Synnärin henkilökunta oli ihanaa. Lääkärini (perhetuttu) kävi tosi asiallisesti minun kanssa läpi synnytyksen ja hoidon sekä ensi kerran leikkauksen jälkeen että sen jälkeen vielä lähtiessäni. Hoitajat olivat tosi avuliaita, vauva vietti pari yötä kansliassa, että äiti ja isi saivat nukkua. Lisäksi, kun perhehuone purettiin kaksi iltaa ennen kuin jäin lähdimme kotiin ja isä ei enää ollut öisin paikalla, hoitajat pitivät minusta todella hyvin huolta, kuten myös vauvasta. Ainoa, minkä koin painostavaksi oli välissä se imettämisen painottaminen. Olen niin perfektionisti, että kun joku koko ajan "hiillostaa" siitä, paine tuntuu nousevan asiasta kovaksi ja stressaan turhaan. Sitten onneksi yksi kätilö ehdotti, että kävisimme pumppaamassa rinnoista maitoa ja siinä huomasin tosiaan, että maitoa on ja ihan hyvin jopa ja silloin kaikki tunteet helpottivat.
Imetys on meille ollut todellakin yksi koetinkivi. Vauva imee todella hyvin, maitoa on ollut alusta asti, mutta synnärillä vauvan bilirubiinit nousivat niin ylös, että vauva ei jaksanut imeä. Silloin oli pakko turvautua korvikkeeseen ja keskittyä siihen, että vauva vain söisi eikä joutuisi sinivalohoitoon. Onneksi kätilöt olivat tässäkin todella avuliaita ja tekivät parhaansa, että minäkin sain toipua ja levähtää. Rinnalla vauva saa edelleenkin raivareita ja kiukuttelee ja itkee, vaikka rinta olisi jo suussa, mikä öisin aiheuttaa varsinkin ongelmia, kun äiti on muutenkin todella väsynyt. Kateellisena katselin vierestä synnärillä äitejä, jotka vain ottivat rinnan esille ja syöttivät lapsensa. Itselleni rentoutuminen siinä tilanteessa on edelleen todella vaikeaa, vaikka toisinaan mennäänkin jo melko kivuttomasti.
Meillä on unirytmi vielä vähän hakusessa täällä kotona. Poika herää melko tarkalleen 02.00-02.30 ja laittaa kunnolla nukkumaan vasta kuuden-seitsemän aikaan aamulla. Äiti on välissä kieltämättä aika epätoivoinen. Välissä rehellisesti sanottuna tuntuu jopa siltä, että on vähän epäonnistuja äitinä. Tietysti tämä ei ole kovin positiivinen lausunto, mutta olen aina ennenkin täällä kirjoittanut tunteistani avoimesti ja rehellisesti ja varsinkin väsymys vaikuttaa minuun erittäin negatiivisesti ja masentavasti. Ensi viikolla jään sitten yksin päiviksi koiran ja vauvan kanssa. Onneksi apuja koiran kanssa on lähellä.
Olen silti sinnikkäästi vain noussut ylös imettämään, vaihtamaan vaipan ja tehnyt kaiken puhumatta, hämärässä ja koittanut jaksaa ja hengittää. Olen äärettömän herkkäuninen muutenkin, joten minä se muutenkin herään. Eilen yöllä sitten jouduin eka kerran turvautumaan Surusilmän apuun, että pääsin itse vessaan kun vauva vain itki. Onneksi isä sitten sai pojan rauhoittumaan melko nopeasti. Meillä vain se nukahtaminen on todella vaikeaa öisin. Päivällä sitten (edes, onneksi) nukkuu sekä äiti että poika. Syöminen on minulle ihan toissijaista, mutta onneksi maitoa tosin vielä riittää hyvin ja se on pääasia.
Poika on silti aivan mahtava ja pikku hiljaa ne pahimmat angstit alkavat väistyä. Toivon tosissaan, että saisimme tuon rytmin käännettyä ja syömärytmi alkaisi pikku hiljaa järkeistyä siten, että poika söisi kerralla enemmän ja hieman harvemmin. Äitiys on yllättänyt kaikin puolin, mutta ennen kaikkea ehkä tämä väsymys ja ruokahalun puute ovat minulle olleet yllätyksiä. Lisäksi huomaan tässä, kuten kaikessa muussakin, että minulle on erittäin vaikeaa antaa vastuuta tai pyytää apua muilta. Jos Surusilmä on väsynyt, minä annan hänen nukkua, vaikka olen itse valvonut 6 tuntia ja nukkunut kolme, kun hän on nukkunut yhdeksän. Odotankin todella pelolla tätä viikkoa, kun mieheni palaa töihin.
Koira on hieman mustis ja hieman edessä joissain jutussa, vauvan tavarat kiinnostavat niin vietävästi, mutta vielä ei neuvolankaan mukaan kauheasti saisi lasta altistaa koiran tuomille pöpöille. Onneksi ensi viikolla voin jo jonkin verran ulkoilla koiran kanssa vaunuillen, niin ehkä mustasukkaisuus väistyy jonkin verran, kun Jörö pääsee taas lenkille emännän kanssa.
 |
| Leppoisa hetki päivässä |
 |
| parhautta on, kun oma lapsi nukahtaa syliin |
 |
| Katottiin Jörön kanssa jääkiekkoa! |
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)
5 kommenttia:
En oikein ymmärrä, miksi koet itsesi vähän epäonnitujana äitinä. Siksikö, koska vauvan unirytmi on "väärä"? Hyvänen aika, nyt stop tuollaisille ajatuksille, koska vauvan unirytmi on sellainen asia, johon sinä et voi mitenkään vaikuttaa! Ja totta kai ihminen on väsynyt, jos ei saa nukkua riittävästi. Alussa kaikki pyörii vauvan ympärillä ja vauvan ehdoilla, ja kunhan lapsi saa ruokaa ja on kuivissa vaipoissa, niin silloin olet tehnyt kaiken ihan riittävän hyvin ja oikein! :) Lapsuudenystäväni sai jokin aika sitten vauvan ja kävin heillä kyläilemässä, kun vauva oli vasta parin viikon ikäinen, ja ystäväni kertoi, kuinka vauva-ajan alku on mennyt lähinnä niin, että kun yksi syöntihetki vauvan kanssa on päättynyt, saa jo kohta melkein valmistautua seuraavaan. Juuri tuolloin kyläilypäivänäkin hän oli ollut koko aamupäivän makuuhuoneessa vauvan kanssa, ja mies oli sitten huudellut, että pitäisi jo kohta nousta ylös, kun tulee vieraita. :D (Tälle tilanteelle siis ystäväni itsekin nauroi, vaikka väsymys sinänsä ei tietenkään ole mikään naurun asia.)
Jokainen perhe ja pariskunta päättää tietenkin itse, miten nukkumisensa järjestää, mutta eikö olisi järkevää nyt, kun miehesi on vielä kotona, että ihan reippaasti uskaltaisit hyötyä tästä tilanteesta, ja jakaisitte valvomisen tasapuolisesti? Se olisi varmasti teidän molempien etu. :) Sitten kun miehesi palaa töihin, on tilanne tietysti eri ja ehkä parempi, että miehesi saa nukkua, että jaksaa olla töissä, mutta sitten puolestaan töistä palattuaan antaa sinun levätä.
Voimia sinulle vauva-arjessa jaksamiseen!
Väsymys on minullakin ollut ensimmäisten viikkojen seuralainen vauvan kanssa ja toki myöhemminkin, jos lapsi on vaikka ollut sairaana. Äkkiä se arki kuitenkin onneksi lähtee rullaamaan! :) Pienen rytmi on aluksi sekaisin, mutta sekin kyllä kääntyy ajan myötä. Nyt on kiva aika saada vauva, kun on kesä edessä. Helpompaa päästä liikkeelle vauvan kanssa, kun ei ole pahin flunssakausi eikä ole kylmää ja pimeää. Tsemppiä arjen opetteluun! :) Kiva oli lukea, että synnärillä teillä meni mukavasti ja saitte olla perhehuoneessa. Ja ei minulla ollut tarkoitus surkutella synnytystäsi liikaa, vaan sanoa vain, että olisin toivonut sinun pääsevän vähän helpommalla, kun pelkäsit etukäteen. :)
Hei, onnea teidän perheelle! Muista, että sinun on tärkeää levätä, syödä ja erityisesti juoda (vesi, kotikalja, tee, mehu). Jos sinulla on hyvä olla = vauvallakin on hyvä olla.
Vauvan itku rinnalla voi johtua siitä, ettei maito tule tarpeeksi nopeasti. Riuhtominen väsyttää vauvaa ja siitä seuraa, että väsähtää kesken imemisen ja siitä taas seuraa, että on kohta uudelleen nälkä. Yritä ennakoida ja ota vielä ei täysin herännyt vauva rinnalle syömään. Iltaa kohden vauva tankkaa enemmän ja tuntuu, ettei maito riitä, vaikka oikeasti riittääkin. Pidä rinnat lämpimänä, ettei rintatulehdus iske. Ilmakylvyt ja Bepanthen pitävät pienet vaivat kurissa. Vauvan itkuista ei aina tiedä, mutta rintaa voi tarjota joka tilanteessa. Ei pikkuisella välttämättä ole vielä selkeää rytmiä. Ruoka ja lämmin syli ovat tärkeimmät. Lepää tilaisuuden turvin! Kaikkea hyvää t. äitee
Hei mielummin lansinohia rintoihin! Bepanthen pitää pestä ennen imetystä pois.
Anonyymi: se on lähinnä kaikkien sattumien summa. Eniten se varmaan johtuu väsymyksestä ja perfektionistin luonteesta. Mieheni auttaa, minkä pystyy, mutta palasi jo töihin, joten prioriteettina on, että hän saisi yönsä siksi nukkua. Onneksi edessä on pääsiäinen ja kaksi käsiparia hoitamassa asioita :) Kiitos paljon tsempeistä!
Liisa: Kiitos tsempeistä! En kyllä ottanut sinun kommenttia liikasurkutteluna, vaan kun itsellä on monesti tapana esittää asiat vähän turhan negatiivisesti niin siksi tarkensin.
äitee: Kiitos paljon!
Anonyymi: kiitti vinkistä! :)
Lähetä kommentti