Oma netti omassa huoneessa ja omalla koneella

Olen tällä hetkellä siis niin onnellinen! Terveyteni on kunnossa, pitkästä aikaa. Kunhan nyt saan tämän koulunaloituspöpöjen aiheuttaman flunssan kuriin voin alkaa taas juosta tässä kuvankauniissa postikorttimaisemassa ja olen siitäkin todella innoissaan.

Parikin asiaa, mistä halusin kirjoittaa, mutta ensin ainakin tämä kirja. The Boy in the Striped Pyjamas. Ainakin suomenkielinen vastine löytyy IMDB:n kautta - Poika raidallisessa pyjamassa.

Tämä oli pitkään aikaan häiritsevin, mukaansatempaavin kirja, mitä olen lukenut. Siis vau. Kirja kertoo pojasta, jonka isä vie paikkaan nimeltä Out-With (aika sopiva akronymi Auschwitzille). Koska poika on nuori eikä osaa lausua sanoja oikein, hänen kielessään Hitler kääntyy Furyksi Führerin sijaan ja paikkakaan ei kielen päälle taivu. Tarina on taianomainen viattomuudessaan. Päätös on sydäntäsärkevä, pusertava ja ahdistava ja kirja kuljetti alusta loppuun. Kyseessä on lastenkirja, mutta minusta kaikkien pitäisi lukea tämä.

Muissa asioissa olen ollut flunssassa keskiviikosta asti ja poissa koulusta siis torstain. Perjantaina en halunnut enää jäädä kotiin vaan menin päiväksi kouluun, iltapäivällä shoppailemaan ja illaksi tulin sitten kotiin. Löysin kaikkia ihanuuksia, joista en voi siis näyttää tänne mitään, koska mulla ei ole sitä kameraa edelleenkään. Huoh.

Ensi viikolla aloitan esitelmäni Suomesta, mikä on todella jännää :) Ihan pikkaisen jänskättää, miten se menee. Ensi viikko on ensimmäinen kokonainen viikkoni ilmaan mitään suunnitelmia. Aion paiskia kovasti töitä, jotta sitten 12.10. saan olla vapaalla, kun nuorin siskoni ja äitini saapuvat Lontooseen. Muuten, asiasta kukkaruukkuun, olen järkyttynyt Brittien junalippujen hinnoista. Täällä ei anneta minkäänlaisia alennuksia, vaan ainoat alennukset saa sillä, että varaa liput ajoissa, jolloin hinta saattaa olla puolet halvempi kuin viime tingassa ostettu. Matka Newcastlesta Lontooseen (n. 450 km) maksaa kaksi viikkoa aikaisemminkin ostettuna 60 puntaa, mikä on siis noin 70e. Edes VR ei veloita tuollaisia hintoja. Kait? Ainakin opiskelijana pääsen puolet halvemmalla. Bussilla sama matka, mikä siis vie junalla n. 3h, vie n. 7h. Bussi taas maksaa 10-12 puntaa, joten taidan turvautua bussiin tälläkin kerralla...

Viikonloput on ihan tylsia ilman tekemista

Tanaan suuri seikkailuni on loytaa Google Mapsin avulla paikallinen supermarketti :DD

Keep spending most my time living in the pastime paradise

Eli ystavat rakkaat, kun kirjoitan tata, mulla ei edelleenkaan ole mulle luvattua nettia, koska kirjottasin aakkoset (kaikki ne) oikein omalla lapparillani. Mulle siis luvattiin netti ja eilen ilmotettiin, etta se tulee aikasintaan marraskuussa. En ole todellakaan tyytyvainen tahan, silla koulun koneelta ei paase facebookiin ja yhteydenpito kotipuoleen on ERITTAIN kallista ilman nettia. Jotenkin turhauttaa eniten nama ihmisten lupaukset: miksi luvataan ennen kuin tiedetaan varmasti, etta se netti saadaan?

No niin, mukavammissa asioissa, koska en nyt jaksa koko aikaa valittaa, niin menen tanaan kaupungille etsimaan Nextista unelmieni kengat, jotka jatin liikkeeseen toissa paivana (eilisen olin sangyn pohjalla kuumessaa ja olisi pitanyt olla tanaankin, mutta en vain jaksa maata siella, tulee liian paljon ikava kotiin). Samalla haen kahvilan (lue Costa Coffeen), jossa voin istua rauhassa alas Chai Latten ja vadelma-valkosuklaamuffinssin kanssa, nam nam! Nyt kun sitten aloitin ruoasta, niin jatkan puhumalla ruoasta. Minusta on todella hassua, etta kun lapsille ei makseta ruokia, he tuovat osa ne kotoa. Jotkut lapset eivat aina edes nayta saavan kotoa tarpeeksi ruokaa, mutta suurin osa saa huonoja evaita ja hallitus on kuulemma puuttunut kouluruoan laatuun. Opettajat syovat enimmakseen voileipia lounaakseen. Suosituin nayttaa olevan nakkileipa majoneesin tai Philadelphia-levitteen kanssa. He ihmettelevat, miksi minun lounaani ei ole leipaa. Noh, arvon ystavat, siksi, etta minun ihoni olisi viela suurempi katastrofi, jos lounaaseeni sisaltyisi noin paljon turhia kaloreita, valkoista viljaa ja niin vahan proteiineja, vihanneksia ja hedelmaa. Huippuesimerkki keskiviikolta: eras opettaja soi valkoista sampylaa, jonka sisalle han tunki pienen pussillisen sipseja ja mussutti mielissaan menemaan?! Olen siis aika ihmeissani tasta ruokakulttuurista, vahintaankin...

Pubeissa istuskelu on mielestani kivempi kulttuuri kuin Suomessa. Ymmarran, etta tahakin kuuluu paljon turhia kaloreita, mutta ainahan voi juoda muutakin kuin olutta tai siideria. On kiva nahda, etta ihmiset lahtevat kavereidensa kanssa toiden jalkeen parille drinkille ja sitten kotiin. Sosiaalinen elama nayttaa olevan rikkaampaa talla tavoin. Ihmettelen myos kauppojen paljoutta. On saali, etta Suomessa kasityolaiskulttuuri ja kylakauppakulttuuri (ja nyt ei puhuta junttien shoppailuparatiisista Tuurissa) on melko pitkalti kuollut. Taalla on onneksi viela pikkuputiikkeja, jotka erikoistuvat johonkin pieneen ja erityiseen ja kaikki ei ole viela ketjutettua, onneksi.

Mina lahden tasta viikonlopun viettoon ostoskeskuksen kautta. Voin kertoa teille tassa ja nyt, etta mita Enkuista ei loydy, sita ei ihminen todellakaan elamassa tartte. Eika valttamatta siis silloinkaan tarvi :D

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Oma kamppa

Eilen illalla muutin omaan kamppaan ja siella on todella kivaa. Ainoa harmi on, etta en paase nettiin enka facebookiin talla hetkella. En siis nae oikeastaan mitaan ja on vahan urpo olo. Netti on niin helppo tyokalu kaikkeen ja talla hetkella sekin on siis kielletty.

Kirjoitan tata kiireessa sen minka ehdin, mutta paljoa en ehdi. Tanaan on satanut kaatamalla koko paivan ja koko paikka on kaaoksessa. Mun aamu oli hirvea, koska eksytin itteni kaksi kertaa ennen kuin loysin oikealle reitille ohikulkijan avulla. Olen tulossa kipeaksi, koska kastuin. Mutta eilen sain niin hyvia uutisia, etta en annan naiden lannistaa, silla terveyteni nayttaa olevan taas raiteillaan. Olen niin onnellinen, etta kun vain jaksoin pysya positiivisena, niin kaikki jarjestyi. Paivan vietin (kun olin paassyt koululle litimarkana) nelosvuoden kanssa. Hassu paiva, en kerkea kirjoittaa siita :)

Lontoo ja sisko

Oli ihan tosi mukava viikonloppu tuhlata Primarkissa rahaa. Ja kahvitella siskon kanssa. Ja istua sisalla ja jattaa salireenit valista ko Englannin saa oli taas omiaan ulkoiluun ja sen valttelemiseen. Illalla kaytiin paikallisessa pubissa, jossa tultiin kolmannelle sijalle tietovisassa. Aiheethan olivat hyvin pitkalle Englannin yleistietoutta, ja joukkueen keski-ika 23 vuotta, joten me oltiin aika hyvia! Tanssijan poikaystava oli viettanyt paivan jalkapallopeleissa ja tullut toiseksi ja han seka hanen toinen joukkuetoverinsa (kummatkin toissa tassa pubissa, jossa kavimme), olivat melko uupuneita. Soimme Tanssijan kanssa (hyvaa) pubiruokaa ja jalkiruokaa (hampparit ja pancakesit seka apple crumblet).

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli ihana ja oli parasta, etta en joutunut tappamaan aikaa yksin Newcastlessa. Seuraaville viikonlopuille joudunkin keksimaan tekemista ennenkuin aitini ja toinen siskoni tulevat visiitille.

Primarkissa shoppailussa on kylla se hyva puoli, etta vaatteet ovat superedullisia, mutta Suomessa kukaan ei tieda, etta se on Primark-kamaa ja etta joka toisella englantilaisella on samanlaisia vaatteita, haha!

Huomenna suuntani on takaisin Newcastleen ja tiistaina tapaan muita Comeniusopiskelijoita kaupungilla.

I love my baby

Torstai on toivoa taynna

Eilen olin vahan iompien luokassa. On hauska huomata, etta taalla ryhmat jaetaan taitotasojen mukaan. Lisaksi oli hauskaa, etta luokka meni aamunavauksen tyyppiseen juttuun opettelemaan huljaista kaytosta, josa rehtori kylla parjasi heidat kaikki oikein huolella kaikesta muustakin. Lisaksi oppilaita nolataan kaikkien kuullen luokassa tosi paljon mika on minulle hieman vaikeaa ymmartaa.

Muissa asioissa kavin pienesas Whitley Bayn kylassa, joka oli aika idyllinen ja lisaksi sain ostettua halvan liittyman suomeen soittelua varten. Ilta oli melko tylsa silla istuin aika pitkan vain kotona ja koneella, mutta ainakin saimme Surusilmalle varattua liput Lontooseen tuloa varten, joten reissu on
todellakin voimassa ja olen siita aivan todella innoissani! Lennot ja hostellit on varattu ja me todellakin vietamme pitkan viikonlopun ihan kaksin, mista olen todella innoissaan. Pahoittelen nyt todella kovasti, etta blogini sisalto on valissa vahan turhankin lallya, mutta toisaalta olen kylla anasainnut taman onnen pitkasta aikaa.

Tanaan saavuin pitkan pitkan (7 ja puoli tuntia) bussimatkan jalkeen Lontooseen Tanssijasiskoni luo visiitille. On ihanaa nahda siskoakin pitkasta aikaa :) Huomenna on suunnitelmissam enna ulos ihmisten ilmoille syomaan ja sunnuntaina Virgin Active -kuntosalille riehumaan ja saunomaan.

Maanantaina minun on tarkoitus sitten muuttaa omilleni, jaiks! Perhe on kylla ollut niin ihana, etta ei yhtaan huvittaisi.

SHOPPING!!

Pari juttua, note to self: ota mukaan vihko tunneille. Tama on sen takia, etta teen huomiot ylos heti kun niita on, mutta tassa taman paivan muutamia pohdintoja:

- lapsia rohkaistaan yksilollisesti paljon paljon enemman kuin Suomessa. Esim. kehut ovat ylitsevuotavia minun korviini. Hienosta yrityksesta mainitaan koko luokalle ja hienosti vastaava saa "merit"-tarran, joka kiinnitetaan koulupuvun rintamukseen. Mielestani tama on ongelmallista siksi, etta kun 17 oppilasta viittaa, yksi saa vuoron ja osaa asian, hanta ylistetaan ja han saa kunniamaininnan, vaikka 16 muuta olisi saattanut vastata aivan yhta hienosti. Myos paivan paras kayttaytyja nostetaan esiin ja han saa olla seuraavana paivan "tahtioppilas", jolla on erikoisvastuita ja hanta ylistetaan tasta hyvasta paivan mittaan. En tieda, aiheuttaako tama kiusausta koulussa, aion tarkkailla asiaa viela jatkossa. Itse inhosin sita, jos omaa osaamistani korostettiin julkisesti, silla se johti lahes aina kiusaamiseen. Meille annettiin esim. leimoja vihkoon sen mukaan, kuinka hyvin laksyt oli tehty, silla opettaja naki siina kaikkien vastaukset ja kaikilla oli mahdollisuus saada sama kunniamaininta. Olen miettinyt paljon, johtaako tama ehka liikaa jotenkin itsekkyyteen, kun lasten harvemmin tarvii puhaltaa yhteen hiileen ja jokainen taistelee meriiteistaan muiden silmissa. En tieda yhtaan. Lisaksi ne kehut jotenkin sarisevat sikali korviini, etta minusta yksi sana normaalilla aanenpainolla riittaa, koska tama on se, mita lasten kuuluukin tehda. Ei tosielamassa tule kehuja siita, etta tekee tyonsa, sita odotetaan, jotta ei saa potkuja. Ja ei, en ole enaa tanaan siis ollut siella kolmevuotiaiden luokassa, en ole niin julma. Sinne se viela mielestani sopi kohtuullisissa maarin.

- erikoistarpeet jaavat mielestani enemman taustalle kuin mita olen Suomessa nahnyt. Eras poika, jolla on CP-vamma, jaa liian usein luokan tekemisten ulkopuolelle, koska pyoratuolia on vaikea liikutella niihin aktiviteetteihin, joita muu luokka suorittaa. Toisaalta oli myos surullista huomata, etta kyseinen lapsi ei saa tarpeeksi fysioterapiaa. Koulunkayntiavustajat kertoivat minulle, etta poika on pystynyt fyysisesti ennen parempaan kuin nykyaan, koska vanhemmat ovat viela aiemmin pitaneet poikansa fysioterapiaharjoituksista huolta toisin kuin enaa. Eras toinen poika on selvasti keskittymishairioinen, mutta kukaan ei tajua puuttua siihen, etta han ei seuraa, tajua, tai tee muutenkaan koskaan sita, mita kuuluisi tehda.

- Lapset ovat suloisia aivan sama minne maailmassa menee

Muissa asioissa kavin tanaan eka kertaa Newcastlen keskustassa, koska sain kuukausikortin metroon koululta. Tuhlasin paljon rahaa vaatteisiin, koska minulla ei ollut sopivia vaatteita kouluun. Ostin fiksuja hameita, neuleita ja mekkoja. Primark pelasti budjettini. Illalla kavimme kolleegani kanssa drinkilla. Oli todella mukava jutella hanen kanssaan ja on ihana, etta on samanikainen tytto, jolle puhua. Han on todella kupliva persoona ja oikein minun tyyliseni. Oli hienoa nahda, etta Newcastlen silta oli ala-asennossa ja valaistu illaksi. Kolleegani sanoi, etta tata ei tapahdu kovin usein. Hillitsin tanaan itseni ja en ostanut Costa Coffeen vadelma-valkosuklaamuffinssia, yey me! Ruoaksi koulussa oli tanaan kukkakaali-parsakaaliruukkua tai jotain muuta, joka oli siis liharuokaa. Se naytti tosi allolta. Otin kaalta juustoruukussa ja se olisi ollut hyvaa, jos siina olisi ollut hieman vahemman rasvaa ja juustoa. Sita paitsi huomasin, etta vatsani ei kesta englantilaista(kaan) maitoa.

Tanaan olemme myos Surusilman kanssa suunnitelleet hanen matkaansa tanne ja olen siita aivan innoissaan! Tunnelmaa hiukan latisti se, etta £19 prepaid-liittyman senhetkinen tilanne oli, kun aloitimme 10 min puhelun ja sen jalkeen minulla oli rahaa kolme puntaa. Rahaa meni siis  £16 ja se on noin 25€. Ihanan kallista.

Okei, mukavaa taittuvaa viikkoa. Kirjoitan viela huomenna, kun minun viikonloppuni alkaa!

First real day at school

Heissan! Kohta alan kylla varmaan kirjoittamaan enkuksi, koska mua ahdistaa tama a:n pisteiden puute. MUTTA olen juuri ollut eka paivan koulussa, ja seukki jutut ensinnakin mietityttaa:

1) LASTEN aloittaminen koulussa. Jos 3-vuotias pitaa tuoda kouluun oppimaan kello 8.45 - 15.15, niin se on minusta surullista ja liikaa. Heilla ei ole juuri valitunteja, vain yksi 15 minuuttinen aamulla ja toinen lounaan jalkeen (lounas klo 11.45). Tama johtaa siihen, etta myoskaan opet eivat saa taukoja juurikaan koko paivan aikana.

2) Meininki on hurjaa tuon ikaisilla

3) Ruoka on standardoitu Briteissa kouluruokailun suhteen siten, etta joka paiva lapset saavat "terveellisen ja tasapainoisen lounaan". Lounas oli a) kanaNUGETTItortilla, lohkoperunat, salaatti ja KAKKUpalanen. Tai vaihtoehtoisesti juustopiiras voitaikinasta. Siis voi huoh. Tosi loistavaa. Miten ois normaali kana, keitetyt perunat, salaatti ja kunnon hedelma? Mitahan se ennen oli?! Vanhemmille myos taytyy opettaa, miten lounaspakkaus tuli tayttaa, jos he syovat kotoaan tuomansa evaat.

4) opetusvelvollisuus on hurja verrattuna suomalaisopettajiin. Kieltenopena opetusvelvollisuuteni on 19h viikossa. Taalla opet toissa 8-16 joka paiva. Laskekaa siita.

5) miesopettajia ei alakoulussa ole ollenkaan. Vain Head Teacher on mies.

6) opettajat ovat paivan jalkeen ihan puhki. Kaikki ihmettelevat, kuinka meinaan jaksaa juoksulenkille paivan jalkeen. Isantaperheeni vanhemmat liikkuvat, mutta vain lyhyempia tehopyrahdyksia juoksumatolla, koska muuhun ei ole aikaa. Minun tunnin lenkkeilyni tanaan oli aivan puhdasta tahdonvoimaa, koska ei ole muutakaan tekemista. Suomessa en jaksaisi talla tahdilla todennakoisesti pakottaa itseani liikkeelle samalla tavalla.

Muissa asioissa: Juoksin tanaan Tynemouthin linnalle meren rantaa pitkin seka pohjoislaiturille ja sen majakalle asti. Naky oli lumoava. Sippasin melkein tosin 300m pitkaan, n. 40 asteen kulmassa nousevaan ylamakeen... It was worth it!

Huomenna menen Year 2 -luokkiin ja Newcastlen keskustaan ostoksille :)

Day 1 and 2

Hiphei! Eilinen oli siis ihan tosi iso jarkytys. Mulla ei toimi netti viela taalla, joten saatte vain aakkoset ilman ylapisteita.

Ensinnakin lahdin Tampereelta 11.40 ja lento oli ajallaan Edinburgissa. Siella join kaikessa rauhassa kupposen Chai Lattea ja soin Costa Coffeen valkosuklaa-vadelmamuffinssin, koska olin himoinnut niita jo noin puoli vuotta. Sitten lahdin asemalle katselemaan jatko-yhteytta Newcastlea kohti. Asemalla lippuja myyva miekkonen kertoi minulle, etta normaalin 1,5h matka-ajan sijaan olisin matkalla lahes kolme tuntia ratatoiden vuoksi. Ehdotin, etta menisin bussilla, mutta sekin olisi kuulemma n. 3h 15 min. Voi etta mina kaduin tata paatosta, etta menen sitte junalla, vaikka ensin ajattelin saastaa rahaa ja nahda maisemia samalla. Siis kuinka tyhma ihminen on, kun ei kuuntele sisaista aantaan?

Matkaan siis lahdimme ja vartti sen jalkeen, kun olimme lahteneet, juna pysahtyi ja kuulutus oli seuraava: "Ladies and gentlemen, we are being stopped here because of a technical fault that we are not sure what it is at the moment. Please remain seated and wait for further instructions. We will probably be turned back to Edinburgh, but that is not sure yet. Please stand by for further information." Eli siis meidat loppujen lopuksi kaannettiin melkein heti takas Ediunburghiin, missa odotimme asemalla 2,5h junassa. (Tassa vaiheessa ois pitanyt tajuta kayda hakemassa jotain syotavaa Burger Kingista tai M&S Foodista.) Sen jalkeen meidat siirrettiin toiseen junaan, joka sekin oli jo taynna matkustajia. Ensin edes tietamatta, liikkuisiko tamakaan juna tanaan. Itsellanihan ei ollut matkavakuutusta ja oli jo puhetta konnareiden kanssa, etta joutuisimme ehka yopymaan Skotlannissa, joten tama oli aika piinaavaa. Me kuitenkin lahdettiin matkaan asemalta (ihmisten hurraahuutojen saattelemana). Ongelmia syntyi myos muualla valilla, kun junamme kuljettajavuoro vaihtu Carlislen asemalla ja uutta kuskia ei kuulunut. Saavuin viimein perille seistyani junan sisaankaynnin edessa kolme tuntia) klo 17.30 sijaan kello 20.30. Saankin kuulemma rahani takaisin tasta hyvasta. Onneksi kultani oli koko ajan puhelimen paassa ja sain pari oikein kivaa tekstaria lohduttamaan Suomesta :)

Aamulla herasin Surusilman soittoon ja juttelimme hetken. Tarkoitukseni oli kavella kaupungilla, mutta se meni hieman puihin. Perheen poika oli nimittain asettanut halyttimen paalle ja kun nousin ylos ja liikuin ulos huoneestani, halytin meni paalle ja piippasi seuraavan vartin. Aina, kun kukaan ei liikkunut liiketunnistimen alueella, halytin meni vartin sisalla pois paalta. Tajusin taman melko heti, mutta ensin luulin, etta joku vartija tulisi tarkastamaan tilanteen, kuten Suomessa, joten en uskaltanut heti suihkuun, vaan soin piippauksen saestamana. Sitten paatin, etta suihkuun on pakko paasta ja lukitsin suihkun oven, jotta kukaan sisaantulija ei loytaisi minua alasti.

Kouluun menin vasta klo 13 aikaan tutustumaan ja katselemaan hieman ymparilleni. Paikka on todella siisti, kuten kaupunkikin ja koulu oli nostanut Suomen lipun kunniakseni salkoon! Saan tehda vajaita viikkoja siten, etta teen 16h tyoviikkoja ti-to taysina paivina ja ma tulen kouluun vasta puolelta paivin ja pe olen vapaa menemaan miten haluan. Eli ehdin matkustella mielin maarin ympariinsa. Koulu oli hektinen, minun oppaani on todella sekava ja epaorganisoitunut tyyppi (mika on mulle tosi vaikeea, kun itse olen niin neuroottinen, mutta ehka tekee minulle ihan hyvaa). Tanaan on tarkoitus kayda iltalenkilla alueella, joka on todella kaunis. Juoksen varmaan viela monet lenkit merenrantaa pitkin, toivottavasti kaikki siis jatkuu paremmin, kuin mita on alkanut.

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

My way

Tänään alkoi suuri seikkailuni kotoa Suureen maailmaan. Tai itse asiassa junaan hyppäsin jo eilen, mutta aamulla olinkin Tampereella ja aamulla suuntani on Edinburgh ja siitä Newcastle. Siskoani Tanssijaa menen katsomaan ensi viikon viikonloppuna Lontooseen ja siitäkin olen onnellinen, että näen siskoni. Tänään on vietetty normaali arkea Jääprinsessan perheessä: hieman on kiukuteltu, enemmän on kuitenkin pidetty hauskaa Ideaparkissa ja elokuvissa (Madagascar 3 oli huippu).

Ostin tuliaiset Englantiin ja toivon niiden olevan kivoja.

Ai niin, suuri matkani alkaa ilman kummempaa kameraa, sillä se jäi kultani luo. Ja niin taisi jäädä sydänkin, mutta yritän nyt kuitenkin kaikesta huolimatta nauttia ajasta - olenhan aina haaveillut lyhyestä jaksosta elämää Enkuissa.