Englannin sää tänään: vesisadetta!

Englannissa asuminen on aina ollut unelmani ja olen todella kiitollinen, että se on täyttynyt. Nyt tiedän, että en halua enää asua Englannissa!

En siis ole kiittämätön, enkä mitenkään vihastunut tähän maahan. Tämä postaus nyt vaan sattuu tiivistämään kaiken, mitä Englannissa vihaan.

1. Siis miksi sitä vettä on pakko tulla melkein joka ikinen päivä?

2.Mikä järki näillä ihmisillä on tässä, että taloa pitää tuulettaa JOKA IKINEN HETKI?! Sitten valitetaan, että talot on kylmiä, mutta kun lämmityskulut on niin korkeat, että pattereita ei viitsi aina käyttää. SIIS HALOO? Kuka hiton valopää keksi, että TUULETETAAN JA LÄMMITETÄÄN YHTÄ AIKAA? Pahoittelen Caps Lockia, tämä on se asia, joka raivostuttaa mua kaikista eniten. Ja newsflash, teidän ikkunat ja niiden tiivisteet on niin surkeat, että taloissa tuulee joka päivä ilman sitä ikkunan aukomistakin. Odotan niin innolla sitä, että pääsen Suomeen, missä ainakin sisällä on lämmintä. Patterit kuuluu ikkunan alle, ei vastakkaiselle seinälle. Urpot.

3. Hanat. Siis mikä hiton järki siinä on, että ei voida astua nykyaikaan, ja laittaa hanaan kuuman ja kylmän veden sekoitusta? Ei. Sekoittakaa ite sitä vettä huiskimalla sitä vasemmalle ja oikealle.

4. Ovet aukeaa aina väärin päin. Kiva, jos tulee palohälytys ja porukka yrittää päästä äkkiä ulos. Siitä syystä ne on kai Suomessa kielletty aukeamasta sisään päin että kukaan ei loukkaantuisi? Correct me if I'm wrong. Mutta hei, jos oven lukko on rikki esim. julkisessa vessassa, niin sen voi jalalla pitää kiinni. Näin se mulle selitettiin "you can wedge it". Minähän täräytin, että "or you could just do like the developed countries and fix it."

5. Ihmiset ajaa väärällä puolella tietä ja ihan väärillä säännöillä. Jalankulkijoita ei väistetä, jos ei ole pakko. Ja jos on pakko, niin silloinkin torvensoiton kera.

6. Työntekijöiden arvostus on minusta jotenkin heikkoa. Pomo on pomo ja sitä täytyy melkein kohdella kuin jumalaa. Ja sitten kun tämä kansa ei anna lauantai-, ilta- yö-, tai sunnuntaityöstä lisäpalkkaa, niin "sairaspoissaolot" lisääntyvät. Työmoraali on toinen juttu, mikä mulla takkuaa. Kuulen niin paljon tarinoita ihmisistä, jotka vaan keksivät töihinmenoaamuna sen sijaan lähteä shoppailemaan ja väittävät pomolleen puhelimessa olevansa kipeitä. Onneksi tätä ei koulussa tapahdu, mutta siellä palkat ovatkin jo houkuttelevampia.

7. Opettajien palkkaus. Olen nyt katsellut vierestä kolme kuukautta kohta, kun ihmiset raatavat itseään sippiin. Ruokatunti on tunnin mittainen ja sinä aikana nämä kerkeävät hädin tuskin syömään, koska säätävät seuraavia tunteja, juoksevia asioita jne. Rehtori sanoo, että ei palkkaisi ketään pysyvästi, jos tämä ei toimisi näin tunnollisesti. Koulu alkaa 8.45, mutta opettajien odotetaan olevan paikalla 8.00 valmistelemassa tuntejaan. Kaikkea sälää ja ylimääräistä on NIIN PALJON, että opettajat eivät ehdi hengähtää millään tauolla. Kaikki aika menee seuraavan oppitunnin valmisteluun. Koko ajan ollaan jäniksen selässä. Oikeita oppikirjoja ei ole, vaan kaikki tehdään vihkoon ja jotenkin tämäkin on minust ylimääräinen riesa. Oppilaat lähtevät kotiin 15.20, opettajat 17.00. Kunnioitan näitä opettajia ihan suunnattomasti, mutta itsestäni ei olisi tähän, varsinkin kun palkka nyt ei ole mitenkään suunnattoman paljon parempi elinkustannuksiin nähden Suomessa.

8. Ihan kaiken kanssa voi ravintolassa tilata myös ranskalaiset. Saat ottaa joko pastaa ja ranskalaisia, pitsaa ja ranskalaisia tai salaattia ja ranskalaisia. Voi kun kiva. Ja lounaalla voi sitte syödä sämpylän, joka on täytetty sipseillä. Voi hellanlettas että on mukavaa. Sitten pitää olla kauheat kampanjat siitä, että hyväksy omat kurvisi. Tai siis hyväksy se, että jos lounaalla vetää pussin sipsejä ja illallisella pitsan ja ranskalaisia, niin ne kurvit kyllä säilyy, että paras on tosiaan oppia hyväksymään ne, tai se, että kaikkeen ei kannata tukkia sipsejä tai ranskiksia. Älkää käsittäkö väärin, mua ei haittaa ylipaino tai kurvit, itseltäkin löytyy. Mutta joskus voisi olla ihan hyvä miettiä, että meneekö joku vähän överiksi. Toisaalta tää on hirveän kivaa, koska jos mulla onkin pieni omatunnon pistos siitä, että käyn ulkona syömässä, niin kun katson naapuripöytään, niin se kaikki katoaa.

9. Kokolattiamatot. Kauhistus.

- onglemani on siis ennen kaikkea siinä, että niin monet asiat voitaisiin täällä tehdä helpommin. Esimerkiksi torstaina 15.11. oli Police Generalin valinta. Tätä varten kouluja suljettiin, jotta voitiin äänestää. Sitten opet ja oppilaat korvasivat menetetyn päivän lauantaina. Oisko mitään, että se äänestys ois pidetty lauantaina? Kysyn vaan.

Ja sitten ne rakkauden kohteet:

1. Mitä Englannista ei löydy, sitä ei TODELLAKAAN ihminen tarvi. Piste.

2. On ihanaa, että kokonainen wokkivihannesrasia, jossa on kahden ihmisen wokkiin vaadittavat tuoreet vihannekset (valinnanvaraa löytyy), on viipaloitu ja pilkottu ja maksavat puntaa yksi. Täydellisyyttä.

3. Primark ja Poundland. Nuff said.

4. Vaikka se tälle maalle onkin pahaksi, että ravintoiloita on niin paljon, on ihanaa, kuinka täällä kahvila- ja ravintolakulttuuri kukoistaa ihan eri tavalla. Jos ajatellaan, että kyseessä on hieman isompi paikka kuin Tampere, niin Ideaparkia lukuun ottamatta täällä liiketoimintaa ja kahvilatarjontaa on ihan eri tavalla. On toisaalta minusta ihanaa, että ihmiset hyödyntävät sen. Ja nyt jos siellä joku suomalaislukija urputtaa, että "voi sitä ruokaa tehdä kotonaki", niin tee sitte. Minä rakastan sitä, että kaikenlaista erilaista kahvilaa ja kuppilaa löytyy ja että ihmiset tulevat niihin lasilliselle tai mukilliselle ja tapaavat toisiaan ja istuvat hetkeksi rauhassa alas. On ihanaa sitte ikkunasta seurailla, miten elämä kulkee ulkopuolella ja muistuttaa itseään, että joskus voi vain olla.

5. Arkkitehtuuri. Okei, teän talot on sairaan epäkäytännöllisiä, mutta vanhat rakennukset, kadut ja kirkot ovat vain niin minun mieleeni. Englantilaiset talot ovat harvoin moderneja, mutta täällä Newcastlessa ainakin jotenkin söpösti yhdistyy nykyaika ja vanhan maailman arkkitehtuuri. Suomessa on minusta liian vähän säilytetty vanhaa, vaikka se onkin toisaalta parempi käytännöllisyyden kannalta.

6. Kaiken saa toimitettuna kotiovelle ruoasta keittiöön. Yleensä vieläpä melko halvalla, jos osaa vain katsoa. Kulutushysteria tässä maassa on aivan järkyttävää, mutta toisaalta sitä on pikkukaupungin tyttönä niin hienoa seurata.

7. Kauhein ja mahtavin juttu briteissä on nää naiset! Siis toisaalta viihdearvo on suunnaton: katselet oransseja naamoja tekoripsien, tekohiuksien ja tupeerauksien alla, silikonien ja valtavien kurvien päällä ja melkein verhottuna joihinkin vaatteentapaisiin. Vesiraja on hirveän häviävä käsite näille kaunottarille, kun he pynttäytyvät ulos. Liian korkeat korot ovat myöskin aika vieras konsepti. Meikkiä ei voi koskaan olla liikaa. En tiedä, kuka sen aloitti, mutta syytän tätä naista. Multa on jopa kysytty, olenko prostituoitu, koska olin ulkona housuissa. Alkujärkytyksen jälkeen repesin aika täysillä nauramaan. Miesparat luulee, että tässä maassa prostituoitu on varmaan sitten se, joka käyttää vaatteita.

8. Tee. Nämä ihmiset rakastaa sitä. Aina on aikaa kupposelle. Olen itsekin kyllä aika tykästynyt siihen jo.

9. Kosmetiikkatarjonta. Ah, rakastan sitä, että voin saada kaikkea! :D

10. Hieno pukeutuminen. On kivaa olla maassa, jossa en itse ole koskaan ylipukeutunut. Koulussa ei mielellään pidetä farrkuja, vaan siistejä ja asiallisia vaatteita. Kadulla näkee paljon enemmän miehiä puvuissa (ja allekirjoittanut ei vielä tähänkään päivään mennessä tiedä mitään komeampaa kuin mies puvussa. Kaikki miehet on komeampia, jos niillä on puku päällä :D!). Lisäksi on ihanaa, että naistenvaateliikkeistä saa niin paljon kauniita mekkoja, joita pitäisin Suomessa vain ehkä juhlissa, mutta täällä saan pitää niitä koulussa, eikä kukaan ihmettele.

On varmaan muitakin asioita, joita rakastan tässä maassa, mutta siinä ne päällimmäiset. Mulla on enää 18 päivää jäljellä!!

The perfect shoe

Meidän häitämme siis tanssitaan ensi kesän lopussa. Säästän ihan mielettömiä määriä rahaa sillä, että siskoni tekee mekkoni alusta loppuun, maksan siis vain hamekankaat! Lisäksi siskoni on siihen mennessä jo puoliammattilainen hiustenlaiton suhteen, sillä hän on tuolloin suorittanut ensimmäisen vuoden hiuskorkeakoulun opintojaan Lontoossa. Tällä hetkellä Tanssija ja minä intoilemme mekosta (Tanssija haluaisi minun jo nyt valitsevan mallin) ja kampauksesta - tosin myös kaikesta muusta mahdollisesta. Viilipyttynä toimii toinen siskoni - ja kaasoni. Hän on hiljaisesti onnellinen puolestani, mutta ei toimi samanlaisena häsyäjänä. Lisäksi minulla on kaasonani myös Paras Ystävä, olen niin onnellinen, että hänkin suostui pestiin.

Ainoa asia, johon aion laittaa rahaa, ovat täydelliset kengät. Ylläri. Mutta ne täytyy löytyä ajoissa, jotta ehdin totuttautua niihin. Jotain lainattua, sinistä ja vanhaa eivät siis kenkiini tule pätemään - ne täytyy sitten toteuttaa muissa asusteissa. Tässä on alustavia etsintöjä ja millaiset tyylit minulle kävisivät. En ole siis turhan kranttu, kaikissa näissä voisin alttarille astella, mikäli kengät vain ovat suht hyvät jalassa. Kaikki kengät ovat täältä.


Tässä on minusta täydellisen sopiva korko ja malli kengälle. Tuo jalokivi-juttu tuossa on kaunis. Yksinkertaiset ja kauniit kengät. Myöskin muistaakseni kalleimmat tästä joukosta.

Nämä kengät ovat minusta esteettisesti mielenkiintoisimmat. Vetoavat minuun sikäli, että ovat ihanan koristeelliset, niissä on pitsiä ja kunnon korko. Nämä eivät välttämättä olisi niin mukavat, sillä tukea näistä kengistä saa luultavasti melko vähän ja myös platform puuttuu kokonaan päkiän alta. Silti. Mielettömän. Kauniit.

Tämä kenkä on luultavasti tästä joukosta suosikkini. Tyylikäs, elegantti, yksinkertainen. En usko, että tämäkään olisi se mukavin kenkä, tosin, mutta ainakaan korko ei ole huimaava.

Yleensä epäröin käyttää slingback-mallia, mutta tämä kenkä näyttää todella tyylikkään yksinkertaiselta. Olen yllättynyt, että hintalappua katsomatta onnistuin löytämään myös sivuston edullisimman kengän ja vielä pitämään siitä näin paljon.

Tässä on toinen suosikkini, sillä tässä on pitsiä, suhteellisen siedettävä korko ja tyylikäs malli. Nyt jos vain löytäisi näitä kenkiä hieman edullisemmin Suomesta? Onkohan siihen mitään mahdollisuutta? Kenkiä en voi täältä kuitenkaan enää tuoda, sillä matkalaukkuni tulevat olemaan jo liian painavat tälläkin hetkellä.

Ps. Olen aika innoissani näistä tulevista häistämme! Minua ei yhtään ahdista, vaikka aikaa on suunnitteluun melko vähän, enkä edes haaveile täydellisistä häistä. Olen todella yllättynyt, että perfektionisti-minäni haluaa vain, että kaikilla olisi mahdollisimman mukavaa häissämme ja ystävämme ja sukulaisemme saisivat olla osa meille tärkeää päivää :)

Maailman onnellisin tyttö

Ihan hurjan paljon on tapahtunut, vaikka en ole blogiani ehtinytkään päivittää. Tärkein tapahtuma, joka on jäänyt kertomatta on ehdottomasti kuitenkin se, että marraskuun alussa Surusilmä saapui Lontooseen ja minä matkustin myös sinne bussilla. Suloisen jälleennäkemisen huuman jälkeen paljastui, että Surusilmä oli pitänyt noin kuukauden aika suurta salaisuutta minulta. Hän yllätti minut kosinnallaan aivan täysin, mutta tiesin kyllä heti vastauksen kysymykseen. Ja nyt tämä maailman onnellisin tyttö suunnittelee häitään elokuulle, vieläkin epäuskoisena, että voiko ihminen tosiaan olla näin onnellinen. Minähän olin jo melkein heittänyt kirveen kaivoon unelmani suhteen, että koskaan pääsisisin naimisiin ja nyt olen menossa naimisiin maailman ihanimman miehen kanssa. 

Lontoo oli meille aivan ihana kokemus sikäli, että saimme ”kaupan päälle” kihlajaismatkan. Kävin ensimmäistä kertaa Madame Tussaud's -vahakabinetissa, missä meille kummallekin varmana hienoin kokemus oli Marvelin sarjakuvahahmoihin perustuva näyttely ja 4D-esitys. 

Hostellimme oli aivan olympiakylän tuntumassa Stratfordissa, mutta jotenkin meillä ei ollut aikaa nähdä sitä. Sen sijaan shoppailimme Stratfordin valtavassa Westfieldin ostoskeskuksessa tuliaiset, kävimme ulkona syömässä mukavissa paikoissa ja aamupalallakin parina. Eniten minulle tuli pettymyksenä, että tuon alueen pubit olivat melkoisia räkälöitä, eikä niissä tarjottu ruokaa ollenkaan. Niinpä Surusilmältä jäi kokematta eräs tärkeä englantilaisuuden piirre. 

Lisäksi kävimme London Zoossa, missä meistä otettiin todella kiva kuvakin. Eläintarhassa vietetty päivä oli muutenkin kaikin puolin mukava, sillä siellä oli paljon nähtävää ja naurettavaa. Onneksi olin käynyt siellä jo maaliskuussa tyttökavereideni kanssa. Tosin täytyy myöntää, että tyttökavereideni seurassa teimme kyllä paljon järkevämmän lenkin eläintarhan ympäri, silloin taisi olla älykkäämpi kartturi mukana!

Edelleenkään en voi olla ihailematta kuinka mahtavaan paikkaan olen itse tullut. Newcastle on aivan mahtava. Siskoni tuli visiitille lokakuun lopussa ja kävimme kuvaamassa laituria ja maisemia. En vain kyllästy rantaviivaan Tynemouthin ja Cullercoatsin välillä ikinä. Joka aamu katselen metron ikkunasta, kun aurinko nousee merellä, ja maisema on huikea. Se on ainoa asia, mikä minun on ehdottomasti saatava vielä kuvattua, ennen kuin lähden. On käsittämätöntä, että minulla on enää vajaa neljä viikkoa jäljellä.

Lisäksi kävin vaihtokavereideni kanssa Yorkissa, joka on hienoimpia kaupunkeja, joita olen koskaan nähnyt: itsenäisiä ketjuttomia pikkupuoteja, jotka tekevät itse käsityönsä.

YORK

Tällä hetkellä kaksi asiaa on huomattava: lenkillä on käytävä ja tukka on jätettävä leikkaamatta :D

Lisäksi meillä on muutenkin jo valmistelut käynnissä sikäli, että kirkko ja juhlapaikka on varattu. Kaikki eivät näytä olevan valitettavasti onnellisia puolestamme, mutta onneksi olemme huomanneet, että kaikki, joilla on väliä, ovat. Kaasot ja Best Man on jo valittu. Nyt vain joudutte ehkä kestämään, että välillä blogiinikin tupsahtaa hääaiheisia postauksia tästä eteenpäin.

Hurlumhei

Koulussa paivat menevat supernopeasti. Illat tosin eivat. Olen edelleen kipeana, ja nelja viikkoa sairastelua jattaa jaljen seka henkisesti etta fyysisesti. Kun kaksi vuotta sitten paatin hoitaa itseni kuntoon, en ole sen jalkeen katsonut taakseni. En ole paria minilomaa lukuun otttamatta uskaltanutkaan. Pelkasin, etta kaikki tyoni menee hukkaan, koska olisi liian helppo palata aikaan, jolloin en liikkunut. Mutta toisin kavi. Rihuin kaksi vuotta putkeen, normaalisti n. 5 kertaa viikossa. Nyt se on otettu multa pois, koska olen koko ajan jotenkin kipea ja juoksu ei onnistu. Tama vaikuttaa kaikkeen: mieliala on selkeasti huonompi, jaksaminen on paljon vaikeampaa ja uni ei tule iltaisin. Rytmini alkaa taas kaantymaan paalaelleen. On silti helpottava huomata, kuinka paljon ikavoin liikuntaa ja huomaan sen olevan puuttuva osa paivarytmia nyt, kun sille on automaattisesti aina raivattu tila. En oikein osaa paattaa, mita kaikella ylijaama-ajalla tekisin.

Tama liikunnan puute myos johtaa siihen, etta en saa tuulettaa ajatuksia samalla tavalla kuten normaalisti juostessa. Niin sitten negatiiviset ajatukset kertyvat ja niihin on helpompi jaada vellomaan. Rakastin siis elamaani urheiluhulluna, vaikka epailinkin itseani. Nyt en malttaisi odottaa, etta paasin takaisin askeltamaan reippaammin.  Kaiken kaikkiaan takana on kaikista vaikein viikkoni. Toivottavasti taalla Lontoossa siskojen ja Aidin seurassa suuna muuttuu ja tasta kaantyy nokka noususuuntaan :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Minun lottovoittoni

Mitä enemmän kuuntelen opettajien keskustelua Staff roomissa, sitä enemmän olen taipuvainen uskomaan, että olen tosiaan voittanut lotossa syntyessäni Suomeen. Tänään eräs opettajista kertoi, että maksaa kolmesta lapsestaan ja heidän ruokailustaan koulussa vuodessa n. 2400 puntaa! Ei ole epäilystäkään, etteikö minun lounaani olisi ollut siinä tapauksessa kotoa... Hassua oli mielestäni se, että kun kerroin kuinka kouluruokailu saattaa olla jopa joidenkin lasten pelastus, jos tulevat heikommista olosuhteista ja aina ei ole varaa ruokaan. Tämänkin osa opettajista otti sikäli oudosti, että he tulkitsivat sen niin, että vanhemmat pääsevät helpommalla, kun heidän ei tarvitse huolehtia lastensa syömisestä. En ehkä itse ajatellut asiaa niin, mutta tyydyin vain aukomaan suutani kuin kala kuivalla maalla. Joskus - hyvin harvoin kylläkin - minut saa hyvin hiljaiseksi.

Jotkin asiat Briteissä toki ovat halvempia. Esimerkiksi ravintolaruokaa saa paljon halvemmallakin kuin Suomessa, sillä kilpailu näyttää olevan kovaa. Monet asiat näyttävät toimivan mutkattomammin kuin Suomessa. Täällä sain toimivan mokkulan käyttööni vuorokaudessa. Suomessa en ole nähnyt koskaan noin nopeaa toimintaa. Lisäksi ihailen sitä, miten liiketoimintaa näyttää olevan selvästi enemmän kuin Suomessa. Esimerkiksi joka ikisessä lähiössä on keskusta, jossa on jonkin verran (näköjään ihan kelvollisesti pärjääviä) yrityksiä, kuten pari pubia, ravintolaa ja ruokakauppaa. Oman kokemukseni mukaan, ja varsinkin Lapissa, pienyrittäjyys alkaa olla häviävä kansanperinne, eikä se taida juuri kannattaakaan. Siinä mielessä en pidä siitä, että Prismat ja Citymarketit valtaavat niin paljon alaa, tai että jokainen vaatekauppa on H&M, GinaTricot, Vero Moda tai Jack& Jones. Toki ihan samalla tavalla Briteissäkin on paljon ketjutettuja vaateliikkeitä.

Muissa asioissa olen ollut alkuviikosta kiireinen. Maanantaina podin vielä pääkipua helvetistä, sillä kroppani taitaa olla hieman stressaantunut kunnon hikiliikunnan puutteesta (tilanne korjattu kunnon rääkillä tänään). Eilen kävimme muiden Comeniusopettajaharjottelijoiden kanssa syömässä illallista edullisessa italialaisravintolassa nimeltä Marco Polo kaupungin keskustassa. Ruoan hinta-laatusuhde oli aivan mahtava ja kaikki olimme tyytyväisiä ruokaamme. Lauantaina aiomme lähteä ulos sen kunniaksi, että toinen seurueemme ranskalaistytöistä täyttää vuosia. Suunnitelmissa on illallinen ChinaTownissa, drinkit muutamassa pubissa ja tanssit yökerhossa. Itse olen viime aikoina ollut vähän huono baareilemaan, mutta yritän parhaani jaksaa vanhuksena menossa (olen porukan vanhin). Huomenna menemme tyttöjen kanssa katsomaan jalkapalloa: Eurooppaliigan ottelussa kohtaavan Newcastle ja Bordeaux (Ranska). Liput maksoivat vain 15 puntaa, joten olin innolla mukana, kun kuulin. Perjantaina aion mennä tsekkiläistytön kanssa lounaalle ja museoon. Toinen itävaltalaistyttö on tulossa mukaamme ja toinen itävaltalaistyttö haluaisi mennä illalla vielä elokuviin, mutta sinne en todennäköisesti ole nyt menossa. Haluan jatkaa lenkkeilyäni, sillä pääsin tänään niin hyviin tuloksiin ja sitä ei voi harrastaa, jos ei toisinaan järjestä harrastukselleen aikaa.

Olen huomannut, että päivässä on huomattavan paljon aikaa, kun ei ole mitään tekemistä... Siksi yritän täyttää päiviäni tekemisellä viimeiseen asti. Silti minulla on mukavasti aikaa lueskella, kuljeskella kiireettä, tehdä ruokaa, ostoksia, kierrellä paikkoja ja tutustua paikkoihin. Huomisen seikkailuni aiheena on päästä yhtä pysäkkiä kauempaa kotiin (tämä on siis yhden kauemmas siitä, minne normaalisti jään). Pointtina tässä on se, että otan aikaa, kumpaan kävelymatkaan käytän enemmän aikaa. Lisäksi se pysäkki, jota en nyt juuri koskaan käytä tarjoaa palvelut paljon monipuolisemmin kuin käyttämäni pysäkki ja tällä tavalla voisin aina koulusta tullessani hoitaa näppärästi ruokaostokseni (kunhan vain siin nyt tämän ekan kerran karttaa vilkaistuani opettelen reitin kävellen perille kotiin).

Tällaista täällä tällä kertaa, oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Oma netti omassa huoneessa ja omalla koneella

Olen tällä hetkellä siis niin onnellinen! Terveyteni on kunnossa, pitkästä aikaa. Kunhan nyt saan tämän koulunaloituspöpöjen aiheuttaman flunssan kuriin voin alkaa taas juosta tässä kuvankauniissa postikorttimaisemassa ja olen siitäkin todella innoissaan.

Parikin asiaa, mistä halusin kirjoittaa, mutta ensin ainakin tämä kirja. The Boy in the Striped Pyjamas. Ainakin suomenkielinen vastine löytyy IMDB:n kautta - Poika raidallisessa pyjamassa.

Tämä oli pitkään aikaan häiritsevin, mukaansatempaavin kirja, mitä olen lukenut. Siis vau. Kirja kertoo pojasta, jonka isä vie paikkaan nimeltä Out-With (aika sopiva akronymi Auschwitzille). Koska poika on nuori eikä osaa lausua sanoja oikein, hänen kielessään Hitler kääntyy Furyksi Führerin sijaan ja paikkakaan ei kielen päälle taivu. Tarina on taianomainen viattomuudessaan. Päätös on sydäntäsärkevä, pusertava ja ahdistava ja kirja kuljetti alusta loppuun. Kyseessä on lastenkirja, mutta minusta kaikkien pitäisi lukea tämä.

Muissa asioissa olen ollut flunssassa keskiviikosta asti ja poissa koulusta siis torstain. Perjantaina en halunnut enää jäädä kotiin vaan menin päiväksi kouluun, iltapäivällä shoppailemaan ja illaksi tulin sitten kotiin. Löysin kaikkia ihanuuksia, joista en voi siis näyttää tänne mitään, koska mulla ei ole sitä kameraa edelleenkään. Huoh.

Ensi viikolla aloitan esitelmäni Suomesta, mikä on todella jännää :) Ihan pikkaisen jänskättää, miten se menee. Ensi viikko on ensimmäinen kokonainen viikkoni ilmaan mitään suunnitelmia. Aion paiskia kovasti töitä, jotta sitten 12.10. saan olla vapaalla, kun nuorin siskoni ja äitini saapuvat Lontooseen. Muuten, asiasta kukkaruukkuun, olen järkyttynyt Brittien junalippujen hinnoista. Täällä ei anneta minkäänlaisia alennuksia, vaan ainoat alennukset saa sillä, että varaa liput ajoissa, jolloin hinta saattaa olla puolet halvempi kuin viime tingassa ostettu. Matka Newcastlesta Lontooseen (n. 450 km) maksaa kaksi viikkoa aikaisemminkin ostettuna 60 puntaa, mikä on siis noin 70e. Edes VR ei veloita tuollaisia hintoja. Kait? Ainakin opiskelijana pääsen puolet halvemmalla. Bussilla sama matka, mikä siis vie junalla n. 3h, vie n. 7h. Bussi taas maksaa 10-12 puntaa, joten taidan turvautua bussiin tälläkin kerralla...

Viikonloput on ihan tylsia ilman tekemista

Tanaan suuri seikkailuni on loytaa Google Mapsin avulla paikallinen supermarketti :DD

Keep spending most my time living in the pastime paradise

Eli ystavat rakkaat, kun kirjoitan tata, mulla ei edelleenkaan ole mulle luvattua nettia, koska kirjottasin aakkoset (kaikki ne) oikein omalla lapparillani. Mulle siis luvattiin netti ja eilen ilmotettiin, etta se tulee aikasintaan marraskuussa. En ole todellakaan tyytyvainen tahan, silla koulun koneelta ei paase facebookiin ja yhteydenpito kotipuoleen on ERITTAIN kallista ilman nettia. Jotenkin turhauttaa eniten nama ihmisten lupaukset: miksi luvataan ennen kuin tiedetaan varmasti, etta se netti saadaan?

No niin, mukavammissa asioissa, koska en nyt jaksa koko aikaa valittaa, niin menen tanaan kaupungille etsimaan Nextista unelmieni kengat, jotka jatin liikkeeseen toissa paivana (eilisen olin sangyn pohjalla kuumessaa ja olisi pitanyt olla tanaankin, mutta en vain jaksa maata siella, tulee liian paljon ikava kotiin). Samalla haen kahvilan (lue Costa Coffeen), jossa voin istua rauhassa alas Chai Latten ja vadelma-valkosuklaamuffinssin kanssa, nam nam! Nyt kun sitten aloitin ruoasta, niin jatkan puhumalla ruoasta. Minusta on todella hassua, etta kun lapsille ei makseta ruokia, he tuovat osa ne kotoa. Jotkut lapset eivat aina edes nayta saavan kotoa tarpeeksi ruokaa, mutta suurin osa saa huonoja evaita ja hallitus on kuulemma puuttunut kouluruoan laatuun. Opettajat syovat enimmakseen voileipia lounaakseen. Suosituin nayttaa olevan nakkileipa majoneesin tai Philadelphia-levitteen kanssa. He ihmettelevat, miksi minun lounaani ei ole leipaa. Noh, arvon ystavat, siksi, etta minun ihoni olisi viela suurempi katastrofi, jos lounaaseeni sisaltyisi noin paljon turhia kaloreita, valkoista viljaa ja niin vahan proteiineja, vihanneksia ja hedelmaa. Huippuesimerkki keskiviikolta: eras opettaja soi valkoista sampylaa, jonka sisalle han tunki pienen pussillisen sipseja ja mussutti mielissaan menemaan?! Olen siis aika ihmeissani tasta ruokakulttuurista, vahintaankin...

Pubeissa istuskelu on mielestani kivempi kulttuuri kuin Suomessa. Ymmarran, etta tahakin kuuluu paljon turhia kaloreita, mutta ainahan voi juoda muutakin kuin olutta tai siideria. On kiva nahda, etta ihmiset lahtevat kavereidensa kanssa toiden jalkeen parille drinkille ja sitten kotiin. Sosiaalinen elama nayttaa olevan rikkaampaa talla tavoin. Ihmettelen myos kauppojen paljoutta. On saali, etta Suomessa kasityolaiskulttuuri ja kylakauppakulttuuri (ja nyt ei puhuta junttien shoppailuparatiisista Tuurissa) on melko pitkalti kuollut. Taalla on onneksi viela pikkuputiikkeja, jotka erikoistuvat johonkin pieneen ja erityiseen ja kaikki ei ole viela ketjutettua, onneksi.

Mina lahden tasta viikonlopun viettoon ostoskeskuksen kautta. Voin kertoa teille tassa ja nyt, etta mita Enkuista ei loydy, sita ei ihminen todellakaan elamassa tartte. Eika valttamatta siis silloinkaan tarvi :D

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Oma kamppa

Eilen illalla muutin omaan kamppaan ja siella on todella kivaa. Ainoa harmi on, etta en paase nettiin enka facebookiin talla hetkella. En siis nae oikeastaan mitaan ja on vahan urpo olo. Netti on niin helppo tyokalu kaikkeen ja talla hetkella sekin on siis kielletty.

Kirjoitan tata kiireessa sen minka ehdin, mutta paljoa en ehdi. Tanaan on satanut kaatamalla koko paivan ja koko paikka on kaaoksessa. Mun aamu oli hirvea, koska eksytin itteni kaksi kertaa ennen kuin loysin oikealle reitille ohikulkijan avulla. Olen tulossa kipeaksi, koska kastuin. Mutta eilen sain niin hyvia uutisia, etta en annan naiden lannistaa, silla terveyteni nayttaa olevan taas raiteillaan. Olen niin onnellinen, etta kun vain jaksoin pysya positiivisena, niin kaikki jarjestyi. Paivan vietin (kun olin paassyt koululle litimarkana) nelosvuoden kanssa. Hassu paiva, en kerkea kirjoittaa siita :)

Lontoo ja sisko

Oli ihan tosi mukava viikonloppu tuhlata Primarkissa rahaa. Ja kahvitella siskon kanssa. Ja istua sisalla ja jattaa salireenit valista ko Englannin saa oli taas omiaan ulkoiluun ja sen valttelemiseen. Illalla kaytiin paikallisessa pubissa, jossa tultiin kolmannelle sijalle tietovisassa. Aiheethan olivat hyvin pitkalle Englannin yleistietoutta, ja joukkueen keski-ika 23 vuotta, joten me oltiin aika hyvia! Tanssijan poikaystava oli viettanyt paivan jalkapallopeleissa ja tullut toiseksi ja han seka hanen toinen joukkuetoverinsa (kummatkin toissa tassa pubissa, jossa kavimme), olivat melko uupuneita. Soimme Tanssijan kanssa (hyvaa) pubiruokaa ja jalkiruokaa (hampparit ja pancakesit seka apple crumblet).

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli ihana ja oli parasta, etta en joutunut tappamaan aikaa yksin Newcastlessa. Seuraaville viikonlopuille joudunkin keksimaan tekemista ennenkuin aitini ja toinen siskoni tulevat visiitille.

Primarkissa shoppailussa on kylla se hyva puoli, etta vaatteet ovat superedullisia, mutta Suomessa kukaan ei tieda, etta se on Primark-kamaa ja etta joka toisella englantilaisella on samanlaisia vaatteita, haha!

Huomenna suuntani on takaisin Newcastleen ja tiistaina tapaan muita Comeniusopiskelijoita kaupungilla.

I love my baby

Torstai on toivoa taynna

Eilen olin vahan iompien luokassa. On hauska huomata, etta taalla ryhmat jaetaan taitotasojen mukaan. Lisaksi oli hauskaa, etta luokka meni aamunavauksen tyyppiseen juttuun opettelemaan huljaista kaytosta, josa rehtori kylla parjasi heidat kaikki oikein huolella kaikesta muustakin. Lisaksi oppilaita nolataan kaikkien kuullen luokassa tosi paljon mika on minulle hieman vaikeaa ymmartaa.

Muissa asioissa kavin pienesas Whitley Bayn kylassa, joka oli aika idyllinen ja lisaksi sain ostettua halvan liittyman suomeen soittelua varten. Ilta oli melko tylsa silla istuin aika pitkan vain kotona ja koneella, mutta ainakin saimme Surusilmalle varattua liput Lontooseen tuloa varten, joten reissu on
todellakin voimassa ja olen siita aivan todella innoissani! Lennot ja hostellit on varattu ja me todellakin vietamme pitkan viikonlopun ihan kaksin, mista olen todella innoissaan. Pahoittelen nyt todella kovasti, etta blogini sisalto on valissa vahan turhankin lallya, mutta toisaalta olen kylla anasainnut taman onnen pitkasta aikaa.

Tanaan saavuin pitkan pitkan (7 ja puoli tuntia) bussimatkan jalkeen Lontooseen Tanssijasiskoni luo visiitille. On ihanaa nahda siskoakin pitkasta aikaa :) Huomenna on suunnitelmissam enna ulos ihmisten ilmoille syomaan ja sunnuntaina Virgin Active -kuntosalille riehumaan ja saunomaan.

Maanantaina minun on tarkoitus sitten muuttaa omilleni, jaiks! Perhe on kylla ollut niin ihana, etta ei yhtaan huvittaisi.

SHOPPING!!

Pari juttua, note to self: ota mukaan vihko tunneille. Tama on sen takia, etta teen huomiot ylos heti kun niita on, mutta tassa taman paivan muutamia pohdintoja:

- lapsia rohkaistaan yksilollisesti paljon paljon enemman kuin Suomessa. Esim. kehut ovat ylitsevuotavia minun korviini. Hienosta yrityksesta mainitaan koko luokalle ja hienosti vastaava saa "merit"-tarran, joka kiinnitetaan koulupuvun rintamukseen. Mielestani tama on ongelmallista siksi, etta kun 17 oppilasta viittaa, yksi saa vuoron ja osaa asian, hanta ylistetaan ja han saa kunniamaininnan, vaikka 16 muuta olisi saattanut vastata aivan yhta hienosti. Myos paivan paras kayttaytyja nostetaan esiin ja han saa olla seuraavana paivan "tahtioppilas", jolla on erikoisvastuita ja hanta ylistetaan tasta hyvasta paivan mittaan. En tieda, aiheuttaako tama kiusausta koulussa, aion tarkkailla asiaa viela jatkossa. Itse inhosin sita, jos omaa osaamistani korostettiin julkisesti, silla se johti lahes aina kiusaamiseen. Meille annettiin esim. leimoja vihkoon sen mukaan, kuinka hyvin laksyt oli tehty, silla opettaja naki siina kaikkien vastaukset ja kaikilla oli mahdollisuus saada sama kunniamaininta. Olen miettinyt paljon, johtaako tama ehka liikaa jotenkin itsekkyyteen, kun lasten harvemmin tarvii puhaltaa yhteen hiileen ja jokainen taistelee meriiteistaan muiden silmissa. En tieda yhtaan. Lisaksi ne kehut jotenkin sarisevat sikali korviini, etta minusta yksi sana normaalilla aanenpainolla riittaa, koska tama on se, mita lasten kuuluukin tehda. Ei tosielamassa tule kehuja siita, etta tekee tyonsa, sita odotetaan, jotta ei saa potkuja. Ja ei, en ole enaa tanaan siis ollut siella kolmevuotiaiden luokassa, en ole niin julma. Sinne se viela mielestani sopi kohtuullisissa maarin.

- erikoistarpeet jaavat mielestani enemman taustalle kuin mita olen Suomessa nahnyt. Eras poika, jolla on CP-vamma, jaa liian usein luokan tekemisten ulkopuolelle, koska pyoratuolia on vaikea liikutella niihin aktiviteetteihin, joita muu luokka suorittaa. Toisaalta oli myos surullista huomata, etta kyseinen lapsi ei saa tarpeeksi fysioterapiaa. Koulunkayntiavustajat kertoivat minulle, etta poika on pystynyt fyysisesti ennen parempaan kuin nykyaan, koska vanhemmat ovat viela aiemmin pitaneet poikansa fysioterapiaharjoituksista huolta toisin kuin enaa. Eras toinen poika on selvasti keskittymishairioinen, mutta kukaan ei tajua puuttua siihen, etta han ei seuraa, tajua, tai tee muutenkaan koskaan sita, mita kuuluisi tehda.

- Lapset ovat suloisia aivan sama minne maailmassa menee

Muissa asioissa kavin tanaan eka kertaa Newcastlen keskustassa, koska sain kuukausikortin metroon koululta. Tuhlasin paljon rahaa vaatteisiin, koska minulla ei ollut sopivia vaatteita kouluun. Ostin fiksuja hameita, neuleita ja mekkoja. Primark pelasti budjettini. Illalla kavimme kolleegani kanssa drinkilla. Oli todella mukava jutella hanen kanssaan ja on ihana, etta on samanikainen tytto, jolle puhua. Han on todella kupliva persoona ja oikein minun tyyliseni. Oli hienoa nahda, etta Newcastlen silta oli ala-asennossa ja valaistu illaksi. Kolleegani sanoi, etta tata ei tapahdu kovin usein. Hillitsin tanaan itseni ja en ostanut Costa Coffeen vadelma-valkosuklaamuffinssia, yey me! Ruoaksi koulussa oli tanaan kukkakaali-parsakaaliruukkua tai jotain muuta, joka oli siis liharuokaa. Se naytti tosi allolta. Otin kaalta juustoruukussa ja se olisi ollut hyvaa, jos siina olisi ollut hieman vahemman rasvaa ja juustoa. Sita paitsi huomasin, etta vatsani ei kesta englantilaista(kaan) maitoa.

Tanaan olemme myos Surusilman kanssa suunnitelleet hanen matkaansa tanne ja olen siita aivan innoissaan! Tunnelmaa hiukan latisti se, etta £19 prepaid-liittyman senhetkinen tilanne oli, kun aloitimme 10 min puhelun ja sen jalkeen minulla oli rahaa kolme puntaa. Rahaa meni siis  £16 ja se on noin 25€. Ihanan kallista.

Okei, mukavaa taittuvaa viikkoa. Kirjoitan viela huomenna, kun minun viikonloppuni alkaa!

First real day at school

Heissan! Kohta alan kylla varmaan kirjoittamaan enkuksi, koska mua ahdistaa tama a:n pisteiden puute. MUTTA olen juuri ollut eka paivan koulussa, ja seukki jutut ensinnakin mietityttaa:

1) LASTEN aloittaminen koulussa. Jos 3-vuotias pitaa tuoda kouluun oppimaan kello 8.45 - 15.15, niin se on minusta surullista ja liikaa. Heilla ei ole juuri valitunteja, vain yksi 15 minuuttinen aamulla ja toinen lounaan jalkeen (lounas klo 11.45). Tama johtaa siihen, etta myoskaan opet eivat saa taukoja juurikaan koko paivan aikana.

2) Meininki on hurjaa tuon ikaisilla

3) Ruoka on standardoitu Briteissa kouluruokailun suhteen siten, etta joka paiva lapset saavat "terveellisen ja tasapainoisen lounaan". Lounas oli a) kanaNUGETTItortilla, lohkoperunat, salaatti ja KAKKUpalanen. Tai vaihtoehtoisesti juustopiiras voitaikinasta. Siis voi huoh. Tosi loistavaa. Miten ois normaali kana, keitetyt perunat, salaatti ja kunnon hedelma? Mitahan se ennen oli?! Vanhemmille myos taytyy opettaa, miten lounaspakkaus tuli tayttaa, jos he syovat kotoaan tuomansa evaat.

4) opetusvelvollisuus on hurja verrattuna suomalaisopettajiin. Kieltenopena opetusvelvollisuuteni on 19h viikossa. Taalla opet toissa 8-16 joka paiva. Laskekaa siita.

5) miesopettajia ei alakoulussa ole ollenkaan. Vain Head Teacher on mies.

6) opettajat ovat paivan jalkeen ihan puhki. Kaikki ihmettelevat, kuinka meinaan jaksaa juoksulenkille paivan jalkeen. Isantaperheeni vanhemmat liikkuvat, mutta vain lyhyempia tehopyrahdyksia juoksumatolla, koska muuhun ei ole aikaa. Minun tunnin lenkkeilyni tanaan oli aivan puhdasta tahdonvoimaa, koska ei ole muutakaan tekemista. Suomessa en jaksaisi talla tahdilla todennakoisesti pakottaa itseani liikkeelle samalla tavalla.

Muissa asioissa: Juoksin tanaan Tynemouthin linnalle meren rantaa pitkin seka pohjoislaiturille ja sen majakalle asti. Naky oli lumoava. Sippasin melkein tosin 300m pitkaan, n. 40 asteen kulmassa nousevaan ylamakeen... It was worth it!

Huomenna menen Year 2 -luokkiin ja Newcastlen keskustaan ostoksille :)

Day 1 and 2

Hiphei! Eilinen oli siis ihan tosi iso jarkytys. Mulla ei toimi netti viela taalla, joten saatte vain aakkoset ilman ylapisteita.

Ensinnakin lahdin Tampereelta 11.40 ja lento oli ajallaan Edinburgissa. Siella join kaikessa rauhassa kupposen Chai Lattea ja soin Costa Coffeen valkosuklaa-vadelmamuffinssin, koska olin himoinnut niita jo noin puoli vuotta. Sitten lahdin asemalle katselemaan jatko-yhteytta Newcastlea kohti. Asemalla lippuja myyva miekkonen kertoi minulle, etta normaalin 1,5h matka-ajan sijaan olisin matkalla lahes kolme tuntia ratatoiden vuoksi. Ehdotin, etta menisin bussilla, mutta sekin olisi kuulemma n. 3h 15 min. Voi etta mina kaduin tata paatosta, etta menen sitte junalla, vaikka ensin ajattelin saastaa rahaa ja nahda maisemia samalla. Siis kuinka tyhma ihminen on, kun ei kuuntele sisaista aantaan?

Matkaan siis lahdimme ja vartti sen jalkeen, kun olimme lahteneet, juna pysahtyi ja kuulutus oli seuraava: "Ladies and gentlemen, we are being stopped here because of a technical fault that we are not sure what it is at the moment. Please remain seated and wait for further instructions. We will probably be turned back to Edinburgh, but that is not sure yet. Please stand by for further information." Eli siis meidat loppujen lopuksi kaannettiin melkein heti takas Ediunburghiin, missa odotimme asemalla 2,5h junassa. (Tassa vaiheessa ois pitanyt tajuta kayda hakemassa jotain syotavaa Burger Kingista tai M&S Foodista.) Sen jalkeen meidat siirrettiin toiseen junaan, joka sekin oli jo taynna matkustajia. Ensin edes tietamatta, liikkuisiko tamakaan juna tanaan. Itsellanihan ei ollut matkavakuutusta ja oli jo puhetta konnareiden kanssa, etta joutuisimme ehka yopymaan Skotlannissa, joten tama oli aika piinaavaa. Me kuitenkin lahdettiin matkaan asemalta (ihmisten hurraahuutojen saattelemana). Ongelmia syntyi myos muualla valilla, kun junamme kuljettajavuoro vaihtu Carlislen asemalla ja uutta kuskia ei kuulunut. Saavuin viimein perille seistyani junan sisaankaynnin edessa kolme tuntia) klo 17.30 sijaan kello 20.30. Saankin kuulemma rahani takaisin tasta hyvasta. Onneksi kultani oli koko ajan puhelimen paassa ja sain pari oikein kivaa tekstaria lohduttamaan Suomesta :)

Aamulla herasin Surusilman soittoon ja juttelimme hetken. Tarkoitukseni oli kavella kaupungilla, mutta se meni hieman puihin. Perheen poika oli nimittain asettanut halyttimen paalle ja kun nousin ylos ja liikuin ulos huoneestani, halytin meni paalle ja piippasi seuraavan vartin. Aina, kun kukaan ei liikkunut liiketunnistimen alueella, halytin meni vartin sisalla pois paalta. Tajusin taman melko heti, mutta ensin luulin, etta joku vartija tulisi tarkastamaan tilanteen, kuten Suomessa, joten en uskaltanut heti suihkuun, vaan soin piippauksen saestamana. Sitten paatin, etta suihkuun on pakko paasta ja lukitsin suihkun oven, jotta kukaan sisaantulija ei loytaisi minua alasti.

Kouluun menin vasta klo 13 aikaan tutustumaan ja katselemaan hieman ymparilleni. Paikka on todella siisti, kuten kaupunkikin ja koulu oli nostanut Suomen lipun kunniakseni salkoon! Saan tehda vajaita viikkoja siten, etta teen 16h tyoviikkoja ti-to taysina paivina ja ma tulen kouluun vasta puolelta paivin ja pe olen vapaa menemaan miten haluan. Eli ehdin matkustella mielin maarin ympariinsa. Koulu oli hektinen, minun oppaani on todella sekava ja epaorganisoitunut tyyppi (mika on mulle tosi vaikeea, kun itse olen niin neuroottinen, mutta ehka tekee minulle ihan hyvaa). Tanaan on tarkoitus kayda iltalenkilla alueella, joka on todella kaunis. Juoksen varmaan viela monet lenkit merenrantaa pitkin, toivottavasti kaikki siis jatkuu paremmin, kuin mita on alkanut.

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

My way

Tänään alkoi suuri seikkailuni kotoa Suureen maailmaan. Tai itse asiassa junaan hyppäsin jo eilen, mutta aamulla olinkin Tampereella ja aamulla suuntani on Edinburgh ja siitä Newcastle. Siskoani Tanssijaa menen katsomaan ensi viikon viikonloppuna Lontooseen ja siitäkin olen onnellinen, että näen siskoni. Tänään on vietetty normaali arkea Jääprinsessan perheessä: hieman on kiukuteltu, enemmän on kuitenkin pidetty hauskaa Ideaparkissa ja elokuvissa (Madagascar 3 oli huippu).

Ostin tuliaiset Englantiin ja toivon niiden olevan kivoja.

Ai niin, suuri matkani alkaa ilman kummempaa kameraa, sillä se jäi kultani luo. Ja niin taisi jäädä sydänkin, mutta yritän nyt kuitenkin kaikesta huolimatta nauttia ajasta - olenhan aina haaveillut lyhyestä jaksosta elämää Enkuissa.

Kesä on ohi

Tänään päättyy sitten (huom! teksti ajastettu!) klo 12 aikaan tämäkin kesäni. Minun kesäni päättyy aina siihen, kun kesätyöni tehtaalla loppuvat. Surusilmä aikoo hakea minut ruokatunnin aikoihin ja sitten menemme tekemään jotain kivaa.

Viime viikonloppuna juhlimme perjantaina pienen työporukkamme muiden lomittajien kanssa kesän päättymistä käymällä Tornion kiinalaisessa ravintolassa. Golden Flower on ollut lempiravintolani lukiosta lähtien. En yleensä edes pidä kiinalaisesta ruoasta ihan hirveän paljon, mutta rakastan tätä paikkaa! Ruoka on aina vaan niiiiiin hyvää! Sisustus uusittiin reilu vuosi sitten ja se on kerrassaan ihana. Ruoka ei taaskaan meitä pettänyt, vaan söimme urheasti kaikki suihimme vilkkaan keskustelun säestämänä. Meillä oli taas jälleen kerran erittäin hyvä tiimi kesätöissä kasassa. Olen tosin hieman ikävöinyt aikaisempaa yhteisöllisyyttämme, jossa kaikki saman osaston kesälomittajat olivat hyvää pataa keskenään, tänä kesänä se ei valitettavasti enää ollut mahdollista.

Koska meillä oli myös tarkoitus juhlistaa pitkän kaavan mukaan, olimme varanneet pöydän myös Pannukakkutalosta, joka tuli ihan hiljattain Tornioon. Olen käynyt kyseisessä ravintolassa jo kerran Oulussa, ja siellä rakastuin aivan täysin. Minun lempparini on edelleen valkosuklaa-mansikka -pannari. Pannukakuthan eivät ole itse asiassa kuten normaalit pannukakut Suomessa, vaan pikemminkin paksumpia lättyjä. Älysin ottaa tällä kertaa lasten koon, sillä aikuisten koot ovat valtavia. Söin mansikkaa ja vaniljajäätelöä sisältävän pannarin. Olen erittäin tyytyväinen Pannukakkutalon tarjontaan, mutta mielestäni itse palvelu voisi olla kivempaakin. Olen hieman ihmeissäni, että nimenomaan asiakaspalvelutyöhön etutiskille asiakkaita vastaanottamaan on valittu juuri se henkilö, jolle asiakkaiden vastaanottaminen on kaikista hankalinta. Muut tarjoilijat olivat huippumukavia, mutta tämä yksi henkilö ei kyllä viettänyt ilmeisesti parasta päiväänsä. Tässä vaiheessa kannattaa varmaan mainita, että olen itse tehnyt töitä hymy suussa klo 4.30 aamuyöstä sekä perjantaisin eronneiden ja karanneiden grillimyyjänä  kuin lauantain älyttömässä baariryysiksessä valittamatta asiakkaille kertaakaan. Eli kyllä, minun on helppo sanoa. En oikein suvaitse sitä, että huono päivä puretaan ystävällisiinkin asiakkaisiin.

Pannari oli kuitenkin tosi hyvää ja meidän keskustelu soljui siinä lomassa. Puhuimme melko paljon syvällisiäkin ja on mukava jälleen huomata, että on saanut seuraansa hyviä tyyppejä, joiden kanssa tulee loistavasti toimeen.

Viikonloppumme meni loistavassa seurassa Venetsialaisia juhlien. Surusilmän kotiin saapui seuraksemme pari hänen ystäväänsä. Ilta loppui meidän osaltamme varsin lyhyeen, mutta oli silti todella mukava. Juhlimme lisäksi samalla Surusilmän vakinaistamista, jonka mukana palkankorotuskin alkaa jo kohta vastata työn vaativuutta ja hänen tekemänsä työn arvostamista (Surusilmä on erittäin ahkera erittäin raskaassa fyysisessä työssä). Sunnuntait ovat meille parhautta, sillä silloin kumpikaan ei varmasti mene töihin. Löhöämme, herkuttelemme hieman ja nautimme toistemme seurasta. Ennen minua alkoi ahdistaa tällainen laiskottelu, mutta nykyään nautin siitä täysin siemauksin! Ja varsinkin seurasta. Minulla on vihdoin rinnallani mies, jonka kanssa voin nähdä tulevaisuuden, sekä haaveilla siitä yhdessä hänen kanssaa niin luontevasti. Kumpikaan ei malta pitää toisesta näppejään erossa, vaan suukottelemme ja halailemme koko ajan ja kerromme toisillemme koko ajan, kuinka paljon arvostamme ja välitämme. Siirappista ja ällöä, mutta minut tämä tekee äärettömän onnelliseksi. Serkkuni Häslääjän sanoin: "sie ihan hehkut onnesta! Ihana!"

Tänään siis kuitenkin aloitan oman pienoisen lomani ja suljen taas kohta puolin yhden kappaleen elämästäni: toivon todella, että elämäni jatkuisi syksyn myötä paljon valoisampana kuin viime syksy ja tämä vuosi on ylipäätään ollut. Toivoisin alkavalta syksyltä voimia jaksaa huomiseen, mikäli terveyteni ei kohene. Toivoisin, että Surusilmä pääsisi käymään luonani Newcastlessa. Toivoisin, että minulla olisi enemmän aikaa ystävilleni ennen lähtöäni ja että joku heistä eksyisi luokseni vaihtoni aikana. Toivoisin, että heillä olisi enemmän aikaa minulle. Rukoilen, että tänä vuonna en joutuisi sanomaan hyvästejä kenellekään - ihmissuhteen päättymisen tai lopullisten hyvästien merkeissä. Toivoisin elämän kantavan tätä ikuista optimistia parempaan suuntaan nyt, kun olen jaksanut niin urheasti hymyillä läpi kyynelten koko vuoden ajan ja uskoa parempaan huomiseen.

Näillä mielillä aloitan minä lomani. Oikein ihanaa jatkuvaa viikkoa kaikille!

Minulle sopiva haaste

1) Viimeisimmät ostoksesi, mistä?

Viimeisimmät kenkäni ovat Primarkin tällaiset versiot kultaisena ja beigenä. Lisäksi minulla on samanlaiset HM:ltä punaisena. Ostin ne lähes kaikki samaan aikaan. Yhteishintaan 12e/ kolme paria.

2) Lempiparisi, väri, koko?

Lempiparini on täälläkin esittelemäni Aldon tummanpinkit satiinipinnotteiset parit. Rakastuin niihin heti, ne ovat oma synttärilahja itselleni ja rakastan niitä!

On eri asia, mitkä kengät ovat hienot ja millä voi oikeasti kävellä :D

3) Onko jokin kenkämalli, jota inhoat?

Crocsit! Mielestäni ne ovat hyväksyttävät vain lapsilla (alle 18-vuotiaat). Ja pikkulapsilla ne ovat ihan söpöjä niillä Hello Kitty -lisäosilla, mutta muuten ehdoton EI. Siis MIKSI te ihmiset haluatte käyttää niitä ja näyttää a) persjalkaisilta b) junteilta c) tyhmiltä :D?! Joo joo, saa niillä lähikauppaan ja kasvimaalle tepsuttaa (tai mökillä), mutta minusta ne eivät ole kaupunkisandaalit, huvipuistosandaalit tai shoppailupopot. Ugh, olen puhunut.

4) Kuinka paljon olet valmis maksamaan uusista kengistä?

En ole vielä saavuttanut muuta kipurajaa kuin lompakon pohjan :D Mutta siis luin tuossa noin vuosi sitten kirjan Huimaavat Korot, joka avasi silmäni tälle kulutuskulttuurille. En haluaisi ikinä tuhlata _turhaan_ rahaa designerkenkiin vain siksi, että ne ovat merkkikengät. En enää näe siinä järkeä. Laatu on kuitenkin ihan samaa, mitä muissakin kengissä.

5) Kuinka kauan käytät yhtä kenkäparia?

Sehän riippuu rakkaussuhteesta. Mun violetit sulkaballeriinat on tällä hetkellä kolmesti liimattu pohjastaan takaisin kiinni kuumaliimalla. Ne on mun ruumiinosa ;) Mutta toiset saavat kenkää, kun vetskari pettää armotta.

6) Voisitko ostaa samanlaiset kengät kuin kaverillasi on?

Voisin ja ostaisin. Ja eritoten samanlaiset kuin pikkusiskollani :D

7) Millaisilla kengillä käveleminen on mukavinta?

Eniten viihdyn kesällä ballerinoissa ja talvella matalakantaisissa perustyylikkäissä saappaissa. Saappaat, jotka ovat ajattoman tyylikkäät, vetoavat minuun kaikista eniten ulkonäkönsä puolesta, ballerinat taas söpöytensä ja helppoutensa puolesta. Varsinkin tänä kesänä kulkiessani edestakaisin oman kodin ja Surusilmän kodin väliä, on kivaa omistaa kenkiä, jotka mahtuvat käsilaukkuunkin.

8) Oletko kesäisin ilman sukkia ja kenkiä?

Olen melkein aina. Vain lenkkarit kuuluvat sukkien kanssa pidettäviksi, ja tietenkin tennarit. En kuitenkaan mielellään haudo jalkoja kovin raskaissa kengissä kesäisin, joten ballerinatkin pidän ilman sukkia. Ilman kenkiä en muista olleeni kesäisin pitkiin pitkiin aikoihin, mikä on sääli.

9) Jos saisit ilmaiseksi millaiset kengät tahansa, mitkä ottaisit?

Ne olisivat jotkut näistä allaolevista. Ensimmäistä puoltaa se, että ne ovat todella minun tyyliseni, överit, lilat korkkarit. Ihanat Nicholas Kirkwoodin bileglitterikengät, aaah! Silloin saisin ilmaiseksi kengät, joihin en ikinä uskaltaisi panostaa, koska niiden käyttö on haastavaa, tai käyttötilaisuudet ovat rajalliset.

 Nämä seuraavat taas valitsin siksi, että tarvisin kestävät, punaiset, tyylikkäät korkkarit. Ja Louboutin tekee sellaisia. Eri asia, kuinka näillä käveltäisiin. Taas esimerkki kengästä, johon voisi panostaa, mutta ei tule koskaan panostettua omilla rahoilla.

Nämä Louboutinin Spiked Heels -kengät ovat lemppareitani. Siksi ne olisivat täydellinen ilmaislahja minulle! :D

Oikeasti olen haaveillut näistä YSL:n klassikkosaappaista koko ikäni. Ne eivät välttämättä edes näyttäisi päälläni kovin hyvältä, mutta jos saisin ne ilmaiseksi (oikean huimaavan hinnan sijaan), niin todennäköisesti ottaisin juuri nimenomaan nämä kengät, jotka ovat mielestäni täydelliset ja silti hieman epätavalliset - täydellinen yhdistelmä, jos saa mitkä tahansa kengät ilmaiseksi.

Festariviikonloppu

On vaikea tajuta, mihin kaikki päivät katoavat. Suunta on kuitenkin eteen päin ja vauhdilla. Olemme Surusilmän kanssa kumpikin jo salaa peloissamme minun 13 viikon vaihdostani. Toisalta luotamme toisiimme ja rakkauteemme jo nyt todella paljon eikä kumpaakaan kiinnosta "katsella", mitä tulee, vaan olemme päättäneet selvitä tästä (ja tässä vaiheessa taas huokaisen onnesta kirjoittaessani). Aika kuitenkin lentää kuin siivillä.

Kohta on myös puolimaratonin aika käsillä. Hurjaa, mutta siihen on enää reilu kuukausi aikaa. Sain suostuteltua isäni juoksukaveriksi. tarkoituksena on tempaista aamusta Leville (meiltä n. 3 tunnin ajomatka), käydä juoksemassa (lähtö klo 14) ja ajaa illaksi kotiin. Itse asiassa haaveilen, että kun pääsemme n. viiden aikaan lähtemään takaisin, ehtisin vielä illalla kotipaikkakunnalla juhlimaan vähän suoritustani.

Viikonloppumme sujui erittäin ihanasti kaksin QStockissa Oulussa. Perjantaina starttasimme kolmen jälkeen matkaan ja neljän aikoihin olimme Oulussa ottamassa vastaan hotellihuonetta. Holiday Inn oli erittäin hyvä valinta, vaikka kävikin melko kalliiksi. Toisaalta kaikki hotellit olivat Oulussa viikonlopun aikana törkeissä hinnoissa. Harmittavaa sikäli, että tuollaisena viikonloppuna otetaan kaikki rahat pois festareilta, joissa ei ole leirintäaluemahdollisuutta. Huokaisimme vain hetken, vaihdoimme vaatteet, otimme juomat mukaan laukkuun, veimme auton parkkihalliin ja lähdimme syömään. Viikonloppu meni vähemmän laadukkaalla ruoalla ja perjantai myös hieman railakkaasti juomien suhteen, mutta lauantaina en enää nauttinut alkoholia. Festarialueelle pääsimme juuri kun Sonata Arctica alkoi soittaa. Kotipaikkakuntamme pojat vetivät todella hyvin ja keikka oli todella onnistunut. Muistin taas, miksi heistä pidän livenä todella paljon.
Seuraavana ohjelmassa oli Rantalavan (öh, olutteltan) paikantaminen ja Kotiteollisuus. Kotiteollisuus ei kyllä minuun enää iske samalla tavalla kuin aiemmin. Jotenkin kaikki biisit kuulostavat samalta ja esiintyminen ei saa minua syttymään kuten monet muut bändit livenä tekevät. Viimeisenä meidän illassamme oli ohjelmassa Apocalyptica, joka oli mahtava kokemus. En ollut ennen kuullut poikia livenä ja musiikki oli mahtavaa. Illan esiintyjiin olisi vielä kuulunut PMMP, jota olisin voinut jäädäkin kuuntelemaan, mutta meillä oli liian vähän vaatetta mukana, joten matkasimme hotellille Cafe KULuMA:n kautta. Kyseinen baari on ehdoton lempparini Oulussa tunnelman, tuoksujen, asiakaskunnan, henkilökunnan ja erikoisuuksien ansiosta. Lempidrinkkini baarissa on makea mangodrinkki, joka on todella tyttöjen paukku, mutta toimii.

Hotellissa uni maistui ja lauantai aukeni kauniina. Kävimme Surusilmän kanssa hotellin aamupalalla (ah, ihanuutta!) ja nautittuani sen kävimme huoneessa vielä pötkähtämässä ja pakkasimme kimpsut a) autoon menevään laukkuun ja b) festarilaukkuun. Chekkasimme itsemme ulos ja lähdimme kaupungille.

Minä löysin itselleni ko. Henkkamaukan bandeau-bikinitopin. En halunnut alaosaa tällä kertaa ollenkaan, sillä en aio tätäkään varsinaisesti bikineinä käyttää. Lisäksi ostin halppisarskat, koska niiden hukkaaminen ei haittaa niin paljon ja hukkaan aina aurinkolasini. Näimme kaupungilla ystävääni Taiteilijaa ja kävimme syömässä. Sitten suuntasimme Leeveriin Kuusisaaren edustalle istuskelemaan päivää. Minä join makuvichyä, Surusilmä pari olutta ja nautimme auringosta ja toistemme seurasta. Alueelle siirryimme viiden aikaan.

Ohjelmassa oli ensin ruotsalaisyhtye Sparzanzan kuuntelu, sitten Apulanta. Ensimmäinen oli positiivinen yllätys, toinen taas jälleen kerran positiivinen kokemus. Rakastan edelleen orkesteria. Matka jatkui telttaan, missä katselimme Amaranthen keikan. Se oli erittäin positiivinen yllätys. Bändin naislaulaja oli kerrassaan upean mahtava äänensä kanssa! Tässä vaiheessa kävimme syömässä hieman lisää, istuskelimme alueen ulkopuolella ja palasimme takaisin hyvissä ajoin ennen Roxetten keikkaa. Roxette sitten olikin minulle se kohokohta sikäli, että heitä en varmaan koskaan enää tule näkemään uudestaan ja kyseessä on kuitenkin erittäin iso kuuluisuus. Biisit olivat niin tuttuja ja aina, kun luuli, että tätä en ole kuullut, niin pian tiesinkin jo, mitä laulaa. Energia oli mahtava ja ilta huikea.

Jännästi kuitenkin kaikista parasta koko illassa oli se, kun otin Surusilmää kädestä, kuiskasin lähdetäänkö kotiin ja kuljimme yhdessä kohtin autoa iltahämyssä ja matkasimme kotiin. Iin Shellillä pysähdyimme virkistäytymään ja Surusilmän mukaan ottama kahvi tuoksui nenässä lohdullisesti. Tuo automatka, tunne siitä, kun tulimme Surusilmän luo "kotiin" ja se tunne, että me olimme nauttineet ihan kahdestaan viikosta niin paljon, toi minulle niin hyvän tunteen. Lisäksi automatka kaksin hiljaa jutellen yöhämyssä oli myös tunnelmaltaan omanlainen kokemuksensa. Minä olen aina rakastanut ajamistä - öisin, varsinkin hämärässä. Nyt siihen jälleen yhdistyi hyvä seura ja keskustelu ja tunnelma.

Näillä voimilla alkavaan viikkoon, joka koostuu treenistä, treenistä ja treenistä.

In with the new (the old's still here...)

Kävin ostoksilla...

Nettishoppailu on muuten ihan liian helppoa! Klikataan vaan ihan kaikkea, mitä halutaan. Sitten katsotaan, paljonko on loppusumma. Sitten kärsitään se, paljonko ottaa sydämestä ja vatsasta. Podetaan närästystä. Ja närkästystä, kun ei olekaan varaa 20 vaatekappaleeseen. Huokaistaan. Aloitetaan karsinnat. Karsitaan, kunnes luottokortin/ pankkikortin kate riittää. Mietitään, kuinka paljon oikeasti tarvii loppukuussa ruokaa ja mittaillaan puurohiutaleita purkista arvioiden, kuinka kauan niillä voi vielä elää.

Toissapäivänä mukaan tarttui asos.comin alennuksesta nämä kaksi mekkoa ja ne olivat herkullisen edullisia! Oletteko huomanneet, että naisten pitää aina perustella ostostaan sillä, että ne olivat edullisia?

Ensinnäkin tämä ihanaakin ihanampi maksimekko, jonka toivon mahtuvan päälleni koossa UK 10. Siis tuo väri on ihan mieletön!

Tästä mekosta minulla on nyt puutteellinen kuva, koska tuo etupaneeli on pinkki siinä mekossa, minkä itse tilasin. Pelkkää pikkumustaa en tilannut kuitenkaan.

Tänä iltana sitten tyhjennänkin kaappejani, kuvaan urakalla myytäviä vaatteita ja heitän roskiin/ pelastusarmeijalle loput. Minun kaappieni on yksinkertaisesti pakko tyhjentyä! Ja sen sisältöä on pakko järkeistää. Siksipä nämä kaksi mekkoa saavat luvan tulla sinne, koska nehän ovat siis ihan huippujärkeviä. Siis mähän voin pitää tuota toista aina kun on kiva kesäsää. Ja talvella villatakin kanssa. Ja toi mustahan on nyt ihan takuuvarma baarimekko. Ja sitten toinen käyttövaihtoehtohan on se, jos joku järjestää hautajaiset diskoteemalla, sinne varmaan voin kans laittaa sen...

Perjantaina lähdetään ajamaan Ouluun melkein heti töistä kattomaan Surusilmän odottamaa The Dark Knight Rises -elokuvaa ja syömään porukalla. On ihan kivaa taas olla tekemistä. Odotan viikonloppua aivan innolla! Lauantaina tosin on vähän ikäviä velvollisuuksia tiedossa kun täytyy siirtää vielä loput tavarat varastoinnista pois ja mahduttaa ne johonkin, mutta Paras Ystävä ja nuorin siskoni ovat luvanneet tulla apuun, joten olen optimistinen asian onnistumisen suhteen. Ja kun sen hoitaa pois alta, loppupäivän saa rentoutua yhdessä Surusilmän kanssa, kunhan hän pääsee töistä. Ihanaa torstaita kaikille!