Mutta siitä innostuneena tein minulle ja Surusilmälle uutena vuotena tortillojen kaveriksi kotitekoisen salsan sen kaupasta ostettavan sokeripommin sijaan (join silti pepsiä :D)
Ja näin se tehtiin ja se oli IHAN HUIPPUA!
4 tomaattia (voi kaltata, mutta itse tein sellaisinaan)
2 pientä punasipulia
2 valkosipulin kynttä
ruukku tuoretta korianteria
1 limen mehu
1-2 punainen tai vihreä chili (punaista on Suomessa helpompi löytää, vihreä tuo väriä kivemmin)
suolaa ja pippuria
Kuutioin kaikki mahdollisimman pieniksi ja valkosipulit murskasin. Tein kaksi versiota, joista toiseen jätin siemenet chileissä, mikä tuo potkua paljon enemmän. Korianteri on ihan ehdoton lisä, tuo ihanaa makua silputtuna. Valkosipuli ei ole se pakollinen/ ortodoksinen tapa tehdä salsaa, mutta minä siitä tykkään, niin laitoin sekaan. NAM!
Meillä joulu meni vallan mainiosti. Tässä taas isäntä hvyäksikäyttää lemmikkinsä kuuliaisuutta :D Olihan se pakko vähän leikkiä! Oli ihanaa olla sukulaisten kanssa jouluna ja juhlia yhdessäoloa. Ensi jouluna olemme Surusilmän kanssa päättäneet, että emme tee mitään lupauksia menoistamme, vaan teemme sen, mitä jaksamme. Silti sillä ehdolla, että vauvan on saatava joulu.
Meillä on ollut jo monta vuotta perinteenä aamulahjat. Nämä on sellainen malttamattomien "lasten" juttu. Meillähän siis aloitettiin tää perinne, kun nuorin oli kait 16 :D maksimina annetaan toisillemme n. 10e lahja, joka on joku sellainen pieni juttu. Itse sain kaikkea pientä tilpehööriä, ne on aina kivoja aamuisin :)
Meillä oli juhlinnassa mukana myös siskoni koiran Nupun 8-osainen koirapentue. Ne ovat niin suloisia! Kuvassa poseeraava "Mini" on ainoa, jolla ei ole vielä kotia :( Ja se on lempparini! Aloin kutsumaan sitä Minioniksi, koska se on pieni ja olin vasta katsonut Itse Ilkimys 2 -elokuvan :D Tämä on kunnon huomionhakuinen, seikkaileva ja leikkisin pentueessa.
Olen ollut valitettavan väsynyt viime päivinä. Nukkuisin kaikki päivät JA yöt. Onneksi Jörö pitää minua hieman liikkeessä. Kaipailen jotenkin tosi paljon vertaistukea jo tässä vaiheessa ja harmittelen tätä Kemiä asuinpaikkana sikäli, että ei esim. ole mitään äitiysjumpparyhmiä. Lisäksi meidän neuvolantäti on unohtanut ennen kuukauden lomaansa lisätä meidät perheneuvontaryhmäämme ja en ole saanut sitäkään kautta vielä tiedotteita enkä tiedä yhteyshenkilöä, johon voisi asiasta olla yhteydessä. Koitan kuitenkin keskittyä positiivisiin, mutta myönnän, että pesänrakennusvietti alkaa luultavasti vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti