Minulla on tällä hetkellä todella paha olla. Kotona on tapahtunut asioita, joiden ansiosta haluaisin mieluummin olla nyt Suomessa kuin täällä, koska huolet ovat niin kovia. Harmittaa, että kerrankin, kun tein itsekkäästi ja lähdin toteuttamaan omaa unelmaa, niin tapahtuu asioita, jotka vähentävät intoani olla täällä. Eniten olen kuitenkin vihainen itselleni siitä, että en pysty nauttimaan ja että taas huolehdin asioista, joille en voi mitään. Kotiin en kuitenkaan voi mennä. En antaisi sitä itselleni anteeksi eikä minulla olisi siihen varaakaan :D
Sveitsissä on ollut harmaampi viikko. Tänään on satanut lunta koko ajan. Talonmies luo lumet kerran tunnissa ja se on juuri ja juuri riittävän paljon. Tiet ovat ihan tukossa ja se aiheuttaa tiettyjä toimenpiteitä kouluun mennessä. Tänään olin eka kertaa natiivipuhujan englannin tunnilla ja olen innoissaan. Nainen tulee Kanadasta ja on asunut Sveitsissä nyt 20 vuotta. Tunti on oikein mielenkiintoinen ja siellä vältellään paljon ranskan kieltä, koska tälle naiselle on luontevampaa englanti. Minun täytyy vielä mennä iltapäiväksi tunneille, joten matka on pitkä tänään, koska kaikki tiet ovat metrin lumen alla :D mutta se on ihanaa! Kaikki täällä valittavat ilmaa, minä rakastan tätä! Ja kaikki nauravat minulle, koska olen niin innoissaan ja kutsuvat minua hulluksi suomalaiseksi ja ovat ajat sitten tajunneet, että tämä on kuin kotonani.
Täällä pidetään keskellä päivää koulusta tauko. Puol 12 loppuu koulu ja kahdelta jatketaan taas. Tämä tarkoittaa, että koulupäivät ovat todella pitkiä. Minua ei ainakaan ihmetytä yhtään, että viisivuotias perheen poika on lopen uupunut viikon jälkeen, kun pääsee koulustakin vasta 16.20.
Nyt olen mys ehtinyt tutustumaan ruokakauppojen tarjontaan ja ostin eilen itselleni vadelmia ja fetasalaattitarvikkeet. Juusto ostetaan palvelutiskistä ja olin kauhuissani, kun se mukava täti sieltä toivotti "Bonjour, Madame!" Ja silti selvisin kunnialla :D Fetasalaatti oli tervetullut ravintolisä. Sitten vadelmat söin osan paljaaltaan ja osan vaniljavanukkaan kanssa. Olen laihtunut, jopa itse huomaan sen, mutta toivoisin, että tämä kuntoni nyt paranisi, jotta jaksaisin taas normaalisti kävellä ja juosta. Pahin mahdollinen köhä on juuri tällainen, joka saa hengästymään pienestäkin ponnistelusta.
4 kommenttia:
Ikävää jos kotopuolessa on huolia,mutta sinä olet nyt siellä etkä todennäköisesti pystyisi edes vaikuttamaan asioiden kulkuun.Ajttelet nyt itseäsi ja opintojasi äläkä tunne huonoa omaatuntoa.Ethän ole millään hummailureissulla edes.
Häntä pystyyn sanoo Katti
Heippa!
Hellusi tuli tänään tuossa kaupungilla vastaan, kun olin koiran kanssa ulkona. Näytti olevan vielä ihan itsensä näköinen eikä ollut ainakaan vielä kovin möröksi muuttunut. :)
toiivon,etta ongelmat kotipuolessa selviavat.tallaisia tilanteita tulee valilla eteen. ja varsinkin,kun liikutaan maailmalla. kurjaa tietysti on ,kun ei voi olla paikalla silloin,kun pitaisi.mutta laheskaan aina se ei ole mahdollista.kuten sinulla nyt. joten ala kanna huonoa omaatuntoa.
Katti: kiitos sanoistasi. Olet täysin oikeassa ja tiedän, että murehdin turhaan. Olen aina ollut tällainen enkä voi sille mitään :(
Anonyymi: toivon vain,että tulee jatkossakin vastaan siellä samoilla kulmilla. Ja kiitos lohdutuksesta :)
sateenkaari: kiitos, olet myöskin aivan oikeassa. Minulla onkin ollut tähän mennessä ihan uskomaton tuuri, kun juuri mitään ei ole tapahtunut ulkomailla ollessa vaan kaikki on mennyt ihan putkeen. Mutta tämähän on elämää ja elämää ei voi pistää tuolla Suomessa pauselle sillä aikaa, kun minä olen täällä. Elämä ei koskaan pysähdy ja jatka sitten siitä, mihin se viimeksi jäi.
Lähetä kommentti