Kritiikkiäkö?

Kaikki, jotka minun blogia on pidempään seuranneet tietää, että otan kritiikin aina aika huonosti. Tänään olin tulossa päivittämään blogia ihan muissa asioissa, mutta tämä valvontakommentti hyökkäsi vastaan:

Anonyymi:

Hei! Minua on vähän askarruttanut se, että tunnut olevan niin aidosti ihmeissäsi siitä, että tulit raskaaksi, se vaan jotenkin kuulostaa koomiselta. Tai siis, jos jättää ehkäisyn pois ja harrastaa seksiä, niin yleensä seurauksena on se, että nainen tulee raskaaksi. Toki on totta, että aina ei onnistu ensimmäisellä yrittämällä, mutta ainahan se mahdollisuus on olemassa, joten miten kuulostaa siltä, että ette ole ottaneet sitä huomioon? (Kuten itsekin sanoit, perheen perustaminen elämäntilanteessa, jossa omat opinnot ovat vielä kesken, ei välttämättä ole se kaikkein helpoin vaihtoehto.) Eri asia tietenkin, jos on ollut tiedossa, että raskaaksi tuleminen on kovan työn takana, niin sittenhän on hyvä aloittaa yrittäminen varhaisessa vaiheessa, mutta olen ymmärtänyt, että teidän kohdalla tilanne ei olisi sellainen (?). 

Tosiaan ei nyt ole tarkoitus arvostella teidän valintoja, ihan vain mielenkiinnosta kysyn. :)

Olen ihmeissäni, että tulin HETI raskaaksi. Koska lääkäri varoitteli sairauteni hoidon jälkeen, että näin ei välttämättä kävisi ja suositteli, että jos se on haaveena, on syytä alkaa yrittää. En tiedä, kauanko olet lukenut. Sairauttani en täällä halua julistaa, koska kaikki eivät halua pelkkää hyvää, mutta olen kyllä asian nostanut esiin useammassa kirjoituksessani. Olin myös ikionnellinen uutisesta ja olen edelleen. Ihmeissänikin olen vieläkin, sillä minusta vauva on aina pieni ihme. Suuri oikeastaan.

Miksi se kuulostaa siltä, että emme ole ottaneet asiaa huomioon? Haluaisin kovasti tietää. Minä olen kyllä omasta mielestäni todellakin ottanut asian huomioon. Olen jopa miettinyt, että ehdin siitä huolimatta valmistua, meillä on loistava tilanne sikäli, että vauva syntyy juuri ennen kesää ja minä saan olla sen ajan, minkä olisin työttömänä kotona tulevana opettajana ja valmistuneena opiskelijana sen sijaan äitinä kotona. Ei minua haittaa, että en tehnyt ensin töitä, saanut enemmän äitiyspäivärahaa ja hankkinut ensin talolainaa. Omasta mielestäni meillä on hyvät valmiudet olla riittävän hyvät vanhemmat lapselle. Meillä on koti, rakastavat vanhemmat tulokkaalle, kiltti koira ja ihana tukiverkko. Perhe on minulle elämän tärkein asia ja sellaisen oman ehdottomasti halusin. Se on pieni hinta siitä, että valmistumiseni saattaa myöhästyä. Toisin päin taas jos ajattelee, että olisin tehnyt lääkärin ohjeen vastaisesti ja ensin hankkinut tutkinnon ja vakipaikan ja siksi en olisi enää saanut lapsia, sairaus olisi uusinut pahempana jne, olisin ollut todella murtunut.

Toki, mainitsen, että tämä on haastavaa. Onko se sen arvoista? Abso-fuckin-lutely. Aika harva asia elämässä on sekä helppoa että palkitsevaa. 

Ja jos ei tosiaan halua arvostella, vaan mielenkiinnosta kysyy, niin ei kannata sisällyttää kysymykseensä lauseita kuten: 
- se, että tunnut olevan niin aidosti ihmeissäsi siitä, että tulit raskaaksi, se vaan jotenkin kuulostaa koomiselta
- Tai siis, jos jättää ehkäisyn pois ja harrastaa seksiä, niin yleensä seurauksena on se, että nainen tulee raskaaksi. Toki on totta, että aina ei onnistu ensimmäisellä yrittämällä, mutta ainahan se mahdollisuus on olemassa, joten miten kuulostaa siltä, että ette ole ottaneet sitä huomioon?

Minun reaktioni on taas tietysti tähänkin kysymykseen liioiteltu, mutta toisaalta toivoisi, että täällä naiset tukisivat toisiaan silloin, kun asiat tuntuvat haastavilta, eivätkä tavallaan lisäisi vettä myllyyn. Raskaana olevan hormoonimyrskyisen naisen myllyyn. Toivon kuitenkin, että saan rehellisesti blogissani mietiskellä asioita, joita raskauteen liittyy, joskus ne ovat pelkoja, joskus iloja.


Toisaalta tämä tuli erittäin huonoon saumaan siksikin, että tällä kuluneella viikolla olen joutunut hoitamaan kotona kaiken yksin koiran ulkoiluttamisesta uusien vauvantarvikkeiden hankintaan ja roudaamiseen, siivoamiseen ja ruoanlaittoon. Sitä ei oikeasti tajua, kuinka kiva on, että mies on kaverina ennen kuin se tuki katoaa. Sairastin myös samalla kuumeen ja silti oli koira vietävä ulos. Ja haettava ne vauvakamat, kun ne olivat vielä niin superedulliset ja nopein hakija sai. MUTTA tässä siis oikeasti niitä viikon kuulumisia :)

Olen ihan järkyttävän kova Anne Geddes -fani. Vaikka tiesin, että tällainen kirja oisi otollinen jättää lahjatoiveeksi, niin oli vain pakko ostaa, koska halusin JUURI tämän.

Tulevat isovanhemmat olivat reissullaan isolle kirkolle hieman innostuneet ja sain WhatsAppiin tällaisen kuvan :D On kyllä ihanaa, että minun vanhempanikin saavat ensimmäisen lapsenlapsen. Totta kai se täytyy sitten heti olla aivopesemässä oman lempilajin pariin... Surusilmä on sitä mieltä, että lapselle ostetaan hokkarit ja nyrkkeilyhanskat. Siskoni Tanssija on sitä mieltä, että balettitossut. Minä kannatan hiihtomonoja ja nappuloita :D Nojoo, oikeasti, kuten isänikin sanoi, toivottavasti on aktiivinen ja kokeilee mahdollisimman paljon kaikkea. Itse olin ainakin aikas aktiivinen urheilija pienenä ja lisäksi siihen mahtui myös viulutunnit ja partio.

Viikon piristys oli meidän koiran nukkumistyyli aamulla, kun lähdin väsyneenä kohti Oulua. Jännä homma, että koira onnistuu aina piristämään, kun on paha mieli!

Oulun reissusta mukaan tarttui...

 Ratkaisin ongelmani vaatteiden ostelusta: kenkiä voin vielä ostaa! ;) No joo siis oikeesti homma meni niin, että SpiritStoressa oli 50% - 70% ja lisäale 30%. Nämä ihanuudet sain 20e, joten raaskin ostaa. Suurimman osan kuitenkin käytän nyt vauvaan (lue: kaiken muun ylimääräisen).

Tämä ihanuus on unohtunut esitellä! Sain tämän äidiltäni joululahjaksi. En oikein vielä tiedä, mitä teen sillä, mutta se on vaan niin ihana! :) Haaveilen, että joku päivä tämä on siellä omassa kodissamme ajopuutikapuiden pienalla roikkumassa :)

Pingu-imetystyyny ja rättejä, sekä helistimiä vaunuihin. Sain tämän semmoisessa paketissa, minkä hain Facebookin kautta palstalta, jossa myytiin lastenvaatteita.

Pakettiin kuului myös matkahoitopöytä, hoitopöytä, hoitopöydän pingupehmuste ja itkuhälyt. Sain kaupan päälle minulta puuttuvan kypärälakin. Ja...

Pinnasängyn pehmuste oli myös kaupanpäällisissä :)

Lisäksi paketissa oli mukana sitteri, joka oli odottamaton kaupantekijäinen. Minusta on niin ihanaa, että ihmiset antavat omistaan käytetyistä niin avokätisesti! Niin harva haluaa rikastua näillä. Osa tietysti minusta myy tavaraa ylihintaan, koska kaikki ei oikeasti ole niin käyttämättömän näköistä kuin väitetään ja niistä pyydetään ainakin puolet alkuperäisestä hinnasta. Itse pyydän kirpparillakin omista käyttämättömistäkin vaatteista maksimissaan puolet. Mutta nämä ihanat äidit, jotka minua ovat auttaneet, ovat kyllä myyneet erittäin edullisesti ja halunneet auttaa vielä muutenkin, jos vain pystyvät. Jotenkin se on on niin ihana tunne tässä raskauden aikana, että ihmiset ovat niin kilttejä. Ei ihme ollenkaan, sitä en sano. Mutta ihanaa :)

Meillä on vähän haastava pari viikkoa ollut, kun Surusilmä kävi leikkauksessa jalkateräänsä ja minä huolehdin kaiken tällä hetkellä. Nyt haava alkaa jo parantua ja liikkuminen onnistuu jonkin verran. Alku oli hankala meille molemmille. Surusilmä purki turhautumistaan minuun ja minä itkin jaksamispulassa. Erään kuumeisen iltalenkin jälkeen vain romahdin eteisen lattialle ja purskahdin itkuun. Siihen ne sitten jäi ne itkut ja paineet eteisen lattialle ja olo alkoi helpottaa. Kunnon itsesäälikohtaus toimii aina :D Nyt on tullut jo rutiini touhuun ja kun Surusilmä kiittää touhuistani, minäkin toista autan todella paljon mieluummin. Saattaa tulla aika, jolloin tarvin minäkin apua :D

 Näihin kuviin ja tunnelmiin sitten, meillä on huomenna lääkärineuvola, sitä jo innolla odottelen :) Mukavaa viikkoa kaikille!