Vauva kuitenkin onneksi kasvaa hyvin rintamaidolla ja kaikki on sikäli hyvin, paino noussut. Meillä edelleen taistellaan yönukkumisten kanssa (ja pian äidin mielenterveyden), mutta toivottavasti tuo alkaisi pian kääntymään tuo rytmi.
Pääsiäinen on ollut luksusta meillä kaikin puolin. Isäkin on ollut kotona ja olemme päässeet vaunuilemaan ja ulkoilemaan pojan kanssa. Sunnuntaina pääsimme minun mummolaani, eli isomummin luo ja siellä oli kauempia sukulaisia myös kylässä, isän kanssa saimme syödä kahdestaan kummatkin pöydän ääressä rauhassa ruoan, kun hoitajia riitti. Luksusta siis! On suunnattoman ihanaa, että meillä on niin tiivis suku! Minun serkkuni ovat kaikki minulle erittäin rakkaita ja tässä oli taas todiste siitä. En tiedä ketään muuta, jolle sukulaiset olisivat näin läheisiä, mutta toivon, että omalle pojalle tulisi myös tällainen kokemus, vaikka osa sukulaisista kaukana onkin. Minulle se vain on ollut suunnaton voimavara elämässä. Nämäkin kaksi serkkutyttöä ovat minulle kultaakin kalliimpia ystäviä sukulaisuussuhteen lisäksi.
Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, minä en ole kaikkein hehkein näky tällä hetkellä. Ihmiset kertovat lähipiirissä minulle jatkuvasti, että näytän tappoväsyneeltä, ja sitä olenkin. Onneksi on myös kuitenkin se fakta olemassa, että en käytä tällä hetkellä meikkiä, mikä lisää efektiä. Meikillä saisin aika paljon hehkeyttä feikattua naamaan, jos yrittäisin. Kuten kuvasta myös näkyy, pelkoni raskauskiloista oli täysin aiheeton. Jäljellä on enää raskauden aiheuttama pikkuinen alavatsapömppis, joka kyllä varmasti lähtee, kun pääsen salille ja juoksulenkille, mutta sitä vielä odotellaan. Kilojahan minulle tuli raskauden aika 25, mutta sitä ei mielestäni mitenkään enää minusta huomaa. Kirjoitan kuitenkin erikseen vielä palautumisesta tänne. Minua peloteltiin mielestäni liikaa leikkauksesta ja siksi haluankin jakaa oman tarinani vielä blogiini, mutta sen teen sitten, kun olen saanut jälkitarkastuksenkin ohi.
 |
| Ulkovaatteisiin pukeutumista |
Ensimmäinen automatka oli sikäli koominen, että autossa oli hieman ahdasta. Surusilmä matkusti etupenkillä kahden karvaturrin kera. Minä nappailin innoissaan kuvan tästä. Meidän Jörö on ottanut vauvan hienosti vastaan ja olen kyllä tosi ylpeä meidän koiravauvastakin. Nyt kun vielä ne viimeisetkin pentuvinkeet ulkoillessa saataisiin kuriin, voisin turvallisesti vaunuilla yksin. Kokeilin sitä tänään eka kertaa ja touhu on vielä vähän riskaabelia.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
 | |||
| parhaita hetkiä elämässä |
5 kommenttia:
Tosi kurjaa, jos neuvolatätin kanssa ei kemiat kohtaa. Jos tuntuu, niin voitte vaihtaa neuvolaa ihan omasta tahdostanne. Kaverini vaihtoi, kun ei tosiaan synkannut terkan kanssa ja koki tärkeäksi, että voi puhua kyös muista asiaoista, kuin vauvan kasvusta jne. Tämä siis samalla paikkakunnalla missä asutte :)
Hei, älä välitä neuvolan tädistä tai hänen kommenteistaan. Hän tarkoittanee hyvää, mutta saa sinut tuntemaan itsesi tolloksi. Hymyilet ja sanot "joo joo" ja teet sitten oman pääsi mukaan. Väsymyksesi huolestuttaa hieman. Yritä levätä aina, kun on mahdollista ja ota vastaan apua koiran ulkoiluttamiseen ja kaupassa käyntiin. Vauvankin voi sukulainen tai ystävä ottaa hoitoon tunniksi vaikka viereiseen huoneeseen tai ulkoilemaan. Pienet nokosetkin virkistävät. Tärkeimmät asiat = sinä itse ensin, muista se. Silloin vauvallakin on hyvä olla!
t. äitee
Sillä leikkaukselle kyllä pelotellaan aivan turhaa ja usein ne pelottelijat on vielä sellaisia, joille sitä ei ole edes tehty. Itse tiesin jollakin lailla,mitä se mahaan tehdyn leikkauksen jälkeinen jälkitila on, koska alla oli kokemus umpparileikkauksesta. En siis yhtään pelännyt leikkausta, vaikka sillä peloteltiinkin :) Minulla siis pelkoperusteinen sektio.
Tuosta nukkumisesta sen verran, että meillä tehtiin niin, että työssäkäyvä isä heräsi öisin syöttämään. Minulle uni on mielettömän tärkeä hyvinvoinnin kannalta ja meille tämä ratkaisu sopi hyvin. Tietenkin erona se että en imettänyt.
Toivottavasti saat sinäkin pian nukkua paremmin, sillä tuo unenpuute vaikuttaa hyvinvointiin ja siihen mieleenkin :)
Heipsan! Sinulle on haaste blogissani, käypäs kurkkaamassa ;)
Anonyymi: kiitos paljon vinkistä, seurailen tilannetta ja tarkkailen. Ei kyllä edelleenkään synkkaa, en koe, että voin puhua mistään muusta.
Anonyymi/ äitee: Kiitos paljon! Minuakin kyllä tuo väsy huolettaa hieman, sillä se alkaa vaikuttaa henkisesti. Yritän tässä keksiä jotain, mutta aioin itse asiassa tästä kirjoitellakin vielä enemmän.
Ninski: mulla oli sama pohja eli umppari, mutta ei se tietenkään sama asia ole. Meillä mies on niiiin surkea valvomisen kanssa, että teen mieluummin sen öisin itse, koska työssäkäyvä mieheni ei kovin ymmärrä, miksi hänen pitäisi heräillä. Ja toisekseen kun imetys sujuu, en haluaisi sitä vaarantaa millään tavalla. Mies on taas onneksi nyt isyyslomalla, että saan apua kotona muissa asioissa, mikä on luksusta.
Anni: kiitos, käynpän kurkkaan, kun nyt vihdoin kerkeen! :)
Lähetä kommentti