Teksti suomeksi enkunkielisen jälkeen.
A week from now, I'll be on my way home. You know how they say home is where your heart is? Well I know a lot of exchangees go through this, but what do you do when a part of that heart stays here and the other one is happy to go home? I'm so sad that, had I known I'd have no work to go home to, I could have stayed longer. And that is no longer an option. Maybe I can substitute teachers in Finland..
My business would have thrived here: I counted I've earned ~ 60 fr a week = 240fr a month (and could have asked for more) by teaching English and here my skills are really appreciated. Also, having had to think about why something is the way it is (most difficult one for the French speakers being the difference between passé composé and telling whether to use past simple or past perfect in their sentences) has made me understand the language I am teaching a bit more.
Packing is extremely difficult. I have a long list of things that I could get rid of in case they don't fit in. And I think the list is not long enough, if you know what I mean. I have too much stuff and already sent some over to Finland, but it doesn't seem to be enoug.h
Tomorrow will be my last entire day at school, Friday being a special day, and then Monday morning I will go to the first four lessons, then I'll go to eat fondue at one of my students' house and the afternoon and Tuesday will be just for me. On Friday I'll meet with the first representative that took me under his wing and organised my first trainership. I'm also making my family a Finnish dinner in the evening. Menu: 1) mushroom soop / regular green salad 2) my specialty meatloaf with mashed potatoes 3) Finnish pancake with strawberry jam/ sugar. Mum, if you read this, I have no idea how to make the latter :D *banging head on the wall* I'm hoping I'll get to see my male friend over a drink before I'm going home as well as the two girls in my coordinator's family. That would have to be done on Saturday. On Sunday, I'll go to see the other castle of Sion and in the evening, go take a walk on the lake that I havent' seen yet. On Monday: school, saying goodbyes there, then going to say goodbye to my first school and then a tour for all the pictures that I have yet to take. Also, my computer will not function after Monday because I'll return the external fan to my coordinator :D Tuesday: nothing set yet but a great supper with the family <3 Oh...
Yet to buy: a table bell for my granny (the one with which you call people to come to the table)
All the souvenirs except those of my sisters (have to be bought at the airport so the weight does not count in the check-in, plus I get tax free)
Viikko tästä ja olen matkalla kotiin. Tiedättehän sen sanonnan, että siellä koti, missä sydän?
Tunnen tosiaan monta vaihto-oppilasta, jotka ovat läpikäyneet tämän, mutta mitä tehdä, kun toinen puoli sydämestä haluaa jäädä tänne ja toinen puoli iloitsee kotiinpaluusta? Olen niin surullinen siitä, että jos olisin tiennyt, että minulla ei ole työtä palatessani kotiin,
olisin voinut jäädä pitemmäksi aikaa. Ja nyt se ei ole enää mahdollista. Ehkä voin tehdä opettajan sijaisuuksia Suomessa..
Liiketoimintani oisi kukoistanut täällä: laskin, että olen ansainnut ~60fr/ viikko = 240fr/ kuukausi (ja oisin voinut pyytää enemmän) opettamalla enkkua
ja täällä taitojani jopa arvostetaan todella. Sen lisäksi olen joutunut ajattelemaan todella, miksi asia jokin asia on kuten se on (esim. ranskassa käytetään perfektimuotoa
silloinkin, kun suomessa ja enkussa käytettäsiin imperfektiä), minkä ansiosta olen alkanut ymmärtää opettamaani kieltä hieman paremmin.
Pakkaaminen on erittäin vaikeaa. Mulla on pitkä lista tavaroista, joista voin hankkiutua eroon, jos ne eivät mahdu mukaan. Ja se lista ei silti ole tarpeeksi pitkä,
jos tiedätte, mitä tarkoitan. Mulla on liikaa tavaraa ja lähetin jo osan Suomeen, mutta ei tainnut olla tarpeeksi.
Huominen on viimeinen täysi päiväni koulussa perjantain poikkeuspäivän takia.
Maanantaina menen vielä aamun ensimmäiselle neljälle tunnille, sitten syömään lounasta
erään oppilaani kotiin (fondueta) ja iltapäivä ja tiistai ovat vain minulle.
Perjantaina tapaan ensimmäisen linkkini, joka otti minut siipien suojaan ja järjesti
ensimmäisen työvaihtoni koulun ja teen myös perheelleni suomalaisen illallisen. Menu: 1) sienikeitto/ vihreä salaatti 2) bravuurini lihamureke pottumuusilla
3) pannukakkua mansikkahillolla ja/ tai sokerilla. Äiti, jos luet tätä, ei ole mitään hajua, miten teen viimeisen *hakkaa päätä seinään*
Toivon, että näkisin vielä kaveripoikaani ennen lähtöäni esim. lasillisilla kuten myös koordinaattorini tyttöjä. Se pitäisi tehdä lauantaina.
Sunnuntaina menen katsomaan Sionin toisen linnan ja illalla kävelylle järven rannalle, koska en ole nähnyt näitä vielä.
Maanantaina: kouluun, hyvästit siellä, sitten hyvästit toisella koululla ja sitten kierros kaikkien niiden kuvaamattomien paikkojen tähden. Räps, räps. Myöskään tietokoneenihan ei toimi enää maanantain jälkeen, sillä palautan ulkoisen tuulettimeni koordinaattorilleni :D
tiistaina ei mitään sovittua vielä, paitsi suuri viimeinen ehtoollinen perheen kanssa <3 oih ja voih...
vielä ostettava: mummilleni ruokakello. Siis sellanen, millä kilkutetaan porukka syömään. Kaikki matkamuistot, paitsi siskojeni (jotka ostan lentokentältä a) koska sillon se paino ei ole laukussani ja ei vaikuta check-inissä ja b) koska saan tax freen)
2 kommenttia:
"Kaikki hyva loppuu aikanaan".Niinhan sita sanotaan. Sinulle jaa ihanat muistot tuosta ajasta. Mutta eihan mikaan esta sinua hakeutumaan töihin jonnekkin ulkomaille. Työkkarin kauttahan tama hoituu."JOTEN".
Je trouve qu’une phrase du film Bienvenu chez les Ch’tis accorde parfaitement avec ta situation: ” quand un étranger vient dinch'nord, y brait deux fois : quand y arrive et quand y repart” (ou en français standard: quand un étranger vient dans le Nord, il pleur deux fois : quand il arrive et quand il repart). Il faut la prendre au sens symbolique, bien entendu, mais pour moi, c’est une des plus belles phrases de français que j’aie entendue, malgré ou peut-être à cause de l’accent du nord. En tout cas, c’est exactement ce que j’ai senti à la fin de mon stage en France donc je comprends un peu ce que tu pourrais sentir en ce moment. Bon courage pour la suite et bon retour! -Maarit
Lähetä kommentti