Voi aika joka katoaa käsistäni

Minä olen syyllinen blogini laiminlyömiseen surkeasti. Mutta nyt sain jo palautetta ja olen luvannut useammalle ihmiselle päivittää. Sorisorisori.

Kaikki alkoi jostain. En itsekään tiedä, mistä. Kaikki vain alkoi tuntua kaatuvan päälleni ja mikään ei ole oikein jaksanut kiinnostaa. Opiskelun ja työn sovittamien vaatii veronsa ja vapaa-aikani. Lisäksi olin uupunut sen pyrähdyksen jälkeen, jonka jouduin tekemään opinnoissani joulukuussa. Valoa ei juuri näkynyt tunnelin päässä ja se vei vain syvemmälle itsesääliin. Aloin inhota itseänikin, sillä en enää saanut juuri positiivisia ajatuksia ilmoille ja huomasin muutoksen joidenkin ystävieni suhtautumisessa minuun. Sitten vain päätin, että blogiini ei tule uutta päivitystä ennen kuin voin sanoa, että asiat alkavat parantua ja pystyn kertomaan asioista positiivisesti. Siinä se oli. Fair and square. Joten viimeisen kuukauden ajan olen pitänyt päiväkirjaa päiväni/ elämäni positiivisista asioista.

Mutta tässä päivä reissusta paikassa, joka seuraltaan ja miljööltään paransi mieltäni aika paljon.

On sääli, että Pariisi itsessään on nykyään jotenkin nokkava paikka. En voi kuvitellakaan tilannetta, jos en puhuisi ranskaa. Mutta jotenkin asiakaspalvelua ei saa missään muualla kuin Louis Vuittonilla (ja siellä en varmasti minä sitä saa). Suomessa ei tollainen meno vetelisi. Niimpä olenkin ajatellut muuttavani johonkin muuhun osaan Ranskaa, kun kasvan isommaksi ;) Sektorilla Riviera, Lille, Strasbourg :D (eli siis yltympäriinsä)
Mutta ranskan kieltä rakastan! Olen niin innoissani, että pystyn hoitamaan tilanteen kuin tilanteen ranskaksi. Olen jopa niinkin röyhkeä, että menen sanomaan, että olen hiukkasen ylpeä itsestäni. Törkeän itserakas ja itseriittoinen henkilö siis.

Lisäksi olen onnellinen eräästä muustakin jutusta, jota en voi julkisesti laittaa nettiin ennen kuin asia on varma, mutta se on poistanut suuren kiven sydämeltäni ja kohta tiedän, saanko tosiaan vielä isomman helpotuksen elämääni. Jos sen saan, olen luvannut itselleni arvostaa toista mahdollisuutta paljon enemmän ja hyödyntää sen kaikin mahdollisin keinoin.

Ainoa asia, joka tällä hetkellä varjostaa onneani on kandintyö. Huomenna pitäisi olla alustava aihe ja lähteet, mutta en vielä tiedä, mitä teen. Joten tänä iltana on vielä aivoriihi tiedossa. Se onkin se vaikein osuus. Kun saan homman alkuun, onkin jo paljon helpompaa. Haluan tehdä graduni kuitenkin samasta aiheesta laajentaen. Mutta tämän kevään jälkeen minulla pitäisi olla kandin paperit kuitenkin ja opinnot taas hieman pidemmällä. Tämä tavoitteiden asettelu on tosiaan auttanut minua tänä vuonna eteenpäin ;DD Joo olen ihan surkea opiskelija varsinkin vanhana kunnon hikipinkona, mutta kyllä se nyt tästä :)

Kaikki hyvätkin aikomukset kaatuvat joskus johonkin. Esim. kamerani jäi kotiin Housuboyn luo tullessani Ouluun. Joten en voi näyttää teille uutta lookiani. Tukastani lähti kyllä ihan liikaa paksuutta, mutta se oli ihan oma vikani, kun käskin kampaajani rapsia menemään. Tukka on kuitenkin selvästi minulle se kruununi. Omaa tukkaani ei oikein saa näyttämään huonolta, jollei se ole likainen. Paksuutensa ansiosta se näyttää aina aika kuohkealta. Nytkin paksuutta on edelleen päällä, joten tilanne ei ole niin paha. Ja kyllähän tuo kasvaa, niin sillä on tapana :) Suunnittelen jo uutta lookia, mutta olisi ollut kiva vilauttaa teille naamaani lasit päässä.

Olen myös onnistunut taistelemaan himojani vastaan: liikaa menoja = liian vähän rahaa shoppailuun = ei shoppailua. Tuhlasin joululahjoihin aika paljon sekä maksoin ekat silmälasini, joten nyt ei rahaa ole ollut, mutta en ole kaivanut MasterCardia esiin vaan jättänyt tyhmät ostokset kauppaan. Pariisistakin ostin vain kaksi paitaa ja muutamat meikit. Ai niin ja mulla on nyt VIHDOIN Shu Uemuran ripsentaivuttimet ja ne on niin parhaat! Ja onhan se vähän tyhmää, että opiskelija laittaa 35e tollasiin, mutta toisaalta noi on NIIIN laadukkaat ja ei tarvinnut kuin jättää ne yhdet Nellyn kengät ostamatta, niin raha on säästetty. (Ai miten niin mun logiikka joskus ontuu?)

Tänä viikonloppuna on minun rentoutumisviikonloppuni: ei töitä (tosin pelkään jo etukäteen, että joku sairastuu ja joudun taas töihin enkä taaskaan saa vapaata, mikä on työssäni ihan älytön stressikerroin), ystäväni tulee pitkästä aikaa visiitille ja tiedossa on vanhojen ystävien illanistujaiset, joita odotan ehkä kuin ensimmäisiä Manolojani. (Päätin muuten tossa yks päivä, että mulla pitää olla häissäni valkoiset Manolon korkkari, sellaiset jotka Carrie Bradshaw'lla Pariisissa vimppa jaksossa, jossa se saa koirankakkaa niihin. Haluan ne kengät kuitenki puhtaana. En niitä samoja.) Joten vapaa-aika + ystävät + opintotuen kilahtaminen tilille = onnea :) Ja yks yksinkertasiin yhtälöihin erikoistunut bloggari.

Hauskaa viikkoa kaikille!!


//Edit: Mietin tässä blogiini arvontaa ja toivepostaus tukastani on tulossa! Eli kiitos sille ihmiselle, joka rohkeni ehdottaa mulle postausta. Se on eka pyyntö, jonka olen ikinä saanut, joten alan kohta toteuttaa haastettasi :)