Se lähtee sittenkin! JIIHAA!

Läski nimittäin!!

Torstaina kävin vaa'alla toteamassa, että EI. Se ei vaan tipu tuo paino. Mutta koska lauantaina olo tuntu niin ihanan keveältä vaikka olin juuri vetässyt 0,5l vettä naamariin, niin rohkenin uusiks puntarille. Ja se näytti 1,5kg pudotusta! Jihaa!

Mitoista sen verran että:

reisi: v 54,5 = -3,5cm o 59 = -3cm

lantio 100 = -3cm

vyötärö 75,5 = -4,5cm

hauis v 31 = -1,5 o30 = -1

läskein kohta = 92cm = -1cm

Tää oli niin mahtava tulos, että meinas päästä itku onnesta! Siis mää sittenki laihun!

Tästä sain ihan rutkasti lisää pontta jatkaa samalla tahdilla. Siis ihan korvaamaton sysäys.

Eilen jouduin sen verran sortumaan aamupalalla, että koska heikko olo jatkui todella pahana

normaalin aamupalan jälkeenkin, niin söin yhden palan ruisleipää. Se sitten auttoi oloon, onneksi.

Viikonloppu oli ilmoiltaan mitä mainion ja lauantainahan meikäläinen veti sellasen tehotreenin että

pois alta risut ja männynkävyt: aamuaerobinen, sitten kotiin aamupalalle ja sitten salille rehkimään sen

pisimmän ohjelma mukaan. Ja voittajafiilis oli varma! Odotin Surusilmän töistä ja hain hänet kyytiin,

suuntasimme muun perheen jatkoksi kesämökillemme saunomaan, uimaan ja paistamaan muurikoita!

Minähän tietysti paistoin vain kesäkurpitsaa jauhelihani kaveriksi ja katsoin kaiholla äitini tekemiä räiskäleitä

ja niihin kaveriksi laitettavia mansikkahilloa ja kermaa.

 



Aurinko on ystävä

Sunnuntaina oli melkein vielä parempi päivä ja Surusilmän kanssa kyllä nukuimme aika pitkään. Sitten minä paniikissa suunnittelemaan ruokailuja, että ehdin syödä kaikki. Mutta kun olin syönyt, lähdimme Kemin sisäsatamaan ottamaan limukat (minä lightia) ja aurinkoa. Surusilmä otti vielä jätskinkin ja mukavaahan meillä oli ennen kaikkea.





IIIK! Se on alasti!





No ei, on sillä paita päällä

 Toim. huom. huomaatteko että tää bloggaaminen on vähän narsistista kun koko ajan pitää olla muka itteä kuvaamassa? No siinä se on kuitenki, mun pärstä. Ai niin! Ja kuten kuvista a ja b näkyy, mulla on tollaset kivat rusketusrajat, jotka pitäs saada vaan POIS ennen häitä mekon takia. Nimim. en voi juosta ulkona, kun urheilurintsikat tekee noi rajat. Silti kävin uhallakin sunnuntaina juokseen ihanan 1,5h verran, oli ihan parhautta!
Sen verran olen kanssa huomannut, että mun kuvista on tullut paljon kivemman näkösiä, kun tapasin Surusilmän, jotenkin kaikesta vaan paistaa se onni ja tyyneys omaan elämään. Kaikki muu onkin nyt kunnossa ja hyvin paitsi paino. Mutta kun tämä sama suhdanne jatkuu, niin itsetunto kohoaa samalla kun paino ei enää vedä sitä alas :)


Mulla aina sillon tällön tämmönen komistus hengaa mukana ja nyt
se vielä suostu kuvaankin (erittäin harvinaista)

Että kiitos kaikille tsemppaajille! Kilot on tiukassa, mutta nobody said it was going to be easy. They said it was worth it.

Että näin! Fitfarmin sivuilla oli joku tosi asenne nainen kirjottanut hienon moton: Fighters never quit, quitters never fight. Sillä mennään. Vimppa viikko ennen Bikini Challengea (johon osallistumiseen täällä allekirjottanut vieläkin arpoo menoaan. Jaksanko lisää VHH-dieettiä?) Ihanaa viikkoa kaikille! :)