Ensinnakin lahdin Tampereelta 11.40 ja lento oli ajallaan Edinburgissa. Siella join kaikessa rauhassa kupposen Chai Lattea ja soin Costa Coffeen valkosuklaa-vadelmamuffinssin, koska olin himoinnut niita jo noin puoli vuotta. Sitten lahdin asemalle katselemaan jatko-yhteytta Newcastlea kohti. Asemalla lippuja myyva miekkonen kertoi minulle, etta normaalin 1,5h matka-ajan sijaan olisin matkalla lahes kolme tuntia ratatoiden vuoksi. Ehdotin, etta menisin bussilla, mutta sekin olisi kuulemma n. 3h 15 min. Voi etta mina kaduin tata paatosta, etta menen sitte junalla, vaikka ensin ajattelin saastaa rahaa ja nahda maisemia samalla. Siis kuinka tyhma ihminen on, kun ei kuuntele sisaista aantaan?
Matkaan siis lahdimme ja vartti sen jalkeen, kun olimme lahteneet, juna pysahtyi ja kuulutus oli seuraava: "Ladies and gentlemen, we are being stopped here because of a technical fault that we are not sure what it is at the moment. Please remain seated and wait for further instructions. We will probably be turned back to Edinburgh, but that is not sure yet. Please stand by for further information." Eli siis meidat loppujen lopuksi kaannettiin melkein heti takas Ediunburghiin, missa odotimme asemalla 2,5h junassa. (Tassa vaiheessa ois pitanyt tajuta kayda hakemassa jotain syotavaa Burger Kingista tai M&S Foodista.) Sen jalkeen meidat siirrettiin toiseen junaan, joka sekin oli jo taynna matkustajia. Ensin edes tietamatta, liikkuisiko tamakaan juna tanaan. Itsellanihan ei ollut matkavakuutusta ja oli jo puhetta konnareiden kanssa, etta joutuisimme ehka yopymaan Skotlannissa, joten tama oli aika piinaavaa. Me kuitenkin lahdettiin matkaan asemalta (ihmisten hurraahuutojen saattelemana). Ongelmia syntyi myos muualla valilla, kun junamme kuljettajavuoro vaihtu Carlislen asemalla ja uutta kuskia ei kuulunut. Saavuin viimein perille seistyani junan sisaankaynnin edessa kolme tuntia) klo 17.30 sijaan kello 20.30. Saankin kuulemma rahani takaisin tasta hyvasta. Onneksi kultani oli koko ajan puhelimen paassa ja sain pari oikein kivaa tekstaria lohduttamaan Suomesta :)
Aamulla herasin Surusilman soittoon ja juttelimme hetken. Tarkoitukseni oli kavella kaupungilla, mutta se meni hieman puihin. Perheen poika oli nimittain asettanut halyttimen paalle ja kun nousin ylos ja liikuin ulos huoneestani, halytin meni paalle ja piippasi seuraavan vartin. Aina, kun kukaan ei liikkunut liiketunnistimen alueella, halytin meni vartin sisalla pois paalta. Tajusin taman melko heti, mutta ensin luulin, etta joku vartija tulisi tarkastamaan tilanteen, kuten Suomessa, joten en uskaltanut heti suihkuun, vaan soin piippauksen saestamana. Sitten paatin, etta suihkuun on pakko paasta ja lukitsin suihkun oven, jotta kukaan sisaantulija ei loytaisi minua alasti.
Kouluun menin vasta klo 13 aikaan tutustumaan ja katselemaan hieman ymparilleni. Paikka on todella siisti, kuten kaupunkikin ja koulu oli nostanut Suomen lipun kunniakseni salkoon! Saan tehda vajaita viikkoja siten, etta teen 16h tyoviikkoja ti-to taysina paivina ja ma tulen kouluun vasta puolelta paivin ja pe olen vapaa menemaan miten haluan. Eli ehdin matkustella mielin maarin ympariinsa. Koulu oli hektinen, minun oppaani on todella sekava ja epaorganisoitunut tyyppi (mika on mulle tosi vaikeea, kun itse olen niin neuroottinen, mutta ehka tekee minulle ihan hyvaa). Tanaan on tarkoitus kayda iltalenkilla alueella, joka on todella kaunis. Juoksen varmaan viela monet lenkit merenrantaa pitkin, toivottavasti kaikki siis jatkuu paremmin, kuin mita on alkanut.
Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti