Toinen päivä kului vaellellessa kaupungilla ja olin päättänyt hankkia ainakin pari juttua. Ja koska äitini suorastaan käski minun olla pihtaamatta kun olin päässyt muodin Mekkaan, mietin hyvin vähän budjettiani tai rahan säästämistä. Laitoin jopa kynteni kuntoon sen kunniaksi, mutta tämä ei ollut niin hyvä idea (sovituskoppiongelmia), koska en tosiaan ole kovin tottunut pitkiin kynsiin.

Tajuton tuuri no. 1: Näettekö Kanebon meikkivoiteen alla? Olin niin kovasti yrittänyt löytää sitä (Liquid Silk) ja kun löysin, niin harkitsin, pitäisikö ostaa myös Cliniquen matkapakkaus (silmänympärysvoide, meikinpuhdistusaine ja tehokosteuttaja pakkauksessa, tuotenimet yllä enkunkielisessä tekstissä). Ja kun siinä pähkäilin, myyjä antoi sen mulle kaupantekijäisiksi! Säästin 12e, mutta siis silti! Sen lisäksi latasivat kassin täyteen muita näytteitä (siis oikeita näytteitä). Ja ihan vain sivuhuomautuksena en tajua, miten Cliniquella on näitä erilaisia pikkukokoja, jotka maksavat helkkarin paljon vähemmän kuin aito tavaral. Esim. tässä silmänympärysvoide tulee maksamaan 12e ja on puolet oikeasta koosta. Jos siis ostan kaksi pussukkaa, se vastaa oikeaa kokoa ja maksaa 24e, eikö? Joten miksi pulittaisin 43e siitä täysikokoisesta (oikea hinta)? Pääpanta H&M.


Sporttinen paita Freddyltä. Ja lehti, jonka vihdoin löysin (Sveitsissä ei ole kuin brittiversiota, mutta tykkään enemmän jenkkiversiosta tässä). Ensin paita edestä ja takaa. Ja jotta ette missaisi kaavamaista ja pitkään jatkunutta addiktiotani tiettyyn väriyhdistelmään, pistin myös pari muuta juttua kuvaan korostamaan sitä. Oih, rakkautta tämä paita!


Menin Phardiin ja niiden alennusmyyntiin ajatellen, että täältä on pakko löytää jotain mahtavaa, koska niiden vaatteet on niin ihania, mutta en tiedä, myyvätkö niitä SUomessa. Ja tämän löysin. Hintalappu sanoi 44,50e, mutta myyjä paukutti koneeseen 32,50. Tukin pikaisesti turpani, maksoin hurmaavalle neidille, sanoin grazie, arrivederci ja marssin ulos. Väri on oikeasti musta, samoin kuin nuo niitit.

Tämän italialaiset tekevät tyylillä: liikkeet ovat kerrassaan ällistyttäviä! Tosiaan tietävät, mitä sisustus on. Oli niin ihanaa kävellä liikkeeseen joka kerta. Jopa H&M oli kaunis! Tässä esimerkkiä miten he koristelevat sovituskoppinsa ja liikkeensä. 1. Pimkien sovituskoppi, minä H&M ihanassa röyhelötopissa, josta näkyy vähän läpi, Zaran farkuissa ja Stokkan saappaissa. 2&3. Phardin liike sisältä. 4&5. Phardin jääkaappisovituskoppi :D minä sisällä.





No tästä oli sitten pakko ottaa kuva.

Tämän löysin viimein apteekista. L'orealin ihohuokosia pienentävän seerumin. Haluan nyt myös sen rasvan, koska tää mömmö on loistavaa! Menee tosi hyvin meikin alle ja ihan selvästi vähentää ihohuokosten näkyvyyttä (pelastajani!). Voisko joku kertoa, saako tätä jo Suomesta?

Ja älkää huoliko ystäväiseni! Koska kenkien hankkiminen joka reissusta ja kaupungista on elinehtoni, löysin myös nämä liikkeestä nimeltä Bata. Siskoni luultavasti inhoaa näitä, mutta ovat ihanat ja mukavat.

THen I met this guy who spoke French on the next counter when I got myself a slice of pizza. Extremely pathetic look with a backpack and a woolly hat. I had been speaking English to the lady on the counter. The place was packed so he asked me the words on today's title. And I said I didn't. He takes off his hat and he is a looker! Curly, brown, slightly longer hair with some sun-coloured highlights. Brown eyes and a shadow (I love a shadow!). I almost dropped of my chair as he didn't look at all pathetic anymore. So we started talking and he tells me he's from New York (!) but now studying in Paris (!). I mean, COME ON! How lucky can a person be?! So we ended up chatting there for 1 hour (long enough for me to lose my R.P. accent), then taking a walk of 1 hour and then stopping to a cafe to talk for 1 & ½h. I told him where to get a place to spend the night and we talked and talked. I was so happy to be able to talk naturally and not slow down my speech at all. He invited me over to visit him in Paris but somehow I don't think I can afford it before spring's passed... (let alone what my siginficant other would think about this "Honey, do you mind if I go to Paris for a coupla days?" "Can I come with?" "No I'm staying with this friend. I met him randomly in Milan and he invited me over..." "He..?")
Sitten tapasin sen pojan, joka puhui ranskaa tiskillä, kun tilasin pitsaslaissia. Älyttömän reppanan näkönen rinkan kanssa ja villapipossaan. Olin puhunut Enkkua rouvalle siinä kassalla. Paikka oli täynnä, joten poika kysyin enkuksi, haittaisiko minua, jos istuisi samassa pöydässä. Minua ei haitannut. Ja se ottaa piponsa pois ja on ehkä kymppimiinus! Ruskeat, vähän pitemmät kiharat, joissa on auringon vaalentamia raitoja. Ruskeat silmät ja sänki (rakastan sänkeä!). Meinasin tippua tuolilta - kaveri ei enää ollutkaan niin reppana. Alettiin jutteleen ja jätkä oli New Yorkista (!) ja opiskeli vaihdossa Pariisisssa (!) oikeesti, kuinka onnekas voi yksi ihminen olla?! Loppujen lopuksi juttelimme pizzeriassa tunnin (kadotin brittiaksenttini), kävelimme ympäriinsä tunnin ja istuimme kahvilassa tunnin. Kerroin myös, mistä tod. näk. löytyy yöpaikka ja me puhuttiin ja puhuttiin. Oli niin huippua puhua kunnolla ja ilman sitä naurettavan hidasta tempoa. Poika kutsui mut Pariisiin, mutta jotenkin luulen, että mulla ei tänä keväänä enää ole varaa matkustaa sinne... (Puhumattakaan, mitä Housuboy pohtisi asiasta. "Kulta, haittaako jos käväsen pari päivää Pariisissa?" "saanko tulla mukaan?" "Et kun asun yhen jätkän luona, jonka tapasin sattumalta Milanossa ja se kutsui mut kylään." "Jätkän?..."
Finishing it how I started it. Milan Grand Central Station. So I think It's a tad nicer than the statues we have in Helsinki...
Ympyrä sulkeutuu. Milanon keskusasema. Olen vähän sitä mieltä, että tää on ihan himpun verran hienompi kuin Helsingin Rautatieasema...
