Nousee päivä, laskee päivä

Olen viime päivinä miettinyt paljon elämän kummallisuuksia ja niitä miettiessä juossut epähuomiossa lukuisia kilometrejä enemmän, kuin oli lenkille lähtiessä tarkoitus.

Enimmäkseen tämän ajatuksen sai aikaan se, että Paras Ystävä menetti taannoin rakkaan ihmisen, ja vaikka sitä kuinka yrittää parhaansa, ei vain ole sanoja. Itse en ole koskaan varsinaisesti menettänyt vielä ketään elämäni aikana. Hänen rakkaansa meni suhteellisen nopeasti eikä aikaa loppujen lopuksi ollut varmasti tarpeeksi - eihän meillä sitä koskaan ole. Itse olen lisäksi todella kova myötäeläjä ja lapsuudesta asti ystävänä pysyneen ihmisen surua on hyvin vaikea kuulla ja seurata vierestä. Ei siksi, että en jaksaisi kuunnella tai kantaa taakkaa kanssaan, vaan siksi, että ei itse voi kantaa sitä toisen puolesta, ei voi ottaa toisen surua pois. Ja sitä sydäntävääntävää tunnetta ei pääse karkuun, kun toisella on niin paha olla, että itsellä on paha olla toisen tuskan kuullessaan.

Tiistaina kävin parhaan ystävän ja vanhempiensa luona viemässä ystäväporukkani osanoton. Minusta oli erittäin tärkeää näyttää osanottomme. Istuimme heidän kuvankauniila pihallaa kukkaistutusten vieressä puutarhapöydän ääressä, joimme ihanaa Tropicanamehudrinkkiä, jonka seassa oli Vichyä. Ilta oli jo pitkällä ja sää oli sen mukainen: aurinko paistoi yhä lämmittäen säteillään, mutta ilman että olisi enää paahtanut niskaamme ankarasti. Hetki oli erittäin runollinen. Siinä illan edetessä kävimme usean vakavan ja vähemmän vakavan keskustelun, kun itku oli nielty taka-alalle. Lopuksi kävimme vielä Parhaan Ystävän kanssa hautajaisvastaanoton määräpaikassa katsomassa, miten valmistelut olivat onnistuneet ja sain esittää vielä osanottoni varsinaisille asianomaisille. Näin ilta jatkui Parhaan Ystävän autossa istuen, hänen kanssaan aikaa viettäen.

Illalla nukkumaan mennessä olin uupunut, mutta jotenkin olo oli myös seesteinen. Jos meidän on aikanamme täältä lähdettävä, niin olen onnellinen jokaisesta hetkestä. Ja lisäksi olen varma, että tällä kerralla lähtijä oli onnellinen siitä, että saimme hänen lähtönsä ansiosta kokoontua yhteen, osoittaa tukemme Parhaalle Ystävälle ja hänen perheelleen, sekä muistaa elämän suloiset ja katkerat puolet. Haluaisin ajatella, että tässä kaikessa surussa on myös toivon ja lohdun siemen: tietoisuus siitä, että elämä kantaa ja jatkuu, vaikka vielä se puristaakin otteessaan liian tiukasti. Ennen kaikkea minusta on hyvä muistuttaa kaikkia ystäviä silloin tällöin - nimenomaan teoillaan, että vaikka ei aina jaksaisikaan, on paikalla aina joku, jonka mielestä ei tarvitsekaan olla vahva. Joku, joka voi ehkä edes kannatella, tai jopa kantaa reppuselässä, ne vaikeimmat askeleet, jotka on mentävä eteen päin.

Elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma

Viikonloppuna osallistuin siis elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan, eli Torniossa järjestettyyn Naisten Pinkasuun. Matkana oli vain 6,5km, mutta luulin juoksemaan lähtiessä, että matka olisi 8km. Olin lähtöpäivänä aika täpinöissäni ja lisäksi tunsin oloni hieman kipeäksi, mutta tiesin, että jos luovuttaisin siihen, luovuttaisin koko juoksuharrastuksenikin. Juoksin erittäin kevyesti hölkäten kummitätini kanssa matkan ja syke huiteli koko ajan silti 160 paremmalla puolella, mikä vahvisti epäilyäni jännityksestä tai flunssan alusta. Maaliin päästyäni sain kuvan Ellenin kanssa, joka oli ilahduttanut kummisetäni kehumalla tätä nuoreksi ja komeaksi hirvaaksi (kummisetäni täyttää vielä tämän kesän aikana 50).

Täytyy sanoa, että Ellen on todella todella kaunis luonnossa. Telkkarissa hänet minusta laitetaan liian vahvalla maskilla ja liian viimeistellyllä hiustyylillä lavalle, nyt oli ihanan kesäisen kevyt tyyli.Huomatkaa muikea ilmeeni meikittömässä naamassa...

Ilta jatkui maailman parhaalla kiinalaisella (Tornion Golden Flower), kummitätin luona saunomalla ja hieman viiniä maistellen. Illalla palasimme takaisin kaupungin puolelle Twin City -festivaaleille. Itse siirryin melko varhaisessa vaiheessa pois "vanhusten" seurasta omien kavereideni saapuessa ja suuntasimme Kaija Koon keikkalavaa kohti. Samaisella lavalla ihailtiin myös myöhemmin Juha Tapiota.

Ilta oli kerrassaan niin ihana! Kuntoilua, hyvää ruokaa, saunaa, hyvää juomaa, ennen kaikkea hyvää seuraa ja ihania ihmisiä, sekä hyvää musiikkia ja illan päälle lähdettiin baareilemaan Kemiin, missä sitten vedettiin jalalla koreasti niin innoissaan, että emme tajunneet valomerkin aikaa ennen kuin diskojytän tilalla alkoivat Tuntematton Potilaan ensiplinkutukset. Ja voin muuten kertoa, että niillä kehuilla, mitä illan aikana sain ja sillä hauskanpidolla ja fiiliksellä, minkä sain illasta irti, elän varmasti vielä viisi vuotta lisää!

Minulla on kesä! (muttei loma)

Siis olen kyllä aika neiti, mutta en tiedä, olenko ennenkin maininnut tästä minun pikku sivukesätyöstä, jota voisi myös kutsua orjaleiriksi - eli mummini mansikkaplantaasista. Siellä ei juhlita kauniilla vaatteilla, ei edes rusketuta pikkuhepenissä, sillä ötököitä on niin paljon, että ei edes ilkeä. Tällä tavalla siis vietän aina kolme viikkoa kesästäni, ressaten mansikoista. Olen nyt stressinkin takia luultavasti koko ajan vähän kipeänä - kurkku vaivaa, nieleminen tekee kipeää, mutta angiinasta ei kuitenkaan ole kyse. Kuumeelta olen onneksi säästynyt.

 Mutta: kesästä olen pyrkinyt nauttimaan as much as possible. Rakastuin näihin Ginan koruihin telineessä ostin: ne sopivat täydellisesti mulle ja korostavat jotenkin sekä vihreitä silmiäni, rusketustani että kiinnittävät liikkuessaan kivasti huomiota kasvoihin. Olen todella ihastunut näihin, pikku juttu, mutta ovat todella kivat!

Ohessa on sitten mänkkikuva, örgh. Kuvan toppi on H&M, enkä tajua, miksi ostin sellaisen, joka peittää vatsaa, jota mulla ei enää ole?! Se on kadonnut juoksun ja rullaluistelun myötä. Ostan edelleen M-koon yläosia huomatakseni, että ne vähän niin kuin roikkuvat. Tosin tämän topin tilanteessa S ei mahdu minun rinnan ympäri mitenkään. Ai niin ja tämä ei ole nyt kovin korrekti asu, koska alla on bikinit ja suuntana ranta. Sortsit on vanha Onlyn löytö, ballerinat on viime kesän Seppälän löytö. Ne ovat minusta todella söpöt! Huomatkaa Housuboyn koneelta puuttuva kuvankäsittelohjelma, jonka ansiosta näette meidän siivouspolitiikan tuloksia: tuo reppu on siis meidän KEITTIÖN lattialla... (muttei tällä kertaa minun jäljiltä)

Kaikista kivointa on ollut pienet tapahtumat kesässä, jotka piristävät minua ihan kummasti! Viime viikonloppuna käytiin meidän firma kesätyttöjen (ja okei, yhden käytännössä vakinaisen, mutta kuitenkin määräaikaisessa työsuhteessa olevan ihanan naisen) terassilla, ulkoilemassa ja kotibileiden kautta sitten mentiin paikalliseen yökerhoon. Aloitimme illan Kemissä Rantamakasiinin terassilta, missä meillä oli pöytävaraus. Vaikka ruoka olikin aika hyvää, tilausten kanssa tuli luvattoman paljon ongelmia ja luvattoman vähän anteeksipyntöjä (nolla) tai hyvitksiä näistä kämmäyksistä. Ilta jatkui rannassa kauniin ilman takia ei tehnyt mieli edes mennä sisään. Loppujen lopuksi myöhemmin siirryimme sisätiloihin saunomaan ja sitä kautta valmistumaan baariin lähtöön.Olin taas polttanut meille kaksi kesälevyä, jotka saivan onneksi kiitosta, joten meno oli vissiin hyvä :)

Jopa Kemissäkin voi siis viettää onnistunutta iltaa. Tämän huomasi kaikki ja nyt olemme sitten onnellisia siitä, että tämä oli se omakustanneilta ja firman lahjoittama illanvietto on meillä vielä edessä. Me odotamme nyt taas kaikki tällä tuloksella loistoiltaa tällä loistoporukalla. Olen niin tyytyväinen, että onnistuimme järjestämään niin kivan illan ja ensi kerralla kaikki aikovatkin olla alusta loppuun asti mukana (nyt osa luovutti, mutta se ei meidän menoa hiljentänyt). Mulla oli terassilla päällä H&M:n kiilakorot ja New Lookin mekko sekä Sveitsin Manorista ostettu käsilaukku. Mulla oli sama asu muuten töissä, mutta leggingsit alla ja neule päällä. Näin siirryttiin sitten kivasti iltapäivädrinkeille ;)

Näillä asuilla tytöt sitten lähtivät baariin! Joukko vähän harveni, mutta bileet eivät kärsineet. Tuossa kuvassa päällä on Vero Modan vyötäröfarkut (me love!), Lindexistä ostettu kaulakoruhärpäke (which I also love), H&M:n musta perustoppi ja Banana Republicin ohut cashmir-silkkineule, joka on aivan ihana kesäneule! Tässä meitä sitten oli kauniita naisia kokonainen kööri ja näillä mentiin vielä iltaa jatkamaan. Minä olen hyvin, hyvin onnellinen illan onnistumisesta, hyvästä seurasta, kauniista säästä, mahdollisuudesta tanssia koko yön läpi ja KESÄSTÄ!

Loman tarpeessa

En ole koskaan ennen valittanut töistäni, enkä aio sitä tehdä nytkään - olen erittäin kiitollinen siitä, että saan olla töissä kaikki kesät. MUTTA istuessani vanhempien terassilla näinä ihanina kesäiltoina vedän keuhkot täyteen luontoa ja mietin, että minäkin haluaisin jo olla lomalla. En tarvitsisi edes palkallista lomaa, vain edes pari viikkoa aikaa vain olla. Eritoten siksi, että jos valmistun tähän rakastamaani aineenopettajan ammattiin, saan melko pitkähkön kesäloman! Odotan todella innolla Nizzan matkaamme Housuboyn kanssa, mutta haluaisin enemmän aikaa nauttia Suomen luonnosta. Viikonlopun aikana kuitenkin aina roikkuu se tulevan arjen paino jo hartioilla ja tällaiset hetket eivät ole täysin kaikessa voimassaan:

Mökiltä on tämä ensimmäinen. Isä laittoi kuvan Facebookiin ja tajusin, etten ole kerennyt mökille tänä kesänä ollenkaan!

Tämä kuva taas on Kemin sisäsatamasta. Kemi on oikeasti muuten todella ankea kaupunki, mutta sisäsataman uudelleenrakennus on piristänyt sen ilmettä kummasti: kauniina kesäpäivänä näkee melkeinpä satoja ihmisiä samalla alueella ulkoilemassa, istuskelemassa ja viettämässä aikaa joko puistoalueilla, minigolfradalla, rantamakasiineissa tai satamassa. Lähellä on myös ihan uimarantakin. Talvella ankeus palaa taas vanhoihin uomiinsa, mutta kesällä Kemi on ihan visiitin arvoinen paikka.

Lisäksi Housuboyn kanssa on puhuttu kesän suunnitelmista seuraavaa:

- säästetään rahaa pitämällä herkkulakkoa päällä viikolla (kielletyt: pulla, karkki, limukka ja sipsit sekä kaikenlainen roskaruoka)
- käydään Ruotsin puolella Seskarön rannalla kauniina päivänä
- harjoitellaan puolimaratonia varten (Ruskamaratoonilla ois tarkoitus jo juosta)
- nuukaillaan vaateostoksissa muutenkin, jotta kaikki rahat saataisiin törsättyä Nizzaan

p.s. Hotelli on jo varattu ja matkakuume nousee! Seuraavaksi aletaan miettimään autovuokrausta!