25. heinäkuuta 2013

Stressitaso noususuhteessa

Hellurei! Tästä pirteästä aloituksesta huolimatta tuntemukset on anything but. Eilen tuli jotenkin niin vetämätön olo päälle, että olisin voinut nukkua tuntikausia.



Silti olin ylpeä itsestäni, että nukuin vain tunnin päikkärit. Houkutus jäädä sohvaan oli erittäin suuri, MUTTA voitin sen.

Koska en ollut tehnyt aamuaerobista, päätin lähteä iltalenkille ja tehdä sitten treenin. Mutta koska kello oli jo niin paljon ja kauppaankin piti ehtiä, päätin ensin tehdä kahvakuulatreenin (vie minulta noin 25 min) ja sitten juosta lenkkini. Ja onneksi lähdin, että tunne ei olisi ollut aivan epäonnistunut.


Näytin silti varmaan tältä väsymyksen takia
Lenkkeily eilisen upeassa säässä oli kerrassaan ihanaa ja kulki oikein mukavasti. On mahtava huomata lähtiessäänkin iltalenkille, että "I still got this" -tyylisesti laukon menemään. En oikeestaan kertaakaan miettinyt, että vitsi kun en jaksa juosta. Se olikin positiivista sikälikin, että liikunnasta on tämän VHH-dieetin myötä tullut mulle hullun vaikeaa. En ikinä olisi uskonut, että mulle kävisi niin, että nimenomaan ruokailu on helppoa ja liikunta vaikeaa. Olenhan pitkän linjan aktiiviliikkuja.



Meidän residenssissä on nyt sitten puhdistettu ilmaa oikein kunnolla viime päivät ja hääasioihin liittyvät kuviot välillä puhuttu isoillakin kirjaimilla. Itse olen myös tähän varsin iso syypää siis, että turha esittää enkeliä. Mutta onneksi aina savu hälvenee ja tomu laskeutuu ja osaamme sopiakin. Surusilmä oli hoitanut meille edullisesti juhliin tulevat siiderit ja kantoi ne meille kotiin eilen. Minä puolestani ostin Surusilmälle synttärilahjaksi teräksisen taskumatin, koska hänellä ei sellaista ole ja onhan se kiva sitten häissä olla ja muutenkin tulevaisuudessa :) Vaikutti ainakin ilahtuvan lahjastaan. On myös selvitetty vähän hänen suhtautumistaan dieettiin.
Ajattelin kyllä kirjoittaa tästä muutenkin, että mitä tämä kaikki maksaa, mutta Surusilmä valitti siitä, että minun lihoihin menee todella paljon rahaa. Tästähän minä sitten sisuuntuneena perustelin, että hetkonen hei. Mutta tästä lisää ensi postauksessa.

Tässä vaiheessa ajattelin myös kertoa päänsisäisestä vuoristoradasta dieetin suhteen.
Kuten jo sanoin, liikunnan vaikeus ja ruokavalion helppous on ollut minulle täydellinen yllätys: mielihaluja ei juuri ole, mutta väsymys painaa.

Sitten mietin koko ajan, että milloin saan lopettaa tämän dieettaamisen ja sen jälkeen tulee heti päähän se, että ei tätä nyt vaan voi ilman tuloksia lopettaa ja työtä täytyy jatkaa!

Seuraavat asiat kuitenkin aion valmistaa/ hankkia itselleni ravintopuolella sitten, kun dieetti on ohi, vaikka niistä ei tulekaan mitään mielettömiä ruokaövereitä edes:

- teen vispipuuroa ja syön sen
- Käyn Kemin sisäsataman Ravintola Rantamakasiinissa syömässä joko grillattua kanaa tai crêpen. Tai kummatkin.
- syön kunnon annoksen oman maan mansikoita kermajäätelöllä
- syön tortillaillallisen perheeni kanssa (tää on meillä pitkä perheperinne perjantai-illoilta, jolloin meillä kokattiin tortillojen täytteeksi kanaa ja/tai paistijauhelihaa, ja se tarjottiin juuston, paprikoiden, kurkun, salaatin, sipulin, jalapenojen ja salsan kanssa. Kaikki täytti makumieltymyksensä mukaan ja yhdessä syötiin)
- käyn mummolassa syömässä varrassiikaa ja kuppiperunoita siianmätivoileivän kanssa



Silti tiedostan, että muutoksen on jatkuttava. Nämä herkuttelut aionkin sisällyttää SD:n lopetuksenjälkeiselle viikolla, jossa mulla on laihdutuksesta väliviikko ja liikunnasta palauttava viikko ennen kuin aloitan taas ensin ennen häitä Lentoemäntädieetin (kesto neljä päivää) ja sen jälkeen aloitan näillä näkymin FitFarmin Bikin Challengen. Tästä en ole vielä siksi varma, että olen vähän vastahakoinen maksamaan lisää firmalle nyt, kun SD ei ole saanut painoani tippumaan, vaikka teen kaiken kuten pitääkin.

Pään sisällä vaihtelevat kaksi tunnetta: "Hitto mä olen epäonnistunut tässäkin, ei musta ole mihinkään tän asian suhteen. Pitäs vaan luovuttaa ja hakea pitsa." ja toisaalta "Tässä jos missä on pakko onnistua! Success is my only option, failure's not! Näin pitkälle on jo tultu ja sulla ei oikeesti ees oo ollu niin vaikeeta. Taistele nyt ittes ainakin loppuun asti!" Ja sen olen siis jo päättänyt, että loppuun asti mennään.



Piristääkseni itseäni tässä aikana tein eilen tilauksen Nelly.comista. Laitan kuvaa, kun saan tavarani postiluukusta. On niin ihanaa shoppailla! Tein siis 60e tilauksen tavaroista, joiden piti maksaa yhteensä yli 200e, mutta toinen oli 50% ja toinen 70% alennuksessa, wuhuu!) Lisäksi kasvohoito oli sitä arjen luksusta, mitä olin kaivannut, sillä se todella antoi minulle 1,5 tuntia aikaa vain olla ja heittää murheet romukoppaan. Olin tahallaan varannut sille päivälle myös lepopäivän reenaamisesta, jotta sitäkään ei tarvinnut stressata, ehdinkö salille. Meidän rakennuksessa oman kerrostalon alakerrassa on ihana kauneushoitola, jonka omistaja ja yrittäjä oli oikein herttainen. Veikkaanpa, että saisin halvennuksella ennen häitä tehokosteuttavan pikakäsittelyn vielä.

Päivän paras hetki: aamupala, jossa rahkaa, vadelmasoppaa
mustikoita, vehnälesettä ja soijalesitiinirouhetta. NAM!
Toinen tsemppari: ihana kirja, jonka kanssa rentoutua!

Viikonloppuna suunnitelmissa Oulun keikka katsomaan Wolverine (Surusilmä on sarjakuva- ja elokuvafani) ja sen lisäksi yleistä rentoilua! Ihanaa, kun on koko viikon juostu pää kolmantena jalkana, niin nyt olisi mahdollista olla vapaalla viikonloppuna. Lauantaina aion tehdä ihan omia juttujani aamun ja päivän, kun Surusilmä on vielä töissä. Oulun reissu kaavailtu sunnuntaille, jos vain tahtoa riittää :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! :)

3 kommenttia:

Lara Rose kirjoitti...

looks great!

Nanni kirjoitti...

Luin nuita sun mielialan vaihteluja prokkiksen suhteen ja voin kertoa et been there and done that. Kaikki pitäis saaja nyt heti eikä hetken päästä. Mutta oppinu hyväksyyn sen et kaikki kehitys ei tuu yhessä yössä tai ees vkssa. Ja paino ei kerro mtn. Piste. :)
oot hyvällä mallilla tuossa prokkiksesa, uskot ittees vaan yhtä palijo ko me muut. Ja hyvä olo mikä siitä urheilusta tulee voittaa sen pitsan, vai mitä ;) jos haluat niin pääset tavoitteisiisi ja siehän pääset ko päätät niin. Me muut se tiejetään, tiejostat sen vaan itekki!

sho(e)paholic kirjoitti...

Lara Rose: Thanks!

Nanni: joo niinhän se on! Kiitos tosi paljon korvaamattomasta tsempistä! :)
Kyllä se vaan niin on, että urheilueuforia voittaa pitsaähkyn SATA-nolla :D ja kun en edes tähtää lavoille, niin kunhan saan itseni kuntoon, on varaa joskus silloin tällöin herkutellakin ja silloin sitä ei tarvi tehdä huonolla omatunnolla/ morkkiksella, vaan voi nauttia joskus herkkuja ja silloin oikeasti nauttia niistä eikä vaan mänkätä.