Elämäni outoudet

- Rakastan hiihtämistä (tästä syystä odotan kauhulla sitä aikaa, kun lumi sulaa ja minun laihdutukseni muuttuu pakkopullaksi) ja suren tänä keväänä eniten sitä, että asuin niin "kaukana" tutuilta kotipaikan laduilta

-en voi valittaa liikuntasuorituksen aikana seurassa, vaikka mikä tulisi. Menen vaikka läpi harmaan kiven ennen kuin myönnän, että kunto ei riitä

- jos kuitenkaan kunto ei riitä, voin sanoa sen suoraan, enkä väittää, että maha on kipeä

- minulle tällä hetkellä homojen oikeuksia tärkeämpi asia olisi saada kuntoon vanhustenhoito Suomessa (mutta kannatan myös sukupuolineutraalia avioliittolakia enkä kuuntele rasistisia kommentteja)

-en ole koskaan teini-iässä sanonut kenellekään inhoavani vanhempiani, enkä myöskään sen jälkeen. Olen aina kunnioittanut heitä suuresti ja ajatus siitä, että vanhempani asuisivat kaukana minusta ja Surusilmästä on sietämätön. Luotan vanhempiini jopa joskus vähän liikaakin: ainahan he auttavat! Vai auttavatko? Surusilmä ei ymmärrä minun riippuvuussuhdettani vanhempiini ollenkaan, sillä hänellä ei ole koskaan ollut vastaavaa kotonaan. Minä en siis pienenä todellakaan saanut kaikkea. Mutta apua saan aina hädässä.

- minusta tulee kaikesta vannomisistani huolimatta tasan samanlainen kuin äitini - paitsi ehkä vähän suorasukaisempi ja ajattelemattomampi, toisaalta haluan oppia sanomaan asioista kohteliaasti ja asiallisesti, enkä halua, että oma jaksamiseni loppuu siihen, että huolehdin aina vain muista. Tämä on vielä erittäin kovan harjoittelun alla.

- naispuolisena ihmisenä koen, että jalkapallo on ihan loistavaa viihdettä

- rakastan kaikenlaista väkertämistä: kuumaliimapyssy, kutomapuikot ja lanka tai kortintekopaketti kourassa on kiva olla ja kaikenlaiset käsityöt ja taiteilut saattavat viihdyttää minua tuntikausia. Koen ne erittäin rentouttavina ja hääaskartelua rakastan niin paljon, että luonnonkukat ovat jo vaihtuneet askartelukoristeisiin.

- jos muu geeniperimä ei olisi niin vahva, olisin melko varma, että olen vaihtunut synnärillä ja jotkut brittiläiset veivät vanhempieni suomalaislapsen mukanaan. Puhun liikaa, en häpeä olla yltiösosiaalinen ja rakastan kieltä. Ilman minkäänlaista asumista aiemmin briteissä on minulla luontainen kyky kuulostaa täysin syntyperäiseltä.

- olen harvinaisen epänöyrä kielitaidostani. En muutenkaan ymmärrä turhaa nöyristelyä: me suomalaiset olemme varmaankin niitä harvoja kansoja, jotka eivät saa olla osaamisestaan ylpeitä, mutta minä ainakin olen. Se on omaa saavutustani.

- minun ihannepäiväni menisi siten, että aamusta lähtisin hiihtämään Sveitsin Alpeille, lenkin jälkeen shoppaileen Lontoon Westfieldissä, lounas Tossed:issa samaisessa ostoskeskuksessa, illallinen Wahacassa vielä siinä paikassa ja illaksi luksushotelliin puhtaisiin lakanoihin lukemaan jotain hyvää kirjaa kaikessa rauhassa. Surusilmä ei haluaisi luultavasti mukaan, mutta jos hän odottaisi siellä hotellissa, se olisi kaiken täyttymys.

- minulla ei ole mitään kuvitelmaa, että olisin koskaan selvinnyt tästä elämästä näin pitkälle ilman perhettäni ja muutamaa hyvää ystävää

- minua ei häiritse pätkääkään se ajatus, että valitsen englanninkielen opiskelijana sen kaikista huonoimman palkkavaihtoehdon ryhtymällä opettajaksi: minusta tuntuu, että minulla ei koskaan ollut vaihtoehtoja, jos haluan olla itselleni rehellinen

- lähden mieluummin mökille ja patikoimaan/ hiihtämään Lappiin kuin biletyskaupunkilomalle Helsinkiin

- ainoa asia, joka minua ärsyttää liikunnan harrastamisessa on, että siihen ei vaikuta laittautua kivoja reenivaatteita kummemmin. Minua jopa turhauttaa ihmiset, jotka tulevat salille näyttämään sieviltä. Toki, tämä on kaikkien oma asia, enkä pitäisi aiheesta palopuhetta. Ehkä.

- En ymmärrä ihmisten itsehäpeää. Ihailen aivan suunnattomasti ihmisiä, jotka tekevät paljon siksi, että elämä on liian lyhyt siihen, että mietitään koko ajan, mitä muut ajattelevat sinusta.

- Minusta joka päivä pitäisi tehdä jotain pelottavaa. Mikä sitten on pelottavaa, on jokaisen oma määritelmä. Joku päivä minua pelottaa vähän mennä yksin kahvilaan. Menen, koska kahvilaa on kehuttu ja haluan maistaa sitä leivosta ja istua ja katsella ihmisiä kaikessa rauhassa. Surusilmän suurin pelko oli yksin lentäminen. Hän selvisi siitä kahdesti ja väittää, että myöntävä vastaukseni kosintaansa teki siitä kaiken arvoista ;) On olemassa mukavuusalue - ja taianomaiset jutut tapahtuvat yleensä sen ulkopuolella

- pelkään yllätyksiä, ex tempore -juttuja ja suunnittelemattomuutta. Itse teen aina suunnitelmat, asetan tavoitteet ja lähden niitä kohti. jos päätän tiistaina, että lähden viikonloppuna Helsinkiin, se on minulle erittäin jännä päätös.

- Turhaudun todella paljon haaveilusta, jonka eteen ei tehdä mitään. Hoetaan vain: "haluaisin, olisin aina halunnut, pitäisi" jne. Mikset tee asialle jotain? No ei se ole niin vain tehdä. No ei niin, mutta mikä tässä maailmassa on tavoittelemisen arvoista JA helppoa?

- en osaa pottuilla ihmisille ilkeyksissäni tahallaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka kehtaavat puolitutuillekin osoittaa mieltään ja pitää mykkäkoulua.

- voisin syödä pitsaa ruoaksi joka päivä enkä usko että kyllästyisin.

- tykkää mansikoista ja kermavaahdosta. Antakaa mulle vaniljajätskiä kermavaahdon tilalle, nam! :)

- En tykkää alemyynneistä paitsi verkkokaupoissa, koska siellä ei näe sitä sekasotkua, mikä kaupoissa vallitsee

- edelliseen viitaten olen maailman paras ihminen hallitsemaan täydellistä kaaosta. Lauseen merkityksen huomaa, jos tulee kylään meille. Vaikka kaiken muun elämänalueen hanskaisin hyvin, siivous ja taloudenpito eivät todellakaan kuulu niihin!

- Minulla on aivan mieletön kilpailuvietti, mutta olen myös hyvä häviämään

- Ainoa asia, jossa koen usein epävarmuutta on ihmisten suhtautuminen minuun: oman kovaäänisyyteni ja itsevarmuuteni takia minut ymmärretään usein väärin (tai sitten täysin oikein). Verbaalista positiivista palautetta saan usein vain perheeltäni ja kaipaisin sitä joskus muualtakin tietääkseni, että teen jotain oikein.

- Pidän siitä, että kehun jotain ihmistä ja saan heidät sillä hyvälle tuulelle

- Haluaisin, että minut muistettaisiin positiivisena ja muutenkin hyvällä sittenkin kun minua ei enää ole

- Rakastan elämää ja yritän aina laittaa asiat perspektiiviin (vaikka itsesääliin taipuvaisuuttakin toki löytyy)