Ja sitten se laski kuin lehmän häntä

Oli niin ihana viikonloppu! Perjantaina menin illalliselle erään kollegani ja vaimonsa luo ja siellä oli tarjolla kunnon tuore vegemenu (plus joo italian herkkua jälkiruoaksi), mutta pääasia oli vihannekset! Niin ja sain pari lasillista hyvää viiniä hyvässä seurassa. Puhuttiin Suomesta ja Skandinaviasta ja kuunneltiin polttamaani suomalaista levyä. Suunniteltiin myös matka jäätikölle. On outoa huomata, että asun perheessä, joka on usein majoittanut muitakin opiskelijoita, mutta silti kaikki muut ovat innokkaampia lähtemään kanssani reissuun tai järjestämään jotain. Näillä näkymin tämä kollegani vie minut 28.2. jäätiköille ja laskettelemaan. Ihan mahtavaa, että joku tarjoutuu tekemään kanssani jotain. Lähdin kotiin vasta puoli kahdentoista aikaan ja herrasmiehenä kolleegani saattoi minut puoliväliin (matkaa noin 3oo m :D).

Aamu valkeni hiljalleen. Lauantaina oli ohjelmassa perheen vanhemman pojan synttärikemut perheelle. Perheen äidillä on ehkä maailmanhistorian söpöin velipoika, joka on (kappas!) minun ikäiseni. Harmi. Yhtä harmi kuin se, että elokuvassa The strange story of Benjamin Button -leffaan on otettu Brad Pitt siihen alastonkohtaukseen. Rehellisesti sanottuna kyllä en ole unohtanut Housuboyta, mutta ystäväni Suklaasilmä olisi saattanut kadottaa jalat altaan. On hänen tyyppiiän: ruskeat nappisilmät ja musta vähän pitempi ja kihara tukka. Kuitenkin tämä poika on älyttömän mukavaa oman ikäistä seuraa ja oli ainoa, joka tajusi ehdottaa, että tulisin heidän mukanaan leffaan. Olin aivan innoissani. Tiesin, että kyseessä on Bolt (täällä Volt), tarina koirasta, joka luulee omaavansa supervoimat. Enhän minä kaikkea ymmärrä, mutta oli kiva tehdä jotain erikoista ja tarinan tajusin. Siksi toisekseen poika tarjoutui mukaani Milanoon (menisi serkkunsa luo yöksi), koska osaa hieman italiaa ja on lomalla seuraavan kuukauden (ja varoitin shoppailusta etukäteen, mutta on kuulemma tottunut). Joten olen saamassa seuraa seikkailuihini, jippii! Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikista parhaat kokemukset on jakanut jonkun toisen ihmisen kanssa. Lisäksi käytiin perheen voimin lopuksi drinkeillä ja mehuilla iltapäivällä. Synttärit olivat oikein hauskat ja oli kiva olla mukana isoissa perhekemuissa. Isäntäperheeni äidin äiti on ranskasta ja puhui aivan ihanan selvästi.

Lauantai-ilta meni loppujen lopuksi kirja-addiktioni parissa (LOTR) ja mukavasti jutellen Housuboyn kanssa. Hän siis kuunteli ja minä juttelin. Noin kolme minuuttia. Sitten hän väsähti ja meni raukka sänkyyn. Oli vienyt työ miehestä mehut :)

Sunnuntaina tapahtui taas näitä jänniä juttuja. Heräsin, kävin suihkussa ja puin vaatteet ja söin aamupalan hiljalleen ja huomasin, että perhe on lähdössä johonkin. Juuri ennen poistumista ovesta ulos ilmoittavat, että lähtevät laskettelemaan, uimaan ja piknikille. Jaa että kiitos. Olisin ehkä ehtinyt kaksi kertaa mukaan, jos oisitte sanoneet tai pyytäneet. Noh. Kävin lenkillä hienossa ilmassa. Ja sitten tulivat takaisin, sysäsivät skidit mulle ja sanoivat menevänsä kahville. Että näin. Sitten tuli Housuboy meselle kertomaan mulle, että olen itsekäs, kun puhun kuinka hauska Milanon reissu mulla tulee olemaan ja että aion shoppailla siellä, kun hänellä ei ole rahaa. Ja olen kuulemma muutenkin sairaan itsekäs enkä koskaan ajattele, mitä suustani päästän. (Jälkimmäinen on hyvin pitkälle totta.) Joten tämän koko illan tapeltuani ja itkettyäni tämä itsekäs pikku surkimus menee nukkumaan ja toivoo, että huomenna ois parempi päivä. Ei ollut minun päivä tänään. Huoh. Ja huomenna aion esitellä shoppailuni. Se olisi pitänyt tehdä tänään, mutta en jaksanut kiskoa noita kaunokaisia päälle ja räpsiä kuvia. Enkä ehtinytkään, kun piti tapella. Jospa se nyt ois pahimmat höyryt puhallettu.