Meidän Poitsu syntyi 2.4.2014 klo 14.11 mittoinaan 3385kg ja 51,5cm.
Meidän synnytys meni jotenkin juuri, kuten minä olin alun perin arvannut. Arvasin, että kun menen pelkopolille keskustelemaan ja minut vakuutetaan alasynnytyksestä, koen sitten kiitoksena turhasta nynnyilystä kaiken sen kauheuden, mitä pelkäsinkin.
Tämä kuva otettiin tiistaina ennen suurimpia tuskia. Maanantaina klo 02.30 meni lapsivesi sänkyyn. Soitin synnärille ja kysyin, onko syytä kiireeseen ja he vastasivat ei. Nukuin kotona jännityksesta huolimatta ihan klo 11 asti ja onneksi nukuin! 12.30 oltiin sairaalassa, minut laitettiin käyrille ja siitä homma alkoi. Klo 18 aikoihin minulle laitettiin oksitosiinitippa samalla, kun sisään meni antibiootit (lapsiveden menon ansiosta). Synnärillä vielä epäiltiin siihen asti, kun menin, että onko se ollenkaan vettä vai onko pissaa. Minä tiesin kyllä alusta asti, että se ei yhdessä yössä se pidätyskyky mene. Ja olin oikeassa. Oli hassua kulkea ympäriinsä suojissa ja tuntea, millaista elämä olisi, jos minkäänlaista pidätyskykyä ei olisi.
En itse osannut "valittaa" tai sanoa, milloin tarvitsisin särkylääkettä aluksi. Lääkäri oikeastaan "omin päin" määräsi minulle klo 20 aikaan kohdunkaulan puudutuksen. Olin kiitollinen, että otti ohjat silloin sillä tavalla käsiinsä kivunsiedon kannalta. Yövuoron tullessa töihin sain puolen yön aikaan epiduraalin. Se ei vaikuttanut minulle ihan kuten olisin halunnut, sillä se ei vienyt kipua pois läheskään kokonaan, parhaimmillaan se teki siitä siedettävää. Aamulla vuoron vaihduttua minun annettiin alkaa ponnistamaan. Reunaa oli kuitenkin koko ajan jäljellä, jote en vieläkään ihan tiedä, miksi alettiin. Klo 11 kipu oli taas käynyt sietämättömäksi. Syynä oli minun 10 vuotta vanha umpisuoli ja sen aiheuttamat kiinnikkeet. Silloin mulla oli jo aika hätä sen kivun kanssa, se oli lamauttavaa, ahdistavaa ja hätäännyttävää, hengitys oli salpautunut paikoitellen enkä pystynyt keskittymään hengittämiseen. Sain spinaalin vielä siihen päälle ja lääkäri kävi tarkastamassa tilanteen ja kehotti olla ponnistamatta, koska reunaa tosiaan oli vielä jäljellä. Olin siis 9cm auki. Aloimme tosissaan ponnistaa uudelleen 12 aikaan ja 12.10 lääkäri käski yrittää vielä vartin. Siitä vartista tuli tunti ja 40 minuuttia, kun puskin ja puskin ja kätilö sanoi joka kerta, että ponnistuksistani ei ole hyötyä tarjonnan ansiosta, vaikka ponnistamiseni oli todella riittävää.
Klo 13.50 lääkäri tuli taas saliin ja ratkaisi minuutissa, että tarjonta on väärä ja lapsi tulee maailmaan leikkauksella. Itku tuli heti. Toisaalta sen takia, että olin tehnyt niin kovan työn, sietänyt kipua ja tehnyt töitä kätilönkin mukaan todella hyvin ja olin jopa ylpeä itsestäni, en ollut kitissyt turhaan ja kuntoni oli kuulemma tähän synnytykseen ihailtavan hyvä ja osasin todella hyvin ponnistaa oikein ja lihakset siihen olivat kunnossa. Toisaalta sen takia, että se oli niin iso helpotus. Henkilökunta rauhoitteli minua ja huolehti, että en olisi hysteerinen leikkaussaliin siirtyessä. Itse asiassa minua ei pelottanut leikkaus ollenkaan.
Leikkaustiimi oli ihana ja vauva tuli maailmaan 14.11. Samaan sarjaan lapsen parkaisun ja itkun kanssa tuli äidin itku. Surusilmän käskin pojan mukaan, kun hän luuli että minä kaipasin häntä enemmän. Minä juttelin vielä leikkaustiimin kanssa ja kuuntelin ompelun ääniä ja opetusta lääkäriltä opettajalle. Odotin malttamattomana pääsyä vauvan luo. Surusilmästä on pakko sanoa se, että hän oli korvaamaton tuki! Olin niin ylpeä ja onnellinen, että minun rinnalla oli tuollainen mies koko synnytyksen. Poika sai pisteet 9/9/9 ja jaksoi siis synnytyksen läpi hienosti, syke paukutti koko ajan kunnolla, tasaisena.
 |
| Ensimmäinen kuva pojasta maailmassa |
 |
| Isä syöttää poikaa, kun äiti vielä lepää |
 |
| Suurin palkinto ikinä |
 |
| PÖÖÖ! |
 |
| On muuten ollu mulla hehkeämpiäkin päiviä! Onneks tuo naaman turvotus VIHDOIN laskee! |
 |
| Isä ja poika |
 |
| Tässä pojalla on päällä ensimmäinen vaateostos, pakko oli saada! |
 |
| Ison pojan vaatteissa |
 |
| Kotiin! |
 |
| Tsillailua kotona |
 |
| Äitin "kahvi"hetki |
 |
| Lahjavaatteissa! |
Haluaisin kirjoittaa erikseen vielä synnärillä olosta, arjesta ja miten se on lähtenyt pyörimään, että juttua ei tule kerralla liikaa. Tästä me nyt aletaan perheenä, Poitsu viikon ikäinen eilen <3 p="">
Ihanaa viikonvaihdetta kaikille!
7 kommenttia:
Voi itku, että sait kestää synntyksessä tuollaista kipua ja hapuilua :( Toivottavasti et ole kamalan kipeä leikkauksen jälkeen..
Aivan ihania kuvia! :) On vähän erinäiköinen tuo äippäpakkauksen yökkäri kun meillä.. Juuri laitoin päälle sen yöksi, ja aika justiinsa meni enää :D
Ja onko nuo farkut synnäriltä? Näyttää niiltä samoilta, jotka meidänkin poitsulle laitettiin siellä päälle! :)
Harmillista, että synnytys meni noin! Itse sain pelkoperusteisen sektion reilu vuosi sitten ja oli kyllä helpottavaa. Toipuminenkin oli nopeaa, vaikka jotkut sillä pelottelevatkin. Paljon onnea komeasta pojasta! Nauttikaa elämästä vauvan tahtiin :)
ONNITTELUT <3
Paljon onnea koko perheelle! :)
Voi harmi, että synnytys ei mennyt kovin helposti... Ikävää, ettet saanut vahvistusta sille, että pelkosi etukäteen olivat turhia. Olisi ollut tosi tärkeää, että olisit kokenut "mukavan" synnytyksen, koska mietit asiaa paljon aikaisemmin. Todella rankalta kuulosti synnytyksesi!
Onneksi palkinto on ihana. :) Kipukin vähän unohtuu, kun lapsi on vihdoin sylissä. Nyt kannattaakin keskittyä nauttimaan pienistä pehmeistä poskista. :) Arki saattaa tuntua ihan hullunmyllyltä aluksi, mutta kyllä se siitä tasaantuu. :)
Onnea vielä! Hieno suoritus takana ja maailman upein vauva kainalossa. :)
Anni: joo, minulla ei oikeastaan ollut hätää kuin sen kivun kanssa ennen spinaalia. Oli oikeastaan ihan mahtava kokemus sikäli, että minä olisin itse pystynyt siihen. Kohtu vaan väsyi siinä 9cm kohdalla ja tarjonta oli väärä, mutta minussa ei ollut "vikaa" ja lapsi olisi minun voimillani saatu kuulemma moneen kertaan maailmaan, jos siitä olisi ollut kyse, eli keskityn nyt siihen positiiviseen :)
Meänkin poika on tosi hoikka (luulin, että kaikki lapset on pulleita :D ) ja kaikki jopa 50cm koot on vähän väljiä :D
Farkut on synnäriltä, joo :) Päätettiin jo nyt viedä omia vaatteitakin sinne lahjoituksena :)
Anonyymi: Mikäli mulla vaan verenpaineet laskee ja vessassa käynti helpottuu, niin eipä tässä juuri ole olossa enää valittamistakaan :) Minusta siitä varoitellaan vähän liikaakin, pelotellaan ehkä hieman turhaan. Tosin toivotaan vaan vielä että komplikaatioita ei tule.
Katti: kiitos paljon! :) <3
Liisa: Kiitos! Joo mää ehkä turhan negatiivisesti kirjotin aiheesta, tai siis sai väärän kuvan. Lue vielä tuo Annille osotettu vastaus :) Arki on kyllä vaikeaa vielä toistaiseksi, mutta toivotaan että se tasaantuu pian ja rutiini asettuu :)!
İSO ONNİTTELUHALİ.
Minulla on koko blogimaailma ollut jo pitkaan hungingolla facebookin takia. Ja taallahan tapahtuu vaikka mita.
İhanaa, ystavain.
Niin söpö pikkuinen ja onnellset vanhemmat.
Onnea todella paljon <3 koko perheelle!
(Tämä on mennyt täysin ohitse, kun en käy blogeissa juurikaan enää (pitäisi kunnostautua).)
Lähetä kommentti