Se kallein aarre

Että tässä kaikessa ei unohtuisi se tärkein, niin kiitän kaikkia tähtiä, onneani ja elämää yleensä joka päivä ystävistäni. Niin ja tietysti niitä ystäviä, jotka jaksavat kulkea kaikessa mukana!

Puspus!

Minun elämässäni ystäviä tulee ja tulee. Harvemmin heistä on mennyt. (Toki joskus olen opetellut sanomaan kiitti mulle riitti, mutta se ei kuulu tähän.)

Nämä ihanat naiset ovat tulleet elämääni Surusilmän kautta! Kuva O:n kummitätin babyshowereilta.

Ja nämä ovat "vanhojen" parhaiden ystävien puhelinten kokoontumisajot, sen neljännen puhelimenomistajan kuvaamina ;)

Ystävyydessä ja sen hienoudessa olen eniten ollut kiitollinen viime aikoina siitä, kuinka huikean paljon ystäväni ovat ottaneet asiakseen olla O:n (ja meidän) elämässä edelleen läsnä, vaikka minä olen oman "puoleni" ystäväpiirissä ainoa lapsellinen (pun inteded). Surusilmän puolelta tuleekin sitten useampi heidän "veljesporukasta", joilla lapsia jo löytyy. Silti kaikki lapsettomatkin ovat ottaneet meidät niin avosylin vastaan ja tarjonneet apuaan, tukeaan sekä osoittaneet aitoa onnea meidän puolesta, että se liikuttaa minua ihan päivittäin. Minulle on ollut hurjan tärkeää huomata, että en ole kenenkään kutsulistalta jäänyt pois ja meidän koko perheelle järjestyy ystäviltä aikaa - vaikkei se enää keskitykään pöydän ja kilinän ympärille kuten ennen ;)

O, J ja O:n kummisetä, sekä kesyiksi muuttuneet lauantai-illat

Vauvojen ja vanhempien kokoontumisajot Kemin Täiköntorilla Kesäkeittiö Pohjaan Palossa. Suosittelen muuten ruokiaan! Nams! Surusilmän työkaveri ja kihlattunsa (Blogi: Pirkko hoitaa)

Joskus mielen valtaa haikeus, kun ystäväni suunnittelevat ulkomaanmatkaa äkkilähtönä tai joku on lähdössä festareille. Se ei kuitenkaan ole suurta tuskaa, vaan tämä on oma valintani ja olen siihen sopeutunut ja onnellinen siitä, että minulla on taas vastaavasti jotain, mitä heillä ei. Kadehtia en edelleenkään osaa (paitsi ehkä joskus yöunia).

Pikkumies neljä kuukautta!

Näitä korvaamattoman arvokkaita ihmissuhteita haluan kuitenkin vaalia ja niiden tärkeyttä korostaa O:nkin elämässä, joten on ihanaa huomata ympärille valikoituneen niitä ihmisiä, joiden arvomaailma on ihan selkeästi samalla pohjalla.
Alla olevat kuvat eivät liity aiheeseen, sillä sukulaisiaan ei saa valita ;) rehellisesti sanottuna olen tainnut ennenkin mainita, että minulla se on mitä ihanin!

O tätinsä sylissä, isomummin ja serkkuni Sählärin ihaillessa

Minne mä jouduin?!

minun isovanhemmat, sekä huutava lapsi

Tarhantäti elementissään O:n kanssa, nämä ovat ihan parhautta!

 

 

O löysi myös varpaat!

 Joskus on myös ihanaa, että omat ystävät säilyvät elementissäänkin. Esimerkiksi kuuman kesäpäivän päätteeksi he lähtevät viikonlopun kunniaksi kaikkien ollessa kotipaikkakunnalla (yksi puuttui!) yhdelle sidukalle katselemaan sataman auringonlaskua. Onnenhuokauksia aiheuttavat nämä kovasti.

 

Kemin sisäsatama