Hard day's night

Huhhuh! Kerroinkin jo aiemmin, että oli perheessäni vanhemman pojan synttärit. Noh. Tänään tulivat hänen kaverinsa. Tämä oli rauhallisin hetki koko kolmen tunnin aikana. Meinasin potkaista sitä äitiä, joka haki kaikista rasittavimman pennun pois puoli tuntia myöhässä ja jäi vielä saakeli kahville. Kaikki muut tajus mennä kotiinsa heti. Ja sisäinen äitinihahmoni ei nostanut suloista päätään, kun karsein kakara tuli puoli tuntia itse turhaan räkimänsä ilmapallon minulle, että viitsisitkö jeesiä. Onneksi en tiedä, miten sanotaan ranskaksi Tukehdu sylkeesi, siltöplee. No joo mutta olin kiltti sille yhdelle fiksulle muksulle. Hei! Jo yhdeksän mekastavan, huutavan ja epäkunnioittavan moottoriturvan jälkeen joukkoon mahtuu yksi kivakin tapaus. Tai no oikeastaan perheeni omien muksujen lisäksi vain kaksi oli tosi rasittavia. En nyt viitsi sen kummemmin osoitta heitä kuvasta.



Mutta mukavempiin aiheisiin: Olen saanut kiskoa nahkatakkini takaisin käyttöön! Saattoi muutama naapurin täti katsoa kummissaan, kun eilen kiskaisin nahkatakin päälleni ja tanssin kouluun näissä kampeissa. Violetti on ehdottomasti mun toteemiväri. Kattokaa nyt tota ilmettä tossa toisessa! Jospa Hangon keksi palkkaisi mut kesälomittajaksi...



Päältäni ei löydy muuta kuin violetti ja mustaa. Paita Yes or No, saappaat pelastaneet koko reissuni, legginsit ja sortsit on kuvassa ja laukku Aleksi 13. Laitoin myös kuvan paidasta noin niin näkee noi hihat. Voisin tiitimäiseen tapaan keksiä tälle ilmeelle pari repliikkiäkin, kuten
a) Johan tässä on perkele oltukin pirteinä
b) näen kuvani samalla peilistä ja näin iloisia tuntemuksia se aiheuttaa
c) olisin iloisempi jos olisin poseerata niin, että käteni ei näyttäisi amputoidulta
d) hyväkroppaisena on helppo hymyillä. Muussa tapauksessa taas...


Perhe lähti heti synttäreiden jälkeen liikkeelle, koska heidät oli pyydetty syömään. Aurinko sattui tulemaan samaan aikaan esiin, joten minäpä siitä innoissaan lenkille. Sitten tulin kotiin ja söin kunnoin voimapäivällisen: Pikanttia härkää, Tropicanan oikeaa appelsiinimehua (life's little luxuries, ah!), Pinaatinlehtiä ja cashewpähkinöitä viinietikkasalaatinkastikkeella sekä jälkkäriksi vattuja. Täällä paikallinen tavaratalo on tajunnut, että jokaisen ihmisen lautasmalliin kuuluu kiinalainen ruoka. Hyvä niin. Olen nyt pari kertaa ostanut pikanttia härkää. Tiedättehän, että pikantti tulee ranskan sanasta 'piquant' ja tarkoittaa pistävää. Eli tulista. Ai ette? No nyt tiedätte. Ja kiinalainenhan on siis täysin kaloritonta ruokaa. Ainakin melkein. No ainakin siinä on pirusti rehuja.



Tänään olin näillä, koska piti olla oikein nättinä synttäreiden takia. Joten mekko ja neule. Yleensä toi neuletakki on mulla kiinni, mutta ei tänään.

Loppuun kerron teille huippuyllärin: Löysin kengät! Nouskaa nyt ylös takaisin tuoliinne ja kerätkää itsenne. Varsinkin isäni. Hän tippui silkasta toivottomuuden tunteesta, ei yllätyksestä. Olenkin miettinyt, että ehkä lähetän hänelle nenäliinoja Suomeen sitä varten, että hän joutuu lukemaan näitä juttuja blogistani. Ehkä laastarit olisivat parempia. Jos ei nimittäin vuodata jo sydänverta niin saattaa kohta kurkottaa kohti lusikoita ja alkaa viillellä ranteitaan tien poikki eikä pitkin.

Eikö ole ihanat?! 20e Hennes & Mauritz. Ja siis sinne en enää mene. Sen lupasin itselleni tämän reissun jälkeen.