Tällä hetkellä, tosin vaikka tekemättömät työt painavat päälle, olen todella vakuuttunut, että kesä on minun aikaa. Ensinnäkin edessä ovat vielä häät. Hääthääthäät!
Minusta on kiva puhua häistäni, mutta huomaan, että se on ainoa asia, josta kaikki puhuvat nyt. En minä osaa selittää, miten suunnitelmat etenevät. En pärjäisi näissä jutuissa kovin hyvin ilman äitiäni, joka osaa (kokemuksen ansiosta) ajatella kaikki asiat läpi. Itse puhuin niin mielellään jostain muustakin välissä :)
Kuten esimerkiksi että työni lukiossa menivät mahtavan hyvin! Vertasin arvosanojakin oppilailla edellisiin ja en varmaan edes tehnyt pysyvää tuhoa, hehhe :D Edelleen olen ehkä sitä mieltä, että olen enemmän se yläkoulun ope enemmän, mutta lukiokaan ei enää pelota niin paljon. Sitä paitsi huomaan, että minulla on se tarvittava ammattitaito tällä hetkellä. Ja se saattaa hieman mennä jopa "hukkaan" yläasteella, missä vaatimus- tai osaamistaso ei ole niin kova. Toisaalta minulla vastustaa todella kovasti lukion vaatimustaso ja sitä myöten sen tahti, millä kursseilla edetään. Haluaisin vähän auttaa vielä oppilaita enemmän, käyttää enemmän aikaa, olla varma, että asia on käyty läpi hyvin.
Lisäksi minusta on ihanaa, että on lämmintä. Nauran ehkä hieman vahingoniloisesti jopa helsikiläisille, kun katson näitä Lapin lämpölukemia ja kuuntelen etelän sadetiedotetta, mutta ennen kaikkea Englannin kavereille, joilla ei todellakaan mene yhtä hyvin. Utsjoki-Kevo oli perjantaina Euroopan kuumin paikka ja se jos mikä aiheuttaa vatsanpohjassa hetkumista. Lapsellista täällä siis.
Jotenkin olen todella kovasti tämän vuodeajan takia ja opettajan töideni takia kaivannut ukkiani entistä enemmän. Mietin jatkuvasti, että ukista olisi ollut niin paljon apua hääjutuissa, mikäli olisi vielä elossa ja kunnossa. On uskomatonta, ei niinkään se, että suren vielä vuoden jälkeen, mutta se, että vielä 10 vuotta sen jälkeen, kun ei enää voinut auttaa kantohommissa, surkuttuttelen sitä ettei hän olekaan auttamassa. Naurettavaa, mutta näin se ihmismieli vain toimii. Onneksi suru on muuttumassa enemmän ja enemmän haikeudeksi ja jollain jännällä tavalla voimaksi: tietoisuudeksi joka päivä siitä, mitä ehdin saada itselleni ukilta.
Mutta siis niistä häistä kuitenkin:
Mekkokankaat on ostettu ja mallivedos lakanakankaasta tehty. Hiuksia yritetään kasvattaa niin maan pirusti, mutta lisäksi jatkoa on hankittu jo. Polttarisuunnitelmat kuulostavat etenevän, vaikka en itse niistä tiedäkään. Lisäksi etenee aika. Se on armoton. Meillä oli tosiaan ensin tarkoitus ensin tehdä kaikki itse, mutta projekti on aika iso ja nyt mietimme, olisiko meillä sittenkin varaa irroittaa rahaa pitopalveluun.
Morsian puolestaan on jo parikin kertaa repinyt hiuksia muutaman "avuliaan" kommentin takia. Meillä on jo tarjottava ruoka esim. päätetty ja koska kyseessä on kalaruoka, on muutama avulias yksilö (joille Sulhanen oli hyvää hyvyyttään lipsauttanut menun tiedoksi) jo julistanut, että "kaikki ei kalasta tykkää!". Kiitänkin kohteliaasti näitä aikamme Sherlock Holmeseja ja totean, että emme pysty toteuttamaan kaikille omaa ruokalistaa, tai edes useampaa vaihtoehtoa ravintolan tapaan. Meidän tarkoituksemme on siis juhlia päiväämme sukulaisten ja ystävien kanssa, pitää hauskaa ja toivoa, että kaikilla sitä riittäisikin. Kaikesta huolimatta yritän pitää mielen korkealla ja muistaa, että siitä todennäköisesti tulee unelmieni päivä joka tapauksessa, vaikka nyt jotkin jutut vähän vastustavatkin.
En halua ottaa pikkujutuista liikaa stressiä, sillä pilaisin sillä paitsi itseni, myös muiden juhlat ennen h-hetkeä. Ja yritän muistuttaa tästä itseäni koko ajan. Pääasiahan on aivan muualla ja sen muistan edelleen aina, kun hetken aikaa arjessa kerkeää tuijotella Sulhasta silmiin ja hymy pyrkii suupieliin.
Jos teillä on muuten kokemuksia, niin yksi asia mikä meillä tökkii, on bändin löytäminen. Sopuhintaan. Onko joku täällä, joka ei ole ottanut bändiä ollenkaan? Mietin vain, onko mahdollista soittaa vain musiikkia soittimelta, meneekö mauttomaksi? Bändiä emme kuitenkaan ottaisi paria tuntia pidemmäksi aikaa, sillä illaksi haluamme vähän menevämpää musiikkia - eli vähän nopsempaa tanssimusaa. Meillä pitäisi tunnelman puolesta olla livemusiikkia, koska kyseessä on joenrantahäät nuorisoseuralla ja oikeinkin perinteiset. Mutta mikä on teidän kokemuksenne?
p.s. tarkoituksena on tuunata ensi viikonloppuna korkokenkäni hääkuntoon: tällä hetkellä ne ovat siis valkoiset H&M:n alekorkkarit, joista olisi tarkoitus tehdä vähän hienommat jotenkin. En ole vain vielä ihan sitä suunnitelmaa lyönyt lukkoon, mutta aion laittaa tänne kuvaa, kun ovat valmiit. Ihana leikkiä kenkäsuunnittelijaa. Tai, no, stailaajaa :D Ja paljon mukavampaa kuin esim. gradun kirjoittaminen :D
