One down, two to go!

Eli kaksi kuukautta enää jäljellä :( Minä olen kyllä sellainen ihminen, että kiinnyn ihmisiin, paikkoihin, tapahtumiin jne. hyvin helposti. Joten lähtö tulee olemaan minulle vaikea. Tosin olen myös sitä mieltä, että parasta reissuissa on kotiinpaluu. Rakastan tulla kotiin matkalta, koska se tunne on niin ihana. Palata kotiin. Eikö tunnukin kivalta sanonnalta?

Koska rakastan listoja, olen listannut Suomen ja Sveitsin eroja. Yritän nyt keskittyä tällä kertaa vain positiivisiin asioihin, ja muut sitten jonain toisena aikana. Tarvin tänään hitusen positiivisuutta, sillä Suomesta kuului juuri ikäviä uutisia rakkaasta mummistani.

1. Täällä ollaan superkohteliaita: kadulla sanotaan päivää kaikille, aina sanotaan anteeksi, vaikka väistetäänkin, jos kuljetaan toisen kulkuväylälle ja kaikessa pyritään auttamaan. Minut otettiin koulussa sydämellisesti vastaan ja aina, kun kysyn jotain, saan kolme eri auttajaa. Osaisin tehdä asiat itsekin, mutta esim. suunnitellessani MIlanon reissua, koordinaattori kuuli siitä ja haki minulle netistä kaikki aikataulut viidessä minuutissa tietämättäni ja pyytämättäni. Toki osa on kulttuurissa automaattisesti tulevaa juttua, jota ei sen kummemmin edes ajatella eikä ajatella edes kohteliaisuutena, mutta on mukavaa, että kaupan kassa sanoo AINA päivää ja kiitos ja olkaa hyvä ja näkemiin ja hyvää päivän/iltapäivän/illan jatkoa. Paitsi henkkamaukalla. Ne on vissiin ottaneet myyjätkin Ruotsista. Ai että mie olen hauska.

2. Bisous eli poskipusu: Ihanaa, että on pakko aina ystäviä nähdessä suukottaa kolmesti poskille. Ensinhän minua ärsytti turhanpäiväinen ajantuhlaus, mutta toisaalta, olisi ihana, jos aina, kun nään ystäviäni, olisi pakko suorittaa tämä tapa. Aina tulisi vähän sellainen kosketus kavereihin :) Joo ja onhan sekin ihan kiva tässä jutussa, että aina, kun kaverini esittelee minut enemmän tai vähemmän komeille miehenpuolikkaille, niin etiketin mukaan niiden täytyy antaa mullekin ne poskipusut. Ja en ole unohtanut Housuboyta.

3. Mehet. Siis olen matkustanut todella paljon ja nähnyt miehiä eri kulttuureista ja tullut siihen tulokseen, että kyllä me suomalaiset naiset pidämme haasteista sitten niin pirusti! En keksi sille mitään muuta selitystä, että kun oma kulta kotona röhnää sohvan nurkassa ja jättää kalsarit tai sukat keskelle lattiaa tai jättää siivoamatta tai kokkaamatta ja täällä olisi mahdollisuus ottaa tuollainen kiva mies, joka puhuttelee aina tyttöään kullaksi tai rakkaaksi ja tulee aina väkijoukon keskelläkin vähintään ottamaan kädestä kiinni ja huolehtii, aukoo ovet ja hyysää, että silti se on se suomalainen mies, joka mullakin on kainalossa. Kait se on se saatananmoinen tyytyväisyys itseensä, kun kerran viikossa saa kiitoksen tehdystä työstä tai kuulee, että tuo paita ei muuten ole yhtään ruma sun päälläs (nyt voisitko mennä telkkarin eestä pois, että en ole turhaan ollut kiva?). Tulee jotenkin sellainen ansaittu palkkio siitä kaikesta raadannasta. Niinhän?

4. Siisteys: Täällä ei koulussa ole yhtään ainoaa roskaa lattialla, graffittia sisä- tai ulkoseinissä tai edes mustia kengänjälkiä. Kukaan ei rieku kaiteilta kuin apinat tai hypi seinille kuin ne olisivat pehmustettuja. Kaupungilla kulkee päivittäin siisteydestä huolehtivia työntekijöitä, mutta heitä ei mielestäni edes tarvita niin paljon kuin Suomessa.

5. Ilma: Olen aina kylmissäni Suomessa, mutta täällä olen huolettomasti vaihtanut jo kevättakkiin. Kuljen siis nahkarotsissani tai siinä uudessa mustassa takissani kaikki päivät ja pärjään vallan mainiosti. No problemo. Nauraan hykertelen hyvin mielipuolisesti ja vahingoniloisesti kaikille sveitsiläisille, jotka palelevat ja kerron avuliaasti, että Suomessa on -20. No okei ei nyt ihan just tällä hetkellä ole, mutta saavatpahan jotain puheenaihetta. No vois siellä ollakin!

6. Pikkukaupungin pikkuputiikkien kukoistus: Vaikka rakastan kauppakeskuksia ja ostareita ja esim. Stokkaa ja Sokosta, niin on ihanaa nähdä, että kaupungilta löytyy pieni jäätelöbaari, kymmeniä kahviloita ja leipomoita ja vaate- sekä kenkäputiikkeja, jotka eivät vielä ole kadonneet tavaratalojen alle. Olen ajatellut, että ensi viikolla otan kuvia kaupungilla, jotta näette, kuinka hurmaavaa on, kun kaupungissa kukoistavat nämä pienet kuppilat ja putiikit.

7. Keskieuroopan tuntu: tarkoitan sitä, että aamulla saa leipomosta tuoreen kroisantin, päivällä kahvilasta vastapaistetun lätyn hillolla tai suklaalla ja aina on aikaa ruoalle. Ruoka on (perhettäni lukuun ottamatta) tehty huolella ja se on herkkua! Lisäksi perheelle otetaan aika ja kiirettä harvoin näkyy olevan. Tosin täältä myös puuttuu se, mihin Italiassa ei pystytä: aikatauluista pidetään kiinni. Ja aina on aikaa nähdä ystäviä, käydä kahvilla heidän kanssaan vaikka edes tuntisen verran.

8. Junaverkosto on aivan helkutin hyvä samoten kuin bussit. Tosin en näe järkeä, että bussilla kuljetaan siksi joskus jopa 5 min. kävelymatkoja, mutta ei ole minun ongelma. Jos haluan sinne Milanoon, otan junan tuosta 20 min. kävelymatkan päästä Sionin asemalta ja menen ilman vaihtoja Milanon keskustan pysäkille asti. Simple as that. Jos täällä myöhästyy junasta seuraava tulee aina tunnin kuluttua. Siis jos asuu Oulussa, niin tämä ei todellakaan mene näin. Kerran tunnissa lähtee juna, mutta ei vältämättä oikeaan suuntaan.

9. Avoimuus: ihmiset ovat hyvin avoimia ja puhuvat helposti vaikeistakin asioista melko vieraassakin seurassa. Esim. jos minä kysyn asiaa tai asiaa sivuutetaan, siihen tartutaan hyvin helposti ja se selitetään minulle. Lisäksi esim. oppilaani ovat hyvin avoimia ja puhuvat minulle keskustelutunnilla hyvin aroistakin asioista ja kohtelevat minua hyvin kunnioittavasti, mutta hyvin ystävällisesti ja rennosti. Ihmiset puhuvat hyvin helposti odottaessaan esim. postin aukeamista keskipäivän tauon jälkeen muiden odottajien kanssa muustakin kuin säästä. Tänään esim. eräs nainen kehui tukkaani (ja minä hänen silmälasejaan...)

Tällaista tässä. Huomenna kirjoitan viikonlopun ja tulevan viikon tapahtumista, minulla alkaa tosiaan olla hauskaa täällä ja kohta jo liikaakiin hommaa kalenterissa :D!