30. marraskuuta 2008

The worst pikkujoulu ever

Tämä tapahtui Rovaniemen Fransmannissa. Olimme koko Housuboyn työporukan kanssa innolla menossa katsomaan Cabatet'ta ja sen jälkeen vielä tanssaamaan baarissa - onhan samassa paikassa Doris, Amarillo ja Fransmanni, hotellista puhumattakaan. Tässä on meistä edustuspotretti oikein, huomatkaa, että pidin eka kertaa elämässäni huulipunaa (kunnon punasta vieläpä!) ja lisäksi muutimme eilen :D


Mekko: GT
Kengät: Bianco(mun), hellun kengistä ei tietoa
Bolero: ONLY
Korut: Stockmann
Puku: Dressmann
Solmio: iskältä

Eli viikonlopun muuttorumban jäljiltä me lähdimme rentoutumaan pikkujouluihin. Viime vuonna oli upeat pirskeet Tornion Kaupunginhotellissa ruokineen päivineen. Tänä vuonna bileet lässähtivät siihen, että ruokailun jälkeen meitä kehotettiin siirtymään Cabaret'n puolelle ja tämän (surkean) esityksen jälkeen, jossa kyllä esittäjät lauloivat hyvin, meille ilmoitettiin, että nyt teidän täytyy poistua yökerhon puolelta ja voitte palata lipuillanne takaisin kahden tunnin päästä. Lisäksi piikki meni meille baarin puolella kiinni. Naureskelimme porukalla, että oisimme voineet ryypätä kotipuolessakin omaan laskuun. Pomo oli aika harmissaan tapahtumien käänteestä. Kotiinpäin lähdimme jo puoli yhdeltätoista. Bussissa olikin tunnelma jo takaisin katossa ja porukka jatkoi kahden kaupungin baareihin riippuen kumpaan kuului. Oma iltani lässähti ja lässäytin siinä samalla siskonikin illan, koska hän kuskasi minut kotiin :D mutta se oli täysin oma vikani. Käytin sitten ajan hyväkseni odotellessani parempaa puoliskoakin kotiin ja purin muuttolaatikoista kaikki astiat.

Iloisempiin asioihin:

Minulla on nyt ihka oma vaatehuone! Olen täysin rakastunut uuteen asuntoomme. Voin laittaa kuvia lisää myöhemmin, mutta tässä ovat lempiasiani:
1) ei enää sokeritoukkia (yök!)
2) oma vaatehuone (Housuboy oli ihanan suloinen, kun lupasi kaapin minulle nähtyään, kuinka onnelliseksi se minut teki
3) oma piha! Saan siis ensi kesänä tulla aurinkoisena päivänä kotiin, tehosekoittaa itselleni sorbetin ja mennä siemailemaan sitä takapihalleni (oh, happy day!)
4) ei alakerran naapureita, ei tappelun ääniä, ei rappukäytävän melua
5) vain yksi ovi avattavana ja eikä yhtään porrasta kiivettävänä (niitä saa juosta ihan tarpeeksi Oulussakin)

Olin torstain ja perjantain isäni sijaisena koululla ja oli taas tosi mukavaa. Olen erittäin tottunut jo tuohon paikkaan ja lapsiin siellä ja osaan suurimman osan nimetkin. Varsinkin isäni luokan ja hänen liikuntaryhmät sekä teknisen työn ryhmät. Lisäksi olen päättänyt, että jos vielä Fiksumpi Kuin Koululainen tulee takaisin, menen mukaan. Toisaalta jo ala-asteella olen huomannut tiettyä röyhkeyttä ja julmuutta jossain käytöksessä. Jos et tiennyt vielä kaikki vikojasi, mene ala-asteelle oppimaan ne. Olen kokenut ala-asteen sijaisuudet joskus paljon rankempina kuin yläasteen.

Vaan nyt me lähdemme Housuboyn kanssa hakemaan vähän purtavaa tänne tyhjään kämppään ja sitten illaksi pelaamaan sählyä. Hauskaa päivää ja viikonvaihdetta!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi.
Sussa on varmasti luontaista opettajan vikaa (isältäsi perittyä ehkä?) jos koet sijaisuudetkin miellyttävänä puuhana. Itse aikoinani niitä tehtyäni tulin aina kotiin raivoissani siitä, miten kiittämättömiä ja kamalia lapset osaavat sijaisille olla. Kun on siellä opettajan pöydän toisella puolella unohtuu helposti, että oli itse lapsena ihan samanlainen. :)

sho(e)paholic kirjoitti...

hyppy, mullakin oli ennen tollanen fiilis, koska oli yksi kamala luokka. Nyt se ei enää kuulu velvollisuuksiini, joten kaikki tuntuu ihan liian helpolta ja kivalta :D pari ilkeää muksuahan sinne aina mahtuu ja jos et tiennyt kaikkia vikojasi ennen sinne menoa niin kyllä tiedät sen jälkeen, mutta se on elämää ja kuitenkaan en usko, että suuntaudun ala-asteelle.

En kyllä usko, että olin lapsena noin kauhea! Olen kyllä puhunut jne. enemmän kuin ois pitänyt, mutta ikinä en ole osottanut sijaisellekaan mieltä enkä vittuillut tai ilkeillyt.