Helsingin reissu

Mietin tosi kauan, että vieläkö bloggaan. Jotenkin ärsyttää itseäkin, että tuntuu kuin mitään positiivista sanottavaa ei olisi ja vauva on vienyt yllättäen minulta kaikki voimat. Hävettää itseäkin, kuinka kädetön olen väsyneenä. Äitini on opettanut, että jos ei ole mitään positiivista sanottavaa, ole hiljaa. Siksi blogini on ollut hiljaa.

Sitten tuli pitkä viikonloppu ja Helsingin reissu. Moni kauhisteli lähtöäni vauvan kanssa, mutta minä olin tyyni ja päättäväinen: minä olen lapseni äiti ja teen päätökset hänen elämästään ja seison niiden takana. Sitten luin teidän ihanat kommentit ja itkin ilosta ja sisuunnuin taas! Ja kappas, kun saa pari yötä vähän enemmän unta, niin taas jaksaa a) hymyillä lapselle b) hyssyttää lasta c) hengittää ja ennen kaikkea d) antaa asioiden mennä toisesta korvasta samaa myötä ulos. Koska olen jo ennestään herkästi provosoituva henkilö, väsyneenä on todella vaikeaa antaa vain kaikkien kommenttien olla.  Esimerkiksi niiden, jotka kertovat oman väsytarinasi perään, kuinka heillä oli niin helppoa ja nukuttiin 10h pätkissä öitä. Nyt olen jo edennyt siihen, että annan neuvolatädin kommenttienkin olla, koska tiedän itse, että minä todellakin teen parhaani lapseni eteen ja rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta.

Jaksoin jopa Jörön kanssa lenkille! Oli huippua!

Tällä hetkellä odotan kovasti äitiysneuvolan ja lääkärin jälkitarkastusta. Rintatulehdukseen sairastuin myös ja tuskaa on ollut, mutta siltikin on ollut jotenkin helpompaa.

Kävelylenkit ovat myös olleet henkireikä ja päivän piteneminen auttaa huimasti!

Ja kappas: sormuksetkin mahtuvat taas käteen! Olen tästä ihan kohtuuttoman innoissaan, bye bye turvotus! Lisäksi Helsingistä löytyi unelmieni (rihkama)kello ja olen siitä tosi onnellinen myös.

Kello Glitteristä

Helsingin reissun satoa! Ihana Dora-koira kaverina, vauva ihastui häneen enemmän kuin omaamme!

 Tässä oli syy reissuun: Justin Timberlake, joka on siis ollut minun idoli jopa 'NSyncin aikaan, mutta tietysti enemmän soolouransa myötä. Vietettiin viikonloppu Espoossa serkkuni Sählärin luona ja oli ihan huippua! Serkkuni E oli myös mukana ja mahdollisti minun keikkareissun. Toimimalla lapsenlikkana. Oli muuten ihan jäätävän kauheaa olla lapsen luota pois 4 tuntia! Tässä on vielä harjoittelemista minulla, mutta toisaalta olen aika tyytyväinen, että saan tehdä juttuja lapsen kanssa ja siksi siis olin tosi onnellinen, että lapsi lähti mukaan reissuun. Imettäminen olisi muuten varmaan loppunut tuohon reissuun.

Reissu oli ihan mahtava, keikka oli ihan mahtava ja oli ihana nähdä serkkujani ja serkun miestä ja  viettää tyttöjen laatuaikaa ja saada mukaan Paras Ystävä, serkku ja siskoni Tanssija. Aiheutti sen, että päivisin oli kilpailua siitä, kuka saa pitää poitsua sylissä ja minä sain aina syödä rauhassa :) Oi, onnea!

Paras keikka ja Paras Ystävä

Elämäni ekan äitienpäivän selfie

Tätin sylissä ABC Hirvaskankaalla ruokakoomassa

Minun serkkuni Sähläri-täti, jonka sylissä viihdyttiin niin paljon

Yksi väsynyt matkustaja

Reissu meni ihan mainiosti! Rytmi alkoi kääntyä, kun matka takaisin taittui yötä myöten, auto hurisi ja uni maistui. Ensin imetin aina jossain piilossa, koska halusin yksityisyyttä, mutta sitten mietin, että äh, onhan mulla se imetyshuivi mukana juuri tätä varten ja sain samalla itse jutella matkaseuralaisten kanssa ja hakeuduttiin vain aina vähän yksityisempään pöytään huoltsikoilla. Pysähtyä on muutenkin hyvä noin parin tunnin välein ja se oli juuri hyvä, että poikakin pääsi silloin pois turvakaukalosta. Alkoi tulla itsellekin autokaipuu ihan vain siksi, että sinne kyllä hiljennytään! Mutta toisaalta vatsavaivat eivät enää ole niin pahoja onneksi ja meillä on aikomus mennä vyöhyketerapiaan ja koliikkikeinulainakin on hieman auttanut. Tosin nyt alkaa näyttää siltä, että poika valvoo, jos ei saa olla sylissä :D Välissä tuntuu, että enkö saa hetkeksi käsiä itselleni, mutta sitten taas toisaalta on se vain niin hellyttävää, että toinen aina nukahtaa juuri minun tai isän käsivarsille.

p.s. Jätän kommentit nyt vastaamatta, koska kaikki vinkit yms. olivat hyviä ja en yksinkertaisesti kerkeä! Mutta KIITOS niistä, arvostan todella!