Tiistain neuvolassa romahdin täysin. Puhuin äitiysneuvolan tädille kaikista huolistani, itku tuli silmään ja väsy ei antanut tilaa välittää tarpeeksi siitä, että kulisseja pitäisi pitää pystyssä ja aina pitää jaksaa hymyillä.
Sen seurauksena sain yhden neuvon: soita vanhemmillesi. Minä soitin. Torstaina menin vanhempien luo yöksi O:n kanssa. (Tosiaan, se nimikin nyt on! Ihanaa!)
Ja tältä näyttää mummi ja ukki ekan lapsenlapsensa kanssa, O on kyllä hurmannut perheeni ihan täysin ja ihania hoitajia on aina kyläreissulla.
Minun piti mennä auttamaan äitiäni, mutta loppujen lopuksi äiti auttoi minua.
Oli ihanaa kertoa hänelle kaikki. En halunnut millään puhua Surusilmästä pahaa, mutta sanoin vain, että ajatuksemme vanhemmuudesta ja odotukset siitä eivät kohtaa. Minun oma isäni on ollut omassa lapsuudessani niin vahvasti mukana, että on vaikea tajuta, millaisia erilaisia näkemyksiä asioista voi olla.
Lauantaina sitten juhlittiin ristiäisiä!
 |
| Isä ja poika |
 |
| O ei arvostanut ristiäisasuaan |
 |
| O ja vanhemmat sisaruksineen |
 |
| Kummien kanssa |
 |
| Isovanhemmat ja isoisovanhemmat |
 |
| Ja pappi |
Nyt on meidän perheen uusimmalla tulokkaalla nimikin. Kaikki meni hyvin ja juhla oli mukava. Yksi valituksen aihe: äiti tajusi aamulla, että mikään mekko ei mahdu päälle! Siis imettämisen takia, you know. Siinä sitten paniikissa tämä ex-fashion freak vetäs kasaan tällasen asun... En malttaisi odottaa, että saisin taas palata sellaisiin vaatteisiin, joita haluan pitää, mutta imetys aiheuttaa ensinnäkin haluttomuutta pukeutua tiettyihin vaatteisiin niiden hankaluuden vuoksi ja toisekseen rintojen koko on toinen haaste. Tämä on taas näitä TÄYSIN turhia valituksen aiheita :D Ainakin tästä tietää, että ongelma on hyvin lyhytkestoinen, ellei itse ala paisua lisää!
 | |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti