Shoe dreams

JOS joku nyt miettii siellä, että enpä ole koskaan ostanut tälle bloggaajalle hintavahkoa synttärilahjaa, mutta nyt haluaisin sen hänen 25-vuotissynttäreidensä kunniaksi tehdä, niin nämä otan ilon kyynel silmässä vastaan koossa 4/ 37 kiitos! Lähteenähän on River Islandin nettikauppa. Ja siis jos ette ihan semmosiin panostuksiin ole valmiita ja tunnette jostain syystä tosielämässä Housuboyn, niin se on melkein yhtä kuin olisitte ostaneet tämän itse, jos sille vinkkaisitte tästä asiasta ;) Siis kattokaa tätä!! Täydellinen kenkä, vai hä?! Sori teinikirjotus ja huutomerkkien määrä, mutta joskus on vain taannuttava. Ja nyt oli se hetki.



Ja tässä alla on hieman edullisempi, mutta melkein yhtä ihana kenkä. Epäilen vain noiden varpaiden kohdalle tulevien slitsien kohdalle tulevan painetta pienemmille varpaille ja saattavat olla siksi hieman epämukavammat. Trust me. I'm usually rigth with these.

The one that got away: Kallein ja ihanin vaihtoehto ois ollut tämä mahti-ihanuus. Siis ihan syötävän ihanat yksityiskohdat, väri ja soljet. Jajajaja... Hirween ihana on kenkä! Ja siis koska en ole kokoa 39-40, niin sivu suun menivät kerrassaan.

Huoh. Oikeasti tarvin mustat saappaat, joissa on joku sievä korko, joka ei ole törkeä. Help! En halua mustia saappaita, mutta semmoset tarvin, koska mun talven järkikengät, joita voi käyttää myös semmosina fiksumpina on hyvin hyvin vähissä. Fiksut, kauniit kengät. Erittäin vaikeaa löytää! Ja kun maailmassa on niin paljon ihania ja persoonallisiakin kenkiä (kuten kaikki yllä), jotka olisivat niin ihania, mielenkiintoisia ja kauniita. Mutta ei, niitä ei pidetä Lapin pakkasissa. Tai näin kyllä tänään työpaikkamme tiedotusvastaavalla aivan ihanan persoonallisen tavan pitää niitä ja voisin ottaa mallia. Miten se onkin, että fiksut ja nätit hyvät kengät on melkein mahdoton löytää - ainakaan sellaiset, jotka kelpuuttaisin? Ja semmoisia mielikuvituksellisen ihania kenkiä haluaisin aina lisää, vaikka en niillä juuri mitään tee?

Toim. huom. Nämä kengät ovat mielestäni siis sellaisia, jotka eivät ole liian överit vaan juuri sopivan hillityt mutta kauniit ja särmikkäät käyttöön.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Hetken kestää elämä

Olen pohtinut elämämme haurautta täällä viime aikoina erittäin paljon ihanan perheystävän sairastuttua vakavasti. Jokainen meidän perheen jäsen puolestaan on varmaan laittanut jo hänen puolestaan kädet ja jalat ristiin - uskosta tai pikemminkin sen puutteesta huolimatta. Tässäkin tulee ystäväni E:n sanat mieleen: "Niin, ettehän te kukaan usko Jumalaan, mutta hädän hetkellä ne kädet menevät kuitenkin ristiin."

Ainoa hyvä puoli tässä sairaudessa on se, että olen omasta mielestäni tajunnut erittäin rankalla kädellä, että me emme ole täällä ikuisesti ja meidän huolemme tässä yhteiskunnassa ovat loppujen lopuksi hyvin mitättömiä. Tässä maassa niin harva kuitenkaan tulee vainotuksi, kärsii kidutuksista, henkensä uhasta päivittäin tai nälänhädästä. Mutta ihminen on sellainen pirulainen, että mikään ei koskaan riitä. Jos olisin syntynyt keskelle Darfurin kriisiä, olisin varmaan paljon onnellisempi Suomessa, kuin olen täällä aina eläneenä. Olen siitä huolimatta alkanut huomata itsessäni erittäin turhamaisia piirteitä, joita sentään ymmärrän jopa jossakin määrin jo hävetä. Tosiasiassa tässä elämässä mikään arvokas ei ole mitattavissa nimittäin rahassa ja vaikka kuinka valitan ja napisen varakkuuteen liittyvistä asioista, olen mieluummin köyhä kuin opiskelija kuin sairas kuin ystäväni.

Lisäksi olen ajatellut paljon elämääni muutenkin. Olen ollut viime aikoina äärettömän kiitollinen muutenkin siitä, mitä kaikkea minulle on jo siunaantunut. Tähän elämääni mennessä olen saavuttanut kaiken, mistä olen haaveillut ja parin vuoden päästä toivon saavuttaneeni vielä enemmän tavoitteitani. Nämä toiveet ja tavoitteet myös pitävät elämän mielekkäänä.

Lyhyen ajan tähtäimessä:
1. Kalli-Korteniva -hiihto (50km)
2. Puolimaraton viimeistään Levin ruskamaratonilla
3. Tämän kevään kurssien suorittaminen kunnialla
4. Välien- ja raha-asioiden selvittely Kelan kanssa
5. kesätyöpaikan varmistaminen
6. Hienon loman vietto Lontoossa parhaiden ystävien kanssa
7. Oman työn tunnollinen suorittaminen edelleen
8. Vaihtopaikan varmistaminen (haaveena Englanti!)
9. Ikiomatekoisen violetin tuubihuivin valmistuminen ennen kuin lumet lähtevät

Pitkän ajan tähtäimessä:
1. Dare I say it? Kihlautuminen ja siitä johtuvat toimenpiteet
2. Valmistuminen filosofian maisteriksi
3. Maratonjuoksu
4. Painonpudotus takaisin ihannepainooni
5. Terveellisten elämäntapojen vakiinnuttaminen ruokavalioon
6. Työllistyminen kielten opettajaksi
7. Kehittää omaa positiivisuutta ja huomata ja kitkeä omaa negatiivisuutta
8. Oma perhe

Entäpä jos...

... Vihaisit vähemmän ja puhuisit asioista enemmän?

... keskustelisit enemmän ja suuttuisit vähemmän?

... päästäisit ihmisen lähellesi?

... luottaisit ystäviin?

... arvostaisit ystävän rehellisyyttä?

... jos nielisit ylpeytesi?

... antaisit pyydettäessä ystävälle anteeksi?

... kertoisit rakkaillesi arvostavasi heitä enemmän?

... käyttäytyisit kuten lapsi, mutta et lapsellisesti? Jospa me kaikki muistaisimme taas, mitä ekaluokalta asti on opetettu anteeksipyytämisen ja -antamisen toimimisesta?

... pyytäisit anteeksi?

... katkeruus syökin vain kantajansa?

... jos tänään on viimeinen päivä rakkaasi kanssa, olisiko se parempi käyttää ystävän anteeksiantoon vai kiukutteluun?

... tietäisit, että huomista ei tule?

Uudenvuodenlupauksia

- Painoni tippuu tämän vuoden aikana toiset mokomat 7 kiloa

- päätän tavoitella onnellisuutta enemmän ja tutkia niitä asioita, joilla itse estän itseäni olemasta onnellinen

- tasapainottelen ja erottelen paremmin työn, opiskelun ja vapaa-ajan

- olen ikionnellinen, kun pääsen Lontoosen parhaiden Ystävien kanssa ja nautin ajastani täysin siemauksin

- pyrin aina tekemään kaikessa parhaani - paitsi silloin, kun se ei ole todellakaan sen arvoista (ei kannata rasittaa itseään tavoittelemalla Hyväksytty/ Hylätty -arvostelun kursseista huippuarvosanoja,. kun niitä ei näkyviin saa)

- keksin vielä jonkin sellaisenkin paikan käydä, missä en ole vielä koskaan käynyt

- vietän vähintään yhden yön hotellissa - mieluiten siellä aiemmin käymättömässä paikassa

- palaan aktiivisemmin takaisin vaihto-oppilastoimintaan (= kulttuurienvälistä ajatustenvaihtoa, kielitaidon päivittäistä harjoittamista ja uusia, kansainvälisiä kontakteja samalla, kun juhlitaan)

- olen ilman KAIKKIA herkkuja vähintään 16.1. -12.3. -välisen ajan (ja lopetan viimeistään Lontoon reissuun 12.3.)

- juoksen puolimaratonin

- hiihdän Kalli-Korteniva -laturetken (50km).

- muistan loppuelämäni arvostaa sitä, kuinka ihanaa on, kun siskot ovat lähellä - ja toivottaa heidät avosylin kotiin, kun he vihdoin maailmalta saapuvat

Minä tein vain lupauksia, joiden uskon parantavan elämänlaatuani ja tekevän minusta onnellisemman. Teittekö te lupauksia?

Voi jospa...

... Painoni tippuisi aina, kun niin haluaisin

... osaisin arvostaa enemmän tätä hetkeä ja miettiä vähemmän, mitä seuraavaksi tapahtuu

... parisuhteet olisivat aina onnellisia ja helppoja

... minun kohdalleni sattuisi joskus sellainen viiden minuutin "Ota kaikki, mitä kerkeät" Stokkan kosmetiikkaosastolla

... olisi sellainen peili, joka välittäisi ennemmin sellaisen kuvan, että on kaunis, hyväkroppainen ja -ihoinen ja kaikki näyttää päälläni mahtavalta

... oppisi joskus olemaan ostamatta kaappiin lisää vaatteita turhaan

... omistaisi kengilleen walk-in -closetin

... ehtisi nukkua ja liikkua enemmän ja tehdä velvollisuuksia vähemmän

... saisin mitä haluaisin ja hakemukseni vaihto-ohjelmaan valittaisiin

... kummityttöni olisi aina vain kävelymatkan päässä

... hyvä haltijatar taikoisi minulle uuden suksipaketin

... kaikki priorisoisivat tekemisensä ystävien kanssa ensin

... viitsisimme kertoa toisillemme enemmän, kuinka paljon välitämme

... ihmiset oppisivat paremmin antamaan palautetta asiallisesti

... joskus osaisi miettiä, mitä sanoo ennen kuin tajuaa, että se asia jonka juuri sanoi saattaa aiheuttaa ongelmia

... karkkia ei olisi keksittykään

... joku laittaisi joka päivä hiukseni ja meikkini

... tästä tänään alkaisi kunnon talvi!

... puhelinmyyjä ei soittaisi joka päivä

... ehtisin joku päivä vielä uudestaan Sveitsiin

... ehtisin Sveitsiin vaikka joka viikko laskettelemaan ystävien kanssa koko tammikuun ajan!

... joka päivä ei olisi ikävä siskoja

... saisin pitää jo pian palkallista lomaa, jonka aikana en tekisi mitään muuta kuin: urheilisin, lukisin kirjoja, kutoisin itselleni violettia tuubihuivia ja tekisin omia juttujani

... muistaisi useammin olla epäitsekäs

... muistaisi useammin olla onnellinen siitä, mitä jo on

Sho-e-paholic hearts all things English

Viime viikon viikonloppu meni minun brittivaatteissa. Eka mekko on ostettu Lontoosta, toka mekko on ostettu Asoksen nettikaupasta. RRRRRakastan näitä kerrassaan!

Saunailta työporukan kanssa:

Posing for the fun of it. Rakastan tätä mekkoa, siis en voi kyllin ihannoida tätä mekkoa. Etsin ja vihdoin löysin juuri sen, mitä hain! Ja nämä TopShopin kengät ovat niin parhautta ko. mekon kanssa, vaikka sen kanssa käy kyllä moni muukin kenkä, minkä kanssa haluaa esiintyä ja miltä näyttää.

T. sainpa vihdoin esiteltyä blogini mukaisia juttuja!

Ihanaa loppuviikkoa ja sunnuntaita kaikille!

Elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma

Viikonloppuna osallistuin siis elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan, eli Torniossa järjestettyyn Naisten Pinkasuun. Matkana oli vain 6,5km, mutta luulin juoksemaan lähtiessä, että matka olisi 8km. Olin lähtöpäivänä aika täpinöissäni ja lisäksi tunsin oloni hieman kipeäksi, mutta tiesin, että jos luovuttaisin siihen, luovuttaisin koko juoksuharrastuksenikin. Juoksin erittäin kevyesti hölkäten kummitätini kanssa matkan ja syke huiteli koko ajan silti 160 paremmalla puolella, mikä vahvisti epäilyäni jännityksestä tai flunssan alusta. Maaliin päästyäni sain kuvan Ellenin kanssa, joka oli ilahduttanut kummisetäni kehumalla tätä nuoreksi ja komeaksi hirvaaksi (kummisetäni täyttää vielä tämän kesän aikana 50).

Täytyy sanoa, että Ellen on todella todella kaunis luonnossa. Telkkarissa hänet minusta laitetaan liian vahvalla maskilla ja liian viimeistellyllä hiustyylillä lavalle, nyt oli ihanan kesäisen kevyt tyyli.Huomatkaa muikea ilmeeni meikittömässä naamassa...

Ilta jatkui maailman parhaalla kiinalaisella (Tornion Golden Flower), kummitätin luona saunomalla ja hieman viiniä maistellen. Illalla palasimme takaisin kaupungin puolelle Twin City -festivaaleille. Itse siirryin melko varhaisessa vaiheessa pois "vanhusten" seurasta omien kavereideni saapuessa ja suuntasimme Kaija Koon keikkalavaa kohti. Samaisella lavalla ihailtiin myös myöhemmin Juha Tapiota.

Ilta oli kerrassaan niin ihana! Kuntoilua, hyvää ruokaa, saunaa, hyvää juomaa, ennen kaikkea hyvää seuraa ja ihania ihmisiä, sekä hyvää musiikkia ja illan päälle lähdettiin baareilemaan Kemiin, missä sitten vedettiin jalalla koreasti niin innoissaan, että emme tajunneet valomerkin aikaa ennen kuin diskojytän tilalla alkoivat Tuntematton Potilaan ensiplinkutukset. Ja voin muuten kertoa, että niillä kehuilla, mitä illan aikana sain ja sillä hauskanpidolla ja fiiliksellä, minkä sain illasta irti, elän varmasti vielä viisi vuotta lisää!

Minulla on kesä! (muttei loma)

Siis olen kyllä aika neiti, mutta en tiedä, olenko ennenkin maininnut tästä minun pikku sivukesätyöstä, jota voisi myös kutsua orjaleiriksi - eli mummini mansikkaplantaasista. Siellä ei juhlita kauniilla vaatteilla, ei edes rusketuta pikkuhepenissä, sillä ötököitä on niin paljon, että ei edes ilkeä. Tällä tavalla siis vietän aina kolme viikkoa kesästäni, ressaten mansikoista. Olen nyt stressinkin takia luultavasti koko ajan vähän kipeänä - kurkku vaivaa, nieleminen tekee kipeää, mutta angiinasta ei kuitenkaan ole kyse. Kuumeelta olen onneksi säästynyt.

 Mutta: kesästä olen pyrkinyt nauttimaan as much as possible. Rakastuin näihin Ginan koruihin telineessä ostin: ne sopivat täydellisesti mulle ja korostavat jotenkin sekä vihreitä silmiäni, rusketustani että kiinnittävät liikkuessaan kivasti huomiota kasvoihin. Olen todella ihastunut näihin, pikku juttu, mutta ovat todella kivat!

Ohessa on sitten mänkkikuva, örgh. Kuvan toppi on H&M, enkä tajua, miksi ostin sellaisen, joka peittää vatsaa, jota mulla ei enää ole?! Se on kadonnut juoksun ja rullaluistelun myötä. Ostan edelleen M-koon yläosia huomatakseni, että ne vähän niin kuin roikkuvat. Tosin tämän topin tilanteessa S ei mahdu minun rinnan ympäri mitenkään. Ai niin ja tämä ei ole nyt kovin korrekti asu, koska alla on bikinit ja suuntana ranta. Sortsit on vanha Onlyn löytö, ballerinat on viime kesän Seppälän löytö. Ne ovat minusta todella söpöt! Huomatkaa Housuboyn koneelta puuttuva kuvankäsittelohjelma, jonka ansiosta näette meidän siivouspolitiikan tuloksia: tuo reppu on siis meidän KEITTIÖN lattialla... (muttei tällä kertaa minun jäljiltä)

Kaikista kivointa on ollut pienet tapahtumat kesässä, jotka piristävät minua ihan kummasti! Viime viikonloppuna käytiin meidän firma kesätyttöjen (ja okei, yhden käytännössä vakinaisen, mutta kuitenkin määräaikaisessa työsuhteessa olevan ihanan naisen) terassilla, ulkoilemassa ja kotibileiden kautta sitten mentiin paikalliseen yökerhoon. Aloitimme illan Kemissä Rantamakasiinin terassilta, missä meillä oli pöytävaraus. Vaikka ruoka olikin aika hyvää, tilausten kanssa tuli luvattoman paljon ongelmia ja luvattoman vähän anteeksipyntöjä (nolla) tai hyvitksiä näistä kämmäyksistä. Ilta jatkui rannassa kauniin ilman takia ei tehnyt mieli edes mennä sisään. Loppujen lopuksi myöhemmin siirryimme sisätiloihin saunomaan ja sitä kautta valmistumaan baariin lähtöön.Olin taas polttanut meille kaksi kesälevyä, jotka saivan onneksi kiitosta, joten meno oli vissiin hyvä :)

Jopa Kemissäkin voi siis viettää onnistunutta iltaa. Tämän huomasi kaikki ja nyt olemme sitten onnellisia siitä, että tämä oli se omakustanneilta ja firman lahjoittama illanvietto on meillä vielä edessä. Me odotamme nyt taas kaikki tällä tuloksella loistoiltaa tällä loistoporukalla. Olen niin tyytyväinen, että onnistuimme järjestämään niin kivan illan ja ensi kerralla kaikki aikovatkin olla alusta loppuun asti mukana (nyt osa luovutti, mutta se ei meidän menoa hiljentänyt). Mulla oli terassilla päällä H&M:n kiilakorot ja New Lookin mekko sekä Sveitsin Manorista ostettu käsilaukku. Mulla oli sama asu muuten töissä, mutta leggingsit alla ja neule päällä. Näin siirryttiin sitten kivasti iltapäivädrinkeille ;)

Näillä asuilla tytöt sitten lähtivät baariin! Joukko vähän harveni, mutta bileet eivät kärsineet. Tuossa kuvassa päällä on Vero Modan vyötäröfarkut (me love!), Lindexistä ostettu kaulakoruhärpäke (which I also love), H&M:n musta perustoppi ja Banana Republicin ohut cashmir-silkkineule, joka on aivan ihana kesäneule! Tässä meitä sitten oli kauniita naisia kokonainen kööri ja näillä mentiin vielä iltaa jatkamaan. Minä olen hyvin, hyvin onnellinen illan onnistumisesta, hyvästä seurasta, kauniista säästä, mahdollisuudesta tanssia koko yön läpi ja KESÄSTÄ!

Loman tarpeessa

En ole koskaan ennen valittanut töistäni, enkä aio sitä tehdä nytkään - olen erittäin kiitollinen siitä, että saan olla töissä kaikki kesät. MUTTA istuessani vanhempien terassilla näinä ihanina kesäiltoina vedän keuhkot täyteen luontoa ja mietin, että minäkin haluaisin jo olla lomalla. En tarvitsisi edes palkallista lomaa, vain edes pari viikkoa aikaa vain olla. Eritoten siksi, että jos valmistun tähän rakastamaani aineenopettajan ammattiin, saan melko pitkähkön kesäloman! Odotan todella innolla Nizzan matkaamme Housuboyn kanssa, mutta haluaisin enemmän aikaa nauttia Suomen luonnosta. Viikonlopun aikana kuitenkin aina roikkuu se tulevan arjen paino jo hartioilla ja tällaiset hetket eivät ole täysin kaikessa voimassaan:

Mökiltä on tämä ensimmäinen. Isä laittoi kuvan Facebookiin ja tajusin, etten ole kerennyt mökille tänä kesänä ollenkaan!

Tämä kuva taas on Kemin sisäsatamasta. Kemi on oikeasti muuten todella ankea kaupunki, mutta sisäsataman uudelleenrakennus on piristänyt sen ilmettä kummasti: kauniina kesäpäivänä näkee melkeinpä satoja ihmisiä samalla alueella ulkoilemassa, istuskelemassa ja viettämässä aikaa joko puistoalueilla, minigolfradalla, rantamakasiineissa tai satamassa. Lähellä on myös ihan uimarantakin. Talvella ankeus palaa taas vanhoihin uomiinsa, mutta kesällä Kemi on ihan visiitin arvoinen paikka.

Lisäksi Housuboyn kanssa on puhuttu kesän suunnitelmista seuraavaa:

- säästetään rahaa pitämällä herkkulakkoa päällä viikolla (kielletyt: pulla, karkki, limukka ja sipsit sekä kaikenlainen roskaruoka)
- käydään Ruotsin puolella Seskarön rannalla kauniina päivänä
- harjoitellaan puolimaratonia varten (Ruskamaratoonilla ois tarkoitus jo juosta)
- nuukaillaan vaateostoksissa muutenkin, jotta kaikki rahat saataisiin törsättyä Nizzaan

p.s. Hotelli on jo varattu ja matkakuume nousee! Seuraavaksi aletaan miettimään autovuokrausta!

My final day of music

Haluan jo päästä postaan kaikesta muusta, joten nyt tulee vimpat musiikkijutut. Esim. toissa viikonlopun ylppäreiden pukuloisto on vielä esittelemättä, kuten myös Keskimmäisen ja minun lomatyyli sekä Suomen rundin muut riehakkaat kuvat. Reittimme kulki siis viime vklp täältä Lapista ensin kohti Hattulaa, sieltä Tampereelle päiväksi Särkänniemeen kummityttöjen kanssa (ihana päivä!) ja illaksi Ahlaisiin Porin lähelle. Road Trip + minishoppailu + sukulointi + huvipuistoreissu + kummitytöt + mökkiranta = täydellisyyttä!

Mutta tässä tätä musiikkia:

day 28 - a song that makes you feel guilty (kuunnelkaa kappale, niin ymmärrätte)

Mel C - If that were me

day 29 - a song from your childhood

Rölli - Usvametsän Neito (ei ole luultavasti olemassa Rölli-laulua, jota en osaa ulkoa, mutta tämä oli mun lemppareita, koska tässä oli sanomakin)

And finally:

day 30 - your favorite song at this time last year

Kymppilinja ft. Mariska - Minä

Tämä on muuten edelleenki mun lenkkitsemppausbiisi - ei ole niin pahaa kuolemaa, etten jaksaisi juosta, kun tämä soi :)

Hauskaa viikontaitetta kaikille!

Day 02 - your least favorite song

En voi sietää tätä kappaletta. Mielestäni silti jotenkin perustelee, että on jotenkin oikein pettää. Tai siis sillä tavoin, että voi minua raukka, kun nyt olen pettänyt ja tunnen syyllisyyttä. Olen ehkä tajunnut kappaleen väärin, mutta vaikka sen tajuaisin oikeinkin, en pitäisi siitä yhtään enempää. Ärsyttävä ränkytys, tylsä melodia, huonot sanat. Periaatteessa Lauralla on ihan kaunis ääni, mutta ei kovin originelli. Inhottaa kyllä postata tällaisia negatiivisia juttuja...

p.s. Löysin unelmieni hääkengät! (Ai miten niin mua ei ole edes kosittu :D?!) I don't need a diamond ring, just get me some really pretty shoes!

Uudet rakastuksen kohteet

Olen tehnyt paluun juurilleni. Tämä kaikki liittyi siis siihen elämäntaparemonttiin, josta jo täällä olikin juttua, mutta en nyt aio taas jauhaa mun laihtumisprojektista. Sanon vaan sen, että mun vaateostokielto pätee edelleen. Aion kokeilla kohta jalkaan kokoa pienempää, mutta vielä en halua masentaa itseäni. Mutta ne uudet vanhat rakkaudet:

1) Liikunta
Tässä uusin juttu on Zumba. Suosittelen tosiaan, että jos teillä on mahdollisuus, kokeilkaa! Hyvän ohjaajan tunnilla palaa oikeastikin kaloreita ihan huomaamatta ja zumban idea on, että kaikilla on hauskaa eikä niinkään, että kaikki osaisivat täydellisesti. Itse kun tanssineena henkilönä osaan nuo lantion irtonaisuudet ym. naureskelin ekat tunnit joillekin "säheltäjille" ja panikoin siitä, miltä itse näytän. Tässä zumbassa on kuitenkin sekin hyvä puoli, että olen oppinut vain päästämään siitä tunteesta irti. Entä sitten, jos näytän vähän tyhmältä? Kyllä jotkut muutkin näyttää! Eli tanssi on taas palannut elämääni tavalla tai toisella, kuten myös hiihto, jota rakastan näköjään edelleen, kun lapsenakin.

2) Lukeminen
Liimaan nenän nykyään kirjaan aina ennen nukkumaanmenoa. Se auttaa nukahtamaan, tarjoaa seikkailuja mielikuvituksessa ja näin ollen virikkeitä aivoille. Oiva rauhoittumistapa minulle.

3) Kutominen
Näpertäminen on minulle aina ollut tosi kiva harrastus ja kutomisen olen löytänyt uudelleen. Puikkojen kilinä rauhoittaa minua ja samalla voi katsella telkkaria tai kuunnella musiikkia. Itselle olen jo tehnyt sukat ja säärenlämmittimiä kaksin kappalein ja innostus jatkuu. Ohjelmassa on seuraavana pipo.

4) Musiikki
Olen taas alkanut kuunnella musiikkia uudestaan enemmän kuin katsomaan vain televisiota. Televisio menee nykyään mulla kiinni viimeistään klo 24 arkisin ja muutenkin olen yrittänyt taas oppia sen huudattamisesta turhaan poissa.

5) Ruoan laittaminen ja sen ravintoarvoon kiinnittäminen
Nautin enemmän ruoasta nyt, kun teen sen tosiaan aina alusta loppuun itse. Nautin siitä, että ruoka ainakin minua ja Housuboyta miellyttää, joten näytän olevan siinä hyvä. Tällainen ruoka auttaa mua jaksamaan paljon paremmin ja muistamaan taas, kuinka hyvin minut on kotona opetettu terveelliseen ruokaan.

6) Shoppailuhimojen hillintä
Elämä ei ole ainoastaan uusia vaatteita, joten olen päättänyt, että kun kaapistani jo löytyy kaikkea ja vähän liikaakin, voisin alkaa panostaa enemmän rahaa laatujuttuihin. Ostan vain vaatteita, joita en voi unohtaa ja ennen kuin laihdun ainakin vaatekoon verran, en osta mitään muuta, kuin alusvaatteita tai legginsejä, toppia yms. halppisjuttuja. Aion jatkossakin tietysti ostaa niin sanotut perusjutut edullisesti, kun niitä kuitenkin tarvii uusia tiuhaan, mutta pyrin jatkossa mieluummin panostamaan laatuun kuin määrään. En ollut kenkäfriikki lukion alussa, shoppausfriikki aina. Nyt kuitenkin haluan oppia taas arvostamaan muitakin - syvällisempiä - asioita.

That said...
Kävin Nellyn nettikaupassa kuolaamassa näitä kaunokaisia :D

Tämän haluaisin ehdottomasti, sopii kaikenlaisille vartaloille!

Söpöilymekko :)

Jos pääsen kokoon 36, haluan tän mekon ihan ehottomasti biletykseen Sex and the City -tyyliin.

Maximekko, josta tykkäisin tositosi paljon!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Ai niin! Mitä laitetaan päälle, jos on viikonloppukurssi, jossa kuuluu olla mukavat, lämpimät möyryämisvaatteet, jotka sitten pitäisi näppärästi vaihtua drinkkiasuksi paikalliseen pubiin. Oon miettinyt jättihuppari ja leggareita. Sitten vois vaihtaa sen hupparin johonkin juttuun siihen leggingsien päälle. Saappaat jalkaan. Ideoita?

Why?

- Työpäivä on tappavan tylsä ja hiljainen siihen asti, että päättää lähteä tänään aikaisemmin "kun ei kerta ole paljon tekemistä?

- Asun siinä ainoassa (?) Suomen paikassa, jossa ei ole tosiaankaan kärsitty mistään kauheista hiostavista helteistä - hyvä kun on saatu edes aurinkoa?

- Kun säästää kauheasti rahaa lomareissuun, ei löydä sieltä mahtavasta kaupungista mitään, mihin edes tuhlata?

- Töitä on aina joko tosi paljoon tai ei juuri yhtään kerralla?

- Odottavan aika on niin himputin pitkä?

- ei osaa koskaan päättää, mitä oikeastaan tekisi hiuksilleen, tai minkävärisiksi ne todellakin haluaisi?

- Naiset aina leikkaavat tukkansa, kun ovat menneen naimisiin?

- Ja miksi he väittävät, että lyhyt tukka on pitkää helpompi?!

- Miksi jotkut päivittävät aina naamakirjansa englanniksi, vaikka eivät osaa englantia eikä sille ole juuri muutakaan tarvetta?

- Miksi puutun niin hanakasti toisten virheisiin?

- Miksi aina vain siskoni löytävät ne parhaat kenkäalennukset niistä kaikista ihanista korkkareista vaikka pitävät suurimman osan ajasta tennareita, kun taas minä en korkkareiden suurkuluttajana koskaan löydä niitä alennuksesta?

- Ja edelleen: miksi en koskaan malta katsoa alennuksia kunnolla tai odottaa niitä?

- ja edelleen: miksi aina sen alennetun kengän vieressä oleva normaalihintainen on paljon kauniimpi ja mieluisempi ostos?

- Miksi en ole vieläkään lopettanut kynsien pureskelua?

- Miksi Apulanta ei voi treenata mun alakerrassa?

- Miksi viivyttelin vaihtoonlähtöä niin, että taidan olla yksin ensi vuoden, kun muut lähtevät?

- Miksi mainonta saa meidät ostamaan tarpeettomia ja ylihinnoiteltuja tavaroita, kun apteekkitavara olisi paljon parempi ja edullisempi vaihtoehto?

- Miksi ostin kalliit lenkkarit, kun ne eivät edes sovi jaloilleni ja miksi minulle ei kerrottu, että tämä on mahdollista ENNEN kuin ostin ne?

- Miksi lenkkareissa on vääränlainen tuki minun jaloilleni - tehden juoksemisharrastuksesta vielä hankalamman kuin sen aloittaminen jo henkisesti oli?

- Miksi Housuboy kutsuu tulevaa Lontoon reissua "Sitten, kun me mennään katsomaan sitä Arsenalin peliä" ?

- Miksi se Voicen unelmalaukku ei ikinä osu minun kohdalleni?

- Miksi puhelinmyyjät soittaa aina, kun nukun?

- Miksi jotkut pitävät asiakaspalvelijoita orjinaan ja alempana kansana? Ja miksi vastaavasti jotkut asiakaspalvelijat vievät huonon päivänsä töihin asiakkaan niskaan?,

- Miksi aurinko paistaa aina vain silloin, kun olen päivän töissä?

- Miksi nykyään niin harvat lähtevät mieluummin luontoon vaeltamaan kuin katsovat telkkaria?

- Miksei kukaan alle 30-vuotias koskaan nauti murtomaahiihdosta?

- Miksi naiset käyttävät ensimmäiset lomapäivänsä siivoamiseen ja miehet eivät koko loman aikana laita tikkua ristiin, koska "eivät tee hommia lomalla"

- Miksi sitä mieluummin pistää rahaa enemmän pieneen kuntosaliin, jossa on kiva omistaja ja mukava ilmapiiri kuin menee sinne halvempaan ja laajempaan kuntosaliin, jossa saa kaiken samaan hintaan?

- Miksi työpaikan ruokalassa ei ole mitään hyvää, jos eväät jäävät kotiin ja sitten, kun on eväät, ruokalassa on useampi hyvä vaihtoehto tarjolla?

- Miksi nykyään on hyväksyttävää puuttua muiden säästämiseen, raha-asioihin ja muuhun? Miksi on hyväksyttävää kysyä: "eikö sulla mee kaikki rahat tuohon?"

- Miksi ei koskaan toteuta unelmaansa vaelluksesta/ mökkireissusta Lappiin, johon ei ota läppäriä ja jonka aikana ei vastaa puhelimeen: vain ulkoilee ja saunoo?

Sho(e)paholic's shopping spot

Kukaanhan ei ole vielä arvannut, että rakastan kenkiä? Sain kilpailusta vinkin Brandokselta suoraan sähköpostiini ja ajattelin kokeilla mainostamista eka kertaa. Nyt sitten sen verran puolustan itseäni, että palkinto on 90 EUROA KENKÄKAUPPAAN! Need I say more?

Selailin siis noin tunnin sivustoa miettien, mitkä poimin sieltä suosikikseini. Kaikista paras puoli nettikaupoissa on, että kenkiä voi selailla rauhassa vaikka kuinka kauan ilman, että kukaan tulee ksyeleen, miten menee, ottaisitko nämä törkeät aniliinit huopikkaat vai oliivinvihreät nilkkurit oksennuksenvihreillä palloilla. Ja saa vaikkapa valita vain sen hintaluokan, johon on varaa.

Koska olen vakaasti sitä mieltä, että kultaiset gladiaattoripopot olisivat mahtava hankinta kesäkenkäkokoelmaani, valitsin nämä kaunokaiset. Klikkaamalla kuvaa pääsette tekin katselemaan suosikkejanne :) Ohjeet osallistujille pitäisi löytyä vielä sieltä nettisivulta. Näinollen kaikilla bloggaajilla on mahdollisuus osallistua. Vielä nämäkaunokaiset eivät eksyneet ostoskoriini, sillä odottelen sitä palkintoa kuin kenkäfriikki ilmaisia kenkiä!

”Olen mukana kilpailussa, jossa voit voittaa 90 e
kenkälahjakortin BRANDOS.fi -nettikenkäkauppaan.
Kilpaile täällä”.

Voi aika joka katoaa käsistäni

Minä olen syyllinen blogini laiminlyömiseen surkeasti. Mutta nyt sain jo palautetta ja olen luvannut useammalle ihmiselle päivittää. Sorisorisori.

Kaikki alkoi jostain. En itsekään tiedä, mistä. Kaikki vain alkoi tuntua kaatuvan päälleni ja mikään ei ole oikein jaksanut kiinnostaa. Opiskelun ja työn sovittamien vaatii veronsa ja vapaa-aikani. Lisäksi olin uupunut sen pyrähdyksen jälkeen, jonka jouduin tekemään opinnoissani joulukuussa. Valoa ei juuri näkynyt tunnelin päässä ja se vei vain syvemmälle itsesääliin. Aloin inhota itseänikin, sillä en enää saanut juuri positiivisia ajatuksia ilmoille ja huomasin muutoksen joidenkin ystävieni suhtautumisessa minuun. Sitten vain päätin, että blogiini ei tule uutta päivitystä ennen kuin voin sanoa, että asiat alkavat parantua ja pystyn kertomaan asioista positiivisesti. Siinä se oli. Fair and square. Joten viimeisen kuukauden ajan olen pitänyt päiväkirjaa päiväni/ elämäni positiivisista asioista.

Mutta tässä päivä reissusta paikassa, joka seuraltaan ja miljööltään paransi mieltäni aika paljon.

On sääli, että Pariisi itsessään on nykyään jotenkin nokkava paikka. En voi kuvitellakaan tilannetta, jos en puhuisi ranskaa. Mutta jotenkin asiakaspalvelua ei saa missään muualla kuin Louis Vuittonilla (ja siellä en varmasti minä sitä saa). Suomessa ei tollainen meno vetelisi. Niimpä olenkin ajatellut muuttavani johonkin muuhun osaan Ranskaa, kun kasvan isommaksi ;) Sektorilla Riviera, Lille, Strasbourg :D (eli siis yltympäriinsä)
Mutta ranskan kieltä rakastan! Olen niin innoissani, että pystyn hoitamaan tilanteen kuin tilanteen ranskaksi. Olen jopa niinkin röyhkeä, että menen sanomaan, että olen hiukkasen ylpeä itsestäni. Törkeän itserakas ja itseriittoinen henkilö siis.

Lisäksi olen onnellinen eräästä muustakin jutusta, jota en voi julkisesti laittaa nettiin ennen kuin asia on varma, mutta se on poistanut suuren kiven sydämeltäni ja kohta tiedän, saanko tosiaan vielä isomman helpotuksen elämääni. Jos sen saan, olen luvannut itselleni arvostaa toista mahdollisuutta paljon enemmän ja hyödyntää sen kaikin mahdollisin keinoin.

Ainoa asia, joka tällä hetkellä varjostaa onneani on kandintyö. Huomenna pitäisi olla alustava aihe ja lähteet, mutta en vielä tiedä, mitä teen. Joten tänä iltana on vielä aivoriihi tiedossa. Se onkin se vaikein osuus. Kun saan homman alkuun, onkin jo paljon helpompaa. Haluan tehdä graduni kuitenkin samasta aiheesta laajentaen. Mutta tämän kevään jälkeen minulla pitäisi olla kandin paperit kuitenkin ja opinnot taas hieman pidemmällä. Tämä tavoitteiden asettelu on tosiaan auttanut minua tänä vuonna eteenpäin ;DD Joo olen ihan surkea opiskelija varsinkin vanhana kunnon hikipinkona, mutta kyllä se nyt tästä :)

Kaikki hyvätkin aikomukset kaatuvat joskus johonkin. Esim. kamerani jäi kotiin Housuboyn luo tullessani Ouluun. Joten en voi näyttää teille uutta lookiani. Tukastani lähti kyllä ihan liikaa paksuutta, mutta se oli ihan oma vikani, kun käskin kampaajani rapsia menemään. Tukka on kuitenkin selvästi minulle se kruununi. Omaa tukkaani ei oikein saa näyttämään huonolta, jollei se ole likainen. Paksuutensa ansiosta se näyttää aina aika kuohkealta. Nytkin paksuutta on edelleen päällä, joten tilanne ei ole niin paha. Ja kyllähän tuo kasvaa, niin sillä on tapana :) Suunnittelen jo uutta lookia, mutta olisi ollut kiva vilauttaa teille naamaani lasit päässä.

Olen myös onnistunut taistelemaan himojani vastaan: liikaa menoja = liian vähän rahaa shoppailuun = ei shoppailua. Tuhlasin joululahjoihin aika paljon sekä maksoin ekat silmälasini, joten nyt ei rahaa ole ollut, mutta en ole kaivanut MasterCardia esiin vaan jättänyt tyhmät ostokset kauppaan. Pariisistakin ostin vain kaksi paitaa ja muutamat meikit. Ai niin ja mulla on nyt VIHDOIN Shu Uemuran ripsentaivuttimet ja ne on niin parhaat! Ja onhan se vähän tyhmää, että opiskelija laittaa 35e tollasiin, mutta toisaalta noi on NIIIN laadukkaat ja ei tarvinnut kuin jättää ne yhdet Nellyn kengät ostamatta, niin raha on säästetty. (Ai miten niin mun logiikka joskus ontuu?)

Tänä viikonloppuna on minun rentoutumisviikonloppuni: ei töitä (tosin pelkään jo etukäteen, että joku sairastuu ja joudun taas töihin enkä taaskaan saa vapaata, mikä on työssäni ihan älytön stressikerroin), ystäväni tulee pitkästä aikaa visiitille ja tiedossa on vanhojen ystävien illanistujaiset, joita odotan ehkä kuin ensimmäisiä Manolojani. (Päätin muuten tossa yks päivä, että mulla pitää olla häissäni valkoiset Manolon korkkari, sellaiset jotka Carrie Bradshaw'lla Pariisissa vimppa jaksossa, jossa se saa koirankakkaa niihin. Haluan ne kengät kuitenki puhtaana. En niitä samoja.) Joten vapaa-aika + ystävät + opintotuen kilahtaminen tilille = onnea :) Ja yks yksinkertasiin yhtälöihin erikoistunut bloggari.

Hauskaa viikkoa kaikille!!


//Edit: Mietin tässä blogiini arvontaa ja toivepostaus tukastani on tulossa! Eli kiitos sille ihmiselle, joka rohkeni ehdottaa mulle postausta. Se on eka pyyntö, jonka olen ikinä saanut, joten alan kohta toteuttaa haastettasi :)

2009

Mitä olen tehnyt vuonna 2009:

- ostanut 16 paria kenkiä


(ja jättänyt noin 50 ihanuutta ostamatta)

- Asunut kolme kuukautta Sveitsissä ja kaksi viikkoa Jerseyssä



- käynyt kahdeksassa eri maassa (Ruotsi, Tanska, Latvia, Jersey tavallaan, Iso-Britannia, Sveitsi, Italia, Ranska)


- kokenut sen oudon tunteen, kun on kokenut jotain käsittämättömän mahtavaa, eikä kukaan Suomessa olevista ystävistäni ole jakanut sitä kanssani, eikä myöskään perheenjäsen tai poikaystävä. Eikä se heistä kertoessani ollut juurikaan kiinnostavaa tai läheskään niin tärkeää.

- saanut tavallaan toisen perheen ja ystäviä ympäri maailmaa


- oppinut puhumaan erittäin sujuvaa ranskaa

- ollut ensimmäistä kertaa työtön kesätöiden mentyä alta ja saanut toisen viime tingassa onneksi tilalle

- alkanut ostamaan vaatteita siksi, että rakastin niitä itse ja minä tykkäsin itse juuri siitä vaihtoehdosta, vaikka kaikki muut sanoivat sen toisen

- saanut silmälasit (ja mikä legendaarista, ne halvimmat miellytti mua eniten ulkonäöltään!)



- aloittanut opettajaopinnot ja viihtynyt ensimmäistä kertaa eläessäni aivan suunnattomasti yliopisto-opinnoissani

- ottanut tunnollisesti kiinni laiskoteltuja kursseja

- nähnyt elämäni ensimmäisen säkkipillin ja sen soittajan livenä



- saanut tähänastisen elämäni järkyttävimmät uutiset

- liikkunut aivan liian vähän

- saanut parisuhteeni toimimaan paljon paremmin

- lautaillut ja lasketellut Alpeilla



- ikävöinyt kummityttöäni Jääprinsessaa oikein kovasta (kuvaan ei ole lupaa)

- ymmärtänyt todella, kuinka tärkeä perheeni on minulle

- opetellut hoitamaan viinitilaa, saanut yksityiskiertueen viinitilalla ja maistiaiset siellä


- murehtinut edelleen asioista aivan liikaa

- viettänyt syntymäpäiväni kiertäen Sveitsin ympäri

- syönyt ekaa kertaa elämässäni juustofondueta ja pudottanut vain yhden palasen. Onneksi oli ravintola, jolloin ei tarvinnut tiskata

- tajunnut, että minussa on sisua kuin pienessä kylässä ja tulen jatkossakin selviämään elämän haasteista yksinkin ja oppinut puolustamaan itseäni

- oppinut, että joskus pieni hymy, muistaminen tai välittämisen ystävältä voi pelastaa päivän, viikon tai saada itkun muuttumaan iloksi



Ally McBealissa sanottiin kerran, että kun katselet vuottasi taaksepäin eikä se saa sinua itkemään ilosta tai surusta, on vuotesi mennyt hukkaan. Joten totean tässä, että kumpiakin kyyneliä olen vuodattanut ja vuosi oli ihan mahtava!

Toivon 2010 vuodelta, että saan edelleen olla terve ja onnellinen, sillä olen tähän asti saanut olla hyvin onnellinen

Lontoo osa 3 ja takaisin reaaliaikaan

Parasta tässä päivässä oli kyllä se, mistä kuvia ei saanut ottaa, eli toi Phantom of the Opera. Odotin Oopperan kummitusta ehkä enemmän kuin shoppailua Lontoossa, ja sen pitäisi sanoa paljon. Kun näytös alkoi, muistin taas, miksi taidetta tehdään. Sanokaa mitä vain oopperasta, musikaaleista jne. mutta julistan täten, että kaikki, jotka eivät tunne jotain nähdessään tuon shown livenä, ovat jälkeenjääneitä. Shown alkaessa äitini puristi kättäni jännityksestä ja innostuksesta. Olin aivan sanaton puoliajalla. Tai, noh, en niin sanaton, että en olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja jutellut paikallisen vanhemman naisen kanssa, joka oli jo 10. kertaa katsomassa. Olin niin onnellinen, että kävimme katsomassa tuon. Se oli ehkä elämäni parhaita kokemuksia. Suosittelen korkeasta hinnasta huolimatta. Se esitys suorastaan salpaa hengityksen!

Koska meillä oli myös liput illemmalla London Eye:hin, meillä oli kiire. Pihalla sattui sitten olemaan riksa. Nuori mukava unkarilaispoika ajoi meidät oopperasta London Eye:n paikalle. Olimme äidin kanssa vieläkin niin täpinöissämme koko esityksestä, että valokuvasimme ja kikatimme ja hihkuimme koko matkan kuin pahaiset teinitytöt :D joskus se on pakko vaan taatua :D


Matkalla oli säkkipillin soittaja :)


Parlamenttirakennus ja Big Ben kivassa valossa (minusta)

London Eyen kyydissä (London Eye on siis suuri maailmanpyörä, jossa kabinetit ovat monille henkilöille ja kyydiss saa katsella maisemia)

Tämä oli komea kuva minusta



Sitten nykyisyyteen: joudun tekemään tosi paljon töitä koulun eteen, koska olen Sveitsin takia opintopisteistä jäljessä ja kaikkea muutakin on jäljessä. Joten järjestin itselleni pari tenttiä, joita voin suoritella nyt, kun tänä lukukautena jo virallisesti opinnot ovat ohi. Joten töitä teettää ihan hirveästi. Silti olen tyytyväinen, että kontrolli on palautumassa ja olen tilanteen herra.

Mutta ne mun Jimmy Choot on tulleet! Ne ovat juuri kuin aiemmissa kuvissa ja olen niin onnellinen. Pidän luultavasti vain ne seeprakuvioiset, koska ne siniset eivät oikein ole IHANAT. Tiiättekö? Se tunne, mikä niistä pitä tulla? En osaa kävellä niillä edes :D ja ne laidat menevät huonosti ja jos niillä kävelee normaalisti, niin ne alkavat leviämään entisestään eivätkä näytä hyvältä enää parin käytön jälkeen. Viime viikonloppuna tosin sain niistä kehut, koska näytin kuulemma ihan sinkkuelämän Carrieltä :)

Mutta kuitenkin, viikonloppuna tiedossa kaverin tuparit ja sitten paljon paljon paljon pänttäystä pariinkin tenttiin.
Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Guilty blogger reports for duty (still high on London)

London part I (more to come)

Lontoo osa I (lisää tulossa)

yes, I do!

My Stitch backpack on the background :D // Stitch-reppuni taustalla

Hello Lover!! A pocket mirror. I thought this was kind of my style... *sigh*

Hei rakkaani! Taskupeili, joka on tavallaan aikalailla mun tyylinen. Ehkä.. *huokaus*

A mermaid on display on a shop window//

Merenneito näyteikkunassa

Steel Bubbles...

Teräskuplia..

Me and mum in a bubble

Minä ja äiti kuplassa
River Island, A shopping centre near our hostel (that's hotel Orlando, a great place in Hammersmith/ Shepherd's Bush)

River ISland, iso ostoskeskus omaa hostelliamme (hotelli Orlando, loistopaikka Hammersmithissä/Shepher's Bushissa)

Primark: Jeans x2, A shirt and the cuff, total cost £20 = cirka 25€

Farkut x2, paita ja rannerengas, yhteensä £20 eli noin 25€



The world's loveliest boots! (Dorothy Perkins)

Maailman ihanimmat saappaat!

My life on the fast lane

Have you seen the movie Click (starring Adam Sandler)? I absolutely feel like I need that remote control at the moment. Not to speed things up but to slow them down. Jersey, homecoming, workworkwork, University starting, teacher training starting ( a new place with new faces and I'm still loving it so far). At the moment I'm juggling my studies, my work, my relationship and my grandfather who seems to be losing his grip on reality. So I am really torn between my priorities and what to do with things. Especially as the only thing going well at the moment is the first one. I am extremely happy with the fact that I have been given a great leading teacher and mostly a great group (apart from a know-it-all-say-it-all thirty-something who feels she can criticize anyone and come and go how she wants).

I don't know what I am allowed to tell about Jersey and what you want to hear, but if I focus on the positive, then at least that should be allowed. I had 11 Finnish and 5 Norwegians in my responsibility group. Their age was from 14 to 18 years. They were all good girls, mostly great. I had a great host family with two boys of 8 and 12 (?) and their parents. The dad was a former cook and made the best vegetarian and seafood meals I have ever had eating in so far! The mum was an absolutely adorable person with a lovely sense of humour and they were such great parents! I heard yelling only once and the boys behaved so well! I stayed in the same room with a Swedish leader (this was something I was not told in advance) but she was the best and I have to say it was tough for me to say goodbye to her at the end of our stay. Paris was a great visit for me. I was only disappointed that I did not get to go to Disneyland but such is life.
Jersey was a lovely small, tax-free(!) island. The restaurants and coffee shops were not too cheap but lovely all the same. The shops were awesome and I spent a fortune on cosmetics (compare the Finnish 54e price of 125ml of Clinique Dramatically different moisturizer to the one in Jersey £24 = 28e).
The trip was great and so were the people, but I do not expect to be doing it again with that amount of money we were paid. Considering the recommendation for the daily salary for working abroad in the UK we get less than half of that with limited information on the reality of things, I think it is a bit too little considering the money I get replacing teachers in Finland. Also, the time to work is from 9 a.m. to 11 p.m. plus around the clock on-duty responsibility.



So here's what I have been doing (while I still had money and was in Jersey): Shopping! It is basically like banking money now the pound is so low! These are from New Look Jersey. And that's not all that is cheering me up: My mom and I just booked a trip to London for week43 with a prospect of seeing The Phantom of the Opera. My mom is checking out the places we could visit, I am checking out the racks we could wipe clean, even cut, right? I know this makes me sound like a brainless shopaholic (which I mostly am while shopping) but I am actually Humongously interested in seeing London, its culture and historic places. Oh, I am thrilled to go!


Oletteko nähneet Click-elokuvan (pääosassa Adam Sandler)? Mullakin on ollut hetken sellainen olo, että tarvitsisin sitä kaukosäädintä. Itse en kyllä hyppisi aikaa yli, vaan säätäisin elämääni hitaammalle. Säätäisin vuorokauteen pari tuntia lisää ja viikkoon oman ylimääräisen vapaapäivän. Vauhti on ollut hurja: Jersey, kotiintulo, työtätyötätyötä, yliopiston alkaminen, opettajaharjoittelun alkaminen (uusi koulu ja kuviot sekä ihmiset ja tähän asti rakastan tätä tosissaan). Tällä hetkellä tasapainoilen opiskelujen töiden, parisuhteen ja todellisuuden tajua menettämässä olevan ukkini välillä kaikkien pyöriessä mielessä koko ajan ja prioriteetteja on hankala valita, varsinkin kun ainoa hyvin menevä asia tällä hetkellä on tuo ensin mainittu. Olen erittäin tyytyväinene loistavaan ohjaavaan opettajaani ja suurimmaksi osaksi mahtavaan ryhmään (lukuunottamatta yhtä 30+ kaikkitietäväistä möläyttelijää, jonka mielestä kaikkea ja kaikkia saa kritisoida ja mitä tahansa saa möläytellä ja on kulkenut harjoittelun läpi täysin omalla aikataulullaan) .

En tiedä, kuinka paljon saan kertoa Jerseystä ja kuinka paljon haluatte kuulla, mutta ainakin positiivisten juttujen kertomisen pitäisi olla laillista. Ryhmässäni oli 11 suomalaista ja viisi norjalaista, joista olin vastuussa. Iältään he olivat 14-18 vuotiaita. He olivat kaikki kunnon tyttöjä, suurimmaksi osaksi loistavia. Minulla oli loistava isäntäperhe, johon kuului 12 ja 8 ikäiset pojat ja heidän vanhempansa. Perheen isä oli entinen kokki ja söin parhaat vegeruoat ja merenelävistä tehdyt ruoat, jotka olen kotioloissa syönyt ikinä! Perheen äiti oli ehdottoman loistava ja ihana henkilö mahtavalla huumorintajulla ja vanhemmat olivat todella hyviä hommassaan!Kuulin huutoa vain kerran ja pojat käyttäytyivät todella hyvin.Majoituin samassa huoneessa ruotsalaisjohtajan kanssa (tästä minulle ei kerrottu etukäteen) mutta tyttö oli ihan paras ja ja hyvästit reissun lopussa hänen kanssa oli aika rankka paikka mulle. Pariisi oli taas loistovisiitti ja olin pettynyt vain siihen, että en vieläkään päässyt Disneyyn, mutta sellaista elämä on. Jersey oli ihana verovapaa (!) saari. Ravitolat ja kahvilat eivät olleet järin halpoja, mutta kaupat mahtavia ja kosmetiikka törkeän halpaa: Suomessa maksan 54e 125ml:n pullosta Cliniquen Dramatically different moisturizeria ja siellä maksoin £24 eli n. 28e.
Matka ja ihmiset olivat mahtavia, mutta en usko tekeväni tuota työtä enää. Mielestäni se on vain tyntekijän aliarviointia, että maksetaan alle puolet ulkomaanpäivärahasta työstä, joka kestää aamu yhdeksästä ilta yhteentoista plus päälle ympäri kellon päivystysvelvollisuus puhelin päällä.


Joten tätä olen tehnyt (kun olin vielä Jerseyssä ja mulla oli vielä rahaa). Shoppaillut!Sehän on nyt kuin rahaa laittaisi pankkiin, kun puntakin on niin alhaalla... Nämä kaikki New Look Jerseystä (www.newlook.co.uk) eikä se ole ainoa asia, mikä minua piristää: äitini ja minä varasimme matkan viikolle 43 LONTOOSEEN ja mahdollisesti mennään katsomaan Oopperan kummitus. Äitini katselee, mitä nähtävyyksiä voisimme katsella ja minä katselen, missä/ mitä vaatetankoja voisimme tyhjentää. Tiedän, että saatan kuulostaa aivottomalta shoppailufriikiltä (mitä olenkin silloin, kun pääsen vauhtiin), mutta olen itse asiassa Valtavan kiinnostunut näkemään Lontoon, sen kulttuurin ja historialliset nähtävyydet. Voi että olen innoissani lähdöstä!