Maailman onnellisin tyttö

Ihan hurjan paljon on tapahtunut, vaikka en ole blogiani ehtinytkään päivittää. Tärkein tapahtuma, joka on jäänyt kertomatta on ehdottomasti kuitenkin se, että marraskuun alussa Surusilmä saapui Lontooseen ja minä matkustin myös sinne bussilla. Suloisen jälleennäkemisen huuman jälkeen paljastui, että Surusilmä oli pitänyt noin kuukauden aika suurta salaisuutta minulta. Hän yllätti minut kosinnallaan aivan täysin, mutta tiesin kyllä heti vastauksen kysymykseen. Ja nyt tämä maailman onnellisin tyttö suunnittelee häitään elokuulle, vieläkin epäuskoisena, että voiko ihminen tosiaan olla näin onnellinen. Minähän olin jo melkein heittänyt kirveen kaivoon unelmani suhteen, että koskaan pääsisisin naimisiin ja nyt olen menossa naimisiin maailman ihanimman miehen kanssa. 

Lontoo oli meille aivan ihana kokemus sikäli, että saimme ”kaupan päälle” kihlajaismatkan. Kävin ensimmäistä kertaa Madame Tussaud's -vahakabinetissa, missä meille kummallekin varmana hienoin kokemus oli Marvelin sarjakuvahahmoihin perustuva näyttely ja 4D-esitys. 

Hostellimme oli aivan olympiakylän tuntumassa Stratfordissa, mutta jotenkin meillä ei ollut aikaa nähdä sitä. Sen sijaan shoppailimme Stratfordin valtavassa Westfieldin ostoskeskuksessa tuliaiset, kävimme ulkona syömässä mukavissa paikoissa ja aamupalallakin parina. Eniten minulle tuli pettymyksenä, että tuon alueen pubit olivat melkoisia räkälöitä, eikä niissä tarjottu ruokaa ollenkaan. Niinpä Surusilmältä jäi kokematta eräs tärkeä englantilaisuuden piirre. 

Lisäksi kävimme London Zoossa, missä meistä otettiin todella kiva kuvakin. Eläintarhassa vietetty päivä oli muutenkin kaikin puolin mukava, sillä siellä oli paljon nähtävää ja naurettavaa. Onneksi olin käynyt siellä jo maaliskuussa tyttökavereideni kanssa. Tosin täytyy myöntää, että tyttökavereideni seurassa teimme kyllä paljon järkevämmän lenkin eläintarhan ympäri, silloin taisi olla älykkäämpi kartturi mukana!

Edelleenkään en voi olla ihailematta kuinka mahtavaan paikkaan olen itse tullut. Newcastle on aivan mahtava. Siskoni tuli visiitille lokakuun lopussa ja kävimme kuvaamassa laituria ja maisemia. En vain kyllästy rantaviivaan Tynemouthin ja Cullercoatsin välillä ikinä. Joka aamu katselen metron ikkunasta, kun aurinko nousee merellä, ja maisema on huikea. Se on ainoa asia, mikä minun on ehdottomasti saatava vielä kuvattua, ennen kuin lähden. On käsittämätöntä, että minulla on enää vajaa neljä viikkoa jäljellä.

Lisäksi kävin vaihtokavereideni kanssa Yorkissa, joka on hienoimpia kaupunkeja, joita olen koskaan nähnyt: itsenäisiä ketjuttomia pikkupuoteja, jotka tekevät itse käsityönsä.

YORK

Tällä hetkellä kaksi asiaa on huomattava: lenkillä on käytävä ja tukka on jätettävä leikkaamatta :D

Lisäksi meillä on muutenkin jo valmistelut käynnissä sikäli, että kirkko ja juhlapaikka on varattu. Kaikki eivät näytä olevan valitettavasti onnellisia puolestamme, mutta onneksi olemme huomanneet, että kaikki, joilla on väliä, ovat. Kaasot ja Best Man on jo valittu. Nyt vain joudutte ehkä kestämään, että välillä blogiinikin tupsahtaa hääaiheisia postauksia tästä eteenpäin.