Viikonlopun jälki, lupaus ja ongelma

Viikonloppu meni loppujen lopuksi oikein hienosti, sillä Pieni ja Pippurinen vastasi puhelimeen, kutsui minut kylään ja tarjosi mansikoita vaniljavaahdolla minulle ja Suklaasilmälle. Olen oikein tyytyväinen rentoon oleskeluun. Tosin tällä kertaa oli liian negatiiviset aiheet (ja suurin osa siitä on minun vikaani). Sivuhuomio: mansikat ovat paljon parempaa vaniljavaahdon tai jäätelön kanssa kuin kermavaahdon. Kermavaahto on täysin yliarvostettua! Ugh. Olen puhunut.

Joka tapauksessa Suklaasilmä lähti ensin kotiin ja sitten me kaksi muuta tyttöä odottelimme, että saan puhelun, että vien pojat baariin. Sitä ei tullut vaikka ehdimme jo lähteä ajelulle. Soitin Housuboylle ja hän kehotti meitä tulemaan seuraan. Kaikki muut menivät baariin paitsi paikan isäntä, juhlakalu ja Housuboy. Joten loppujen lopuksi tuli mukava ilta kahdessa kylässä ja oikein hauska kotimatka ja ilta Housuboyn kanssa. Siellä oli suhdesolmuja siellä juhlien jälkimainingeissa ja me olimme hyvin kiitollisia toisistamme ja suhteestamme kotiin palatessamme.

Sitten ikävämpiin asioihin: keskiviikkona on naamiaiset, mulla ei ole asua ja budjetti on pyöreät nolla euroa. Olen elänyt yli varojeni. Sitä paitsi olen ottanut uuden politiikan: elä osta heti. Toki, joustan, jos kyseessä on viimeinen koko ja tuote on jotain, mitä haluan välttämättä ja tarvitsenkin. Mutta nyt toteutan sitä periaatetta, että tuote jää kauppaan aina ensin ja jos se ei sen jälkeen vaivaa tarpeeksi, en tarvi sitä. Olen jo kieltäytynyt useammasta vaatteesta! Että terveiset täältä, täällä tuulee kovempaa - meaning on my high horse... Joten tarkoituksenani oli lainata kaverini valmista asua, joka olisi ollut ihan loistava, mutta unohdin pyytää koko juttua ja nyt se on myöhäistä, kun olen jo Oulussa. On siis vain pari toteutettavaa ideaa: miimikko, merirosvo ja oma itseni. En ihan hirveästi fanita ideaa tylsyydestäni.Fanitan Keira Knightleytä Pirates of The Caribbeanissa aivan terveyden rajamailla. Ultimate-ihanin rusketusmeikki ikinä. Jaah, on se laiha, mutta on se pirun kaunis. saa nyt nähdä. Ehdotuksia :D? Se Cruella deVil ei siis onnistu :/ Mutta tässä on muuten mukavuusneuleeni tälle päivälle, sillä tänään matkustin Ouluun hyvin kyseenalaisen kuskin kyydissä Veljekset Salmela OY:n hyvin kyseenalaisissa autoissa (80-luvulta, aina myöhässä ja täysiä romuja). Kuski näytti nuokkuvan ratissa ja ilmoittikin jo linja-autoasemalla, että kahden aikaan aamulla aloitti vuoronsa eikä ole nukkunut yöllä (Tsiisus. En halua tietää!)
Asiaan! Ihana GT:n neule, jonka rakastakin rakkaampi kummityttöni löysi minulle ollessaan "shoppailuapulaisenani", kuten äitinsä hänet nimitti. En edes nähnyt tota väriä ensin, mutta tämä Jääprinsessa (harrastaa taitoluistelua, ei ole kylmä naisenalku olleskaan) hoksasi värin minulle. Ja rakastan tätä paitaa. (Ja olen ylpeä, että se tyttö ottaa minusta - ja ehkä hieman äidistäänkin - vaikutteita jo nyt, mutta säälin vanhempia myös siitä syystä ;)


Ai niin! Isi tuli tänään Jyväskylästä äidin luota ja poikkesi matkallaan hakemaan äidille ne kengät. Siis äitini kuolaa noita bannerini kenkiä niin paljon, että alkaa loppumaan ämpärit kesken. Joten kiitos Garnetice nyt se marina loppuu! :D Ja arvatkaa, mitä iskä teki? Se korjas mun pyörän renkaan! Vihdoin. Oli mun siis ite pitänyt se tehdä... ja ehkä suklaa laihduttaa ja huomenna sodat loppuu. Jos jotain olen muuten joskus toivonut, niin olen toivonut, että löytäisin miehen, joka on yhtä reipas kuin isäni. Isä osa korjata lähes kaiken ja tarttuu hommiin heti. Kun hän tarttuu toimeen, se tapahtuu valittamatta, ripeästi ja sujuvasti. Ja isän sinnikkyyttä voi verrata minuun täydellisten kenkien haussa. (ei siis ihan helposti luovuteta) Isältäni olen oppinut tarmoni tarttua toimeen ja haluni tehdä asiat kunnolla ja omatoimisesti. Tässä upea pyöräni nyt kunnossa. Se on muuten tuollainen vuosikertapyörä. Nuorehko, kolmekymmentä vuotta vasta ;D



P.S. Kuka ei rakastanut SJP:tä Project Runwayssä? *huokaus*