend who likes it... as long as it's for him...) So I got to go out a bit and he had some things to take care of so we went to the Finnish-Swedish border to do some shopping. We had decided he'd come pick me up from the hairdresser's at two o'clock but he had to stay a bit later at work. I told my sister we could walk home and he'd pick us up there but my sister, the sweet thing, out of laziness suggested we'd wait in the library instead. Oh, heaven on earth! I had forgotten how much I love my home library! It's small with such a lovely, helpful staff and that really old library's feeling without being too inefficient. I found eight books to take home but at least I now have the time. I actually found Louisa May Alcott's An Oldfashioned Girl and was so thrilled to be reading my favourite book again :) my next step will be ploughing through L. M. Montgomery's Anna -series. So now that I have the time, I'm going to bury myself in those books :)

Perjantaina kampaajan jälkeen Housuboy kysyi minua shoppailemaan (kyllä, poikaystäväni tykkää shoppailusta... jos se on hänelle itselleen...). Joten pääsin vähän ulos ja hänen täytyi hoitaa vähän asioita, joten menimme Suomen ja Ruotsin Rajalle shoppailemaan. Olimme sopineet, että hän tulisi hakemaan minua kampaajalta kahdelta, mutta sitten joutuikin jäämään töihin vähän pidemmäksi aikaa. Kerroin siskolleni, että voisimme mennä kotiin odottamaan ja Housuboy hakisi meidät sieltä, mutta siskoni, ihana laiskiainen ehdotti kirjastoa odotuspaikaksi. Voi taivas maan päällä! Olin unohtanut, kuinka paljon rakastan kotipaikkani kirjastoa! Se on pieni, siellä on ihana, auttavainen henkilökunta ja siellä on todella vanhan kunnon kirjaston tuntu ilman että se olisi tehoton. Löysin kahdeksan kirjaa mukaani kotiin, mutta ainakin nyt minulla on aikaa niille. Itse asiassa löysin Louisa May Alcottin Tytöistä Parhain -kirjan ja olin innoissani saadessani lukea lempikirjaani taas. Seuraavaksi kahlaan läpi L. M. Montgomeryn Anna-sarjan. Joten nyt, kun mulla on aikaa, hautaan itseni näihin kirjoihin :)

Back in the loop

Teksti alla suomeksi.

So I got home, unfortunately and luckily. I don't who came up with that famous phrase about the journey being the most important part of your trip, but I strongly disagree. This is just a report of what happened on my way home and what's going on now without pictures (not my computer).

Pääsin siis kotiin, valitettavasti ja onneksi. En tiedä, kuka keksi sen typerän lauseen, että matka oleminen on tärkein osa reissua, mutta olen vahvasti eri mieltä. Tässä vain pieni raportti kotimatkani tapahtumista ja mitä tällä hetkellä tapahtuu ilman valokuvia (en ole omalla koneellani).

Geneva was beautiful. The only thing I regret is not having that McDonald's' free meal I had one in Swiss McDonald's Monopoly (long story). I saw the UN building and then came back to the airport. It was a terror heaving up my luggage to be weighed. As the lady kindly announced I had 20kg of surplus I was nearly choking. That would be 158fr. After a couple of heart throbbing moments and some twists to the story, I ended up paying the woman only 38fr (25e) which, I found, was quite reasonable :D Plus I had a plan for Helsinki-Vantaa airport and its check-in.

Geneve oli kaunis. Ainoa asia, jota kadun, on että en käyttänyt Mäkistä voittamaani ilmaisateriaa hyväkseni (Sveitsin Monopoli-kilpailu, pitkä juttu :D). Näin YK-rakennuksen ja sitten tulin takaisin lentokentälle. Oli kauhistuttavaa heivata matkatavarani punnittavaksi. Kun neiti kohteliaasti ilmoitti, minulla oli 20kg ylimääräistä painoa, minä olin tukehtumassa. Se tekisi 158fr. Muutaman sydäntävihlovan hetken ja asiankäänteen jälkeen, Maksoin naiselle vain 38fr painosta (25e), mikä, mielestäni, oli ihan kohtuullista :D Plus, mulla oli suunnitelma Helsinki-Vantaan lentokentän Check-iniin.

I had plenty of time at the airport and would have done some serious shopping, but was terrified of the next check-in and the overweight of my luggage there so I skipped it (just adimiring the cheeses and the wines and the chocolate from afar). I made some last minute calls to use up my prepaid card and then got on the plane. And, btw, got to sit next to a spoilt Swedish teenager who apparently didn't know the word sorry or just didn't care (talking about swedes, I'm guessing the latter). My flight to Copenhagen was a bit ahead of time and then I just changed the plain in Copenhagen and the flight from there left early. I totally took advantage of the fact that they served REAL rhy bread on the plane and enjoyed every bit of it (though kicked the smoked "cheese" out of the combination).

Minulla oli hyvin aikaa lentokentällä ja olisin tosissaan shoppaillut, mutta olin järkyttynyt ja peloissani seuraavan check-inin puolesta, joten jätin kaiken sen välistä (ihaillen vain kaukaa niitä juustoja, viinejä ja suklaita). Soittelin pari puhelua tuhlatakseni prepaid-liittymäni saldon ja hyppäsin koneeseen. Ja sain muuten viereeni lellityn ruotsalaisteinin, joka ei näyttänut osaavan sanoa anteeksi tai ei vain välittänyt siitä (ruotsalaiset tuntien jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu todennäköiseltä). Lento Kööpenhaminaan oli etuaassa ja sitten vain vaihdoin siellä ja lento lähtikin etuajassa. Hyödynsin täysin Blue1:n ruisleipätarjottavan ja nautin joka palasta (heivattuani sen savustetun juuston sieltä välistä).

My flight was ahead of schedule and I now had 4h to kill before my next check-in counter would open at 5.30. I took a cab to cousin's place and we entertained each other until 4.50 and then I took the bus back to the airport. The first encounter with a Finnish party animal happened then. Someone spending their Little Saturday catted us up in a non-matter-of-factly way and in a very non-funny-but-trying-too-desperately kinda way. That was the first time I realised I was in Finland, I think. Doing my check-in at 5.30 a.m. really gave me a lot of options. I left my other (hand luggage, 14 kg - 6 too much) bag innocently behind a stand and only checked in the bag that was going to the cargo. And anyway, the plane was half empty.

Lentoni oli etuajassa Helsingissä ja minulla oli nyt 4 tuntia aikaa tapettavanani ennen check-inin aukeamista 5.30. Menin taksilla serkkuni luo ja viihdytimme toisiamme klo 4.50 asti ja sitten menin bussilla takaisin lentokentälle. Siinä odotellessamme sain ensipuraisun suomalaiseen juhlakulttuuriin, kun miespuolinen pikkulauantain viettäjä saapui lievässä 6 promillen humalassa kertomaan meille hyvin hauskoja ja originellejä juttuja. Se oli eka kerta, kun tajusin tosiaan olevani Suomessa. Kun tekee check-inin 5.30, niin jää tosi paljon vaihtoehtoja, miten sen tekee. Itse jätin käsimatkalaukkuni viattomasti tolpan taa (14kg - vain kuusi ylimääräistä) ja ilmoitin vain ruumaan menevän laukkuni. Sitä paitsi se kone oli puoliks tyhjä.

My plain home did not touch the ground on time and every minute seemed like an eternity. I had been up for almost 24h and was fighting back tears and emotions that I got for not being in Switzerland anymore and not being home either. It was such a relief to get to hug my parents. As it was amazing to see my little sister smile at me when we got home.

Koneeni ei koskettanut maankamaraa ajoissa ja jokainen ylimääräinen minuutti tuntui ikuisuudelta. Olin ollut hereillä lähes 24h ja taistellut kyyneliä ja tunteita vastaan, kun en enää ollutkaan Sveitsissä enkä myöskään kotona. Oli niin iso helpotus halata vanhempiani. Ja oli mahtavaa nähdä pikkusisko Sirppanan hymy, kun tulin kotiin.

Thursday saw me going shopping with my sister and my mum, having smoked white fish and grilled eals (a form of them that is popular where I live) and just having a normal everyday talk with my family. I also got to see my boyfriend and it was not as easy as I had thought. But now we're doing great considering the circumstances. Friday I finally saw my friends at a party I had thrown for my homecoming and was fighting back tears of joy several times. I did get a few sarcastic remarks on me talking too much about Switzerland, but I actually think I wasn't that bad. I would have been more subtle without alcohol. This is one thing that French taught me: even though I was residing in a culture that appreciated small talk and nonsense chit-chat, I grew less talkative. I really had to think about how to express things so I did not open my mouth unless I knew it wasn't too complicated for me or the others. And here I've taken on some of that reflective mood. I have to write about some things I've gone through and I have to tell you coming home had some serious revelations to me that I had been saved from being far from home that all crashed on me with a full speed and all in one. So I'll try to write as I'm digesting all that's happening and cursing the fact I'm not writing anonymously (so I could let some of this out).

Torstai koostui shoppailureissusta äitin ja siskon kanssa, savusiian ja nahkiaisten syömisestä perheen kanssa sekä normaalista arkisesta perhekeskustelusta. Näin myös Housuboyn ja jälleennäkeminen ei ollut niin helppoa, kuin olin kuvitellut, mutta asiat menevät nyt hienosti olosuhteet huomioon ottaen. Perjantaina näin vihdoin ystäväni bileissä, jotka olin järjestänyt kotiinpaluuni kunniaksi ja taistelin onnen kyyneliä vastaan useammassa otteessa. Tuli noita sarkastisia kommentteja siitä, että puhun liikaa Sveitsistä pari, mutta oikeastaan en ollut mielestäni edes niin paha. Suurin osa löpinöistäni johtui alkoholista. Tämä on yksi asia, mikä vieraan kielen kulttuuri opetti minulle: vaikka olin kulttuurissa, jossa höpötys ja small talk ovat erittäin arvostettuja, minusta tuli hiljaisempi. Piti tosissaan miettiä aina ennen suunsa avaamista, oliko asian ilmaiseminen minulle tai kuulijalle liian vaikeaa. Suomessa olen pitänyt osan tästä. Että onko minun pakko aina sanoa joka asiaan jotain. Mun on vielä kirjoitettava parista asiasta, jotka koin ja sekin on sanottava, että kotiintulo toi mukanaan muutamia paljastuksia, jotka ovat olleet erittäin rankkoja minulle, joilta minua oli säästetty ollessani reissussa ja jotka tulivat täydellä voimalla ja yhtenä ryöppynä niskaani palattuani. Joten yritän kirjoittaa samalla kun sulattelen asioita ja kiroan sitä, että en enää kirjoita anonyymisti (, että voisin purkaa osan näistä tunteista julki)

Take a bow

Teksti alla suomeksi.

So I have to give out my humblest thanks to Switzerland, everything I've experienced here and, most importantly, the people who made it all worth it. Today, Sion is so beautiful with the sun shining and the clouds far away. On Wednesday the weather will get worse again. Maybe it will make my departure a tiny teeny tad easier? (Who am I kidding...)

I know by the time you'll see this I'm on my way and probably crying my eyes out or fighting back tears. I have to be completely honest: I was not too excited to come here when I arrived. I just thought about it as a great tick on the resume. I remember starting out by counting the days to my homecoming. I still don't think it hindered me in any way to make the most of this. On the contrary. I knew if I had something to do, the time would pass by more quickly, so I jumped at every chance to do something. How I was lucky to see all that!
I...

• skied on the Alps in Arolla
• went snowboarding on the Alps in Zinal
• drank a glass of white wine with a friend on terrace way up high looking down on the valley and the sunset between the Alps
• lived in a city surrounded by Alps and bathing in constant sunshine
• experienced my dream profession in a completely new environment
• spoke French
• lived in a culture where talking too much is an unknown concept and talking is a virtue
• woke up everyday to look out of the window and see the mountains
• met incredible people
• made friendships that will probably last for a lifetime
• learned that I am strong, independent, clever and charming enough to excel in a foreign (though western) environment
  
• fell in love with this country
• saw an ancient family business that has been carried on from generation to another and its continuation
• visited a real wine production "cave" and inside a wine production tank :D
  
• took care of a whole line of vines and learned how they need to be cut from an expert
• have had so many serene, happy and calm moments of pure joy and fulfillment just when walking outside on my own that nothing compares to (and ones I hadn't had for a very long time)
• have eaten more cheese than altogether so far in my lifetime (and will continue to avoid eating the Finnish "cheese" in the future after this as well)
• have met so many nice people who all tell me I can come stay with them if I ever come to Switzerland again and I know they meant what they said (if I can spend a week in a family, it's safe to say I could easily stay for 8 weeks :D)
• have seen the sun set on the Alps, behind the Alps and casting its last purple and pink hues on the mountain tops wondering who could ever be unhappy here
• got a second family
• truly realized who I am and what it takes for me to be happy

On kiitettävä tässä vaiheessa nöyrimmin, Sveitsiä, kaikkea, mitä olen täällä kokenut ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka tekivät kaikesta sen arvoista. Tänään Sion on niin kaunis: aurinko paistaa ja pilvet kaukana poissa. Lähtöpäiväkseni ennustetaan huonompaa ilmaa (keskiviikoksi). Jospa se tekisi lähdöstäni ihan pikkiriikkisen himpun verran helmpompaa (niin vissiin) :D

Tiedän, että kun näette tämän olen jo matkalla ja luultavasti itken silmät päästäni tai pidättelen kyyneleitä koko ajan. Pakko olla täysin rehellinen: en ollut ihan täysin innoissani tänne tulosta, kun saavuin. Mietin sitä loistavana rivinä ansioluettelossa. Muistan, että aloitin laskemalla päiviä kotiinpaluuseen. Tämä ei estänyt minua nauttimasta ajastani vaan päinvastoin: tiesin ajan kuluvan nopeammin, jos keksisin kivaa tekemistä, joten lähdin innoissaan mukaan kaikkeen. Ja voi kuinka onnekas olenkaan, että sain kokea kaiken sen!

Olen...

• lasketellut Alpeilla Arollassa
• lumilautaillut Alpeilla Zinalissa
• juonut lasin valkkaria hyvän ystävän kanssa näköalaterassilla tuijottaen alla olevaan laaksoon auringon laskiessa Alppien taakse
• asunut kaupungissa, joka on Alppien ympäröimä ja kylpee jatkuvasti auringossa
• kokenut unelma-ammattini täysin eri ympäristössä
• puhunut ranskaa
• elänyt kulttuurissa, jossa ei tunneta liiallisen puhumisen käsitettä ja jossa puhuminen on hyve
• herännyt joka päivä niin, että ikkunasta näkyy vuoret
• tavannut uskomattoman ihania ihmisiä
• solminut todennäköisesti elämän läpi kestäviä ihmissuhteita
• oppinut, että olen tarpeeksi vahva, itsenäinen, fiksu ja miellyttävä pärjätäkseni loistavasti vieraassa (länsimaisessa) ympäristössä
• rakastunut tähän maahan
• nähnyt ikivanhan perheyrityksen, jota on jatkettu sukupolvelta toiselle ja myös sen jatkuvuuden
• nähnyt oikean viinitilan ja sen viini"luolan" ja käynyt sisällä viinisäiliössä :D
• huolehtinut kokonaisen rivin viiniköynnöksiä kuntoon ja oppinut kuinka ne kuuluu leikata ekspertin avulla
• kokenut niin monta onnen, seesteisyyden ja ilon täyttämää hetkeä vain kävellessäni ulkona yksikseni, että sille ei moni asia vedä vertoja (ja hetkiä, joita en ollut kokenut liian pitkään aikaan)
• syönyt enemmän juustoa kuin tähän mennessä elämäni aikana (ja jatkan edelleen suomalaisen "juuston" välttelyä päästessäni kotiin)
• tavannut niin monta hienoa tyyppiä, jotka ovat kaikki toivottaneet luokseen tervetulleeksi, jos joskus tulen uudestaan ja tiedän heidän todella tarkoittavan sitä (jos saisin olla viikon perheessä, niin voin turvallisesti sanoa, että voisin viettää kahdeksan viikkoa ylläpidettynä sveitsissä :D)
• nähnyt auringon laskevan Alppien taakse, Alpeilla ja heijastan viimeiset purppuransäteensä vuorten huipuille ja miettinyt, kuka ikinä voisi olla onneton täällä
• saanut toisen perheen
• todella ymmärtänyt, kuka olen ja mitä todella tarvitsen ollakseni onnellinen
  

8.4. 2009 13:06 - 15:04 Sion - Geneve Airport
8.4.2009 20:00 - 9.4.2009 01:15 Geneve - Copenhagen - Helsinki
9.4.2009 06:35 - 07:35 Helsinki - Kemi-Tornio

Sho(e)paholic thanks and takes a bow and goes silent for the last time in Switzerland
Sho(e)paholic kiittää, kumartaa ja hiljenee viimeistä kertaa Sveitsistä

All you've given me

My Saturday in pictures// lauantaini kuvina

From the vineyard// viinitilalta


Cherry trees blossom// kirsikkapuut kukassa


Me working at the vineyard with my male friend. Do notice my fierce pose with the tummy stuck out. My sister will have a laugh when she sees this...
// Minä töissä viinitilalla kaveripoikani kanssa. Huomatkaa tyylikäs poseeraukseni vatsa pystyssä. Siskoni saa tästä kuvasta niin hyvät (epätoivon) naurut

And the road that climbs up high that we drove just for sightseiing//
Ja tie, jota ajoimme vain nähdäksemme maisemia

Valais 20.30h

This does not happen often, but this time I am at a loss for words and can't say anything that would be more impressive than these photos (at least for me).
Tätä ei tapahdu usein, mutta en löydä sanoja eikä mikään, mitä sanon, olisi niin vaikuttavaa kuin nämä kuvat (ainakaan minulle).

My first demotivating experience

Thursday I had to replace one of the teachers that I usually work with. So far I've only assisted the teachers or given a part of the lesson in the secondary school. It has been apparent to me in the secondary school that school is really obligatory whereas the upper secondary school is optional and people who go there (usually more or less) want to be there. But what I went through Thursday was so horrible. I've never experienced such a lack of respect from the pupils nor a feeling of complete helplessness from my part. Usually I have a certain authority that I've noticed when I'm giving a lesson. I can make the class be quiet. Today the first lesson I gave, I did terribly. I was so frustrated with myself and with the class. I was on the verge of tears but this was not because of something they did but just out of anger for myself that I couldn't handle them. Luckily the other two lessons went better. I would really like to have a perspective to this because I come from the north of Finland. So is my idea of kids unreal because we don't have that lack of respect as much as in the south or are they really worse here?

Torstaina jouduin tekemään sijaisuuden eräälle opettajalle, jonka kanssa olen yleensä täällä työskennellyt. Tähän asti olen vain avustanut tai opettanut osan tunnista tuolla yläasteella. Tuolla on ollut ilmiselvää se, että koulu on pakollista kun taas lukio on vapaaehtoista ja ne, jotka menevät sinne (yleensä enemmän tai vähemmän) haluavat olla siellä. Mutta mitä koin torstaina oli jotain niin kamalaa. En ole koskaan kokenut tuollaista kunnioituksen puutetta oppilailta tai täydellistä avuttomuuden tunnetta omista avuistani. Yleensä minulla on tietynlainen auktoriteetti, jonka olen huomannut pitäessäni tunteja. Saan luokan hiljaiseksi. Tänään ensimmäinen tunti jonka pidin, olin ihan surkea. Olin niin turhautnut itseeni ja luokkaani. Purskahdin melkein itkuun, mutta en suinkaan heidän ansiostaan vaan suuttumuksesta itselleni, että en saanut pidettyä heitä kurissa. Onneksi toinen tunti meni paremmin. Haluaisin todella tähän perspektiiviä, koska tulen Pohjois-Suomesta. Onko käsitykseni epärealistinen, koska pohjoisessa ei esiinny niin paljon kurittomuutta kuin etelässä, vai ovatko het tosiaan pahempia täällä?

The last week

Teksti suomeksi enkunkielisen jälkeen.

A week from now, I'll be on my way home. You know how they say home is where your heart is? Well I know a lot of exchangees go through this, but what do you do when a part of that heart stays here and the other one is happy to go home? I'm so sad that, had I known I'd have no work to go home to, I could have stayed longer. And that is no longer an option. Maybe I can substitute teachers in Finland..
My business would have thrived here: I counted I've earned ~ 60 fr a week = 240fr a month (and could have asked for more) by teaching English and here my skills are really appreciated. Also, having had to think about why something is the way it is (most difficult one for the French speakers being the difference between passé composé and telling whether to use past simple or past perfect in their sentences) has made me understand the language I am teaching a bit more.

Packing is extremely difficult. I have a long list of things that I could get rid of in case they don't fit in. And I think the list is not long enough, if you know what I mean. I have too much stuff and already sent some over to Finland, but it doesn't seem to be enoug.h

Tomorrow will be my last entire day at school, Friday being a special day, and then Monday morning I will go to the first four lessons, then I'll go to eat fondue at one of my students' house and the afternoon and Tuesday will be just for me. On Friday I'll meet with the first representative that took me under his wing and organised my first trainership. I'm also making my family a Finnish dinner in the evening. Menu: 1) mushroom soop / regular green salad 2) my specialty meatloaf with mashed potatoes 3) Finnish pancake with strawberry jam/ sugar. Mum, if you read this, I have no idea how to make the latter :D *banging head on the wall* I'm hoping I'll get to see my male friend over a drink before I'm going home as well as the two girls in my coordinator's family. That would have to be done on Saturday. On Sunday, I'll go to see the other castle of Sion and in the evening, go take a walk on the lake that I havent' seen yet. On Monday: school, saying goodbyes there, then going to say goodbye to my first school and then a tour for all the pictures that I have yet to take. Also, my computer will not function after Monday because I'll return the external fan to my coordinator :D Tuesday: nothing set yet but a great supper with the family <3 Oh...

Yet to buy: a table bell for my granny (the one with which you call people to come to the table)
All the souvenirs except those of my sisters (have to be bought at the airport so the weight does not count in the check-in, plus I get tax free)

Viikko tästä ja olen matkalla kotiin. Tiedättehän sen sanonnan, että siellä koti, missä sydän?
Tunnen tosiaan monta vaihto-oppilasta, jotka ovat läpikäyneet tämän, mutta mitä tehdä, kun toinen puoli sydämestä haluaa jäädä tänne ja toinen puoli iloitsee kotiinpaluusta? Olen niin surullinen siitä, että jos olisin tiennyt, että minulla ei ole työtä palatessani kotiin,
olisin voinut jäädä pitemmäksi aikaa. Ja nyt se ei ole enää mahdollista. Ehkä voin tehdä opettajan sijaisuuksia Suomessa..

Liiketoimintani oisi kukoistanut täällä: laskin, että olen ansainnut ~60fr/ viikko = 240fr/ kuukausi (ja oisin voinut pyytää enemmän) opettamalla enkkua
ja täällä taitojani jopa arvostetaan todella. Sen lisäksi olen joutunut ajattelemaan todella, miksi asia jokin asia on kuten se on (esim. ranskassa käytetään perfektimuotoa
silloinkin, kun suomessa ja enkussa käytettäsiin imperfektiä), minkä ansiosta olen alkanut ymmärtää opettamaani kieltä hieman paremmin.

Pakkaaminen on erittäin vaikeaa. Mulla on pitkä lista tavaroista, joista voin hankkiutua eroon, jos ne eivät mahdu mukaan. Ja se lista ei silti ole tarpeeksi pitkä,
jos tiedätte, mitä tarkoitan. Mulla on liikaa tavaraa ja lähetin jo osan Suomeen, mutta ei tainnut olla tarpeeksi.

Huominen on viimeinen täysi päiväni koulussa perjantain poikkeuspäivän takia.
Maanantaina menen vielä aamun ensimmäiselle neljälle tunnille, sitten syömään lounasta
erään oppilaani kotiin (fondueta) ja iltapäivä ja tiistai ovat vain minulle.
Perjantaina tapaan ensimmäisen linkkini, joka otti minut siipien suojaan ja järjesti
ensimmäisen työvaihtoni koulun ja teen myös perheelleni suomalaisen illallisen. Menu: 1) sienikeitto/ vihreä salaatti 2) bravuurini lihamureke pottumuusilla
3) pannukakkua mansikkahillolla ja/ tai sokerilla. Äiti, jos luet tätä, ei ole mitään hajua, miten teen viimeisen *hakkaa päätä seinään*
Toivon, että näkisin vielä kaveripoikaani ennen lähtöäni esim. lasillisilla kuten myös koordinaattorini tyttöjä. Se pitäisi tehdä lauantaina.
Sunnuntaina menen katsomaan Sionin toisen linnan ja illalla kävelylle järven rannalle, koska en ole nähnyt näitä vielä.
Maanantaina: kouluun, hyvästit siellä, sitten hyvästit toisella koululla ja sitten kierros kaikkien niiden kuvaamattomien paikkojen tähden. Räps, räps. Myöskään tietokoneenihan ei toimi enää maanantain jälkeen, sillä palautan ulkoisen tuulettimeni koordinaattorilleni :D
tiistaina ei mitään sovittua vielä, paitsi suuri viimeinen ehtoollinen perheen kanssa <3 oih ja voih...

vielä ostettava: mummilleni ruokakello. Siis sellanen, millä kilkutetaan porukka syömään. Kaikki matkamuistot, paitsi siskojeni (jotka ostan lentokentältä a) koska sillon se paino ei ole laukussani ja ei vaikuta check-inissä ja b) koska saan tax freen)