24. kesäkuuta 2014

Ne tulee ja hakee sut pois

Meidän perhe on ollut Semmarit-fani todella kauan. Semmarit, eli Seminaarimäen mieslaulajat ovat mieskuoro, joka laulaa suomeksi huumorillakin höystettyjä kappaleita, vaikka vakavampiakin aiheita löytyy.

Meillä on kaksi live-DVD:tä, joista ensimmäisen sisällön osaamme siskojeni ja serkkujeni Sählärin ja Lätkävaimon kanssa ulkoa. Olen nähnyt bändin livenä neljästi konserttisalikeikalla Oulun Madetoja-salissa ja kerran klubikeikalla Virgin Oilissa. Olemme taas menossa perheeni kanssa marraskuussa Ouluun keikalle, joten olen jo kohdusta asti koittanut totuttaa O:ta musiikkiin, haaveena ottaa hänet mukaan - tietysti kuulosuojainten kanssa.

Hauskinta Semmareissa on pitkään ollut mielestäni aivan muut biisit kuin tämä otsikonmukainen. Esimerkiksi Lintubongarin twist, Oparin aarteet, Kaksi kättä hississä/ Electric Happening ja Pant legs flap around ovat olleet perheessämme suurimpia huumorin lähteitä ja laulut kuten Voimaa, Alkuvoimaa, Queen Moon, Hyvää Yötä ja Taina suuria fiilistelysuosikkeja.

Viimeisimmältä Picchu Macho -levyltä löytyy kuitenkin kappale, jonka kuulin livenä kantaesityksenä jo ennen kuin olin raskaana. Sen sanat ovat viiltävän totta nyt arjessani. Kappale on kuitenkin tehty sen verran huumorilla, että se on jotenkin myös suuri lohdun lähde ja oikea tapa käsitellä asiaa.

Olen viime päivinä paininut paljon taas sen kanssa, miksi juuri meillä edelleen mennään kahden tunnin ruokarytmillä. Miksi en saa nukkua ja miksi rytmi ei pitene, vaikka koko ajan kaikki sanovat, että kyllä se pitenee. Kun pääsen ekasta imetyksestä, ehdin ehkä syödä tai tehdä jotain muuta, vaihtaa lapsen vaipat ja aloittaa taas alusta, siltä se ainakin tuntuu. Unipätkät ovat edelleen todella lyhyitä ja kun lapsi nukkuu, on minun vaikea nukahtaa, koska tiedän, että kohta on kahta kauheampi työ repiä itsensä taas hereille, jos minäkin nukahdan. Tietenkin nämä olot tulevat ja menevät, viime viikolla oli helpompaa, tällä viikolla taas vaikeampaa. Tämä kappale on kuitenkin hyvä muistutus taas siitä, että ei ole yksin ja että nämä tunteet ovat todella yleisiä. Ja että kannattaa yrittää ottaa tilanne huumorilla. Varsinkin silloin, kun joku taas sanoo, että meillä kestivät yövalvomiset kolmivuotiaaksi asti.

Niin. Ja jospa ne ei hakis vielä sua pois, olet rakkainta maailmassa <3 p="">


Ei kommentteja: