Nuorin siskonikin pääsi täysi-ikäisyyteen ennen joulua ja sitä juhlittiin synttäreillä sekä tapsan tansseilla baarissa :) siskoni on siis varsinainen kaunotar ja sen kyllä huomaa näistä kuvista :)
Joka tapauksessa ennen joulua vietin todella paljon aikaa yksin tai Housuboyn kanssa kouluhommia ja joululahjoja tehden. Siskoni saivat kummatkin villasukat. Tässä on nuorimmaisen villasukat, mutta keskimmäisen sukat on tehty samalla kaavalla ja ainoastaan valkoisen tilalla on violetti väri, josta sitten kudoin hänelle vielä pipon.
Piposta ei ole harmi kyllä kuvaa, mutta se on perusmallinen joustoneulepipo, jossa silmukat olivat aika löysiä ja malli hiukan väljä. Tein siihen violeteilla paljeteilla isonmallisen kukan samanmalliseen kangaskuvioon, jonka sitten ompelin pipoon kiinni. Olin todella tyytyväinen tuotoksiini. Nyt joulun jälkeen tein sitten itsellenikin sukat, jotka ovat pääpiirteittäin samat, mutta varsi on pitkä ja valkoisen tilalla on viininpunainen väri. Osaan oikeasti tehdä muitakin kuvioita, mutta kahdella värillä tätä on kiva neuloa. Pipo-ohje löytyykin sitten täältä.
Muihin asioihin: teen tällä hetkellä kevään opetusharjoitteluani, jonka jälkeen kaikkien pedagogisten opintojeni pitäisi olla pulkassa ja mulla pitäisi opeopintojen puolesta olla pätevyys. Mulle nämä pedagogiset ovat edenneet PALJON helpommin ja loogisemmin kuin omat pääaineopintoni. Mielestäni kasvatustieteessä on se kiva puoli, että se ei oikeastaan ole (mielestäni) tieteen ala, vaan hienosteltua maalaisjärkeä ja jargonia sekoitettuna :D Kaikki asiat voi melkein päätellä järjellä ja turhalla höpöttämisellä pääsee hyvin pitkälle (eli täysin minun alaani). Mutta on sekin fakta, että tentit ja luennot on järjestetty melko loogisesti kuten tekeminenkin. Ja kurssitehtävät ovat hyvin maanläheisiä ja tähtäävät teorian ja käytännön yhdistämiseen tässä opettajaksi kasvamisen prosessissa.
Rakastan opettamista! Olen niin innoissani, että kuvittelen muka vaikuttavani näihin nuoriin jotenkin. Ei se toki vielä ole kovinkaan totta, mutta idealistina vielä pysyn ja sillä hyvä :D mulle saa aiheesta pottuilla, koska tiedän kerjääväni sitä tällä kommentilla. Jotenkin silti tuntuu, että nuorilla on pahempi olla, he eivät jaksa kiinnostua asioista ja esim. lukion 2. luokan ihmiset (jotka ovat jo kohta täysi-ikäisiä) angstaavat paljon paljon enemmän kuin omana aikanani (ja siitä ei siis tosiaan ole kovin kauan - omasta mielestäni). Olen tosiaan yrittänyt miettiä kaikki syitä tähän, mutta taidan jättää pohdinnat toistaiseksi omaan tietooni.
Housuboyn kanssa muutettiin uuteen kämppään lokakuussa. Muuten kiva, mutta lämmitys ei olohuoneessa toimi, ja pohjoisessa on ollut vielä kylmempää kuin etelässä. Pikkuhiljaa olemme nyt investoineet pieniä juttuja kämpään ja sisustamme sitä, koska remontista saamme rahat vuokranantajalta rahat aina takaisin, joten se on kivaa. Itse suunnittelen kesäksi tapettien uusimista ja Housuboy nyökkäilee vieressä eikä ota kantaa :D
Olen nyt vieläpä polulla laihtumiseen ihan tosissaan: ostin vihdoin pitkästä aikaa sporttipassin ja olen käynyt tällä viikolla jumppaamassa ja tänään menen hiihtämään (on vapaapäiväni). Painohan ei ole vielä pudonnut, mutta siihen pitääkin tehdä oikeat jutut: syödä oikein ja mielellään sekä airobista että lihaskuntoliikuntaa yhteen. Kaikki olisi helpompaa, jos olisin koko ajan samassa paikassa (eli kotipaikkakunnalla), mutta Oulussa kaikki on vaikeampaa: hiihtoladulle on yli kilsan kävely (kotona tarvii vain mennä ovesta ulos), täällä on yliopistoliikunta, kotona on edullinen ja loistava kuntosali. Syöminen terveellisesti on paljon helpompaa taas Oulussa: täällä en viitsi vaivautua mussuttamaan herkkuja yksin, se on paljon kivempaa toisen ihmisen kanssa. Mutta herkuista on ollut siltikin helpompi vähentää asennoitumalla oikein. Kesästä lähtien olen laihtunut 2,5 kiloa. Olisin voinut laihtua enemmänkin - ja se on minulle oikeastaan rohkaiseva ajatus, sillä tuon eteen ei ole juuri tarvinnut tehdä mitään. Nyt kunnon elämäntapamuutos toisi minulle paljon enemmän iloa kuin kiikkuminen ylipainon rajalla.
Kirjoittelen lisää (toivon) kuluvina päivinä. Ei vain tee mieli postata samalla tavalla, kun ei ole kameraa täällä Oulussa, jolla laittaa kuvia piristämään pelkkää tekstiä.
Hauskaa alkavaa vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti