Festariviikonloppu

On vaikea tajuta, mihin kaikki päivät katoavat. Suunta on kuitenkin eteen päin ja vauhdilla. Olemme Surusilmän kanssa kumpikin jo salaa peloissamme minun 13 viikon vaihdostani. Toisalta luotamme toisiimme ja rakkauteemme jo nyt todella paljon eikä kumpaakaan kiinnosta "katsella", mitä tulee, vaan olemme päättäneet selvitä tästä (ja tässä vaiheessa taas huokaisen onnesta kirjoittaessani). Aika kuitenkin lentää kuin siivillä.

Kohta on myös puolimaratonin aika käsillä. Hurjaa, mutta siihen on enää reilu kuukausi aikaa. Sain suostuteltua isäni juoksukaveriksi. tarkoituksena on tempaista aamusta Leville (meiltä n. 3 tunnin ajomatka), käydä juoksemassa (lähtö klo 14) ja ajaa illaksi kotiin. Itse asiassa haaveilen, että kun pääsemme n. viiden aikaan lähtemään takaisin, ehtisin vielä illalla kotipaikkakunnalla juhlimaan vähän suoritustani.

Viikonloppumme sujui erittäin ihanasti kaksin QStockissa Oulussa. Perjantaina starttasimme kolmen jälkeen matkaan ja neljän aikoihin olimme Oulussa ottamassa vastaan hotellihuonetta. Holiday Inn oli erittäin hyvä valinta, vaikka kävikin melko kalliiksi. Toisaalta kaikki hotellit olivat Oulussa viikonlopun aikana törkeissä hinnoissa. Harmittavaa sikäli, että tuollaisena viikonloppuna otetaan kaikki rahat pois festareilta, joissa ei ole leirintäaluemahdollisuutta. Huokaisimme vain hetken, vaihdoimme vaatteet, otimme juomat mukaan laukkuun, veimme auton parkkihalliin ja lähdimme syömään. Viikonloppu meni vähemmän laadukkaalla ruoalla ja perjantai myös hieman railakkaasti juomien suhteen, mutta lauantaina en enää nauttinut alkoholia. Festarialueelle pääsimme juuri kun Sonata Arctica alkoi soittaa. Kotipaikkakuntamme pojat vetivät todella hyvin ja keikka oli todella onnistunut. Muistin taas, miksi heistä pidän livenä todella paljon.
Seuraavana ohjelmassa oli Rantalavan (öh, olutteltan) paikantaminen ja Kotiteollisuus. Kotiteollisuus ei kyllä minuun enää iske samalla tavalla kuin aiemmin. Jotenkin kaikki biisit kuulostavat samalta ja esiintyminen ei saa minua syttymään kuten monet muut bändit livenä tekevät. Viimeisenä meidän illassamme oli ohjelmassa Apocalyptica, joka oli mahtava kokemus. En ollut ennen kuullut poikia livenä ja musiikki oli mahtavaa. Illan esiintyjiin olisi vielä kuulunut PMMP, jota olisin voinut jäädäkin kuuntelemaan, mutta meillä oli liian vähän vaatetta mukana, joten matkasimme hotellille Cafe KULuMA:n kautta. Kyseinen baari on ehdoton lempparini Oulussa tunnelman, tuoksujen, asiakaskunnan, henkilökunnan ja erikoisuuksien ansiosta. Lempidrinkkini baarissa on makea mangodrinkki, joka on todella tyttöjen paukku, mutta toimii.

Hotellissa uni maistui ja lauantai aukeni kauniina. Kävimme Surusilmän kanssa hotellin aamupalalla (ah, ihanuutta!) ja nautittuani sen kävimme huoneessa vielä pötkähtämässä ja pakkasimme kimpsut a) autoon menevään laukkuun ja b) festarilaukkuun. Chekkasimme itsemme ulos ja lähdimme kaupungille.

Minä löysin itselleni ko. Henkkamaukan bandeau-bikinitopin. En halunnut alaosaa tällä kertaa ollenkaan, sillä en aio tätäkään varsinaisesti bikineinä käyttää. Lisäksi ostin halppisarskat, koska niiden hukkaaminen ei haittaa niin paljon ja hukkaan aina aurinkolasini. Näimme kaupungilla ystävääni Taiteilijaa ja kävimme syömässä. Sitten suuntasimme Leeveriin Kuusisaaren edustalle istuskelemaan päivää. Minä join makuvichyä, Surusilmä pari olutta ja nautimme auringosta ja toistemme seurasta. Alueelle siirryimme viiden aikaan.

Ohjelmassa oli ensin ruotsalaisyhtye Sparzanzan kuuntelu, sitten Apulanta. Ensimmäinen oli positiivinen yllätys, toinen taas jälleen kerran positiivinen kokemus. Rakastan edelleen orkesteria. Matka jatkui telttaan, missä katselimme Amaranthen keikan. Se oli erittäin positiivinen yllätys. Bändin naislaulaja oli kerrassaan upean mahtava äänensä kanssa! Tässä vaiheessa kävimme syömässä hieman lisää, istuskelimme alueen ulkopuolella ja palasimme takaisin hyvissä ajoin ennen Roxetten keikkaa. Roxette sitten olikin minulle se kohokohta sikäli, että heitä en varmaan koskaan enää tule näkemään uudestaan ja kyseessä on kuitenkin erittäin iso kuuluisuus. Biisit olivat niin tuttuja ja aina, kun luuli, että tätä en ole kuullut, niin pian tiesinkin jo, mitä laulaa. Energia oli mahtava ja ilta huikea.

Jännästi kuitenkin kaikista parasta koko illassa oli se, kun otin Surusilmää kädestä, kuiskasin lähdetäänkö kotiin ja kuljimme yhdessä kohtin autoa iltahämyssä ja matkasimme kotiin. Iin Shellillä pysähdyimme virkistäytymään ja Surusilmän mukaan ottama kahvi tuoksui nenässä lohdullisesti. Tuo automatka, tunne siitä, kun tulimme Surusilmän luo "kotiin" ja se tunne, että me olimme nauttineet ihan kahdestaan viikosta niin paljon, toi minulle niin hyvän tunteen. Lisäksi automatka kaksin hiljaa jutellen yöhämyssä oli myös tunnelmaltaan omanlainen kokemuksensa. Minä olen aina rakastanut ajamistä - öisin, varsinkin hämärässä. Nyt siihen jälleen yhdistyi hyvä seura ja keskustelu ja tunnelma.

Näillä voimilla alkavaan viikkoon, joka koostuu treenistä, treenistä ja treenistä.