Oli aivan ihanaa viettää viikonloppu rauhassa. Jo keskiviikkona klo 14 loppui luennot ja silloin ampaisin mummin autolle ja ajelin rauhassa kotiin Oulusta. Huolehdin kotiin päästyäni, että kandini alustava aihe ja lähteet ovat kandiryhmän verkko-oppimisympäristössä (Puns and word-play in the British Women's magazine Glamour) ja keskityin nauttimaan vapaa-ajastani. Yöllä hain mummini koneelta ja lupasin mennä katsomaan häntä uudelleen aamusta. Torstaina oli ohjelmassa rentoutumispäivä: aamusta mummin luo teehetkelle, sitten kaverille ja sähly illalla. Lisäksi sain kämpän pyykkivuoren ja tiskivuoren selätettyä ja saatoin hyvällä omallatunnolla lähteä seuraavana päivänä äitini kanssa shoppailemaan. Sieltä löytyi maailman ihanin trenssitakki kevääksi! Tällä koneella ei ole kuvankäsittelyohjelmaa, mutta ylihuomenna saan sen varmaan omalle koneelleni sen kuvan ja näkyville.
Äidin kanssa löytyi myös kiva alennustunika ja rannekehärpäke, jonka äiti osti minulle. Illalla olin Housuboylle ja kavereilleen kuskina illan ja rentouduin väliajat kotona yksin. Lauantaiaamun nukuimme pitkään ja sitten Housuboy meni sulkapalloa pelaamaan ja minä kauppaan. Löysin KappAhlista (shokki, että löysin sieltä ylipäänsä mitään) maailman ihanimman tekonahkahameen, jonka jätin eka varaukseen, mutta päätin myös hakea pois. Saa nyt nähdä, osaanko sitä yhdistää mihinkään, mutta on se sentään avokauppa hetken.
Lauantaina sain luokseni vanhat ystäväni, joista häviävä osa oli paikkakunnalla, eivätkä kaikki paikkakunnallakaan olevat päässeet mukaan. Silti juhlat olivat onnistuneet ja ystäväni Partiopoika oli kerrankin paikalla. Olin niin onnellinen nähdessäni hänet jälleen ja vielä siitä, että oli löytänyt elämäänsä tytön, joka vaikuttaa mukavalta. Olen onnellinen, että kerrankin hänelle löytyy onnea elämässä. Baarissa törmäsin tämän uuden tytön kanssa kierrellässäni vanhaan puolituttuun, joka esittelytilanteessa kysyi tältä tytöltä nauraen, "Partiopoika, oletko tosissasi?" Minä meinasin läpsäyttää tätä poikaa. Kyseessä entinen koulukiusattu henkilö, josta ystäväni ei ole koskaan sanonut mitään negatiivista. Sanoinkin siinä vaiheessa tyynesti suorat sanat. Mikä ihme siinä on, että jotkut ovat noin pieniä mieleltään? Luulisi, että altavastaajat kannustavat kaltaisiaan. Siksi toisekseen Partiopoika on ainoa ystäväni, jota kaikki ystäväporukassani kunnioittavat ja rakastavat. Otan mieluummin itsekin sellaisen poikaystävän kuin Brad Pitt -look-a-liken. Joka tapauksessa meillä oli ihana ilta. Olin oikein onnellinen ystävistäni, jotka osaavat jo ottaa typerimmät juttuni naurulla.
Tänään maksoin kalliin hinnan juhlinnasta omaa tyhmyyttäni, mutta sai kyllä ajattelemaankin asioita. JOten sunnuntaikin meni rentoutuessa kotona ja huomenna palaan kouluun kiitollisena tästä viikonlopusta, jolloin minulla ei ollut töitä eikä juuri aikataulujakaan. Jotenkin tuntuu levänneeltä ja akkuja ladanneelta :) Toivottavasti taas pääsisi opiskelurytmiin sen voimalla mukavasti :)
Eli ensi postauksessa enemmän hömppää tiedossa ja toivottavasti saan sen siis tehtyä tiistaina :)
Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille :)
7. helmikuuta 2010
2. helmikuuta 2010
Voi aika joka katoaa käsistäni
Minä olen syyllinen blogini laiminlyömiseen surkeasti. Mutta nyt sain jo palautetta ja olen luvannut useammalle ihmiselle päivittää. Sorisorisori.
Kaikki alkoi jostain. En itsekään tiedä, mistä. Kaikki vain alkoi tuntua kaatuvan päälleni ja mikään ei ole oikein jaksanut kiinnostaa. Opiskelun ja työn sovittamien vaatii veronsa ja vapaa-aikani. Lisäksi olin uupunut sen pyrähdyksen jälkeen, jonka jouduin tekemään opinnoissani joulukuussa. Valoa ei juuri näkynyt tunnelin päässä ja se vei vain syvemmälle itsesääliin. Aloin inhota itseänikin, sillä en enää saanut juuri positiivisia ajatuksia ilmoille ja huomasin muutoksen joidenkin ystävieni suhtautumisessa minuun. Sitten vain päätin, että blogiini ei tule uutta päivitystä ennen kuin voin sanoa, että asiat alkavat parantua ja pystyn kertomaan asioista positiivisesti. Siinä se oli. Fair and square. Joten viimeisen kuukauden ajan olen pitänyt päiväkirjaa päiväni/ elämäni positiivisista asioista.
Mutta tässä päivä reissusta paikassa, joka seuraltaan ja miljööltään paransi mieltäni aika paljon.
On sääli, että Pariisi itsessään on nykyään jotenkin nokkava paikka. En voi kuvitellakaan tilannetta, jos en puhuisi ranskaa. Mutta jotenkin asiakaspalvelua ei saa missään muualla kuin Louis Vuittonilla (ja siellä en varmasti minä sitä saa). Suomessa ei tollainen meno vetelisi. Niimpä olenkin ajatellut muuttavani johonkin muuhun osaan Ranskaa, kun kasvan isommaksi ;) Sektorilla Riviera, Lille, Strasbourg :D (eli siis yltympäriinsä)
Mutta ranskan kieltä rakastan! Olen niin innoissani, että pystyn hoitamaan tilanteen kuin tilanteen ranskaksi. Olen jopa niinkin röyhkeä, että menen sanomaan, että olen hiukkasen ylpeä itsestäni. Törkeän itserakas ja itseriittoinen henkilö siis.
Lisäksi olen onnellinen eräästä muustakin jutusta, jota en voi julkisesti laittaa nettiin ennen kuin asia on varma, mutta se on poistanut suuren kiven sydämeltäni ja kohta tiedän, saanko tosiaan vielä isomman helpotuksen elämääni. Jos sen saan, olen luvannut itselleni arvostaa toista mahdollisuutta paljon enemmän ja hyödyntää sen kaikin mahdollisin keinoin.
Ainoa asia, joka tällä hetkellä varjostaa onneani on kandintyö. Huomenna pitäisi olla alustava aihe ja lähteet, mutta en vielä tiedä, mitä teen. Joten tänä iltana on vielä aivoriihi tiedossa. Se onkin se vaikein osuus. Kun saan homman alkuun, onkin jo paljon helpompaa. Haluan tehdä graduni kuitenkin samasta aiheesta laajentaen. Mutta tämän kevään jälkeen minulla pitäisi olla kandin paperit kuitenkin ja opinnot taas hieman pidemmällä. Tämä tavoitteiden asettelu on tosiaan auttanut minua tänä vuonna eteenpäin ;DD Joo olen ihan surkea opiskelija varsinkin vanhana kunnon hikipinkona, mutta kyllä se nyt tästä :)
Kaikki hyvätkin aikomukset kaatuvat joskus johonkin. Esim. kamerani jäi kotiin Housuboyn luo tullessani Ouluun. Joten en voi näyttää teille uutta lookiani. Tukastani lähti kyllä ihan liikaa paksuutta, mutta se oli ihan oma vikani, kun käskin kampaajani rapsia menemään. Tukka on kuitenkin selvästi minulle se kruununi. Omaa tukkaani ei oikein saa näyttämään huonolta, jollei se ole likainen. Paksuutensa ansiosta se näyttää aina aika kuohkealta. Nytkin paksuutta on edelleen päällä, joten tilanne ei ole niin paha. Ja kyllähän tuo kasvaa, niin sillä on tapana :) Suunnittelen jo uutta lookia, mutta olisi ollut kiva vilauttaa teille naamaani lasit päässä.
Olen myös onnistunut taistelemaan himojani vastaan: liikaa menoja = liian vähän rahaa shoppailuun = ei shoppailua. Tuhlasin joululahjoihin aika paljon sekä maksoin ekat silmälasini, joten nyt ei rahaa ole ollut, mutta en ole kaivanut MasterCardia esiin vaan jättänyt tyhmät ostokset kauppaan. Pariisistakin ostin vain kaksi paitaa ja muutamat meikit. Ai niin ja mulla on nyt VIHDOIN Shu Uemuran ripsentaivuttimet ja ne on niin parhaat! Ja onhan se vähän tyhmää, että opiskelija laittaa 35e tollasiin, mutta toisaalta noi on NIIIN laadukkaat ja ei tarvinnut kuin jättää ne yhdet Nellyn kengät ostamatta, niin raha on säästetty. (Ai miten niin mun logiikka joskus ontuu?)
Tänä viikonloppuna on minun rentoutumisviikonloppuni: ei töitä (tosin pelkään jo etukäteen, että joku sairastuu ja joudun taas töihin enkä taaskaan saa vapaata, mikä on työssäni ihan älytön stressikerroin), ystäväni tulee pitkästä aikaa visiitille ja tiedossa on vanhojen ystävien illanistujaiset, joita odotan ehkä kuin ensimmäisiä Manolojani. (Päätin muuten tossa yks päivä, että mulla pitää olla häissäni valkoiset Manolon korkkari, sellaiset jotka Carrie Bradshaw'lla Pariisissa vimppa jaksossa, jossa se saa koirankakkaa niihin. Haluan ne kengät kuitenki puhtaana. En niitä samoja.) Joten vapaa-aika + ystävät + opintotuen kilahtaminen tilille = onnea :) Ja yks yksinkertasiin yhtälöihin erikoistunut bloggari.
Hauskaa viikkoa kaikille!!
//Edit: Mietin tässä blogiini arvontaa ja toivepostaus tukastani on tulossa! Eli kiitos sille ihmiselle, joka rohkeni ehdottaa mulle postausta. Se on eka pyyntö, jonka olen ikinä saanut, joten alan kohta toteuttaa haastettasi :)
Kaikki alkoi jostain. En itsekään tiedä, mistä. Kaikki vain alkoi tuntua kaatuvan päälleni ja mikään ei ole oikein jaksanut kiinnostaa. Opiskelun ja työn sovittamien vaatii veronsa ja vapaa-aikani. Lisäksi olin uupunut sen pyrähdyksen jälkeen, jonka jouduin tekemään opinnoissani joulukuussa. Valoa ei juuri näkynyt tunnelin päässä ja se vei vain syvemmälle itsesääliin. Aloin inhota itseänikin, sillä en enää saanut juuri positiivisia ajatuksia ilmoille ja huomasin muutoksen joidenkin ystävieni suhtautumisessa minuun. Sitten vain päätin, että blogiini ei tule uutta päivitystä ennen kuin voin sanoa, että asiat alkavat parantua ja pystyn kertomaan asioista positiivisesti. Siinä se oli. Fair and square. Joten viimeisen kuukauden ajan olen pitänyt päiväkirjaa päiväni/ elämäni positiivisista asioista.
Mutta tässä päivä reissusta paikassa, joka seuraltaan ja miljööltään paransi mieltäni aika paljon.
On sääli, että Pariisi itsessään on nykyään jotenkin nokkava paikka. En voi kuvitellakaan tilannetta, jos en puhuisi ranskaa. Mutta jotenkin asiakaspalvelua ei saa missään muualla kuin Louis Vuittonilla (ja siellä en varmasti minä sitä saa). Suomessa ei tollainen meno vetelisi. Niimpä olenkin ajatellut muuttavani johonkin muuhun osaan Ranskaa, kun kasvan isommaksi ;) Sektorilla Riviera, Lille, Strasbourg :D (eli siis yltympäriinsä)Mutta ranskan kieltä rakastan! Olen niin innoissani, että pystyn hoitamaan tilanteen kuin tilanteen ranskaksi. Olen jopa niinkin röyhkeä, että menen sanomaan, että olen hiukkasen ylpeä itsestäni. Törkeän itserakas ja itseriittoinen henkilö siis.
Lisäksi olen onnellinen eräästä muustakin jutusta, jota en voi julkisesti laittaa nettiin ennen kuin asia on varma, mutta se on poistanut suuren kiven sydämeltäni ja kohta tiedän, saanko tosiaan vielä isomman helpotuksen elämääni. Jos sen saan, olen luvannut itselleni arvostaa toista mahdollisuutta paljon enemmän ja hyödyntää sen kaikin mahdollisin keinoin.
Ainoa asia, joka tällä hetkellä varjostaa onneani on kandintyö. Huomenna pitäisi olla alustava aihe ja lähteet, mutta en vielä tiedä, mitä teen. Joten tänä iltana on vielä aivoriihi tiedossa. Se onkin se vaikein osuus. Kun saan homman alkuun, onkin jo paljon helpompaa. Haluan tehdä graduni kuitenkin samasta aiheesta laajentaen. Mutta tämän kevään jälkeen minulla pitäisi olla kandin paperit kuitenkin ja opinnot taas hieman pidemmällä. Tämä tavoitteiden asettelu on tosiaan auttanut minua tänä vuonna eteenpäin ;DD Joo olen ihan surkea opiskelija varsinkin vanhana kunnon hikipinkona, mutta kyllä se nyt tästä :)
Kaikki hyvätkin aikomukset kaatuvat joskus johonkin. Esim. kamerani jäi kotiin Housuboyn luo tullessani Ouluun. Joten en voi näyttää teille uutta lookiani. Tukastani lähti kyllä ihan liikaa paksuutta, mutta se oli ihan oma vikani, kun käskin kampaajani rapsia menemään. Tukka on kuitenkin selvästi minulle se kruununi. Omaa tukkaani ei oikein saa näyttämään huonolta, jollei se ole likainen. Paksuutensa ansiosta se näyttää aina aika kuohkealta. Nytkin paksuutta on edelleen päällä, joten tilanne ei ole niin paha. Ja kyllähän tuo kasvaa, niin sillä on tapana :) Suunnittelen jo uutta lookia, mutta olisi ollut kiva vilauttaa teille naamaani lasit päässä.
Olen myös onnistunut taistelemaan himojani vastaan: liikaa menoja = liian vähän rahaa shoppailuun = ei shoppailua. Tuhlasin joululahjoihin aika paljon sekä maksoin ekat silmälasini, joten nyt ei rahaa ole ollut, mutta en ole kaivanut MasterCardia esiin vaan jättänyt tyhmät ostokset kauppaan. Pariisistakin ostin vain kaksi paitaa ja muutamat meikit. Ai niin ja mulla on nyt VIHDOIN Shu Uemuran ripsentaivuttimet ja ne on niin parhaat! Ja onhan se vähän tyhmää, että opiskelija laittaa 35e tollasiin, mutta toisaalta noi on NIIIN laadukkaat ja ei tarvinnut kuin jättää ne yhdet Nellyn kengät ostamatta, niin raha on säästetty. (Ai miten niin mun logiikka joskus ontuu?)
Tänä viikonloppuna on minun rentoutumisviikonloppuni: ei töitä (tosin pelkään jo etukäteen, että joku sairastuu ja joudun taas töihin enkä taaskaan saa vapaata, mikä on työssäni ihan älytön stressikerroin), ystäväni tulee pitkästä aikaa visiitille ja tiedossa on vanhojen ystävien illanistujaiset, joita odotan ehkä kuin ensimmäisiä Manolojani. (Päätin muuten tossa yks päivä, että mulla pitää olla häissäni valkoiset Manolon korkkari, sellaiset jotka Carrie Bradshaw'lla Pariisissa vimppa jaksossa, jossa se saa koirankakkaa niihin. Haluan ne kengät kuitenki puhtaana. En niitä samoja.) Joten vapaa-aika + ystävät + opintotuen kilahtaminen tilille = onnea :) Ja yks yksinkertasiin yhtälöihin erikoistunut bloggari.
Hauskaa viikkoa kaikille!!
//Edit: Mietin tässä blogiini arvontaa ja toivepostaus tukastani on tulossa! Eli kiitos sille ihmiselle, joka rohkeni ehdottaa mulle postausta. Se on eka pyyntö, jonka olen ikinä saanut, joten alan kohta toteuttaa haastettasi :)
31. joulukuuta 2009
2009
Mitä olen tehnyt vuonna 2009:
- ostanut 16 paria kenkiä
(ja jättänyt noin 50 ihanuutta ostamatta)
- Asunut kolme kuukautta Sveitsissä ja kaksi viikkoa Jerseyssä
- käynyt kahdeksassa eri maassa (Ruotsi, Tanska, Latvia, Jersey tavallaan, Iso-Britannia, Sveitsi, Italia, Ranska)
- kokenut sen oudon tunteen, kun on kokenut jotain käsittämättömän mahtavaa, eikä kukaan Suomessa olevista ystävistäni ole jakanut sitä kanssani, eikä myöskään perheenjäsen tai poikaystävä. Eikä se heistä kertoessani ollut juurikaan kiinnostavaa tai läheskään niin tärkeää.
- saanut tavallaan toisen perheen ja ystäviä ympäri maailmaa
- oppinut puhumaan erittäin sujuvaa ranskaa
- ollut ensimmäistä kertaa työtön kesätöiden mentyä alta ja saanut toisen viime tingassa onneksi tilalle
- alkanut ostamaan vaatteita siksi, että rakastin niitä itse ja minä tykkäsin itse juuri siitä vaihtoehdosta, vaikka kaikki muut sanoivat sen toisen
- saanut silmälasit (ja mikä legendaarista, ne halvimmat miellytti mua eniten ulkonäöltään!)
- aloittanut opettajaopinnot ja viihtynyt ensimmäistä kertaa eläessäni aivan suunnattomasti yliopisto-opinnoissani
- ottanut tunnollisesti kiinni laiskoteltuja kursseja
- nähnyt elämäni ensimmäisen säkkipillin ja sen soittajan livenä
- saanut tähänastisen elämäni järkyttävimmät uutiset
- liikkunut aivan liian vähän
- saanut parisuhteeni toimimaan paljon paremmin
- lautaillut ja lasketellut Alpeilla
- ikävöinyt kummityttöäni Jääprinsessaa oikein kovasta (kuvaan ei ole lupaa)
- ymmärtänyt todella, kuinka tärkeä perheeni on minulle
- opetellut hoitamaan viinitilaa, saanut yksityiskiertueen viinitilalla ja maistiaiset siellä
- murehtinut edelleen asioista aivan liikaa
- viettänyt syntymäpäiväni kiertäen Sveitsin ympäri
- syönyt ekaa kertaa elämässäni juustofondueta ja pudottanut vain yhden palasen. Onneksi oli ravintola, jolloin ei tarvinnut tiskata
- tajunnut, että minussa on sisua kuin pienessä kylässä ja tulen jatkossakin selviämään elämän haasteista yksinkin ja oppinut puolustamaan itseäni
- oppinut, että joskus pieni hymy, muistaminen tai välittämisen ystävältä voi pelastaa päivän, viikon tai saada itkun muuttumaan iloksi
Ally McBealissa sanottiin kerran, että kun katselet vuottasi taaksepäin eikä se saa sinua itkemään ilosta tai surusta, on vuotesi mennyt hukkaan. Joten totean tässä, että kumpiakin kyyneliä olen vuodattanut ja vuosi oli ihan mahtava!
Toivon 2010 vuodelta, että saan edelleen olla terve ja onnellinen, sillä olen tähän asti saanut olla hyvin onnellinen
- ostanut 16 paria kenkiä
(ja jättänyt noin 50 ihanuutta ostamatta)
- Asunut kolme kuukautta Sveitsissä ja kaksi viikkoa Jerseyssä
- käynyt kahdeksassa eri maassa (Ruotsi, Tanska, Latvia, Jersey tavallaan, Iso-Britannia, Sveitsi, Italia, Ranska)
- kokenut sen oudon tunteen, kun on kokenut jotain käsittämättömän mahtavaa, eikä kukaan Suomessa olevista ystävistäni ole jakanut sitä kanssani, eikä myöskään perheenjäsen tai poikaystävä. Eikä se heistä kertoessani ollut juurikaan kiinnostavaa tai läheskään niin tärkeää.
- saanut tavallaan toisen perheen ja ystäviä ympäri maailmaa
- oppinut puhumaan erittäin sujuvaa ranskaa
- ollut ensimmäistä kertaa työtön kesätöiden mentyä alta ja saanut toisen viime tingassa onneksi tilalle
- alkanut ostamaan vaatteita siksi, että rakastin niitä itse ja minä tykkäsin itse juuri siitä vaihtoehdosta, vaikka kaikki muut sanoivat sen toisen
- saanut silmälasit (ja mikä legendaarista, ne halvimmat miellytti mua eniten ulkonäöltään!)
- aloittanut opettajaopinnot ja viihtynyt ensimmäistä kertaa eläessäni aivan suunnattomasti yliopisto-opinnoissani
- ottanut tunnollisesti kiinni laiskoteltuja kursseja
- nähnyt elämäni ensimmäisen säkkipillin ja sen soittajan livenä
- saanut tähänastisen elämäni järkyttävimmät uutiset
- liikkunut aivan liian vähän
- saanut parisuhteeni toimimaan paljon paremmin
- lautaillut ja lasketellut Alpeilla
- ikävöinyt kummityttöäni Jääprinsessaa oikein kovasta (kuvaan ei ole lupaa)
- ymmärtänyt todella, kuinka tärkeä perheeni on minulle
- opetellut hoitamaan viinitilaa, saanut yksityiskiertueen viinitilalla ja maistiaiset siellä
- murehtinut edelleen asioista aivan liikaa
- viettänyt syntymäpäiväni kiertäen Sveitsin ympäri
- syönyt ekaa kertaa elämässäni juustofondueta ja pudottanut vain yhden palasen. Onneksi oli ravintola, jolloin ei tarvinnut tiskata
- tajunnut, että minussa on sisua kuin pienessä kylässä ja tulen jatkossakin selviämään elämän haasteista yksinkin ja oppinut puolustamaan itseäni
- oppinut, että joskus pieni hymy, muistaminen tai välittämisen ystävältä voi pelastaa päivän, viikon tai saada itkun muuttumaan iloksi
Ally McBealissa sanottiin kerran, että kun katselet vuottasi taaksepäin eikä se saa sinua itkemään ilosta tai surusta, on vuotesi mennyt hukkaan. Joten totean tässä, että kumpiakin kyyneliä olen vuodattanut ja vuosi oli ihan mahtava!
Toivon 2010 vuodelta, että saan edelleen olla terve ja onnellinen, sillä olen tähän asti saanut olla hyvin onnellinen
23. joulukuuta 2009
Hyvää joulua kaikille
Olen korviani myöten hautautunut kouluhommiin, töihin ja joulun aikaan. Rauhoitan blogini jouluksi ja luultavasti jatkan vasta ensi vuoden puolella Pariisin (JIPPEE!!) reissun jälkeen. Haluan joulun ajan itselleni ja loppuaika menee kouluhommissa ja töissä. Joten toivotan kaikille hyvää ja rauhallista joulunaikaa.
10. joulukuuta 2009
tentit ja pikkujoulut
Viikonlopuksi siirryn takaisin Ouluun. Nyt on jotenkin rentouttavaa ajatella opiskelua, koska olen ottanut töistä viime aikoina liikaa stressiä, koska olen joutunut ottamaan muutamia ekstravuoroja.
Harmikseni kasvatuspsykologia ei mennyt mulla läpi, joten joudun uusimaan sen. Olen hieman pettynyt, mutta toisaalta koko kurssi oli niin iso pettymys, että en ihmettele oman motivaatiopuutteeni heijastuneen tulokseen. Eniten petyin siihen, että kurssi, jota olin odottanut eniten floppasi myös pahiten. Erittäine päselvä luentosarja, joka ei ollut kouriintuntuva sisällöltään tai keskusteluiltaan eikä juuri liikkunut mielestäni käytännönläheisissä tai tulevaan ammattiini liittyvissä aiheissa. Lähetin juuri kurssin vetäjälle sähköpostia saadakseni tenttipalautteen. Lisäksi perjantaina on ohjelmassa Introduction to English Linguistics, jonka tentin olen jättänyt tekemättä liian kauan sitten. Kuitenkin minulla on jännä sellainen tunne, kun on saanut hommat hoitoonsa. Empowering on sana englanniksi, mutta taas on ongelmia suomenkielisen sanan kanssa.
Joululahjoista ei ole hajuakaan vieläkään. Meinasin ostaa hellulle Emporio Armanin Diamonds -tuoksun, mutta se oli aika arvokas minun budjettiini. Toki jos ostan sen pienemmän putelin, niin asia erikseen. Toki löysin itselleni ihanan laukun Aleksi 13:sta käydessäni eilen Rajalla Torniossa. Oli ihanaa saada auto ja käyttää aamu ihan rauhassa shoppailuun. Join rauhassa chai lattea shoppailujen välillä ja hengailin kauppakeskuksessa kaikessa rauhassa. Tosin loppujen lopuksi olin jo 12 aikaan niin rätti, että en jaksanut jäädä pitemmäksi vaan ajoin käymään vanhempieni luona kun vielä pysyin ratissa hereillä. Laukusta siis kuitenkin kuva varmaan viikonloppukuvien yhteydessä. Perjantaina on ohjelmassa heti aamusta lähtö Ouluun ja tentin jälkeen luultavasti iltadrinkit vielä vaihtareideni kanssa. Lauantaina pidetään tyttöjen kanssa omat pikkujoulut ja odotan iltaa oikein kovasti. Meinoteltiin jo, että baariin ei lähdetä, mutta saatan silti kyllä pyntätä itseni :)
p.s. kaverini on luvannut tehdä minulle sen bannerin ja olen toiveikas, että saisin siihen haluamani kuvat otettua ennen lauantaita, jolloin voisin pyytää hänen apuaan :)
Harmikseni kasvatuspsykologia ei mennyt mulla läpi, joten joudun uusimaan sen. Olen hieman pettynyt, mutta toisaalta koko kurssi oli niin iso pettymys, että en ihmettele oman motivaatiopuutteeni heijastuneen tulokseen. Eniten petyin siihen, että kurssi, jota olin odottanut eniten floppasi myös pahiten. Erittäine päselvä luentosarja, joka ei ollut kouriintuntuva sisällöltään tai keskusteluiltaan eikä juuri liikkunut mielestäni käytännönläheisissä tai tulevaan ammattiini liittyvissä aiheissa. Lähetin juuri kurssin vetäjälle sähköpostia saadakseni tenttipalautteen. Lisäksi perjantaina on ohjelmassa Introduction to English Linguistics, jonka tentin olen jättänyt tekemättä liian kauan sitten. Kuitenkin minulla on jännä sellainen tunne, kun on saanut hommat hoitoonsa. Empowering on sana englanniksi, mutta taas on ongelmia suomenkielisen sanan kanssa.
Joululahjoista ei ole hajuakaan vieläkään. Meinasin ostaa hellulle Emporio Armanin Diamonds -tuoksun, mutta se oli aika arvokas minun budjettiini. Toki jos ostan sen pienemmän putelin, niin asia erikseen. Toki löysin itselleni ihanan laukun Aleksi 13:sta käydessäni eilen Rajalla Torniossa. Oli ihanaa saada auto ja käyttää aamu ihan rauhassa shoppailuun. Join rauhassa chai lattea shoppailujen välillä ja hengailin kauppakeskuksessa kaikessa rauhassa. Tosin loppujen lopuksi olin jo 12 aikaan niin rätti, että en jaksanut jäädä pitemmäksi vaan ajoin käymään vanhempieni luona kun vielä pysyin ratissa hereillä. Laukusta siis kuitenkin kuva varmaan viikonloppukuvien yhteydessä. Perjantaina on ohjelmassa heti aamusta lähtö Ouluun ja tentin jälkeen luultavasti iltadrinkit vielä vaihtareideni kanssa. Lauantaina pidetään tyttöjen kanssa omat pikkujoulut ja odotan iltaa oikein kovasti. Meinoteltiin jo, että baariin ei lähdetä, mutta saatan silti kyllä pyntätä itseni :)
p.s. kaverini on luvannut tehdä minulle sen bannerin ja olen toiveikas, että saisin siihen haluamani kuvat otettua ennen lauantaita, jolloin voisin pyytää hänen apuaan :)
8. joulukuuta 2009
Ihmisyys
Koska linnajuhlat olivat pettymys ja en saanut niistä suuria inspiksiä - kaverini oottivat PMMP:tä kuin kuuta nousevaa ja siskoni kanssa julistettiin ne farssiksi jo ennen niiden saapumista ja niinhän ne osoittautuivat siskoni ja minun ylpeydeksi täydeksi katastrofiksi koko parivaljakko... Siis naiset: Iltapuku on puku, joka peittää nilkat ja ei, siihen ei kuulu leikata eteen puolen metrin reikää vaan siksi, että voi vouhottaa Minna Parikoillaan, vaikka ne ois kuinka hienot. Eikä se mummon veluuri-värienhelvetti-kolttu ollut ehkä ihan paras valinta niiden jumalaisten popojen pariksi - ja koska olen aloittanut blogini ihan muulla kuin tällä hömppäpohjalla, mille olen päätynyt, ajattelin kertoa tänään pari ajatusta, jotka sain katsoessani yön pimeinä tunteina Canal Plussalta An American Crime -elokuvaa (2007).
Elokuva perustuu Indianan rikoshistorian kauheimpiin rikoksiin, jossa äiti ja hänen perheensä pitivät "hoidossa" teinityttöä ja pahoinpitelivät tätä säännöllisesti kellarissaan 1960-luvulla. Naisen nimi oli Gertrude Baniszewski ja tuo tarina oli siis tosi. Oli ihan kauhea katsella, kuinka tuo tyttö oli tullut sinne naisen luo hoitoon, koska omat vanhemmat kiersivät sirkuksessa ja kuinka nopeasti se kierre väkivallassa ja rankaisemisessa eskaloitui karmivaksi. Jopa perheen nuorimmat lapset osallistuivat kidutukseen äidin salliessa sen ja jopa rohkaistessa siihen. Naapuruston lapsia tuotiin myös kellariin polttamaan tyttöä esim. tupakannatsoilla jne. Tytön kai tappoi loppujen lopuksi äidin tulikuumalla neulalla kaivertama teksti tytön vatsassa: I'm a prostitute and proud of it.
Eräs yliopistoni englanninkielisistä opettajista sanoi ensimmäisellä kirjallisuuden luennollamme, että ihmisen ja eläimen erottaa selvimmin oikeastaan toisistaan se, että ihmisellä on mielikuvitusta. Ihminen on käyttänyt tuota mielikuvitusta aikojen saatossa esim. keksiessään mitä moninaisempia kidutuskeinoja toisia ihmisiä kohtaan. Ihmisiä on aina kiehtonut toisten kärsimys ja siksi esim. gladiaattorishow't ja julkiset mestaukset keräsivät uteliasta kansaa paikalle. Antiikin Roomassa jopa väkijoukko hihkui innoissaan kuolemaa joillekin Colosseumin kehässä oleville. Sodankäynnin kuulusteluissa on käytetty sähköshokkeja, luunmurtamista, ihmisyyden häpäisyä, ihmisen pään pitämistä veden alla jne. Natsisaksa kokeili juutalaisilla lääketieteen toimimista ilman nukutusainetta, puudutusta tai muitakaan apukeinoja brutaaleissa leikkauksissa.
Elokuvan loppupuolella kerrottiin, kuinka perheen lapsille ja heidän ystävilleen oli käynyt. Suurin osa heistä tuomittiin vankeuteen, perheen nuorin poika oli Amerikan historian nuorin vankilaan joutunut rikollinen. Samaten vankilaan joutuivat perheen kaksi vanhinta tytärtä ja heidän ystäviään. Suurin osa heistä ei koskaan enää pystynyt normaaliin elämään, vaan väkivallan kierre jatkui tai he kärsivät muista mielen järkkymisen ongelmista. Lapset itse kertoivat, mitä olivat tehneet ja mitä äiti oli tehnyt oikeudessa. Äiti ei lukuisista muista tunnustuksista huolimatta tunnustanut mitään ennen kuin vasta kuolemaisillaan 20 vuoden jälkeen.
Minulla oli paljon puhetta tuosta väkivallasta perheessä lasten kasvatuksen yhteydessä tultuani Sveitsistä, koska perheen vanhemmat olivat mielestäni toisinaan liian fyysisiä lasten kurituksessa ja se hirvitti minua. Itse olen pari kertaa saanut luunapin, mutta en ole siitä traumatisoitunut. Silti lapsi, joka saa vanhempien puolesta lyödä muita, kokee olonsa turvattomammaksi, kuin lapsi, jolta lyöminen on kielletty. Elokuvassa lapset kertoivat lyöneensä, koska äiti oli sanonut, että niin saa tehdä. Lisäksi he olivat pelänneet äitiään, jos eivät olisi totelleet. Äiti raahasi lapsensa mukaan sellaiseen kierteeseen, josta kukaan heistä ei voinut nousta enää. Ainoastaan perheen vanhin tyttö (, joka istui myös linnassa) oli kertonut paikallisessa kirkossa, että kaikki ei ole hyvin.
Eikä elokuva ole kovin aiheen vierestä nykypäivänäkään. Asiakaspalveluammatissa näen edelleen jopa julkisella paikall vanhempia, jotka läpsivät lapsiaan rangaistukseksi. Lisäksi Afrikassa on kokonainen sotilaskansa, jotka on pakotettu tappamaan ennen kuin kukaan on saanut tilaisuutta oppia lukemaan tai päässyt edes toiselle kymmenelleen. Nämä lapset eivät koskaan opi ymmärtämään täysin, miksi tappavat tai kuinka vakavasta asiasta on kyse. He eivät tunne koskaan turvaa elämässään ja heidät kasvatetaan raa'oiksi tappajiksi aivopesulla ja pelolla.
Voih, voisin kai sanoa aiheesta vielä vaikka kuinka paljon niin tässä psykologisella tasolla kuin esimerkkitasolla, mutta tuo elokuva taas pitkästä aikaa vaikutti minuun syvästi.
Elokuva perustuu Indianan rikoshistorian kauheimpiin rikoksiin, jossa äiti ja hänen perheensä pitivät "hoidossa" teinityttöä ja pahoinpitelivät tätä säännöllisesti kellarissaan 1960-luvulla. Naisen nimi oli Gertrude Baniszewski ja tuo tarina oli siis tosi. Oli ihan kauhea katsella, kuinka tuo tyttö oli tullut sinne naisen luo hoitoon, koska omat vanhemmat kiersivät sirkuksessa ja kuinka nopeasti se kierre väkivallassa ja rankaisemisessa eskaloitui karmivaksi. Jopa perheen nuorimmat lapset osallistuivat kidutukseen äidin salliessa sen ja jopa rohkaistessa siihen. Naapuruston lapsia tuotiin myös kellariin polttamaan tyttöä esim. tupakannatsoilla jne. Tytön kai tappoi loppujen lopuksi äidin tulikuumalla neulalla kaivertama teksti tytön vatsassa: I'm a prostitute and proud of it.
Eräs yliopistoni englanninkielisistä opettajista sanoi ensimmäisellä kirjallisuuden luennollamme, että ihmisen ja eläimen erottaa selvimmin oikeastaan toisistaan se, että ihmisellä on mielikuvitusta. Ihminen on käyttänyt tuota mielikuvitusta aikojen saatossa esim. keksiessään mitä moninaisempia kidutuskeinoja toisia ihmisiä kohtaan. Ihmisiä on aina kiehtonut toisten kärsimys ja siksi esim. gladiaattorishow't ja julkiset mestaukset keräsivät uteliasta kansaa paikalle. Antiikin Roomassa jopa väkijoukko hihkui innoissaan kuolemaa joillekin Colosseumin kehässä oleville. Sodankäynnin kuulusteluissa on käytetty sähköshokkeja, luunmurtamista, ihmisyyden häpäisyä, ihmisen pään pitämistä veden alla jne. Natsisaksa kokeili juutalaisilla lääketieteen toimimista ilman nukutusainetta, puudutusta tai muitakaan apukeinoja brutaaleissa leikkauksissa.
Elokuvan loppupuolella kerrottiin, kuinka perheen lapsille ja heidän ystävilleen oli käynyt. Suurin osa heistä tuomittiin vankeuteen, perheen nuorin poika oli Amerikan historian nuorin vankilaan joutunut rikollinen. Samaten vankilaan joutuivat perheen kaksi vanhinta tytärtä ja heidän ystäviään. Suurin osa heistä ei koskaan enää pystynyt normaaliin elämään, vaan väkivallan kierre jatkui tai he kärsivät muista mielen järkkymisen ongelmista. Lapset itse kertoivat, mitä olivat tehneet ja mitä äiti oli tehnyt oikeudessa. Äiti ei lukuisista muista tunnustuksista huolimatta tunnustanut mitään ennen kuin vasta kuolemaisillaan 20 vuoden jälkeen.
Minulla oli paljon puhetta tuosta väkivallasta perheessä lasten kasvatuksen yhteydessä tultuani Sveitsistä, koska perheen vanhemmat olivat mielestäni toisinaan liian fyysisiä lasten kurituksessa ja se hirvitti minua. Itse olen pari kertaa saanut luunapin, mutta en ole siitä traumatisoitunut. Silti lapsi, joka saa vanhempien puolesta lyödä muita, kokee olonsa turvattomammaksi, kuin lapsi, jolta lyöminen on kielletty. Elokuvassa lapset kertoivat lyöneensä, koska äiti oli sanonut, että niin saa tehdä. Lisäksi he olivat pelänneet äitiään, jos eivät olisi totelleet. Äiti raahasi lapsensa mukaan sellaiseen kierteeseen, josta kukaan heistä ei voinut nousta enää. Ainoastaan perheen vanhin tyttö (, joka istui myös linnassa) oli kertonut paikallisessa kirkossa, että kaikki ei ole hyvin.
Eikä elokuva ole kovin aiheen vierestä nykypäivänäkään. Asiakaspalveluammatissa näen edelleen jopa julkisella paikall vanhempia, jotka läpsivät lapsiaan rangaistukseksi. Lisäksi Afrikassa on kokonainen sotilaskansa, jotka on pakotettu tappamaan ennen kuin kukaan on saanut tilaisuutta oppia lukemaan tai päässyt edes toiselle kymmenelleen. Nämä lapset eivät koskaan opi ymmärtämään täysin, miksi tappavat tai kuinka vakavasta asiasta on kyse. He eivät tunne koskaan turvaa elämässään ja heidät kasvatetaan raa'oiksi tappajiksi aivopesulla ja pelolla.
Voih, voisin kai sanoa aiheesta vielä vaikka kuinka paljon niin tässä psykologisella tasolla kuin esimerkkitasolla, mutta tuo elokuva taas pitkästä aikaa vaikutti minuun syvästi.
4. joulukuuta 2009
Lontoo osa 3 ja takaisin reaaliaikaan
Parasta tässä päivässä oli kyllä se, mistä kuvia ei saanut ottaa, eli toi Phantom of the Opera. Odotin Oopperan kummitusta ehkä enemmän kuin shoppailua Lontoossa, ja sen pitäisi sanoa paljon. Kun näytös alkoi, muistin taas, miksi taidetta tehdään. Sanokaa mitä vain oopperasta, musikaaleista jne. mutta julistan täten, että kaikki, jotka eivät tunne jotain nähdessään tuon shown livenä, ovat jälkeenjääneitä. Shown alkaessa äitini puristi kättäni jännityksestä ja innostuksesta. Olin aivan sanaton puoliajalla. Tai, noh, en niin sanaton, että en olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja jutellut paikallisen vanhemman naisen kanssa, joka oli jo 10. kertaa katsomassa. Olin niin onnellinen, että kävimme katsomassa tuon. Se oli ehkä elämäni parhaita kokemuksia. Suosittelen korkeasta hinnasta huolimatta. Se esitys suorastaan salpaa hengityksen!
Koska meillä oli myös liput illemmalla London Eye:hin, meillä oli kiire. Pihalla sattui sitten olemaan riksa. Nuori mukava unkarilaispoika ajoi meidät oopperasta London Eye:n paikalle. Olimme äidin kanssa vieläkin niin täpinöissämme koko esityksestä, että valokuvasimme ja kikatimme ja hihkuimme koko matkan kuin pahaiset teinitytöt :D joskus se on pakko vaan taatua :D
Matkalla oli säkkipillin soittaja :)
Parlamenttirakennus ja Big Ben kivassa valossa (minusta)
London Eyen kyydissä (London Eye on siis suuri maailmanpyörä, jossa kabinetit ovat monille henkilöille ja kyydiss saa katsella maisemia)
Tämä oli komea kuva minusta
Sitten nykyisyyteen: joudun tekemään tosi paljon töitä koulun eteen, koska olen Sveitsin takia opintopisteistä jäljessä ja kaikkea muutakin on jäljessä. Joten järjestin itselleni pari tenttiä, joita voin suoritella nyt, kun tänä lukukautena jo virallisesti opinnot ovat ohi. Joten töitä teettää ihan hirveästi. Silti olen tyytyväinen, että kontrolli on palautumassa ja olen tilanteen herra.
Mutta ne mun Jimmy Choot on tulleet! Ne ovat juuri kuin aiemmissa kuvissa ja olen niin onnellinen. Pidän luultavasti vain ne seeprakuvioiset, koska ne siniset eivät oikein ole IHANAT. Tiiättekö? Se tunne, mikä niistä pitä tulla? En osaa kävellä niillä edes :D ja ne laidat menevät huonosti ja jos niillä kävelee normaalisti, niin ne alkavat leviämään entisestään eivätkä näytä hyvältä enää parin käytön jälkeen. Viime viikonloppuna tosin sain niistä kehut, koska näytin kuulemma ihan sinkkuelämän Carrieltä :)
Mutta kuitenkin, viikonloppuna tiedossa kaverin tuparit ja sitten paljon paljon paljon pänttäystä pariinkin tenttiin.
Hauskaa loppuviikkoa kaikille!
Koska meillä oli myös liput illemmalla London Eye:hin, meillä oli kiire. Pihalla sattui sitten olemaan riksa. Nuori mukava unkarilaispoika ajoi meidät oopperasta London Eye:n paikalle. Olimme äidin kanssa vieläkin niin täpinöissämme koko esityksestä, että valokuvasimme ja kikatimme ja hihkuimme koko matkan kuin pahaiset teinitytöt :D joskus se on pakko vaan taatua :D
Matkalla oli säkkipillin soittaja :)
Parlamenttirakennus ja Big Ben kivassa valossa (minusta)
London Eyen kyydissä (London Eye on siis suuri maailmanpyörä, jossa kabinetit ovat monille henkilöille ja kyydiss saa katsella maisemia)
Tämä oli komea kuva minusta
Sitten nykyisyyteen: joudun tekemään tosi paljon töitä koulun eteen, koska olen Sveitsin takia opintopisteistä jäljessä ja kaikkea muutakin on jäljessä. Joten järjestin itselleni pari tenttiä, joita voin suoritella nyt, kun tänä lukukautena jo virallisesti opinnot ovat ohi. Joten töitä teettää ihan hirveästi. Silti olen tyytyväinen, että kontrolli on palautumassa ja olen tilanteen herra.
Mutta ne mun Jimmy Choot on tulleet! Ne ovat juuri kuin aiemmissa kuvissa ja olen niin onnellinen. Pidän luultavasti vain ne seeprakuvioiset, koska ne siniset eivät oikein ole IHANAT. Tiiättekö? Se tunne, mikä niistä pitä tulla? En osaa kävellä niillä edes :D ja ne laidat menevät huonosti ja jos niillä kävelee normaalisti, niin ne alkavat leviämään entisestään eivätkä näytä hyvältä enää parin käytön jälkeen. Viime viikonloppuna tosin sain niistä kehut, koska näytin kuulemma ihan sinkkuelämän Carrieltä :)
Mutta kuitenkin, viikonloppuna tiedossa kaverin tuparit ja sitten paljon paljon paljon pänttäystä pariinkin tenttiin.
Hauskaa loppuviikkoa kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)