weekend gone perfectly

Torstaina kotiuduin ja menin suoraan sähläämään samalla kun Housuboy meni äiskän luo parantelemaan nilkkaansa. Haki minut sitten isän luota, koska halusi käväistä juttelemassa pikkusiskoni kanssa. Oli ihana taas liikkua kunnolla ja pelit menivät loistavasti. Perjantaina pääsin pitkästä aikaa tanssimaan! Oli aivan ihana tanssia, vaikka alussa turhauduinkin siihen, etten osannut mitään. Ja olinkin aika paska. Mulla vaan menee joskus tosi kauan sisäistää asiat. Varsinkin tämä samba, jota tanssimme, oli aika ihmeellinen. En ole ihan tottunut tämän uuden tytön kuvioihin, koska niissä tehdään aina koko kappale ja aina kertosäe toistetaan ja usein liikkeet toistavat toisiaan esim. astutaan neljä iskua samalla tavalla ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Mielestäni se on vähän tylsää, mutta ei voi mitään. Lisäksi kaipaan puhdasta hiphoppia. Ensi vuonna harkitsen siirtymistä jonnekin muualle, sillä City Dancella ainakin opettaa se Natural Hypen yksi tanssija ja tuo ryhmä on minun ultimateidoli. En osaa tehdä sitä hienoa videon liittämistä, mutta katsokaahan täältä, mitä osaavat.


Perjantai-iltana mentiin ex tempore istumaan iltaa Housuboyn äidin luo. Oli oikein mukava ilta, saunottiin, otettiin parit ja juteltiin. Ensimmäistä kertaa pääsin anopin kanssa juttelemaan kunnolla. Seuraavana päivänä oltiin sovittu, että mennään käymään minun kotonani istumassa iltaa. Ostimme sitten tortillatarvikkeet. Äiskä oli tehnyt vihannespaistosta ja oli aika pahoillaan, kun meidän tuomisemme kirvoittivat riemunhihkaukset isältä ja siskolta (sorry, äiti!). Olimme lupailleet Jalkapalloilijalle, että menemme juhlimaan hänen synttäreitään Suomi-Azerbaidjan -pelin jälkeen. Nyt en muuten ole varma, kirjoitinko kyseisen maan oikein, anteeksi. Meillä seurattiin intohimoisesti peli alusta loppuun ja tortillat laitettiin puoliajalla. Isä on ostanut vastikään kunnon telkkarin (kokonsa puolesta). Meillä on ollut Canal+ urheilun takia jo iät ja ajat, joten näimme ottelun sitä kautta. Tuolla Pohjoisessa näkyy aika heikosti kanava Viisi.

Herra sitten ratkaisi Suomelle pelin!

Olin kahden vaiheilla siitä, haluanko lähteä mihinkään. Olen niin kotihiiri luonteeltani. Se vain katosi, kun ei enää asunut äidin ja isän luona, koska siellä oli niin paljon elämää ja lämpöä, johon jäädä viettämään lauantai-iltansa. Oli seuraa, tv-ohjelmaa ja sauna sekä ruoka. Olen aina rakastanut perhettäni eniten koko maailmassa. Se ei varmasti ole kovin yllättävä lausunto, mutta se saattaakin jo olla, että me emme äitini ja isäni kanssa juuri tappele. Olen onnellinen päästessäni kotiin ja saadessani olla vanhempieni luona turvallisesti. Tämä kuva on siltä vuodelta, kun ukki joutui joulun alla sairaalaan ja pyörätuoliin. Isä otti kuvan ja tämä on juuri se, mitä meidän perhe on. Aina tiedän saavani tukea ja haluan olla muulle perheelle tukena. Tuo joulu oli elämäni rankin siihen mennessä (sen jälkeen minut onkin kirottu), mutta tästä näkee sokeakin, kuinka ihanaa meillä on ollut. Sanotaan, että lapsi ei tarvi turvalliseen lapsuuteen kuin yhden merkittävän ihmissuhteen. Minulla niitä oli ainakin kymmenen. Ja kun katson taaksepäin tiedän, että vanhempani eivät ole tehneet kanssamme mitään väärin.
Minua kiehtoo perhe yksikkönä. Huomaan usein tarkkailevani vieraiden ihmisten perheitä ja kemioita päästessäni paikalle. Hauskimpia ovat perheet, joissa huumori kukkii ja sarkasmi sekä tilannekomiikka vallitsevat. Joskus perheen kiukuttelujakin on hauska seurata kunhan tilanne ei ole liian kiusallinen. Minusta meidän perheessä on aivan posketonta huumoria, mutta minulle se toimii. Meidän perheen koomikko on ehdottomasti keskimmäinen - en tiedä ketään, jota hän ei joskus olisi naurattanut kommenteillaan.

Lauantain matka jatkui kuitenkin niihin juhliin. Ja juhlat olivat loistavat! (Kaunis kiitos sille tytölle, joka tietää olleensa emäntä). Jalkapalloilija räpsi kuvia kuin hänen henkensä riippuisi siitä ja meistä napattiin vihdoin yhteiskuva Housuboysta. Arvatkaa, kuka on tohkeissaan kehystämässä sitä ja tapetoimassa sillä kuvalla ainakin yhden seinän huoneessaan ;)


Hauskaa alkuviikkoa! Saan kuvat vaelluksesta vasta ensi viikolla rakkaan siskoni unenlahjojen takia..

p.s. kamera on vielä hankinnassa, mutta onneksi Jalkapalloilija on luvannut minulle omansa myydä pilkkahintaan!