Mammalomalainen

Hiphei ja pahoittelen taukoa!
Minä oon siis nyt virallisesti mammalomalainen!
Viime viikko meni Kummitytön kanssa suhatessa. Voin kertoa, että kummitäti oli aika puhki. Mutta onneksi tyttö on jo sen verran vanhempi, että tajusi kun kummitäti tartti päikkäreitä ja keksi itselleen tekemistä hetkeksi. Me kerettiin tehdä vaikka ja mitä! Käytiin Lumilinnassa, elokuvissa (Risto Räppääjä), lenkkeiltiin koiran kanssa ja pentukurssilla touhuttiin. Tämä oli tosi jännä kokeilu siksi, että Kummityttö asuu siis Tampereella. Surusilmä potkittiin olkkariin nukkumaan sohvalle viikoksi ja minä ja tyttö nukuttiin sängyssä :D Tämä siis vaan siksi että näin saatiin iltaa jatkaa Surusilmän kanssa vielä olkkarissa, kun Kummityttö alkoi nukkua makkarissa jo.

Täti oli välissä aika väsynyt kysymykseen 'miksi?', mutta ihailtavan hyvin Surusilmä jaksoi tätä leikkiä. Jonkin verran minä rajasin kyselyä, koska tiedän äitinsäkin sanoneen, että 11-vuotiaan ei tarvitse huolehtia asioista, joista aikuiset huolehtivat. Junareissunkin suhteen sattui sikäli onnekas juttu, että Kummitytön kanssa junaan sattui hänen eskari- ja jumppakaverinsa etelästä, joten matkalla oli kaveri. Minusta oli hienoa, että tyttö uskaltautui tänne asti ja vielä kivempaa oli se, että tuntui viihtyvän! Toivottavasti kuvitelma on edes jotenkin päin oikea.

Neuvolan täti oli siis jo aiemmin ottanut esille sen, että minun pitäisi nyt hiljentää ja miettiä vähän enemmän itseäni. Oli hyvä, että Surusilmä kuuli tämän kommentin, koska otti kyllä sen onkeensa. Nyt sitten valitettavasti tässä RV 35+ huomaa, että verenpainetta on vähän, turvotusta on melkoisesti ja tunnottomuuden tunnetta käsissä aika ikävästi. Jotenkin sitä vain tuntee itsensä välissä epäonnistuneeksi, kun näitä tuntemuksia tulee. Vauva kuitenkin onneksi liikkuu hyvin ja raskausmyrkytystä ei ole vielä syytä pelätä.

Toissa päivänä kävästiin tutustumassa synnärille. Valitettavasti ei päästy näkemään synnytyssalia, vain sektiosali. Meillä synnytystapa-arvio on maanantaina 17.3. ja silloin nähdään, miten mennään. Vauva on ainakin jo pari viimeistä viikko ollut aina pää alaspäin jo kohdussa eikä mielestäni ole sieltä muljahtanut eli kyse on enemmän sitten vauvan koosta suhteessa lantiooni. Surusilmä oli tosi ihana synnärillä, hieroi alaselkää kun jouduin seisomaan aika kauan ja huolehti olostani. Kyllä siitä on aika kiva puoliso kuoriutumassa tätä myöten kun tilanteet vakavoituu, tai siis on ihana huomata, että häneen voi luottaa silloinkin, kun itse ei ole se normaali ja energinen oma itsensä.

Täällä mietitään myös todella paljon kummijuttuja ja viime hetken hankintoja näin mammaloman alun kynnyksellä. Niistä voisin vielä kirjoittaa myöhemminkin. Mutta onhan tämä jännään, että MINÄ olen äitiyslomalla. Jotenkin niin ihmeellinen tunne, että nyt se on tällainen elämänvaihe eka kertaa elämässä edessä, ihana ja hurja homma! :)