Je suis tombée amoureuse pour nouveau!

Maanantai oli niin ihana päivä. Lintsasin surutta aamuluennon ja nukuin pitkään. Olin tullut bussilla puoli kahdeksan aikaan Ouluun, joten olisin ehtinyt ihan hyvin yhdeksän luennolle, mutta olin ilmeisen väsynyt. Mutta tällaiselle moottoriturvalle maanantai oli oikein ihana. Sitten olinkin niin poikki, että ei huvittanut puhua yhtään ja Housuboynkin pyysin meselle keskustelemaan. Maanantaisin minulla on siis ranskan tunnin mittainen keskustelutunti, jossa oli tällä kertaa ranskalaisia opiskelijoita vieraana, joten oli pakko puhua koko ajan ja ranskaksi. Monestihan me tyttöjen kanssa saatamme kääntyä sivuraiteelle ja tuntuu hassulta puhua ranskaa suomalaisten kanssa muutenkin. Sen lisäksi aiheet ovat usein vähän hankalia. Sen jälkeen suuntaan enkun lausumistunnille, jossa luetaan 1½ tuntia näytelmiä ja osasta riippuen suu kuivuu enemmän tai vähemmän. Tunnin pidin taukoa, kävin syömässä erään ranskanlukijan kanssa, joka on kerrassaan valloittava ihminen, mutta jota en ole tänä syksynä liiemmin nähnyt. Lisäksi meillä on kummallakin ulkomaanvaihto edessä ranskankielisessä maassa ensi keväänä. Itse saan tietää paikan kuun puolessa välissä!

Normaalimaanantaipäivän perään kokosin itseni ja liityin taas Café Linguaan. Tällä kertaa paikalle saapui ehkä maailman parhaan näköinen ranskalainen! Nimi on Alexis ja koetin hillitä itseni, jotta en käyttäytyisi idiootisti. Täydellisen ihana mies, käyttäytyy todella hyvin ja suostuu mielellään puhumaan jopa englantia. Tällä hetkellä olen ryhmämme vastaava ja sain kaikkien sähköpostiosoitteet. Kehittelen siispä epätoivoisesti tekosyytä alkaa vaihtamaan tämän namupalan kanssa ahkerammin viestejä ;) (miten niin kuka Housuboy?!) Vakavasti ottaen en kyllä aio tehdä asialle yhtään mitään. Ihailen vain silloin tällöin ulkomaalaisia herrasmiehiä, itse kun olen niin tottunut suomalaisiin juroihin juntteihin. Silti oma kulta on rakkain minulle maailmassa.

Koin myös aika paljon omantunnontuskia, kun kävin eilen ostamassa itselleni sen Biopur-naamion, joka toimii myös kuorintana. Sain tästä kaksi kertaa testata siitä kivasta pikkupurkista, jonka Stokkan kauneuskonsultti mulle niin kivasti ojensi. Ja mitä minä sitten tein? Marssin Pukumieheen ostamaan sen koko tuotteen. Mutta kun se Stokka oli niin täynnä niitä Hullujen Päivien keltaisella jätesäkillä peitettyjä kojuja, että mulla meni hermot! Ei siellä edes ollut sitä konsulttia! Joten ajattelin, että otan samalla bonukset talteen ja haen sen toiselta puolelta Rotuaaria. Näin käy joskus. Mutta konsultti oli kyllä tosi ihana ja tuote on samoin: se vie kyllä meikäläisen jalata alta sillä ihanalla viilentävällä tunteella, jonka siitä saa kasvoilleen - puoleksi tunniksi vielä käytön jälkeenkin! Tuote on kallis ja Jenkeissä se on paljon paljon halvempi (29e vrt. 21$)Anyway, mun iholle tuo tuntuu ihanalta ja olen kauan sitten huomannut, että tähän ihoon ei mikään Clearasil tehoa.

On vielä yksi asia, joka pomppasi naamakirjassa silmille: kohta on Halloween! Viime vuonna asuni oli niin onnistunut, että tänä vuonnakin on pakko keksiä jotain samalle tasolle yltävää! Olin kissanainen, joka oli myös penkkariasuni vuonna 2006. Sain paljon kehuja asusta, kaikki siskoni ansiota. Hän teki minulle tekonahkahousuista Sortsit, joiden alle tuli verkkosukkahousut. Loppuosasta housuja hän teki halterneck-topin, jonka takaosa oli mustaa tylliä. Halterneckin niskalenkki päällystettiin Turkiksella. Se oli upea! Lisäksi asuuni kuului turkissäärystimet ja turkishäntä sekä naamio. Halloweenina tein naamion sijasta kasvomaalauksen.Anteeksi, että ilme on hieman tympeä ja kuva huono. Tuolta kuiten näkyy häntä ja säärystimet. Toisessa kädessö oli musta hanska ja toisessa tuo ranneke. Alunperin asussa oli kummassakin kädessä hanskat, joissa oli kirkkaanpunaiset kynnet kiinni ja kummassakin oli ranneke. Mutta mitä minä tekisin tänä vuonna?! Jäi muuten kammo abivuodesta, kun menin kertomaan etukäteen mikä olen ja koulumme malli (siis tyttö teki mallin töitä) teetti heti sen jälkeen maagisesti kissanaisen asun. Se oli se alkuperäinen ja kunnon lateksiunelma ja näytti hiukan paremmalta hänen päällään kuin minulla. Kun ilmoitin loppumetreillä tekeväni ruoskaa, hän ilmoitti seuraavana päivänä kahvilla tehneensä itselleen ruoskan... Joten nykyään pidän ideani omana tietonani. Kuten asut myös esim. tatskat. Onneksi oma asuni oli kuitenkin paljon persoonallisempi ja minun nököiseni. Sitä paitsi se lateksiasu oli muuten ihan tuskaa koko päivän ja baarissa se oli ihan oma kokovartalosauna/helvetti. Näin tytöt lateksiasuissa kertoivat. Eli kaikessa on kuitenkin puolensa.