Tänään ja eilen olen todella paljon miettinyt ylläolevaa. Siis kuinka paljon me emme nykyään viitsi nähdä vaivaa juuri minkään eteen - olen myös itse tähän syyllistynyt, koska kaikki pitäisi vain tulla helpolla. Sitten muistan, että olen ennen aina hokenut sitä, että "If it would have been easy, it wouldn't have been worth it." Olenkin sitten alkanut miettimään näitä asioita myös tähän kuntoprojektiini soveltaen. Miksi en näkisi sitä vaivaa? Se tulee olemaan sen arvoista.
Eilen aamuaerobisella (huom! joita edelleen aika lailla VIHAAN), tuli yhtäkkiä tää fiilis! Ihan yhtäkkiä tajusin, että mun normaali löntystely on muuttunut hölkäksi, eli todennäköisesti elimistö on tottunut siihen, että jostain otetaan energia näihin aamuisiin juttuihin (lue: rasvavarastot käyttöön = tosi jees). Ja toi valkoinen piste on mun huulirasvaköntti. Mun huulet aukee tällä dieetillä appelsiinituoremehusta, jota joudun reenatessa juomaan. (Omenallekin olen allerginen, joten en voi vaihtaa.) Lääkäri kuitenkin joskus sanoi, että jos allergiasta ei ole ylitsepääsemätöntä vaivaa, niin ei kannata täysin vältellä.
Minusta ei sitten oman siskoni häissä olisikaan muulla tavalla apua kuin jos tarvitaan organisointia, siinä olen yleensä jäätävän hyvä jostain syystä!
Tähän vielä liitän minulle kuntoprojektini myötä tärkeäksi tulleen sitaatin:
Never give up on a dream just because of the time it will take to accomplish it.
The time will pass anyway.
- Earl Nightingale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti