1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
1. En ole koskaan katsonut yhtä ainutta James Bond -leffaa tai Uuno turhapuroa alusta loppuun.
2. En ole koskaan hinkunut kauas pois piskuiselta kotipaikkakunnaltani tai eroon vanhempien siipien suojasta. Nyt kun olen muuttanut omilleni, minulle on kuitenkin aika vaikeaa mennä kotiin ja "noudattaa" vanhempien "sääntöjä". Koska ne käskee siivoamaan. Plah. Ei kiva tulla kotiin. Mutta silti, äiskä ja iskä on aina olleet mulle tosi rakkaita ja meillä ei ollut tarpeeksi konflikteja, että oisin hinkunut pois.
3. Uskon sokeasti siihen, että kaiken minkä haluaa tehdä, pystyy tekemään. Samaten uskon siihen, että ihminen on itse vastuussa omista valinnoistaan ja kaikki valinnat vaikuttavat omaan elämään.
4. Inhoan lainata ihmisille rahaa, koska tunnen pahaa mieltä siitä, että ihmiset joutuvat maksamaan takaisin. Ja tämä ei tarkoita sitä, että en haluaisi rahojani takaisin, vaan minulle tulee huono omatunto siitä, että he joutuvat maksamaan.
5. Aina, kun Housuboy möläyttää jotain "tyhmää" minä pyöritän silmiä, nauran ja esitän nolostunutta muille. OIkeasti, jos Housuboy saa puoletkaan ihmisistä nauramaan sillä, että tekee samalla itsensä naurunalaiseksi näillä hassuilla vitseillään, jotka ovat yleensä aivan absurdeja, niin minusta sekin on paljon parempi kuin jos toisin mukanani jonkun, joka puhuu järkeviä kunnallispolitiikasta. Ainakin ihmisillä on edes vähän hauskaa ja hänellä on hyvä itseiroanian taju.
6. Minulla ei ole koskaan ollut hinkua omistaa minkäänlaista eläintä. En vain pidä niistä. Naapurin Labradori oli ainoa koira, josta oikeasti olen pitänyt. Muitten elukoita siedän tai pidän ihan ookoona. En tajua, miten joku voi rakastaa niitä kuin perheenjäseniä niin, että jos lapsi on allerginen niin siedätetään lasta tai jos vieras on allerginen niin se on hänen ongelmansa, vaikka vieras on itse kutsuttu kylään. Tämä on minun pikku "Ongelmani". En ole koskaan kaivannut eläintä elämääni. Tilanne voisi olla toinen, jos joskus tuntisin olevani yksin maailmassa. (Koska täälläkään en silti tunne olevani yksin, sillä tiedän, että kotona odottaa joukku ihmisiä, joihin voin aina luottaa. Housuboy odottaa innoissaan äidillensä tulevaa koiraa (Bullmastiff). Minulle kelpaa vain Chow Chow tai mopsi :D Mutta kyllä meille tulee silti toi bullmastiff.
4 kommenttia:
James Bondien ja Uuno Turhapurojen ykkösfani esittäytyy! :D Tai ehkä olenkin vain kakkos- tai kolmosfani koska tällä hetkellä on 3 Bondia vielä näkemättä. :(
Uunon ykkösfani täälläkin! Bondeja en ole nähnyt yhtään- muistaakseni.
Eläinasiasta... eivät kaikki pidä eläimistä, eivätkä kaikki pidä ihmisistäkään, mutta eläimet mm. opettavat empaattisuutta, huolehtimista ja muita hyviä ominaisuuksia lapsille, joilla on ongelmia jne. Tai vaikkei olisi ongelmiakaan, eläimet opettavat paljon, antavat paljon ja voivat olla ihmisen paitsi paras, myös ainoa ystävä. Ja luotettavin.
Allergisille lapsille suositellaan siedättämistä, ei pelkästään eläinten kohdalla, vaan mm. siitepölyn. Onhan se toki mukavampi elää ilman allergioita, ilman pelkoa nuhasta ja muista ongelmista.
Tiedän myös monta lasta, jotka itkevät suruissaan sitä, etteivät voi eläintä ottaa.
No, minun vierailleni koirat eivät ole ongelma, koska en koskaan jätä ilmoittamatta, että meillä on eläimiä. Mm. eräs ihminen ei voi tulla meille, enkä todellakaan luovu siksi eläimistä :-D. Me voimme nähdä muualla.
Mutta eivät monetkaan (ONNEKSI!!!!) näe tarvetta eläinten hankkimiseen, eikä tarvitsekaan.
Monien taas ei pitäisi koskaan eläintä hankkiakaan (mutta silti hankkivat).
On paljon myös ihmisiä, jotka ajattelevat lapsista kuten sinä eläimistä ja omistavat eläimiä ja saavat/ antavat kaiken niiltä/ niille, mitä muut lapsilta saavat/ lapsille annetaan.
Minä tykkään molemmista, lapsista ja eläimistä, joku toinen taas ei kummastakaan, ja kolmas vain lapsista ja neljäs vain eläimistä.
Näihän se menee :-).
Ice: tapansa kullakin ;)
Natjale: ymmärrän kyllä, että eläimet opettavat paljon lapsille. Kaksi nuorempaa siskoani ovat itkeneet koiran perään useaan kertaan. Olen niin monta kertaa kuullut sen virren, että kyllä me voidaan siitä huolehtia, mutta jos herätetään kaksi viikkoa aamukuudelta lenkille, niin ei kauan jakseta kantaa sitä vastuuta, joten se jäisi varsinaisten hankkijoiden (vanhemmat) kontolle tiukan paikan tullen. Tuosta luotettavuudesta on pakko laittaa sellanen argumentti, että esim kissat ovat hyvin usein "epäkiitollisia elukoita", sillä useammalla tutulla on kissa lähtenyt omille teilleen pitkänkin lemmikkijakson jälkeen ja sitten on lapsilla tullut tosi kova itku.
Meillä on kokeiltu siedättämistä, mutta siskoni joutuisi anafylaktiseen shokkiin, jos meillä kissa olisi. Ei pysty allergialääkkeidenkään kanssa olemaan samassa huoneessa kahta tuntia pitempään. Sen takia isä on aina sanonut, että silloin ei oteta koiraakaan, jotta tilanne ei vain pahenisi. Mutta itse en tiedä asiasta sen enempää kuin tämän kokemuksen.
Tarkoitin tuolla vierasjutulla sitä, että esim. siskoani "on syytetty" siitä, että hän on allerginen ja kerran meni jopa Tampereelle asti vain kahdeksi tunniksi, koska eläimiä ei voitu laittaa ulos hetkeksikään :( joten kummitytön tapaaminen ei onnistu miten tahansa. Tässä asiasta saattaisimme saada aika pitkänkin keskustelun aikaan :D mutta onneksi olemme erilaisia, tarkoittaa vain sitä minusta, että kumpikin voi oppia toiselta jotain :)
Maheton, en olekaan huomannut että olet vastannut tänne :-D.
Meillä on todella allerginen suku, minulla on ollut lapsena paha astma, mutta koiria aina :-D.
Ennen omien eläinten ottamista on testattu muutama meillä, vaikka ei se ole mikään tae.
Tiedän mitä on elää allergikkona, allergiaperheessä ja ympärillä pahasti allergisia ihmisiä.
Jokainen meistä elää omaa elämäänsä ja siihen joko sopivat jotkut ihmiset tai eivät... mutta toki en näe asiaa noin mustavalkoisena. Olen ollut menemättä oaikkoihin, joissa tiedän olevan koirapelkoisia tai allegisia, vaikka olisin voinut mennä jos itsekäs olisin.
Tottakai muut ihmiset voi huomioida... eri asia on se, kuka haluaa niin tehdä ja kuka ei. Ja kenet halutaan huomioida ja ketä ei.
Fakta kuitenkin on se, että ne eläinpölyt kulkevat kanssani kaikkialle. Pahasti allergiselle ihmiselle olen siis tavallaan riski bussissakin. Kuitenkin, minulla on koiria ja kissoja, niin se vaan on.
Luotettavuudesta. Eläin VOI olla se ainoa ja luotettavin ystävä, kuten tuolla sanamuodon valitsin. En sanonut, että jokaisen eläimen kohdalla niin olisi. Omat koirani eivät ole olleet parhaita ystäviäni, se titteli kuuluu miehelleni :-D.
Kyllä minä ymmärrän sen, etteivät kaikki pidä eläimistä. Eikä tarvitsekaan, kuten sanoin jo senkin. En minäkään pidä kaikenlaisista asioista, en edes kaikista eläimistä :-). Enkä kovin monesta ihmisestäkään :-D.
Olen kuitenkin saanut itse lapsena paljon lohtua eläimiltä vaikean lapsuuden keskellä ja olen nähnyt terapeuttieläimiä työssään.
Olen myös nähnyt, kun ihmisen ja eläimen yhteistyö on jotain niin hienoa, että ei voi kuin hiljaa ihaillen katsoa.
Eläimet VOIVAT olla suuri rikkaus ja rakkaus. Eläimet voivat olla myös pelottavia tai inhottavia joistakin, tai aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, sairautta jne.
En ole tässäkään asiassa fanaatikko, en ole missään asiassa. Puutun aika usein kärjistettyihin mielipiteisiin loiventaakseni ihmisen puheita... tai vain saadakseni myös sen toisen näkökannan esille.
Monet varmaan teistä jotka vanhoista blogeistakin tunnette minut, pitävät minua ehdottomana eläinten puolesta taistelijana, mutta oli kyse mistä fanaattisuudesta tahansa, sillä ei hyvää aikaan saada.
Eläimet ovat eläimiä, ne ovat työni, ystäviäni, lemmikkejäni ja välillä tuntuu, että voisin hyvin elää ilman yhtään koiran- tai kissankarvaa, ilman yhtään yöjuoksua ripulisen koiran kanssa, ilman pitkää automatkaa Suomeen (siis vain lentää pari tuntia, hupsis, kolmen päivän sijaan)... ja toisaalta taas... katsoa koiran rakastaviin silmiin ja kokea märkä kuono poskella... kyllä uskon, että eläimetön menettääkin jotain :-).
Lähetä kommentti